PVVMSK AUK // VIIKKO #1, 16.-22.9.2013

Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan aliupseerikurssi alkaa pitää AUK-BLOGIA tällä sivulla. Kirjoittajat vaihtuvat viikottain. Tässä ensimmäisen viikon tunnelmia:

Maanantaina ja tiistaina oppitunteja oli aamusta iltaan, joten pääsimme heti aluksi ahkeran opiskelun makuun. Kävimme läpi yleisiä asioita ryhmän johtamisesta ja aliupseerikoulutuksen perusteista. Saimme käteemme kolmen ensimmäisen viikon viikko-ohjelmat sekä tiedon ensimmäisen viikon ryhmäjaoista ja vastuualueista.
Laskeutumiskoulutusta.
Yhden oppitunnin aiheena oli uutuutena varusmiessoittokunnan aliupseerikoulun koulutustarjontaan saatu laskeutumiskoulutus! Köysien avulla tapahtuva laskeutuminen on yksi siirtymismenetelmä, joka voi olla tarpeellinen sotatilanteessa esimerkiksi rakennuksista ja helikoptereista laskeuduttaessa.
Koulutuksessa opimme kunnioittamaan ja jopa rakastamaan köysiä sekä muita laskeutumiseen liittyviä varusteita. Mieleen jäi esimerkiksi aliupseerikurssin johtajan Kapteeni Tommi Tenhun opetus köysien varastoinnista löysästi, ettei köysiin tulisi kierteitä: “Ja joku kattoo, että tää köysi ei oo nyt yhtään sotilaallisessa järjestyksessä. So What! Se köysi tykkää siitä! Se hymyilee meille, että “Täällä on kiva olla hei!””
Köydellä on kiva olla hei. Entä taistelijalla?
Tiistai-iltana pääsimme ns. tositoimiin, sillä illalla kahdeksan aikoihin aloitimme polkupyörämarssin kohti jo P-kaudella tutuksi tullutta Hälvälän harjoitusaluetta. Päästyämme “puiston” puolelle laitoimme “mökit” pystyyn, eli kasasimme puolujoukkueteltat, nautimme iltapalaa ja kävimme nukkumaan Hälvälän synkkien metsien hellässä syleilyssä.
Keskiviikko kului vauhdikkaasti ammuntojen ja erilaisten siirtymämenetelmäharjoitusten siivittämänä. Opimme liikkumaan kireiksi pingoitettujen köysien ja vaijereiden avulla, kiipeämään tikkaita pitkin rakennuksiin ja hyppäämään vauhdikkaasti ikkuna-aukosta sisään.
“Leap of faith”
Askel kerrallaan kohti korkeuksia.
Aina taisteluvalmiina!
Illalla oli suunnistuskoe, jossa kohtasimme uutena tuttavuutena jopa hieman pelottavan suon. Suunnistuksen jälkeen meitä odotti lämmin sauna ja iltapala. Yö selätettiin normaalisti levon, kipinävuorojen ja kiertovartion merkeissä.
“Mä oksalla ylimmällä…”
Torstaiaamuna jatkoimme ammuntoja ja laskeutumiskoulutusta. Tulimme vuorotellen köysien varassa selkäpuoli edellä alas 15-metrisestä tornista. Jokainen sai tehdä viisi toistoa, ja vauhti kasvoi ainakin allekirjoittaneella joka kerralla itsevarmuuden ja uskalluksen kasvaessa.
Päätä ei huimaa.
Ja taas ammutaan.
Torstaipäivisin perinteeksi muodostuneen ravitsevan hernekeittolounaan jälkeen suoritimme polkupyörämarssin takaisin kultaiseen kotiyksikköön, huolsimme varusteet ja pääsimme illalla muutto- ja siivouspuuhiin. “9 kuukauden” palvelustovereiden kotiuduttua yksikössä on reilusti tilaa, joten voimme asua väljemmin kuin P- ja E-kausilla.
Perjantaiaamuna oli palautetuokio, pyykinvaihto ja valmistautumista lounaan jälkeiseen aliupseerikurssin ensimmäiseen kokeeseen. Kokeen jälkeen pääsimme au-kurssin ensimmäisille viikonloppuvapaille.
Ensimmäinen viikko oli kokonaisuudessaan loistava! Tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea hienoa ja haastavaa kurssi tuo tullessaan!
Aliupseerikurssi lähettää lämpimät terveisensä keskiviikkona 18.9.2013 kotiutuneille palvelustovereilleen! Kiitos mahtavista yhdeksästä kuukaudesta!
“Tauluille, mars!

– Oppilas Seppälä

Aarni Seppälä

Kirjoittajan esittely:

Aarni on 22-vuotias laulaja-lauluntekijä. Tämä PVVMSK:n “ilopilleriksi” kutsuttu aliupseerioppilas opiskelee musiikkiteknologiaa Tampereen konservatoriossa ja kiertää Suomea esittäen omaa tuotantoaan sekä toimien laulajana ja kitaristina erilaisissa kokoonpanoissa.

Soittotoimintakaudella Aarni oli laulajana Showbandissa. Hän toimii varusmiessoittokunnan edustajana ja varapuheenjohtajana Hämeen Rykmentin varusmiestoimikunnassa.

Palveluksen aikana Aarni on saanut useita lempinimiä, joista suurin osa päättyy paronin arvoon. Tällaisia ovat esimerkiksi lomaparoni, veksiparoni ja kofeiiniparoni.