PVVMSK AUK // VIIKKO #5, 14.-20.10.2013

Sunnuntai-iltana oli kiinnioloviikonlopun jälkeiset lomat lusittu, ja oli AUK:ssa jatkavien aika palata yksikköön rukkilaisten jatkaessa lepäilyä tulevia suuria koitoksia varten. Puolustus- ja viivytysharjoitus alkaisi seuraavana päivänä niin rakkaassa Hälvälässä, ja se näkyi tuvissa lojuvina reppuina ja tavarakekoina punkkien päällä. Yleistä alakuloutta oli ilmassa, tällä viikolla joutuisimme jättämään hyvästit taas seitsemälle palvelustoverillemme, juuri kun olimme selvinneet 255 vrk palvelleiden lähdöstä. Mutta ennen kuin hyvästelisimme rukkilaiset, olisi selvittävä neljästä päivästä Hälvälän läpitunkemattomissa metsissä. Palkinto kuitenkin häämötti pidennetyn viikonlopun muodossa.

Maanantaiaamuna heräsimme eturuokailuun, tällä kertaa pakkaminen oli tarkoitus tehdä aamulla, se sujuikin erittäin sulavasti, kiitos oppilasjohtaja Lehmonen ja varaoppilasjohtaja Kröger. Yhdeksän aikaan päästiin lähtemään jo perinteeksi muodostuneen polkupyörämarssin turvin kohti Hälvälää. Meille ei ollut suotu paljoa tietoa leirin tapahtumista, mutta jo pakatessa aistimme suuren juhlan tuntua, mukaan nimittäin otettiin rekallinen erilaista materiaalia. Tiedossa oli siis oikeinkin toimelias neljä päivää. Maanantai oli kuitenkin varattu enimmäkseen ammuntoja varten, aamupäivällä ammuttiin kohdistukset ja ampumataitotesti, jonka kaikki tietenkin suorittivat kiitettävästi.

Oppilas Jääskeläinen odottamassa vuoroaan
Iltapäivällä pääsimme kokeilemaan ampumataitojamme liikkuvaa metallilevyä vastaan, ja yllätys yllätys, se ei ollutkaan niin helppoa kuin se näytti ylikersantti Koistisen suorittamana. Ammunta suoritettiin pariammuntana, joten pääsimme todistamaan tiukkaakin tiukempia tahtojen taisteluja parin kesken. Samaan aikaan puolet porukasta harjoitteli ampumista kevyellä kertasingolla, tai tarkemmin sisäpiipun kanssa toteutetulla harjoitusaseella jätesäkeistä koottua tankkia vastaan, ja selvää jälkeähän siitä tuli.
Illalla oli tiedossa pimeäammunnat valojuovaluodein, mutta sitä ennen piti ratkaista sellainen pikkupulma kuin majoituksen pystyttäminen, sissiteltan mukana ei nimittäin tule hienoja metallisia telttakeppejä, vaan ne on kerättävä itse ties mistä. No eikun tuumasta toimeen ja aika nopeasti telttoja alkoi nousta pienen kouluttajilta tulleen opastuksen turvin. Pimeäammunnat suoritettiin majoituksen pystytyksen jälkeen, en meinannut osua tauluun, mutta en raaskinut muuten kohdillaan oleviin tähtäimiin koskea. Yöllä pääsimme testaamaan sissiteltan toimivuutta, ahdasta oli, mutta hyvin silti nukutti.
Pienen harjoittelun jälkeen huoneeseen meneminen alkoi sujua rutiininomaisesti

 

Tiistai-aamuna herättyämme laitoimme teltat länään ja lähdimme ampumaan hieman erilaisia ammuntoja. Itse olin aamupäivän tilanneradalla, missä ammuttiin lähietäisyydeltä maalia vaihtaen kahteen eri tauluun ja sisäänmenoammunnat. Sisäänmenoammunnoissa kyllä jännitti hieman mennä sisään kaverin perässä kovat piipussa, mutta onneksi vahinkoja ei sen suhteen sattunut. Yksi nilkka taisi hieman nyrjähtää, mutta mitään hengenvaarallista ei onneksi sattunut. Toinen tiistain ammuntarasti oli konekivääriammuntojen jatkaminen, itselläni osumatarkkuus oli jotakuinkin pimeäammuntojen luokkaa, mutta fiilis senkuin parani koko porukalla kun huomattiin taas, että kivaahan meillä täällä on.
Konekivääriammuntaa…

Lounaan aikana huomattiin kahden oppilaan puuttuvan, ja tuntia myöhemmin meille kerrottiin, että reserviupseerikurssille oli otettu kaksi varusmiessoittokuntalaista lisää, joten he olivat lähteneet lomille. Onnea vielä kahdelle lisäpaikkalaiselle! Hieman ennen päivällistä aloimme pystyttää asemia tämän ja seuraavan yön taisteluille. Omasta tiedustelusta oli tullut tieto, että tiistai-illan aikana vihollisen tiedustelun kärki saattaa osua alueellemme. Pystytimme teltat ja aloimme kaivaa asemiamme joukkueenjohtajan johdolla. Pakkipäivällisen jälkeen laitoimme vartiot pystyyn ja aloimme tähystää joka suuntaan. Apunamme meillä oli erittäin high-tech valonvahvistimet/pimeänäkölaitteet, jotka näyttivät maailman vihreän eri sävyissä. Täytyy sanoa, että tuntui kuin olisi ollut jonkun Call of Duty:n tai vastaavan videopelin puikoissa.

… jossa luoteja kului urakalla
Huolimatta high-tech kalustostamme, meidät onnistuttiin silti yllättämään, vihollinen oli edennyt erittäin kurinalaisesti vartiopaikkojemme ohi. Lause ”SUOJATKAA KUULONNE” kuului hätkähdyttävän lähellä telttaamme vartiopaikkojemme takana. Ensimmäisen tavun kohdalla olin jo poteron pohjalla kaivamassa kuulosuojaimiani tetsarista. Tulitaistelu oli lyhyt ja yksipuolinen, eihän meille edes paukkupatruunoita jaettu, kukaan ei sentään kävyillä alkanut heitellä takaisin, vaikka sekin kävi mielessä. Henkisistä vammoista selvittyämme oli aika testata vielä uudestaan sissiteltan toimivuutta.
Oppilaskorpraali Numminen tilanneradalla

Aamulla herätessämme oli kylmä, yö oli ollut taas aivan kirkas, joten pakkasta saattoi olla ennen auringon laskua jo viitisen astetta. Suurin osa taistelijoista nautti aamiaistansa pakkastakki päällä. Ihmiset tuntuivat jo nyt väsyneiltä, mikä selittyy ryhmien erittäin pienellä koolla, ja yöllisiä vartiovuoroja kertyi jokaiselle ”vaikka muille jakaa”. Ryhmiä on edelleen neljä, vaikka rukkiinkin lähti yhdeksän ja muutama oli kipeänä. Mainittakoon, että neljännessä ryhmässä oli lopulta vain kolme (3) jäsentä ja yksi (1) toimiva rynnäkkökivääri Aurinko nousi pikkuhiljaa, kuten mielialamme, jo kymmenen aikaan alkoi olla todella lämmintä. Koko päivä oli varattu viivytystaistelun valmistelulle, kävelimme koko päivän ympäri Hälvälää varmistaen ja valmistaen irtaantumisreitit, puolustusasemat ja tuliylläkköpaikan.

Lipastamispuuhissa
Huomispäivä ja lomalle lähtö kummitteli jo mielessä, mutta illan taistelu oli edessäpäin. Söimme, lipastimme patruunat ja aloimme odottaa, myös Varusmiessoittokunnan päällikkö, musiikkikapteeni Jarkko Aaltonen tuli toivottamaan meille hyvää taistelua ”ilon kautta”. Taistelun alettua puolustimme ja irtaannuimme pitkin Hälvälää ja teimme jopa tuliylläkön matkan varrelle. Tällä kertaa meille oli annettu ennäytsmäärä patruunoita, 90 kappaletta, joten räiskettä riitti. Puolustauduttuamme ja irtauduttuamme muutamaan otteeseen kuului vihdoin huuto: ”tuli seis” jonka jälkeen kokoonnuimme mörssärille ja seurasi perinteinen aseiden tarkastus.
Loppuilta kuluikin sitten saunoessa ja majoituksen pystyttämisessä. Ajan säästämiseksi päätettiin nukkua tilapäismajoituksessa, eli taivasalla ilman telttaa. Seuraavana aamuna porukka heräsi yllättävän pirteänä, tiedossa oli jalkamarssi Hennalaan ja lomille lähtö. Marssille lähtö viivästyi kuitenkin hieman materiaalia etsiessä, mutta päästinhän sitten lähtemään. Eilinen painoi jaloissa, mutta marssimme silti kunnialla loppuun, ja hernekeittolounaan jälkeen alkoi armoton huolto. Harjoitus taisi olla meille fyysisesti rankimpisa mitä on ollut, mutta kaikki selvisivät kunnialla yksikköön asti
Oppilaskorpraali Joki

Kaiken kaikkiaan harjoitus oli onnistunut, vaikka muutamia haavereita sattuikin. Huolto saatettiin loppuun, ja seurasi viikon odotetuin ja pelätyin hetki. Saimme lisää oppilaskorpraaleja, mutta reserviupseerikurssille lähtijät olivat viimeistä päivää Hennalassa. Kurssinjohtaja järjestytti koko porukan käytävälle, mistä kumpin joukko lähti omaan suuntaansa, mutta tällä kertaa ei sanottu hyvästi, vaan näkemiin.

– Oppilas Kantamaa Olli

Olli Kantamaa

Blogin kirjoittajaesittely:

Olli Kantamaa oli yksi E-kauden työllistetyimmistä soittajista, sillä hän toimi saksofonistina sekä konserttiorkeserissa, paraatisoittokunnassa, showbändissä ett’ viihdeorkesterissa. Lisäksi hän soitti muutaman konsertin vain parin hengen kokoonpanoissa.
Olli lähtee opiskelemaan ensi syksynä Aalto-yliopistoon elektroniikka- ja sähkötekniikkaa, mutta musiikista hän ei siltikään pääse eroon, sillä Aalto-yliopistossa toimii akustiikan laitos, johon Kantamaa tähtää.
”Intoni varusmiessoittajaksi pyrkimiseen syntyi jo monta vuotta sitten nähtyäni ensimmäisen kerran soittokunnnan konserttiorkesterin ja etenkin showbändin esiintymässä Murikan puhallinleirillä.”

Musiikin ohella Kantamaa harrastaa pienoisautoilua kansaivälisellä tasolla. Hän käy säännöllisesti ulkomailla ajamassa kilpaa. Palkintokaapista löytyy jo useampi SM-mitali, Pohjoismaiden mestaruus ja MM-pronssi.