PVVMSK AUK // VIIKKO #6, 21.-27.10.2013

Puolustus- ja viivytysharjoituksen jälkeen oli vaihteeksi vuorossa leppoisa kasarmiviikko. Maanantai alkoi sulkeisilla. Se on nykyään aika huvittavaa, koska kaikki osaavat asiat jo, ja harjoittelun kohteena on lähinnä muiden käskeminen. Vaihtoehtoina on tehdä kaikki oikein, jolloin teemme vain yhdenaikaisesti asentoja, lepoja ynnä muita, tai sitten tehdä tahallaan virheitä ja koetella harjoituksen pitäjän pokanpitämistaitoja.

Aamu jatkui vääpelimme, yliluutnantti Mika Perälän pitämällä oppitunnilla, jossa pohdimme uudistettua taistelutapaa ja nykyaikaista sodankäyntiä sekä omalta että vihollisen kannalta. Kyllä huomasi, että puheliaimmista ja aktiivisimmista oppilaista moni oli lähtenyt Reserviupseerikouluun. Tai sitten kaikkia vain väsytti, koska oli maanantaiaamu.
Iltapäivällä oli vuorossa Cooperin testi. Sää oli mukavan aurinkoinen ulkoiluun, mutta pakkaset olivat jäädyttäneet maata, joten piti juosta varoen. Juoksu meni pääosin hyvin lukuun ottamatta yhtä liukastumista ja keskeyttämistä. Itse onnistuin parantamaan tulostani peruskoulutuskaudesta, mutta monella muulla se huononi jonkin verran. Testin jälkeen oli ohjelmassa saunomista, pyykinvaihtoa ja lepäilyä. Illalla saimme tietää, että jokainen pitäisi torstaina ennen lomille lähtöä puheen vapaavalintaisesta aiheesta.
 
Tiistaina oli koko päivä ylikersantti Koistisen pitämiä oppitunteja. Aamupäivällä opiskelimme hyökkäystä, jota tulisimme harjoittelemaan käytännössä ensi viikon harjoituksessa. Asia oli pääosin uutta, mutta osittain myös tuttua, koska olimme harjoitelleet sitä jo kesällä jääkäriharjoituksessa. Näin perusteellisesti aiheeseen ei kuitenkaan ennen oltu paneuduttu.
 
Iltapäivällä tutustuimme radiopuhelimiin ja sanomalaitteisiin. Viime harjoituksessa meillä oli ollut käytössä pienet ja kätevät Viranomaisverkossa toimivat Virve-puhelimet, mutta tämä oli jotain aivan muuta. Nykyaikaisiin älypuhelimiin ja tietokoneisiin tottuneelle tekniikka vaikutti monimutkaiselta ja melko vanhanaikaiselta. Onnistuimme kuitenkin lähettämään viestejä toisiin radioihin ja sanomalaitteisiin, ja saimme laitteet illaksi tupiin, jotta voisimme harjoitella niiden käyttöä vielä lisää kaikessa rauhassa. Epäkäteviähän ne ovat nyt, mutta ehkäpä poikkeusoloissa, kun matkapuhelinverkot ja Internet ovat kaatuneet, ne saattaisivat osoittautua hyödyllisiksi…
 
Oppilaskorpraali Kaira
 

Keskiviikkona oli vuorossa leppoisa elokuvapäivä. Katsoimme Edvin Laineen ohjaaman Tuntematon sotilas -elokuvan harjoitussalissa kapellimestarimme, musiikkiyliluutnantti Tero Haikalan kanssa.
Katsomisen aikana meillä oli tehtävänä tarkkailla elokuvassa esiintyviä erilaisia johtajatyyppejä. Ruokatauon jälkeen keskustelimme elokuvasta, siinä esiintyvistä johtajista, siitä millaisia johtajia itse olemme ja keneen tarinan hahmoon haluaisimme samaistua. Lisäksi oli mukavaa katsoa elokuva nyt, koska itsenäisyyspäivänä olemme Lohtajan ampumaleirillä, emmekä näe sitä telkkarista.

 
Illalla ohjelmaan merkitty liikuntakoulutus oli peruuntunut, ja tilalle oli tullut miinakoulutusta. Opiskelimme ylikersantti Kuivalaisen johdolla tietoja erilaisista miinoista ja räjähteistä sekä harjoittelimme hieman panoslaskentaa. Lopuksi menimme ulos ja jokainen sai polttaa pienen pätkän tulilankaa.

Oppilas Jääskeläinen

 

Torstaiaamuna kokoonnuimme rykmentin auditorioon pitämään puheita. Ilmassa oli jännitystä, vaikka yleisö oli tuttua, ja kaikilla on paljon esiintymiskokemusta musiikin parissa. Puheen pitäminen on kuitenkin aivan eri asia. Jokainen meni vuorollaan yleisön eteen puhujanpönttöön, esitti asiansa, jonka jälkeen muut antoivat palautetta. Saimme kuulla mielenkiintoisia puheenvuoroja mm. luomutuotteista, lavatansseista, suomenruotsalaisuudesta ja lemmikkieläimistä. Mahtuipa joukkoon myös kosinta ja onnittelupuhekin. Puheen pitämisestä on varmasti paljon hyötyä siviilielämässä, mutta ikävästi käytössä oli hieman liian vähän aikaa. Taukoja ei juuri ehditty pitää, ja 23 puhetta yhteen menoon vaatii kuuntelijalta aika paljon keskittymiskykyä.
 
Lounaan jälkeen kaikki olisivat jo halunneet lomille saman tien, mutta jäljellä oli vielä asekoulutusta. Tutustuimme tarkka-ampujien toimintaan ja tarkkuuskivääri 85:een, jota pääsemme myöhemmin kokeilemaan ampumaradalla. Ase oli vanha ja potkaisee ampuessa kuulemma paljon, mutta siinä oli hieno kiikaritähtäin.

Kirjoittajaesittely

Johanna Kröger
 
Johanna Kröger toimi varusmiessoittokunnassa huilistina konsertti- ja paraatiorkestereissa ja soitti enimmäkseen piccoloa. Hän opiskelee siviilissä Tampereella huilunsoitonopettajaksi. Varusmiessoittokuntaan hän päätti tulla saadakseen mahdollisuuden työskennellä tulevaisuudessa myös sotilassoittokunnissa. Johanna on viihtynyt varusmiessoittokunnassa hyvin.
 
“Halusin nähdä musiikkialasta myös sotilasmusiikin osa-alueen, joten hain varusmiessoittokuntaan. Olen käynyt katsomassa edellisten saapumiserien esityksiä, mm. paraateja ja pitänyt kovasti, joten on ollut hienoa olla nyt itse mukana. Lisäksi tämä vuosi on ollut mielenkiintoista vaihtelua opiskelulle.”

Musiikin lisäksi Johanna harrastaa partiota, mistä on ollut paljon hyötyä armeijan leireillä. Kun olosuhteet, esimerkiksi teltassa nukkuminen talvella ja ulkona retkiastioista syöminen, ovat tuttuja, on paljon helpompi keskittyä olennaiseen.