“Meil on tänään jäljellä 0!”

Aliupseerikurssi on mennyt yhdessä hujauksessa – kuten koko vuosikin. Tämä 41 hengen porukka on kiteytynyt todella yhtenäiseksi, inttitermein “ryhmänkiinteytemme” on vahvimmista vahvin. Tämän kirjoituksen kirjoittaminen osoittautui todella hankalaksi, sillä näiden 347 aamun jälkeen alkaa olla pää tyhjä. Tieto siitä, ettei enään palaa tuttuun ja turvalliseen kotiyksikköön, eikä etenkään näe omia rakkaita palvelustovereitani… Mutta se on varmaa, että meikäläinen lähtee ensi vuonna kertaamaan!

Vuosi on tuonut mukaan monenlaisia tunteita, aina lähes pään hajoamisesta mitä mahtavimpiin hetkiin. Tuhansia kilometrejä linja-autoissa, matka Ruotsiin, lukuisat televisioesiintymiset, Game On -kiertue, Seinäjoen Tangomarkkinat… Pääsimme tekemään sellaisia asioita, joita ei välttämättä koskaan siviilissä ole mahdollista tehdä. Olen isänmaallinen ihminen, ja täällä pääsin sitä todella toteuttamaan, edustamaan maatani. Kuten eräs kapteenimme sanoi, olemme Puolustusvoimien näkyvä käyntikortti.

Itselleni yksi ikimuistoisimmista tapahtumista oli Jukolan viestin avajaiset Paimiossa, missä sain toimia konserttisoittokunnan solistina. Haluankin kiittää kapteeni Henry Perälää tästä mahdollisuudesta, en unohda sitä koskaan! Myös ulkomaanmatkamme Ruotsin Mälmöön tulevalle euroviisuareenalle oli uskomaton kokemus. Kolme kuviomarssiesitystä noin 7000-päiselle yleisölle saivat meissä jokaisessa ihon kananlihalle. Olympiastadionin valloitus heinäkuussa Gymnaestradan avajaisissa ja loppuhuipennuksessa olivat myös yksi vuotemme kohokohdista. Tämä on vain pieni pintaraapaisu kaikesta, mitä vuoteemme kuului. Kuten viime vuoden TJ 0 -biisissä lauletaan “I/15 tulee tapahtuun myös teille” niin voin kertoa, että myös teille I/16!

Minulle henkilökohtaisesti aliupseerikurssin haastavin osuus oli Jytinän-lehden päätoimittajana toiminen vuoden viimeisessä  numerossa. Uuden ohjelman haltuun ottaminen ja materiaalin kasaan saaminen olivat kysymysmerkkejä, mutta niistä selvittiin ja en voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen. Studia-messujen koordinointi oli myös minulle uusi asia; parkkeerausasiat, ruokailut, aikataulut ja muut tärkeät asiat täytyi ottaa selville jo hyvissä ajoin. Mutta myös messut olivat menestys, ja hakemuskirjeitä sotilasmusiikin kehtoon alkoi virrata postiluukkuumme. Tämä jos mikä sai hymyn huulille, olimme onnistuneet tehtävässämme.

Blogin ylläpitäminen on ollut todella antoisaa työtä. En kadu hetkeäkään tämän työn parissa, vaikka välillä sivuston päivittäminen tapahtui kotoa käsin. Viikko toisensa jälkeen palvelustoverini häikäisivät minut kirjoituksillaan ja kuvauksillaan palvelusviikoista.

Sotilasmusiikki on mitä parhaimmissa käsissä Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa ja tulee aina olemaan. Voin kertoa, että varusmiespalvelus on ollut tähän mennessä elämäni parasta aikaa. En voisi kuvitellakaan muuta palveluspaikkaa kuin Varusmiessoittokunta. Haluankin toivottaa tuleville uusille alokkaillemme mitä mahtavinta ja ikimuistoisinta palvelusvuotta!

– reservin alikersantti Eero Koski-Lammi

Kirjoittaja suoritti sotilasmusiikkipainotteisen aliupseerikurssin viestinnän linjalla, jossa hoiti Jytinä-lehden päätoimittajan tehtävää sekä tämän verkkoblogin päätoimittajan tehtävää. Vastuualueenaan hänellä oli myös Studia-messujen organisointi, jotka onnistuivat erinomaisesti.