Mietteitä kertausviikosta reserviläisen silmin

Suoritin varusmiespalvelukseni vuonna 2008 Lahdessa Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa. Voi sanoa, että siellä syntyi kiinnostukseni musiikin tekemiseen muutenkin kuin vain harrastusmielessä. Siihen asti olin soittanut vain omaksi ilokseni. Varusmiessoittokunnassa pääsin oikeastaan ensimmäistä kertaa kokemaan sen, kuinka voimakasta voi musiikin yhdistävä vaikutus olla. Lähes sadasta, eri taustoista ja tilanteista tulevasta nuoresta saatiin muodostettua tiivis porukka, kun se työskenteli kohdatakseen yhteiset haasteet. Näistä suurimpina mainittakoon Tattoo tapahtumat Oslossa ja Haminassa, sekä Puolustusvoimat 90 vuotta -kiertue.

Kun kuulin uutisista puolustusvoimien lähettävän reserviläisille kirjeen, en oikein tiennyt, mitä odottaa. Varusmiesajan jälkeen minulle jäi käsitys, että sijoituksemme olisi jotain aivan muuta, kuin mitä palvelusaikana oli harjoiteltu. Olen myös usein kuullut varsin voimakkaita sanoja kavereilta, joille posti on tuonut kutsun saapua kertausharjoituksiin. Itse avasin odotetun kuoren jännityksellä. Minut oli kutsuttu osaksi harjoitusta, joka olisi tärkein näyttö uuden muotoisen aliupseerikurssin saavutuksista.

Kuudessa vuodessa on tapahtunut suuria muutoksia, mutta minulla oli jo jonkinlainen käsitys siitä, mitä olisi luvassa. Jo mainittu kurssin uudistus kiinnosti kovasti. Odotin mielenkiinnolla minkälaisia tapahtumia varusmiesvoimin saataisiin toteutettua. Myös Varusmiessoittokunnan uudet tilat kiinnostivat, sillä olin kuullut niistä paljon hyvää.

Ensimmäiset päivät kuluivat ohjelmistoa harjoitellessa. Työstettävää materiaalia oli paljon, ja osa siitä oli oikeasti haastavaa. Kävi nopeasti ilmi, että työtä olisi tehtävä tosissaan, jotta lopputulos olisi hyvä. Tänne ei ollut tultu lepäilemään. Ainakin itse olin myös huolissani siitä, miten oma soittokunto riittäisi vielä esiintymistilanteissakin. Orkesteri on kuitenkin sen verran kovatasoinen, että varsinaista hätää ei missään vaiheessa ollut.

Esiintymiset Ylöjärvellä, Hämeenlinnassa ja Tampereella kaupunkien koululaisille järjestämissä itsenäisyyspäivään liittyvissä juhlissa toimivat tutulla kaavalla. Konserttisoittokunta soitti kättelymusiikkia vieraiden saapuessa, ja viihdeorkesteri tanssitti vieraat puheiden jälkeen. Oli hienoa nähdä, kuinka hyvin lapset käyttäytyivät ja osallistuivat juhlallisuuksiin.

Jouluksi kotiin -kirkkokonsertit Ylöjärvellä ja Lahdessa olivat suorastaan menestyksiä. Yleisöä oli molemmissa tilaisuuksissa niin paljon, että kaikille ei edes riittänyt istumapaikkoja. Erityisesti Lahden konsertin myötä pääsin itsekin ensimmäistä kertaa joulutunnelmaan tälle vuodelle. Ei voi olla liikuttumatta, kun tuhatpäinen kirkkokansa yhtyy laulamaan orkesterin säestyksellä tuttua virttä, Maa on niin kaunis.

Kapellimestareina toimivat varusmiehet ovat oppineet paljon koulutuksensa aikana, eikä soittajana ollut missään vaiheessa epävarma olo. Kiitos siitä kaikille johtajille, hienoa työtä. Järjestelyt toimivat, tapahtumat olivat onnistuneita, ja erityisesti viestintäryhmän sosiaaliseen mediaan tuottama sisältö on ottanut valtavan loikan siitä, mitä kuusi vuotta sitten on nähty. Varusmiesten kouluttajat ovat onnistuneet erinomaisesti tehtävässään.

Aliupseerikurssin uudistaminen vastaamaan soittotoimintakauden sisältöä on onnistunut ja tervetullut muutos. Nyt voin rehellisesti suositella tätä vaihtoehtoa kenelle tahansa muusikolle, joka vielä miettii varusmies- tai siviilipalveluksen välillä. Tällaista mahdollisuutta ei usein osu kohdalle. Varusmiessoittokunnassa saadusta opista on varmasti hyötyä vielä reserviin siirryttyä.

Kertausharjoitus on ollut itselleni kaikin puolin positiivinen kokemus. On saanut kokea onnistumisen tunnetta, kun tehty työ tuottaa hyviä tuloksia. On tullut tutustuttua hienoihin ihmisiin. Ennen kaikkea on ollut hienoa olla osana tekemässä jotain uutta ja merkittävää.

Leikillisesti sanotaan, että olemme kaikki yhtä suurta sotilasmusiikkiperhettä. Joku vanha soittokuntalainen saattaa siellä nauraa, mutta itselleni on motivoivaa kokea tällainen positiivinen tekemisen ilmapiiri. Monet ovat täällä vapaaehtoisesti, ja se näkyy ja kuuluu. Tästä on hyvä jatkaa kehittämistä eteenpäin.

Tätä kirjoittaessa jäljellä on vielä viimeinen paraatisoittokunnan suoritus. Toivottavasti sää suosii. Ja toivottavasti kutsuja tulee vielä jatkossakin. Täällä on ollut hyvä olla.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

– Reservin alikersantti Eero Sydänmetsä