Täällä ollaan!

Teksti: Niko Tamminen
Kuvat: Puolustusvoimat / Noora Niittymäki

Eräänä utuisena maanantaipäivänä löysin joukon kaltaisiani palvelukseen astuvia Hämeenlinnan rautatieasemalta. Tunnelma oli odottava ja jännittynyt. Kaikki katselivat jalkojaan matalassa lumihangessa ja välttelivät suomalaiseen tapaan katsekontaktia. Onneksi sitä ei jatkunut kovinkaan pitkään kun ykskaks oli ympärilleni löytynyt juttukavereita matkaseuraksi kohti varuskuntaa.

Määrätietoisesti astelin prikaatin porteista sisään ja päädyin alkutarkastusten jälkeen viimein tuttuun paikkaan, jossa olin vajaa vuosi sitten vieraillut pyrkiessäni Varusmiessoittokuntaan. Yleisradiokin oli paikalla ikuistamassa saapumistamme. Punkkani löytyi toisesta kerroksesta kätellessäni samalla vielä tuntemattomia palvelustovereitani. Nopeasti porukka kuitenkin alkoi jo hitsautumaan yhteen kun taiteilimme tetriksen tapaan varusteitamme sipulisäkeistä paikoilleen. Päivän päätteeksi olin selvittänyt että tupani pitää sisällään soittokuntalaisia käsikirjoittajasta trumpetistiin aina Helsingistä Rovaniemelle saakka.

Ensimmäiset viikot ovat suurelta osin kuluneet koko palvelusaikaa koskettavien ja tulevia harjoituksia valmistelevien velvollisuuksien hoitamisessa. Päiväohjelmassa on ollut mm. rokotuksia, taistelu- ja ampumavarustukseen tutustumista, Panssariprikaatin eri tukevien tahojen infotilaisuuksia, läheisten päivät, vääpelin oppitunteja yksikön toiminnasta, itsenäistä sotilaan opiskelua sekä siisteyspalvelusta eli sipaa – tietoja ja käytäntöjä omaksuttavaksi laidasta laitaan. Yksi tupalaisistamme totesi muutaman palveluspäivän jälkeen ettei sipaa ole mahdollista suorittaa hyväksytysti alikersantin ensimmäisellä tarkastuksella, mutta useamman yrityksen jälkeen olemme onnistuneet siinäkin. Meitä kiellettiin tuulettamasta, vaikka niin kovin ikkunan avaaminen helpottaa hikisen suorituksen jälkeen.

Intin alkutaipaleet ovat myös pitäneet sisällään haasteita. Kuinka pysyä annetuissa aikamääreissä ja ehtiä vaihtamaan varustusta käden käänteessä? Miten kivääristä saadaan puhdas ja koko joukkue pysyy suuntamiehen tahdissa? Olemme saaneet taistelukoulutusta sotilaan säässä ja jonottaneet tovin aikaisen aamuherätyksen jälkeen hyytävässä tihkusateessa. Vatsatautikin ehti osaa meistä kalvamaan. Toisaalta maasto-olosuhteissa ruokaileminen on tuttua puuhaa partioharrastukseni vuoksi. Kovan kurin avulla pyrimme saavuttamaan edustusjoukolle kuuluvan aseman.

Monesta kuitenkin selvitään, yhdessä. Juttua ja vitsejä on riittämiin ja laulu raikaa käytävillä. Musiikki yhdistää. Finlandian esittäminen läheisten päivänä, harjoittelumahdollisuus iltaisin ja yksikön oma saunavuoro ovat rikkoneet hyvin palveluksen tuomia rutiineja sekä tarjonneet vastapainoa taistelukoulutukselle. Kantahenkilökunnan pitämät oppitunnit ovat olleet asiapitoisia, mutta onneksi joukkoon on mahtunut kevennyksiäkin. Palavaa televisiota ei esimerkiksi kannata heittää kylpyammeeseen. Joissakin tilanteissa pokerinaaman pitäminen on ollut haastavaa.

Siis pilke silmäkulmaan ja käsidesiä perään! Näillä ajatuksilla kohti p-kauden haasteita ja rientoja.

  • alokas Niko Tamminen

Kirjoittaja on 19-vuotias helsinkiläinen klarinetisti, joka jäi Cooperin testissä 15 metrin päähän kuntoisuuslomasta. Soittamisen ohella alokas Tamminen harrastaa partiota, ja kesäisin hänet löytää veden ääreltä joko ulapalta purjeveneen kannelta tai rannalta loikoilemasta. Ensi kesänä suunta on kuitenkin kaukomaille…