Valkoiset hanskat käteen ja maastoon mars

Teksti: Tuomas Toivainen
Kuvat: Puolustusvoimat / Selina Winsten

Harjoituskivääreistäkin löytyy pistin sekä kromilipas.
Kuva: Puolustusvoimat / Selina Winsten

Koronaviruspandemia, ja siitä seurannut maailman peruminen muutti suurella kädellä myös soittokunnan suunnitelmat, ainakin tämän kevään osalta. Kuten lukuisat muut yksiköt, mekin siirryimme harjoitusalueelle tartuntariskin minimoimiseksi. Jotta homma ei menisi ihan peukaloiden pyörittelyksi, lyötiin porukalle käteen harjoituskiväärit, joiden pyörittelemistä on nyt aloitettu vähitellen harjoittelemaan.

Tosiasiassa kivääritaitoryhmä on Varusmiessoittokunnan yksi kulmakivi, jonka toimintaa harjoitellaan poikkeusoloista huolimatta. Totta puhuen, en itsekään ole vielä aivan perillä kivääritaitoryhmän työstä tai sen tarkoituksesta. Nimittäin itselleni tämänpäiväiset treenit olivat sairastelustani johtuen [toim. huom. ei korona] kolmannet, eli uutta opittavaa on kasaantunut melkoisella rytinällä. Tästä syystä en voi tässä blogissa tarjota aiheesta kattavaa historiikkia tai luennoida asian teoriasta, mikä on tietysti valtava harmi ja näkyy varmasti lukijamäärissä. Raapaistaan kuitenkin hiukan pintaa.

Maasto-olosuhteista huolimatta uusien taitojen omaksuminen on ollut nopeaa.
Kuva: Puolustusvoimat / Selina Winsten

Varusmiessoittokunnan kivääritaitoryhmä koostuu kaikista muista paitsi lyömä- ja puhallinsoittajista (konserttisoittokunta). Eikä tähän hommaan ihan torvia otetakaan, sillä kiväärityöskentely vaatii tarkkaa keskittymistä, lihasvoimaa ja koordinaatiota. Konserttisoittokunnan soittaessa paraatissa, kivääritaitoryhmä marssii mukana ja kurittaa kivääreitään kuin entinen varusmies avainketjuaan.

Eteen- ja olalleviemiset poikkeavat totutusta, sillä näissä kivääreissä ei ole lainkaan hihnoja. Paraatikivääreitä ei myöskään voi lepuuttaa taisteluliivin taskujen päällä, minkä vuoksi niitä täytyy jaksaa kannatella koko marssin ajan. Yläkropan on oltava jäykkänä, ja kivääri ei saa pomppia vaikka maasto olisi kuinka kuoppainen – jalat tekevät paljon työtä pitääkseen kulun tasaisena. Joskus marssiessani kuvittelen olevani panssarivaunu, joskus taas olevani kotona.

Voimatankojen avulla voidaan turvallisesti harjoitella korkeampia heittoja sekä pyöräytyksiä.
Kuva: Puolustusvoimat / Selina Winsten

Loppupäivästä vaihdettiin harjoituskiväärit mustiin voimatankoihin aineellisten vahinkojen välttämiseksi. Harjoittelimme nimittäin “puoltatoista pyöräytystä”, ja siinä kyllä kieltämättä putket putoilivatkin yhdellä jos toisellakin. Kyseessä on siis liike, jossa kivääri (tässä tapauksessa kolmikiloinen muoviputki) heitetään ilmaan ja otetaan kiinni niin, että se pyörähtää puolitoista kierrosta. Teoriassa yksinkertaista.

Pyöräytyksiin ja heittelyihin alkoi tulla jo hiukan tuntumaa, vaikka porukka loppua kohti väsähtikin aikalailla. Olihan tämä päivä käytetty jo harjoittelemalla useaa vaikeaa asiaa, kuten kävelemistä ja kääntymistä. Ihan ensin se ei onnistunut, minkä takia lopulta marssittiin käsi kädessä kuin mikäkin musiikkileikkikoulu, jotta pysyttäisiin paremmin ruoduissa. Mutta voin rehellisesti todeta, että jokainen joka on koskaan kokeillut kuviomarssia, voi sanoa ettei se ihan kylmiltään mene.

Etualalla kivääritaitoryhmän kouluttaja kersantti Rautasuo.
Kuva: Puolustusvoimat / Selina Winsten

En sitten tiedä, kumman työ on raskaampaa, paraatisoittajan vai kivääritaitoryhmäläisen. Niinhän se toki on, että ruoho on yleensä vihreämpää aidan toisella puolella. Molemmat kuitenkin hoitavat tonttinsa parhaansa mukaan. Myönnettäköön, että marssiessani livenä soitetun Jääkärien marssin tahtiin taitokivääri olallani, herkistyin hieman. Ja tähän lausuntoon minua ei edes tarvinnut suostutella – onhan harjoituskiväärien vaihdin hitsattu turvallisesti umpeen.

Harjoitusta kuitenkin tarvitaan ennen kuin tällä joukolla kehtaa julkisesti torille mennä, mutta päätellen meitä kouluttavan kersantti Rautasuon hymystä, hyvään suuntaan ollaan menossa. Se selvinnee myöhemmin, milloin pääsemme taiteilemaan ihmisten ilmoille täältä metsän suojista.

Jääkäri Toivainen tarkkana harjoituksissa.
Kuva: Puolustusvoimat / Selina Winsten
  • jääkäri Tuomas Toivainen

Jääkäri Toivainen on Varusmiessoitokunnan huumorikone ja imitaattori, jolta löytyy lausahdus tilanteeseen kuin tilanteeseen. Siviilissä rovaniemeläinen käsikirjoittaa animaatiosarjaa, näyttelee ja laulaa.