Kuhinaa kulisseissa – nauhoitusviikot teknikon silmin

Teksti: Valtteri Koponen
Kuvat: Puolustusvoimat / Anton Hietikko, Lauri Heroja

KUUNTELE BLOGI!

Lukijana: Niko Tamminen
Merkittävä osa työstä tehdään äänitysstudion ulkopuolella.
Kuva: Puolustusvoimat / Anton Hietikko

Nyt kun Varusmiessoittokunta ei pääse esiintymään livenä, haluamme tuoda musiikin etänä yleisöllemme. Näyttävin tapa on tietysti tehdä jokaisesta kokoonpanosta omannäköisensä musiikkivideo. Käteväähän tässä tilanteessa on se, että esiintymispaikkamme on helposti ihmisten saavutettavissa Varusmiessoittokunnan Youtube-kanavalla. Nyt kerron, millaista oli toteuttaa neljän kokoonpanon musiikkivideot teknikon silmin.

Musiikkivideoprojekti lähti käyntiin show- ja viihdebändin äänittämisellä. Alkuun kasasimme tekniikkatiimin voimin äänitystudiot bändien harjoitustiloihin. Soittimet, mikrofonit, kaapelit, korvamonitorit, mikserit, tietokoneet – viriteltävää oli paljon. Töitä tehtiin osittain limittäin, jotta toisen kokoonpanon soitto ei vuotaisi rakenteita pitkin toisen nauhalle. Kun Showbandia nauhoitettiin, Viihdebändille rakennettiin studiota. Aikaa nauhoituksiin kului vajaa päivä per kokoonpano, minkä vuoksi nauhoitukset levittäytyivät kahden viikon ajalle. Vaikka kappaleista otettiinkin useita ottoja, ja ne varmastikin pursusivat jo jokaisen korvista ulos, hyvä tunnelma pysyi koko projektin ajan.

“Vielä yksi otto!”
Kuva: Puolustusvoimat / Anton Hietikko

Kaikki neljä ääniteknikkoamme työskentelivät nauhoitusten parissa. Äänityksen aikana piti huolehtia äänityksen tasoista sekä siitä, että soittajat kuulevat sekä itsensä että toisensa.  Samalla tehtiin tulevia livekeikkoja varten korvamonitoriasetuksia jokaiselle soittajalle. Nauhoitusten jälkeen taas äänen jälkityöstö vei aikaa.

Kun äänitys oli valmis, aloimme valmistelemaan kuvauksia – tilat piti siis somistaa ja valaista. Itse olen toinen Varusmiessoittokunnan kahdesta valoteknikosta. Onneksi kuitenkin saimme apua muilta tekniikkatiimiläisiltä. Valot, toisenlaiset valot, kaapelit, lisää kaapelia, valopöytä, ohjelmointi – taas tekemistä oli jokaiselle käsiparille. Oman haasteensa tähän kaikkeen toi eri tilojen korkea käyttöaste, minkä vuoksi meidän piti suunnitella ja aikatauluttaa työ huolella, jotta kaikki palikat sopisivat kohdilleen. Välillä töitä piti jatkaa iltaisinkin, jotta seuraavalle aamulle olisi valmiit puitteet. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä motivaatio tehdä parasta mahdollista jälkeä oli suuri.

Ja niin kaikki oli valmiina taltiointia varten.
Kuva: Puolustusvoimat / Anton Hietikko

Parhaimmillaan samanaikaisesti yksi tiimi hioi äänitettä, toinen tiimi äänitti, kolmas auttoi kuvauksissa ja neljäs valmisteli seuraavan päivän kuvauksia. Taltiointiviikoilla pääsin valomiehen roolista huolimatta auttamaan myös äänityksien valmisteluissa sekä kuvaamaan ja editoimaan musiikkivideoita viestintätiimin vahvistuksena. Parasta soittokunnassa mielestäni on juurikin tehtävien monipuolisuus ja hyvä tekemisen meininki.

Kuvauksien aikana huolehdimme, että soittajat kuulevat raakaversion kappaleesta sekä metronomin, jotta he pystyvät laulamaan ja soittamaan juuri oikeassa tahdissa videota varten. Myös valaistusta piti säätää videon tarpeiden mukaan. Kappaletta soitettiinkin varsin moneen kertaan, jotta esitys saatiin taltioitua lukuisista kuvakulmista videota varten. Voin vain kuvitella soittajien fiiliksen, kun viimeisen kerran huudettiin: ”Poikki! Eiköhän se ollut siinä”, eikä kappaletta tarvinnut enää soittaa ties kuinka monennetta kymmenettä kertaa.

Jokapaikanhöylältä luonnistui myös kuvaaminen.
Kuva: Puolustusvoimat / Anton Hietikko

Muista videoista eroten Konserttisoittokunnan video kuvattiin ja äänitettiin yhtä aikaa, sillä suuren kokoonpanon on vaikeampaa soittaa nauhan tai metronomiraidan päälle. Suuri orkesteri vaatii myös suuremman valaistuksen, jota rakentaessa meni tovi jos toinenkin. Itse ainakin olen tyytyväinen lopputuloksiin ja päästiinhän samalla kokeilemaan mihin kaikkeen kalustollamme pystyy.

Kaiken kaikkiaan nämä kaksi viikkoa jättivät hyvän mielen ja tunteen siitä, että on päässyt tekemään töitä hyvällä sykkeellä yhteisen hyvän eteen. Matkan varrella tapahtui vaikka mitä, ja välillä tuntui siltä, että kaikki työmäärä kaatuu kerralla päälle. Loppusuoralla oli kuitenkin aivan mahtava fiilis, kun työ kantoi hedelmää. Uskon, että kaikki oppivat tästä projektista jotain. Jollekin tämä oli ensimmäinen musiikkivideo, joku ei ollut ennen soittanut korvamonitorien kanssa. Itse opin lisää aikatauluttamisen ja kommunikaation tärkeydestä – onhan kyseessä iso joukko, jonka kanssa toimitaan.

Tältä näytti nauhoitusviikko teknikon silmin. Onhan tämä vain pintaraapaisu tai korkeintaan lohkaisu koko komeudesta, mutta toisaalta tuskin ne sadat metrit kaapelia tai tietokoneen nakuttelu ketään kiinnostavatkaan. Toivotan tämän blogin myötä oikein hyvää kevättä kaikille, ja muistakaa virittäytyä Youtube-kanavallemme nauttimaan työmme hedelmistä!

Kuva: Puolustusvoimat / Lauri Heroja
  • Jääkäri Valtteri Koponen

Jääkäri Koponen on pitkällä musiikkitaustalla varustettu teknikko, joka haluaa tukea muusikkoja saamaan biisistä kaiken irti, vaikkapa valoja vilkuttelemalla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *