Mikä barettimarssi!

Teksti: Katariina Kekoni
Kuvat: Puolustusvoimat /
Lauri Heroja, Joel Tiainen, Noora Niittymäki

Tällä kertaa marssi toteutettiin perinteisenä komppaniasiirtona.
Kuva: Puolustusvoimat / Lauri Heroja

Ansaitaksemme sinisen baretin päähämme ja koulutushaaramerkin hihaamme, on meidän suoritettava perinteinen barettimarssi. Maailman nykyisen tilanteen vuoksi marssimme suorittaminen aikaistui, ja pääsimme suorittamaan sitä jo A-ryhmän metsäviikon aikana. Tuntui, että koko metsäharjoitus huipentui siihen, kun viimeisenä päivänä jätimme Hätilän alueen taakse ihan jalkaisin. Oli mukavaa vähän etuilla barettimarssin suorituksessa, sillä ajankohta barettimarssille olisi ollut alun perin myöhemmin keväällä.

Barettimarssi on normaalisti noin 27 kilometrin pituinen marssi, jonka reitti vei viime vuonna Panssariprikaatista Aulangon näköalatornille. Normaalisti marssi on suoritettu pienemmissä ryhmissä fyysisestä tasosta riippuen, mutta tänä vuonna suoritimme marssin kaikki samaan aikaan, yhdessä pötkössä joka ikinen. Pakkasimme reput, teltat ja varustuksen torstaina, ja perjantaiaamun koittaessa lähdimme tekemään suoritusta Hätilän harjoitusalueelta kohti Panssariprikaatia.

Alkuvalmistelut marssiin olivat enemmän kuin odotin: lähdettiin jopa teippaamaan jalkoja ja kaikenlaista. Marssivarustus meillä koostui maihinnousukengistä, maastopuvusta, taisteluliivistä, repusta, rynnäkkökivääristä ja piposta. Jalkojen teippaaminen sujui kersantti Rautasuon ja yliluutnantti Suutarisen johdolla. Teippejä teippailtiin jalkoihin edellisenä iltana rakkuloiden estämiseksi ja jotta marssi sujuisi kivuitta.

Kävelin itse jonon kärjessä eli ensimmäisenä heti marssia johtavan yliluutnantti Suutarisen jälkeen, ja reppuuni oli kiinnitettävä huomioliivi, jotta muut jonon perällä näkevät missä mennään. ”Okei, oon vissiin koko jonon ensimmäinen, ja nyt mun pitää olla vahva, sillä yliluutnantti määrää tahdin ja mun on pysyttävä siinä messissä”, ajattelin ennen lähtöä. Päätin, että painan tämän marssin alusta loppuun hyvällä sykkeellä, enkä väsähdä. Tiesin, että kroppani kestää kyllä. Oli hienoa vilkuilla vähän väliä taakse, ja nähdä loppumattomalta näyttävän sotilaiden jonon marssivan takanani.

Marssi taittui yliluutnantti Suutarisen johdolla.
Kuva: Puolustusvoimat / Lauri Heroja

Koko marssin alkutaival oli pelkästään metsien keskellä kuljettuja reittejä, ja maisemat auringon paisteessa olivat aivan uskomattoman upean näköisiä. Vaikka tuntui, että meinasin koko ajan töllätä edellisen tallaajan nilkkoja, niin pää nousi pakostakin ihailemaan maisemia. Tässä kohtaa muistan, että minulle tuli niin sanottu runner’s high, tai pikemminkin walker’s high -efekti. Suorituksen aloittamisen jälkeen jossain vaiheessa alkoi tuntua, että okei, nyt on rankkaa. Hetkellinen uupumus muuttui kuitenkin oikeastaan voimanlähteeksi kun pakotti kehon vain jatkamaan kävelyä. Yhtäkkiä tuntui kuin koko keho olisi täynnä pelkkää energiaa! Se oli siisti kokemus.

Marssin aikana pidimme kolme taukoa. Ensimmäinen tauko pidettiin pellolla reittimme varrella. Tauon aikana pystyi helposti vaihtamaan vaatteita ja sukkia, tai mitä ikinä halusikaan tehdäkseen marssista mukavamman. Tauolla ehti hieman syödä, hörppiä vettä ja nauttia auringon lämmöstä. Toisella tauolla söimme lounaan pakeista jalkapallokentällä. Tässä vaiheessa aurinko porotti kaikista eniten. Se oli hyvä hetki hyvien tyyppien kanssa. Muiden kasvoista huomasi selvästi, että “tää on niin jees”.

“Kohta se on ohi.”
Kuva: Puolustusvoimat / Lauri Heroja

Viimeinen tauko oli Hattulan kirkolla. ”Okei, vikat kilsat”, mietin päässäni. Viimeinen vaatteiden vaihto ennen maalia, ja eikun taas matkaan. Ehdittiin jo heittää vitsiä, että siinäkös se marssi olikin. Kuitenkin ne viimeiset kilometrit tuntuivat kaikista pisimmiltä. Kirkosta eteenpäin näimme upeita vanhoja Hattulan seudun puutaloja, ja reitti kulki jo enemmän ihmisten ilmoilla omakotialuetta pitkin.

Sää ei olisi paremmaksi voinut muuttua. Aurinko paistoi koko marssin ajan juuri sopivasti. Se loi aivan uskomattoman hyvän fiiliksen. Jonossa pystyi samalla hieman rupattelemaan edessä tai takana olevan toverin kanssa, ja kaikilla tunnelma oli korkealla. Uskon, että sää, maisemat ja porukka auttoivat merkittävästi ottamaan kaiken ilon irti.

Marssi oli lopuillaan, ja pääsimme yksikön porteista läpi. Meidät laitettiin juoksemaan vikat metrit yksikön ovelle. Ajattelin, että ”apua, nyt haluan puskea täysillä loppuun, vaikka takana onkin pitkä matka”, ja lähdin muiden mukana juoksemaan niin lujaa kuin pystyin. Päätin, etten lopeta juoksemista ennen kuin olen yksikön oven edessä. Ja niin teinkin!

Perillä tunnelma oli helpottunut ja palvelustoverit onnittelivat toisiaan saavutuksesta.
Kuva: Puolustusvoimat / Lauri Heroja

Kun saavuimme yksikön ovelle, se tuntui kyllä todella hyvältä. Kaikki hymyilivät kuin viimeistä päivää ja heittivät hengästyneinä toisilleen ylävitosia. Taakse jäänyt matka tuntui hienolta suoritukselta. Mietin mielessäni, ettei matka ollutkaan niin paha kuin olin luullut. Moni meistä, itseni mukaan lukien, oli varautunut pahempaan ja rankempaan. Yllätyimme kuitenkin siitä, kuinka kivaa oikeastaan koko marssiminen oli. Nautin koko matkasta.

Ensimmäistä kertaa ulkoiluttamassa sinistä päähinettä.
Kuva: Puolustusvoimat / Joel Tiainen

Seuraavaksi äkkiä reput tupiin, baretit mukaan ja ulos muotoon seisomaan. Ulkona odotti yksikön päällikkö, joka onnitteli meitä hyväksytystä barettimarssin suorituksesta. ”Baretit päähän!” -käskyn jälkeen siinä sitten seisoimme yhdessä, ihan rikki ja onnellisina, siniset baretit ensimmäistä kertaa ansaitusti päässä. Baretin lisäksi ansaitsimme koulutushaaramerkit lomapukujemme vasempaan hihaan.

Viimeinen täydennys lomapuku-lookkiin tuntui todellakin ansaitulta!

Kohta se karvalakki poistuu lomapuku-lookista.
Kuva: Puolustusvoimat / Noora Niittymäki
  • Jääkäri Katariina Kekoni

Jääkäri Kekoni toimii Varusmiessoittokunnan Showbandin laulajana sekä kivääritaitoryhmässä. Siviilissä Kekoni opiskelee englanniksi markkinointia sekä loihtii työkseen baristana erikoiskahveja.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *