Ammuntaa, räjäytyksiä ja laskeutumista – jääkäriharjoitus 2020

Teksti: Juho Rasimus
Kuvat: Puolustusvoimat / Niko Tamminen, Selina Winsten, Lauri Heroja

Yhdessä tehdään – oltiinpa sitten kassulla tai skutsissa.
Kuva: Puolustusvoimat / Niko Tamminen

Hälvälän harjoitusalueella pidetyn kahden viikon mittaisen maastoharjoituksen ensimmäinen viikko kului eri kokoonpanojen harjoitusten parissa. Sunnuntaina harjoitusten päätteeksi oli kuitenkin aika pakata soittimet, sillä seuraavana päivänä alkaisi Varusmiessoittokunnan jokavuotinen jääkäriharjoitus.

Harjoituksen alussa kerrattiin asekäsittelyn perusteita.
Kuva: Puolustusvoimat / Selina Winsten

Harjoituksen tarkoituksena on sekä syventää ja harjoittaa jo opittuja sotilaan tietoja ja taitoja että perehtyä täysin uusiin kiemuroihin. Suurimpana uutena kokonaisuutena tulisi olemaan taistelu rakennetulla alueella. Ennakkoon viikon ohjelma vaikutti mielenkiintoiselta ja sääennusteiden mukaan kelikin tulisi olemaan mitä mainioin koko viikon ajan.

Partio vyöryttämässä rakennuksen kulmaa.
Kuva: Puolustusvoimat / Selina Winsten

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli koulutusta yhteensä kolmella eri rastilla. Rastien aiheet olivat kevytkonekivääriin (KVKK) tutustuminen, taistelu rakennetulla alueella (myöhemmin TRA) ja köysilaskeutumisen perusteet. KVKK-rastilla käytiin läpi aseen toiminta, osat, purkaminen ja kokoaminen sekä aseen muuta peruskäsittelyä – asioita, joiden tulee olla tiedossa ennen aseella ampumista. TRA-rastilla harjoiteltiin rakennusten ympärillä liikkumista, kulmien ottamista haltuun ja oven läpi hyökkäämistä. Harjoitusalueen huoltorakennukset ja pistooliradan ampumakatos tarjosivat näihin oivalliset puitteet. Viimeisellä rastilla opeteltiin solmimaan köydestä turvalliseen laskeutumiseen soveltuvat valjaat, kiinnittymään köyteen kahdeksikkoa käyttäen ja liikkumaan köydessä oikealla tavalla. Ohjelmaltaan orientoivan maanantaipäivän jälkeen oli hyvä suunnata katse loppuviikon tositoimia kohti.

Kevytkonekiväärin osiin tutustumassa.
Kuva: Puolustusvoimat / Selina Winsten

Tiistaina omalla osastollani oli vuorossa lisää ammunta- ja aseenkäsittelykoulutusta. Aamun alkajaisiksi siirryttiin ampumaradalle 50 metrin penkalle ja harjoiteltiin erilaisia pystystä suoritettavia ammuntoja. Ohjelmassa oli mm. erilaisten käännösten jälkeen ampuminen ja laskeutuminen polvelle ampuma-asentoon. Aluksi ajatus kovilla ladatuista ja kääntyilevistä aseista tuntui jännittävältä, mutta pieni jännitys konkretisoi piippukontrollin ja vaihtimen oikean käytön tärkeyden. Aamupäivällä otettiin myös lisää tuntumaa KVKK:n kanssa toimimiseen, kun aseet otettiin kantoon ja läheisessä metsässä käytiin harjoittelemassa syöksymistä ja ryömimistä niiden kanssa. Tämän jälkeen tavallinen rynnäkkökivääri tuntui lähes höyhenenkevyeltä.

Lounastauon jälkeen ohjelmassa oli ammuntoja tilanneradalla. Hiekkakuoppaa muistuttavalle alueelle oli rakennettu erilaisia esteitä, joiden taakse piti asettua ampumaan eri puolille sijoitettuja kohteita eli tässä tapauksessa ilmapalloja. Radalle oli myös rakennettu huoneita oviaukkoineen, joista mentiin sisälle maanantaina opetellulla tavalla. Huoneet tarkastettiin ja kohteet tuhottiin niiden sisältä. Melkein kaikki aamulla opetellut ampumatavat tulivat radalla käyttöön. Iltapäivän päätteeksi pääsimme vielä tutustumaan toiseen uuteen aseeseen, Glock 17 -pistooliin. Päivällisen jälkeen loppuilta kului kauniin keväisessä säässä tukikohtapalvelun ja seuraavaan päivään valmistautumisen merkeissä.

Tilanneradalla taisteluvarustukseen kuuluivat myös
sirpaleliivi, suojalasit ja aktiivikuulonsuojaimet.
Kuva: Puolustusvoimat / Selina Winsten

Keskiviikkona oli räjäytyskoulutuksen vuoro. Kouluttajamme kapteeni Latvalan johdolla siirryimme parin kilometrin päähän tukikohdastamme rauhaisalle metsätienpätkälle, joka tulisi toimimaan päivän koulutuspaikkana. Aamupäivän aikana tutustuimme aikatulilangan ja nallin toimintaan, asentamiseen ja tulilangan oikeaan sytyttämiseen. Jo pelkästä nallista lähti kiitettävä posaus, joka voimistui eksponentiaalisesti, kun jokainen sai räjäyttää nallilla oman 60-grammaisen TNT-panoksen. Lounaan jälkeen tutustuttiin vielä erilaisiin räjähdysaineisiin ja erilaisten panostyyppien tehokkuuteen. Koulutuspäivän johtopäätös: 800 grammaa PENO-muoviräjähdettä riittää hyvin halkaisemaan kuutiometrin kokoisen kiven lukemattomiin osiin, kun taas 120 grammaa TNT:tä pintapanoksena ei välttämättä riitä katkaisemaan puunrunkoa. Valitse siis panostyyppisi ja räjähdysaineesi huolellisesti ja tarkoituksenmukaisesti!

Aikatulilanka voidaan sytyttää myös sähkövirran avulla.
Kuva: Puolustusvoimat / Selina Winsten

Torstaina, viimeisenä varsinaisena harjoituspäivänä, osastollani oli vuorossa vielä viikon jännittävimmältä vaikuttanut koulutus: laskeutumiskoulutus. Aamulla seisoessamme laskeutumistornin varjossa, mielessä pyöri vain ajatus: “Tuolta sitä pitäisi kohta tulla alas.” Ennen sitä solmittiin valjaat maanantaina opetetulla tavalla, ja solmujen tarkistuksen jälkeen kiipeäminen torniin saattoi alkaa. Kuten monessa muussakin asiassa, ensimmäinen kerta on aina pahin. Seisoessani kevyesti huojuvan tornin huipulla ja kiinnittyessäni laskeutumisköyteen, rehellisesti sanottuna jännitti. Reunan yli päästyäni ja muutaman askeleen alas seinää otettuani olo kuitenkin alkoi rentoutumaan ja päästessäni alas mieli teki jo kiivetä takaisin ylös. Torniin saikin kiivetä päivän aikana monta kertaa, kun sieltä tultiin alas ensin ilman ylimääräisiä varusteita, sitten rynnäkkökiväärin kanssa ja lopulta täydessä taisteluvarustuksessa. Ensimmäiset laskeutumiset tehtiin tornin kaltevalta seinältä, mutta iltapäivän lopuksi pääsimme vielä pystysuoralle puolelle kokeilemaan ikkunoiden yli hyppimistä ja niistä sisälle menemistä.

Jääkäri Rasimus tyytyväisenä onnistuneen suorituksen jälkeen.
Kuva: Puolustusvoimat / Niko Tamminen

Päivä aurinkoisessa ja lämpimässä, melkein kesäisessä säässä oli mielestäni lähes ihanteellinen tapa päättää jääkäriharjoituksen varsinainen koulutusosuus. Torstai-illan ohjelmassa oli enää tukikohdan siivoamista, varusteiden pakkaamista ja muuta valmistautumista perjantaiaamuna koittavaa lähtöä varten. Vaikka teltassa nukkumisessa ja maastossa toimimisessa on oma viehätyksensä, kyllä kahden makuualustalla teltassa nukutun viikon jälkeen uni omassa tuvassa ja punkassa maittoi paremmin kuin koskaan ennen.

Viikon aikana useampi pääsi voittamaan pelkonsa.
Kuva: Puolustusvoimat / Niko Tamminen

Harjoitusviikko oli sisällöltään täysin erilainen verrattuna tässä vaiheessa jo hyvin tutuksi tulleeseen soittokunnan arkeen. Missään nimessä se ei kuitenkaan hävinnyt sille yhtään, päinvastoin. Viikon aikana sai harjoittaa lisää jo peruskoulutuskaudelta tuttuja taistelijan taitoja ja kokea paljon uutta. Etenkin räjäytyskoulutuksen itse asennetut panokset ja tunne taisteluvarustuksen kanssa laskeutumisesta tulevat varmasti olemaan niitä asioita, jotka muistaa vielä pitkän aikaa palveluksen jälkeenkin.

Kuva: Puolustusvoimat / Lauri Heroja
  • Jääkäri Juho Rasimus

Jääkäri Rasimus on 20-vuotias lyömäsoittaja Savonlinnasta, jonka voit löytää Konserttisoittokunnan takaosasta milloin minkäkin kapistuksen ääreltä. Vapaa-ajalla hän nauttii musiikin kuuntelusta, kirjojen lukemisesta sekä lähialueiden tutkailusta polkupyörän selästä käsin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *