Megalomaaninen 30-vuotisjuhlakiertue – tunnelmia kulissien takaa

KUUNTELE BLOGI!
Lukijana jääkäri Tomberg

Teksti: Valtteri Länsipuro
Kuvat: Puolustusvoimat /
Lauri Heroja, Tuomas Aro-Heinilä

Kotiyksikköä lähin konserttisali eli Verkatehdas oli kiertueen ensimmäinen etappi.
Kuva: Puolustusvoimat / Lauri Heroja

Eräänä tavallisen oloisena maanantaiaamuna heräsimme yksikössä samoin tavoin kuin mihin tahansa normaaliin arkipäivään. Tämä päivä ei kuitenkaan ollut aivan tavallinen maanantai – ohjelmassa oli 30-vuotisjuhlakiertueen kenraaliharjoitus Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Juhlakiertuetta varten on harjoiteltu hartaasti, sekä meidän soittajien kesken että tekniikan puolella. Kenraaliharjoituspäivänä sai nähdä kaiken harjoittelun tuloksen, milloin pystyi varmistumaan siitä, että Varusmiessoittokunnan 30-vuotisjuhlakiertueesta tulisi kaikkien aikojen show. Olihan tätä odotettu koko vuosi!

Palataan hetkeksi kaiken alkuun, eli harjoituksiin. Ensimmäisten harjoitusten aikana totesin matalan vaskiston kollegoilleni, että tämähän on toimivaa ja mukavaa soitettavaa. Omista nuoteista löytyi mielenkiintoisia kuvioita aivan jokaisesta kappaleesta, mikä toi kiertuetta kohtaan yhä suurempaa innostusta ja hyvän suoriutumisen tahtotilaa. Monien harjoitusten jälkeen noin 70 henkisen kokoonpanon sointi alkoi kuulostamaan erinomaiselta. Kehuja kuului molemmilta kiertueen kapellimestareilta, yliluutnantti Suutariselta ja musiikkiyliluutnantti Valtasalmelta. Heidän kanssaan oli ilo työskennellä ja heiltä sai hyviä vinkkejä kevyen musiikin tulkitsemiseen ja tuottamiseen.

Yliluutnantti Suutarinen totesi, että tämän vuoden kokoonpano on
omaa luokkaansa koko Varusmiessoittokunnan historiassa.
Kuva: Puolustusvoimat / Lauri Heroja

Ensimmäinen konsertti toteutui siis Verkatehtaalla. Konsertin jälkeinen fiilis oli upea ja aikaansaanut! Oli mahtavaa päästä vihdoinkin esiintymään suuren mittaluokan konsertissa liveyleisölle. Palaute yleisöltä oli upeaa ja antoi motivaatiota loppukiertuetta varten. Verkatehtaalta palasimme yksikköön onnellisina mutta väsyneinä hyvin menneen konsertin johdosta. “Huomenna uusiksi!”, totesin itsekseni.

Heräsimme toiseen keikkapäivään intoa puhkuen ja huikealla fiiliksellä. Yksikössämme oli havaittavissa juhlan tuntua edellispäivän konsertin onnistumisista ja palautteesta, jota olimme myös henkilökunnalta saaneet. Aamupäivä kuluikin nopeasti soittimien, kaluston ja henkilökohtaisen huollon (lue: lepo) parissa. Iltapäivällä lähdimme rutiininomaisesti jälleen liikkeelle kohti Verkatehdasta. Toinen konsertti sujui jopa paremmin kuin ensimmäinen, olimmehan saaneet työskentelyyn kunnollisen fiiliksen ensimmäisen konsertin jännityksen purkautumisen jälkeen. Verkatehtaan keikkojen jälkeen olisi tiedossa viikon tauko ennen seuraavia konsertteja. Tämä jännitti hieman meitä kaikkia, mutta oli mukavaa saada hieman lepoa ja muuta tekemistä kiertueen keskelle, kuten oman kokoonpanon harjoituksia ja ihan vain liikuntaa varusmiesten kesken.

Väliviikko kului yllättävän nopeasti, minkä jälkeen koitti uusi keikkaputki. Kuulun itse Konserttisoittokuntaan, jolla oli tiedossa yksi omakin esiintyminen kaiken tämän voimiavievän ilotulituksen välissä. Sitä se olikin, mutta onneksi mukana oli mahtavat kollegat ja keikkailun tuoma fiilis toi voimaa koko viikolle. Tuolla viikolla kiertue vieraili Turun Logomossa, Helsingin Finlandia-talolla ja Tampere-talossa. Oli mahtavaa päästä erilaisiin saleihin esiintymään, sillä jokainen paikkakunta toi jotain muistettavaa esiintymisiin. Helsingin ja Tampereen konserteissa oli myös paikalla korkea-arvoisia vieraita Puolustusvoimilta, mikä toi omanlaista, mutta hyvää jännitystä esiintymiseen. Koko Varusmiessoittokunta antoi jokaisessa konsertissa aivan kaikkensa, mikä oli ilo huomata!

Mitä sitten juhlakiertueesta jäi käteen? Ensimmäisenä mieleen tulee ehdottomasti ohjelmisto. Kiertuetta valmistellessa odotin kuumeisesti, millaisia teoksia olisi tulossa soitettavaksi. Kun sain nuotit silmieni eteen ja kuuntelin alkuperäisiä versioita kappaleista, totesin, että ohjelmiston puolesta tämä konsertti ei ainakaan jää vajaaksi. Kappaleet Dear Evan Hansen -musikaalista hitaisiin balladeihin ja moderniin marssirockmusiikkiin yllättivät yhden jos toisenkin kuuntelijan. Laulajien upeat suoritukset sykähdyttivät myös puhallinsoittajan sydäntä. Jouset täydensivät upeaa sointia – heitä voisi kuunnella vaikka koko päivän! Kiertueen aikana nähtiin lisäksi upeaa visuaalista osaamista LED-taulujen ja valoshow’n puolesta. Teknikot ansaitsevat suuret kiitokset. He saivat nostettua kappaleet vielä suurempaan loistoon! Kiertueen sosiaalisen median päivityksistä ja markkinoinnista vastasi Viestintätiimi. Heidän työpanoksensa on arvokkainta mitä koko Varusmiessoittokunnasta löytyy.

Kaikki valoista kappalesovituksiin tehtiin vain
ja ainoastaan kiertuetta varten.
Kuva: Puolustusvoimat / Lauri Heroja

Kiertue opetti monella tapaa. Miltei sadan hengen siirtely paikasta toiseen voi kuulostaa hankalalta, mutta kun järjestelyt tehdään huolella ja laaditaan tarkat ohjeet miten toimitaan, asiat hoituvat ja toimivat hyvin. Suuren orkesterin kanssa esiintyminen on omalla tavalla haastavaa: jokaisen tulee puhaltaa yhteen hiileen, kuunnella orkesteria ja seurata kapellimestaria. Kun tämä kaikki toimii, on helppoa ja mukavaa soittaa sekä tuottaa upeita tulkintoja koko ohjelmistosta. Toisaalta, välillä saattoi olla hankalaa kuulla esimerkiksi lavan toiselta puolelta tapahtuvia sointukulkuja ja soittaa täysin samaan rytmiin, mutta niistäkin selvittiin kunnialla. Yhteistyö ja keskittyminen olivat avainsanoja tyylilajeiltaan hyvinkin erilaisia kappaleita tulkittaessa.

Koko komeus YHDESSÄ!
Kuva: Puolustusvoimat / Tuomas Aro-Heinilä

Juhlakonserttikiertue osasi olla haastava ja rankka, mutta samalla erittäin palkitseva ja monipuolinen kokemus. Itselleni ja varmasti monelle muullekin kollegalle jäi kiertueesta erinomainen fiilis, jonka muistaa useiden vuosienkin päästä. Keikkarundi oli mahtava lopetus eriskummalliselle mutta palkitsevalle vuodelle täällä Varusmiessoittokunnassa. Kiitän kaikkia palvelustovereitani ja henkilökuntaa mahtavista kokemuksista, kiertueesta, konserteista, kuviomarssista, maastoharjoituksista ja pitkistä päivistä. Pian on kuitenkin aika siirtyä reservin auringon lämpöön!

Kuva: Puolustusvoimat / Lauri Heroja
  • Jääkäri Valtteri Länsipuro

Jääkäri Länsipuro on yksi Varusmiessoittokunnan kolmesta ylväästä tuubistista, jotka Paraatisoittokunnassa marssivat raavain ottein myös sousafonien kanssa. Tämä tamperelainen musisoija hyödyntää sotilaana kaikki lepoajat ja vastaa takuulla kyllä, jos kyse on yksikön tortillaillasta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *