Tunnelmia poteron pohjalta

Teksti: Veeti Kainulainen
Kuvat: Puolustusvoimat / Julia Röyttä, Lauri Liimatainen, Lauri Heroja

Ääneti tarkkailemme asemista vihollisen liikkeitä.
Kuva: Puolustusvoimat / Julia Röyttä

Kipinämikko herättää minut kiertoparivartioon hieman ennen keskiyötä. Kiskoessani varusteita niskaani teltan ovelle ilmestyy rynnäkkökivääriä vimmatusti heiluttava palvelustoveri. Tukikohtaamme on hyökätty ja poterovartiomies herättää kaikki puolustusasemiin. ”Jahas, taas mennään”, kuiskaan ääneen ja syöksyn kohti poteroani puolustamaan asemiamme yön pimeydestä hyökkääviltä ilkeämielisiltä vihollisilta.

Aliupseerikurssin ensimmäinen kuukausi on täynnä harjoituksia, poterovartioita ja puolijoukkueteltan siirtelyä. Ensimmäisen teoriapohjaisen viikon jälkeen metsäöiden määrä on ollut melkoinen ja totuttelu elämään maastossa on sujunut oikein mallikkaasti. Tukikohdan perustaminen alkaa sujua rutiininomaisesti. Tuliasemien etsintä sujuu alokaskauteen verrattuna huomattavasti nopeammin. Sopivaa haastetta on aiheuttanut skaalan kasvu: oman toiminnan lisäksi on ajateltava tilannetta vähintään ryhmän ja jopa joukkueen tasolla. Omasta poterosta irtautuminen on helpompaa, kun toinen ryhmä tulittaa vieressä pitäen vihollisen maissa. Kuitenkin yksikin liian aikaisin ammuttu laukaus pilaa huolella rakennetun väijytyksen.

Aliupseerikurssilla vietetään paljon aikaa taistelukentillä ja alokaskauden oppeja kertasinkoammunnasta tulen ja liikkeen yhdistämiseen voidaan viimein soveltaa toden teolla. Hyökkäys- ja puolustusammunnoissa on pyrittävä järkevään tulenkäyttöön, mutta ampuminen onkin jostain syystä huomattavasti hankalampaa, kun ampuja ei makaa ampumakatoksessa etsien optimaalista ampuma-asentoa. Harjoitusalueen monipuolinen ja pääosin vaikeakulkuinen maasto aiheuttaa huomattavia haasteita konekiväärin kanssa liikkumiseen, eikä pieniltä haavereilta ole vältytty tälläkään kurssilla.

Kun irtautumiskäsky annetaan, sitten oikeasti juostaan!
Kuva: Puolustusvoimat / Julia Röyttä

Pienet haasteet ja vastoinkäymiset kuuluvat inttiin, eikä kaikki menekään aina suunnitelmien mukaisesti. Pienemmissä harjoituksissa ei aina ole mukana koko tuliarsenaalia, ja olemmekin esimerkiksi kuvitelleet harjoituksissa hyökkäysvoimiimme näkymättömiä panssarivaunuja Volkswagen-merkkisen henkilöpakettipanssarivaunuauton perään. Kipinävartiossa on myös mukava havaita, että tukikohdan läpi kulkenut ukkoskuuro on jättänyt oman kenttäpatjan päätyyn keskikokoisen lammikon. Näistäkin tilanteista löytyy myös hyviä puolia, sillä samaisen ukkoskuuron aikaan vuorossa olleet kiertoparivartiomiehet veivät telttojen ulkopuolelle jääneet reput suojaan – aamulla repusta oli mukavaa kaivaa kuivaa vaihtovaatetta.

Tähän mennessä mielenkiintoisinta on ollut oman hyökkäyskuvion analysointi. Ensimmäisten harjoitusvetojen jälkeen kävimme reittiä läpi reservin vänrikki Mäkäräisen avustuksella, ja maaston arviointi taistelun tuoksinassa sai aivan uudenlaisia ulottuvuuksia. Tulevissa taisteluissa emme ehkä liiku täysin avointa seinämää joukkojen etunenässä vaan jäämme tukemaan muiden etenemistä paikkaan, jota vänrikki kuvaili ”yhdeksi Hälvälän avoimimmista ja parhaimmista konekivääripesäkkeistä”. Omaa tunnelmaansa on myös siinä, kun odottaa maastoutetussa poterossa vihollisen vaunun lipuvan suoraan omaan väijytykseen illan pimentyessä. Taistelukentän keskellä on tärkeää pitää pää kylmänä (ja matalana), eikä vain juosta suuna päänä kohti vihollisen oletettua tulosuuntaa.

Aliupseerikurssilla reserviläisillä on tärkeä rooli
varusmiesten kouluttajina.
Kuva: Puolustusvoimat / Lauri Liimatainen

Metsämähinöiden ja aliupseerikurssi ykkösen huipentuma eli johtamisharjoitus siintää jo horisontissa. Tämän blogin kirjoittamisen hetkellä käynnistyi ampumaharjoitus, jonka aikana harjaannutaan aseenkäsittelyssä ja kerätään voimia jääkäri-AUK:n raskaimpaan rutistukseen. Varusmiessoittokunnan taistelijat ovat muun muassa päässeet ampumaan järeillä ilmatorjuntakonekivääreillä ja harjoittelemaan raskaiden kertasinkojen virittämistä. Rynnäkkökiväärit laulavat niin metsissä kuin ampumaradalla, eikä kuuluisa tekemisen meininki ole päässyt unohtumaan.

Koulutuksessa on harjaannuttu mm. kevytkonekivääriin käsittelyssä.
Jääkäriryhmän kokoonpanoon kuuluu tavallisesti kaksi kvkk-miestä.
Kuva: Puolustusvoimat / Lauri Liimatainen

Kymmenen päivän metsäputkeen lähtiessä monen taistelijan mielessä siintää jo aliupseerikurssin toinen vaihe, jonka aikana palataan orkesteripulttiin, tapahtumatuotannon syövereihin ja medialuolan uumeniin – tämä taistelija mukaan luettuna. Saimme tietää omat koulutuslinjamme ennen maastoharjoituksiin lähtöä, eikä pitkään ja hartaasti odottamani kapellimestari-AUK ole koskaan ollut näin lähellä. Pian on aika pakata taisteluvyö kaappiin ja laittaa ase roimaan varastoöljyyn, mutta sitä ennen pusketaan itsemme äärirajoille. Reservin auringon sakaroita näkyy jo ainakin kuusi, mutta opimme jo aiemmin tänä vuonna, että Hälvälässä on talvi myös kesällä.

Kuva: Puolustusvoimat / Lauri Heroja
  • Oppilas Veeti Kainulainen

Nuotistovastaavana toimiva oppilas Kainulainen on yksikön kovin teehifistelijä ja satunnaisten lautapeli-iltojen järjestäjä. Siviilissä Kainulainen opiskelee oikeustiedettä Aurajoen maisemissa ja harrastaa kuorolaulua sekä miekkailua. Tähän saakka vuosi on vierähtänyt trumpetin kanssa, mutta aivan tuota pikaa on aika astua tahtipuikon kanssa orkesterin eteen…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *