AUK 2 – Tottumista uuteen, turvautumista vanhaan

Teksti: Elisa Soikkeli
Kuvat: Puolustusvoimat / Olli Erlund

Kuva: Puolustusvoimat / Olli Erlund

Aliupseerikurssin toinen puolisko on käynnistynyt tohinalla! Tuntuu mukavalta ja innostavalta palata soittamisen pariin kuukauden metsäilyn jälkeen. Kaikilla taistelijoilla ei kuitenkaan ollut VMP- eli lomajaksolta palatessa edessään palaaminen soittamiseen tai samanlaiseen palvelukseen kuin aliupseerikurssia edeltäneellä soittotoiminta- eli E-kaudella.

Sotilasmusiikkialiupseerikurssilla on neljä linjaa: kapellimestarilinja, tapahtumatuotantolinja, viestintälinja sekä äänenjohtajalinja, joka vielä jakautuu neljään: bändin äänenjohtajiin, lyömäsoitinten äänenjohtajiin, jousisoitinten äänenjohtajiin ja puhallinsoitinten äänenjohtajiin. Omalla kohdallani edessä oli oboesektiona toimimisen lisäksi siirtyminen bändin äänenjohtajalinjalle.

Aliupseerikurssin alussa tiedustelin konserttisoittokunnan (tutummin KONSK:n) kapellimestarilta yliluutnantti Juhani Valtasalmelta mahdollisuuksistani päästä laulamaan AUK:n aikana. Seuraavalla viikolla kävin antamassa ääninäytteen bändilinjan vetäjälle kapteeni Henry Perälälle sekä yliluutnantti Valtasalmelle. Kuulemassa olivat myös edeltävän 1/19 saapumiserän varusmiessoittokuntalaiset, nyt täällä työskentelevät sopimussotilas vänrikki Rauhala sekä viestintälinjan kouluttajana toimiva kersantti Jokilampi. Ääninäytteeni ei ollut lähelläkään omaa parastani, mutta torjumisen sijaan sainkin palautteeksi: ”No, kyllä sulle bändilinjalta tilaa löytyy.”

Siirtyminen orkesterista bändiluokkiin on ollut yhtä aikaa valtavan mukavaa ja innostavaa sekä erittäin turhauttavaa. Olen kehittynyt soittajana vuoden aikana huimasti, joten bändilinjalle siirtyminen tuntui aluksi huonolta idealta: soittaminen on sujunut tähän asti hyvin, miksi turhaan muuttamaan toimivaa kaavaa? Samaan aikaan kun soitto on sujunut ja onnistumisen kokemuksia on tullut, takaraivossa on möllöttänyt toive laulamaan pääsemisestä. Nyt kun olen vihdoin päässyt tekemään intissä molempia, niin hommaa kyllä riittää!

Kuva: Puolustusvoimat / Olli Erlund

Palvelus alkaa kaikilla kahdeksalta, jolloin olen bändilinjalta ehtiessäni osallistunut puhaltajien tunnin mittaiseen aamulämmittelyyn. Lämmittely alkaa kropan herättelyllä: venyttelyllä ja hengitysharjoituksilla, joiden jälkeen ollaan viritetty ja tehty esimerkiksi asteikkoharjoituksia. Kun yhteinen vire on hallussa ja kaikilla on soittimet lämpiminä, siirrytään soittamaan tulevien keikkojen ohjelmistoista vaikeita kappaleita tai pätkiä niistä.

E-kaudella totuin konserttisoittokunnan säännölliseen treeniaikatauluun: aamupalan jälkeen oli noin tunnin oma lämmittelyaika, jonka jälkeen stemmaharjoitukset ja/tai koko kokoonpanon yhteinen harjoitus lounaaseen saakka. Lounaan jälkeen KONSK soitti vielä kolmesta viiteen tuntia. Nyt AUK:n alussa on ollut tunne, että pitäisi olla kamalasti tekemässä ihan kaikkea koko ajan: sovita sitä, harjoittele tätä – ja joo, blokkaatko vielä tuon. Aikatauluttaminen ja asioiden aloittaminen on ollut välillä vaikeaa, sillä bändien treeniaikataulut poikkeavat KONSK:n normipäivästä lähes kaikessa.

En varmasti ollut ainoa, jota mietitytti mitä AUK 1 -kuukauden lähes täydellinen soittamattomuus tekee soittokunnolle. On ollut helpottavaa huomata, kuinka nopeasti oma soundi ja yhteinen vire paranee jo viikonkin yhtäjaksoisen soiton ansiosta. On myös ollut erittäin palkitsevaa kuulla yliluutnantti Valtasalmen kehuja puupuhaltajien aamustemmisten yhteydessä – me soimme hyvin yhteen ja aamuharjoituksissa saadaan aina jotain konkreettista aikaan, esimerkiksi edistymistä vaikeiden kappaleiden kanssa. Orkesteriharjoituksiin on myös helpompi mennä, kun on oman yksilötreenin lisäksi harjoitellut keikkaohjelmistoa muidenkin sektioiden kanssa. Koska olen itse koko sektioni, pienemmässä porukassa soittamisen tärkeys korostuu. Kun omia juttuja treenaa sekä itse että pienellä porukalla, yhteissoitto on vaivatonta ja tuloksia syntyy enemmän lyhyenkin yhteisen treenin aikana!

Itselleni haastavuutta aliupseerikurssin ensimmäisen viikon aikana on tuonut ainakin oboensoiton ja laulun yhdistäminen. Halusin päästä tekemään mahdollisimman paljon kaikkea, ja nyt onkin lautanen kukkuroillaan. Välillä kahteen paikkaan repeäminen yhtä aikaa ei onnistu mitenkään, mutta tähän mennessä olen kyennyt suhteellisen hyvin osallistumaan sekä orkesteri- että bänditreeneihin.

Kuva: Puolustusvoimat / Olli Erlund

Toinen minut hiukan yllättänyt vaikeus on ollut tulevien konserttien kappaleiden sovittaminen. Sekä musiikinteorian opiskelua että kokemusta erilaisten sovitusohjelmistojen käytöstä minulta löytyy vain puolen lukukauden verran, mikä vaikeuttaa – tai ainakin hidastaa – sovituksen tekemistä. Täältä onneksi löytyy paljon apukäsiä ja apua olen saanutkin!

Yksi parhaista asioista soittokunnassa on mielestäni täällä palvelevien ihmisten erilaiset taustat. Toisaalta tämä luo myös vaikeimpia tilanteita, kun ihmisten reagointi- ja käyttäytymistavat vaihtelevat kamalasti. Kun toisen kanssa läppää voi heittää vaikka miten päin, jonkun muun kanssa ei mikään kommunikointi tunnu onnistuvan. Erilaisista taustoista on eniten hyötyä, kun haluaa oppia uutta. Oli kyse sitten neulomisesta, järjestötoiminnasta tai jazzfraseerauksesta, täältä kyllä löytyy tietoa ja apua. Itse vuorostani kerron mieluusti kierrättämisestä ja sen hyödyistä, sekä neuvon mistä mikäkin lajittelupiste yksiköstämme löytyy!

Odotan innolla tulevia keikkoja – olivatpa ne sitten konsertisaleissa tai kotisohvilta seurattavissa. Toivottavasti pääsette kuulemaan meitä! Siihen asti: pysykää turvassa ja peskää käsiä!

Kuva: Puolustusvoimat / Olli Erlund
  • oppilaskorpraali Elisa Soikkeli

Oppilaskorpraali Soikkeli on varusmiessoittokunnan innokkain kierrättäjä, jolta tullaan kysymään metalliroskiksen sijaintia sekä hiusdonitseja. (Joita saa nykyisin muuten maasto- ja intin päiväpeitekuosisina!) Vapaa-ajallaan tämä yhden soittajan oboesektio pitää herkullisen ruoan laittamisesta, koirien kanssa ulkoilemisesta ja käsitöiden tekemisestä. Tällä hetkellä hän ikävöi Espanjassa au pairina työskentelevää siskoaan ja odottaa lomia, joilla pääsee syömään granaattiomenoita ja muita satokauden antimia!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *