Takaisin pulttiin

Teksti: Jenni Koskinen
Kuvat: Puolustusvoimat / Jani Kaitosalmi, Isänmaalle-juhlakonsertin verkkolähetys

Samoin kuin varusmiesmuusikoille, kulunut vuosi ei juuri ole tarjonnut myöskään reserviläisille mahdollisuuksia päästä soittamaan liveyleisölle. Kun kertausharjoituskutsu tipahti omalla kohdallani toista kertaa postiluukusta syksyn alkupuolella, alkoi kuukausia kestänyt toiveikas odotus. Pahin ei tapahtunut, ja nyt on takana erittäin antoisa ja erilainen kertausharjoitusviikko.

Poikkeavaan tilanteeseen on jo reservissä ehtinyt tottua ja oppia, ja niihin osasi varautua myös ennen kasarmille tuloa. Iltavapaiden vietto yhdessä varusmiesten kanssa ei ollut mahdollista, mutta onneksi yhteisharjoituksissa kuulumisia ja kokemuksia päästiin vaihtamaan. Maastossa toteutettu ruokailu toi tullessaan aina uuden päivän arvoituksen, kun pohdittiin, milloin kyseessä oli keittoa, milloin pataa, milloin jotain ihan muuta. Orkesterissa etäisyydet soittajien välillä olivat turvavälien pitämiseksi tavallista pidemmät, ja soittaessa ei aina kuullut kunnolla, mitä orkesterin toisella puolella tapahtui. Konserttien toteutuminen verkkolähetyksinä oli kuitenkin jotain täysin uutta ja ihmeellistä.

Olen pitkin vuotta katsellut muun muassa KASARMIstudio-vetoja, ja mietin, miten niissä saadaan syntymään samanlainen fiilis kuin normaaleissa konserteissa yleisön puuttuessa. Huoleni oli kuitenkin turha. Verkkolähetykset jännittivät jopa enemmän kuin tavallisesti ennen konserttia, ja tunnelma oli kummallakin kerralla todella latautunut. Näin jälkikäteen täytyy todeta, etteivät konserttivedot jääneet vain yrityksiksi. Erään katsojan kommenttia lainatakseni, ”mikään ei kuvasta varusmiessoittokunnan tasoa ja meininkiä paremmin kuin esiintymiset”, ja tämä pitää paikkansa. On aivan uskomattoman hienoa, että soittokunnassa on tekijöitä ja taitoa toteuttaa taltiointeja näinkin laadukkaasti. Parasta on, että niistä voi päästä nauttimaan parhaimmillaan vuosienkin kuluttua.

Olen monen reserviläisen kuulleen huokailevan, kuinka oman kokoonpanon meininki ja keikkamuistot olisi vielä upeaa elää uudestaan. Tällä saapumiserällä on se etu, että heillä on tähän täydet ja laadukkaat mahdollisuudet. Myönnän, että kertausharjoituksen jälkeen olen itsekin jo useaan kertaan katsellut konserttejamme, ja tätä tekstiä kirjoittaessa ne soivat taustalla muiden tj0-biisien joukossa tuoden inspiraatiota ja hyviä muistoja.

Koska keikkamäärän puolituttua aikaa riitti muuhunkin, ottivat ressut tehtäväkseen tarjota varusmiehille maistiaisia soittokunnan huikeasta reserviläismeiningistä. Aamut lähtivät käyntiin aina monipuolisen musiikin siivittämänä, kun ennen itse tuotettuja sinfonisia säveliä pärähti käyntiin kepeä 80-luvun japanilainen citypop. Ressujen omassa matineassa vallitsi sielläkin kuuluisa hyvä flow. Jos omaa ansatsia ei vielä ollut saanut kulumaan loppuun, niin viimeistään se tapahtui viihdemapin ja marssivihkojen läpisoittoiltamassa pitkän viikon päätteeksi. Voisilmäpullaa (tunnetummin VSP) kului luonnollisesti paljon aina sotilaskotiauton vieraillessa yksikön pihassa. Myös historian ensimmäinen ressujen oma tj0-biisi näki päivänvalon. Lähtöpäivän aamuna ihasteltiin häikäisevän upeaa reservin auringonnousua, josta pian palveluksensa päättävät varusmiehetkin pääsevät parin viikon päästä nauttimaan.

• reservin alikersantti Jenni Koskinen

Juuri Joensuusta Tampereelle paluumuuttanut res. alikersantti Koskinen on soittokunnan kasvatteja vuosimallia 1/16, jolla on uhkaavasti alkanut kiiltää res. kersantin natsat silmissä. Oboepultissa istuu aina kun mahdollista, muutoin kuluttaa aikaansa musiikkifysioterapeutin uraa rakennellen.