Aliupseerikurssi on mennyt yhdessä hujauksessa – kuten koko vuosikin. Tämä 41 hengen porukka on kiteytynyt todella yhtenäiseksi, inttitermein “ryhmänkiinteytemme” on vahvimmista vahvin. Tämän kirjoituksen kirjoittaminen osoittautui todella hankalaksi, sillä näiden 347 aamun jälkeen alkaa olla pää tyhjä. Tieto siitä, ettei enään palaa tuttuun ja turvalliseen kotiyksikköön, eikä etenkään näe omia rakkaita palvelustovereitani… Mutta se on varmaa, että meikäläinen lähtee ensi vuonna kertaamaan! Continue reading
