Category Archives: 2017 Aliupseerikurssi

Ohan tää ollu nättii!

Kirjoitan tätä tekstiä varusmiespalveluksemme toiseksi viimeisenä iltana. Hetki sitten kannoimme taas yhden säkillisen varusteita takaisin varusvarastolle, ja jokaisen palautetun sukkaparin ja taisteluliivin taskun jälkeen olo tuntui kevyemmältä kuin aiemmin. Aliupseerikurssimme bändilinja, osa viestintälinjasta ja valtaosa yksikkömme muista varusmiehistä kuvaa parhaillaan musiikkivideota TJ0-kappaleeseemme. Tunnelma yksikössä on riehakas ja odottava, sillä huomenna meidät ylennetään, ja ylihuomenna astumme prikaatin porteista ulos viimeistä kertaa, tuoreina reservin alikersantteina.

Mitä tästä vuodesta sitten jäi käteen? Ensimmäiseksi mieleen tulee yksikkömme ainutlaatuinen yhteishenki. Tammikuun toisena päivänä porteista sisään astuneen alokkaan valtasi hämmennys, kun vastassa oli kokonaan uusi ympäristö ja sata aivan yhtä kuutamolla olevaa uutta tuttavuutta. Pian kuitenkin huomattiin, että näiden sadan niin erilaisen, mutta kuitenkin samanhenkisen ihmisen välille alkoi kehittyä aivan uskomaton side.

Näiden taistelijoiden kanssa koettiin peruskoulutuskauden metsäreissut, erikoiskoulutuskauden ainutlaatuiset keikat ja suurimman osan kanssa myös sotilasmusiikkilinjan aliupseerikurssin haasteet. Monen näistä ihmisistä kanssa tulen varmasti pitämään yhteyttä reservissäkin.

Pitkin palvelusta sain monen muun tavoin huomata, että pystyn paljon enempään kuin olisin ikinä uskonut. Oli kyse sitten vuorokauden taistelusta aliupseerikurssin johtamisharjoituksessa, nousemisesta loppuunmyydyn Tampere-talon lavalle tai intensiivisestä keikkaputkesta vähillä yöunilla, selvisin kaikesta, mitä varsin erityinen palveluksemme toi mukanaan. Mukaan reserviin vien kitaralaukullisen itseluottamusta, jonka olemassaolosta en ennen palvelusta tiennyt mitään.

Soittokaudeltamme mukaan tarttui upeita ja ainutlaatuisia hetkiä, jollaisia harva varusmiespalvelusta suorittava pääsee kokemaan. Pääsimme esiintymään mitä erilaisimmilla lavoilla Suomen suurimpia konserttisaleja myöten, erilaisille yleisöille. Saimme myös kunnian edustaa satavuotiasta Suomeamme maailmalla, nimittäin kuviomarssitapahtumassa Tšekissä.

Aiemmin mainitsemani itseluottamuksen syntyyn vaikutti suurilta osin aliupseerikurssi, jonka ensimmäisessä vaiheessa löysin itsestäni uuden puolen, sotilasjohtajan. Kurssin toisessa vaiheessa taas pääsin opettelemaan mediatyöskentelyn perusteita viestintälinjalla. Linja toi paitsi uusia näkökulmia aiemman palveluksen rinnalle, myös taitoja, joista varmasti on myöhemmin hyötyä työelämässä. Uskoisin, että moni muukin aliupseerioppilaistamme tuntee samoin, kävi sitten kapellimestari-, äänenjohtaja-, viestintä- tai tapahtumatuotantolinjan.

Näyttävät paraatipukumme jäävät pian naulaan, ja huomisillan todennäköisesti täyttää haikeus siitä, että ylihuomisen aamu on todellakin viimeinen aamumme armeijan vihreissä. Mutta kuten TJ0-kappaleessammekin todetaan: ohan tää ollu nättii! Kiitokset palvelustovereille, henkilökunnalle ja kaikille muillekin, jotka ovat kulkeneet tämän matkan kanssamme ja mukavia palveluspäiviä tulevalle saapumiserälle!

– Alikersantti Ilkka Olkku

Lahtelainen Olkku oli blogimme vakiokirjoittaja. Hän lauloi erikoiskouluskaudella viihdeorkesterissa soitellen satunnaisesti akustista kitaraa. Aliupseerikurssilla hän hyppäsi altaan syvään päähän ottaessaan haltuun viestintälinjan oppeja.

 

 

Kapellimestarikoulutuksen monet haasteet

Kun AUK:in sotaharjoitukset on saatu päätökseen ja aseet laskettu takaisin holviin, viidelle kapellimestarilinjan oppilaan on aika kaivaa tahtipuikko esille ja opetella johtamaan orkesteria. Kahdeksan viikon aikana koulutus on todella tiivistä ja vaativaa, kotiutumiseen mennessä meillä tulee olla valmiudet varmaan ja osaavaan kapellimestaritoimintaan. Ensimmäiset yhteiset orkesteriharjoitukset puhallinäänenjohtajalinjan kanssa olivat jo toisena päivänä, joten meidät asetettiin heti vaativaan paikkaan. Kahden viikon tiiviit harjoitukset huipentuivat Ultra Bra-konserttiin, jossa kapellimestarioppilaat johtivat sekä klassisia puhallinteoksia että Ultra Bran tunnettuja kappaleita.

Itselläni ei ole aikaisempaa kapellimestarikokemusta, joten koulutuksen alkupuoli tuotti pientä jännitystä. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien olemme opetelleet ja harjoitelleet uusia tietoja ja taitoja musiikkikapteeniemme opastuksella. Koen kapellimestarilinjan mielekkäänä, sillä koulutus vaatii jatkuvaa voimavarojen hallintaa, tehokasta harjoittelua ja vahvaa keskittymistä omaan tekemiseen. Marraskuun alkupuolen saimme nauttia myös orkesterijohdon kouluttajan, kapellimestari Juha Törmän opetuksesta, joka viikon aikana pystyi tarjoamaan harjoitusvinkkejä, opettamaan teknisiä taitoja sekä kertomaan orkesterin harjoittamisesta. Ryhmämme keskuudessa pystymme antamaan toisillemme rehellistä ja rakentavaa palautetta johtamisesta, ja joskus myös siitä, valitseeko sotilaskodissa hillomunkin vai muffinin. Rentoutuminen on helpompaa, kun tietää tehneensä tehokasta työtä päivän aikana.

Kapellimestarit ovat vastuussa soitettavien kappaleiden valinnasta, musiikillisista päätöksistä, orkesterin harjoittamisesta ja harjoitusten aikataulutuksesta. Kapellimestarikoulutukseen kuuluvilla tekniikkatunneilla harjoitellaan johtamiskaavoja ja molempien käsien hallintaa, partituurin analysointitunneilla tutkitaan sävellysten olennaisia osia ja kappaleiden johtamista orkesterille, orkesteriharjoituksissa johdamme orkesteria kouluttajien tukemana sekä video-oppitunneilla katsomme johtamiamme harjoituksia tai konsertteja. Jokaisen orkesteriharjoituksen ja konsertin taltioimme kapellimestarien harjoituskäyttöön. Aktiivinen itsenäinen työskentely vapaa-ajalla on tärkeää. Se on osattava hyödyntää hyvin, sillä orkesteriharjoituksissa on oltava aikataulu tehtynä, partituuri hallinnassa ja tekninen johtaminen kunnossa. Jokainen minuutti on tärkeä, jotta kaikki harjoiteltavat paikat saadaan esityskuntoon.

Vaikka kotiutuminen kolkuttaa, keikkoihin valmistautumista riittää. Tiedossa on vielä Jouluksi kotiin- ja Isänmaalle-konsertteja, ohessa muutamia muita. Materiaalia tulee käsiteltäväksi paljon sekä kapellimestareille että äänenjohtajalinjalaisille, joten toimiva yhteistyö on tärkeää onnistuneiden konserttien saavuttamiseksi. Mitä nopeammin kapellimestarit hallitsevat partituurin ja harjoittamisen, sitä enemmän harjoitusaikaa pystytään käyttämään tehokkaasti. Äänenjohtajalinjalaiset pitävät viikon aikana useita stemmaharjoituksia, joten harjoituksissa pystymme keskittymään musiikin tekemiseen.

 

Kapellimestarikoulutus on opettanut tehokasta ajanhallintaa, ennakoivaa johtamista ja musiikillisten kokonaisuuksien hahmottamista. Kaikki nämä taidot tulevat varmasti tarpeeseen tulevaisuudessa harrastusten sekä ammatin parissa. AUK on antanut todella arvokasta koulutusta, ja voin varmasti vuosien päästä kiittää itseäni, että olen valinnut jatkaa palvelusta joulukuuhun saakka

– oppilas Jusa Mankki

Oppilas Mankki on 21-vuotias alttoviulisti Helsingistä. Soittamisen ja matematiikan opintojen ohessa suurin osa vapaa-ajasta kuluu frisbeegolfin parissa.

Viestintälinja – mediatoimiston asukkaat

Valokuvaaja, videokuvaaja, taittaja, some-agentti ja graafikko, sekä muutama muukin. Viestintälinjalla on monenlaisia rooleja, joita jokaisen linjan oppilaan tulisi pystyä täyttämään. Me olemme vastuussa Varusmiessoittokunnan viestinnästä ja median tuottamisesta, ja kuten muillakin aliupseerikurssin linjoilla, meiltä on AUK:n alussa otettu viimeisetkin apupyörät pois.

 

En odottanut, että vastuun ja kiireen kaksinkertaistaminen tekisi hommastamme näin paljon mielenkiintoisempaa. Niin kliseistä kuin se onkin, vastuu tuo vapautta, eikä meitä kuitenkaan täysin omillemme jätetty. Uusien taitojen luomista ja vanhojen syventämistä varten meille on järjestetty koulutuksia viestinnän maailman eri nurkista ja täydennetty kokonaiskuvaamme viestinnän tehtävästä ja tarkoituksesta. Tämä on varmaan syy – ainakin omalta osaltani – linjan mielekkyyteen. Kokonaiskuvaa ymmärtämällä oppii soveltamaan, ja pystytään keksimään uusia ratkaisuja ikivanhoihin ongelmiin.

Tämä ei ollut ainoa muutos AUK:n alussa. Porukkakin on vaihtunut melkein kokonaan uuteen. Entisestä e-kauden mediatiimistä kolme ovat kotiutuneet ja kaksi lähteneet RUK:hon, mutta täydennyksiä on onneksi tullut. Muissa soittokunnissa olleille mediatuottajille tarjottiin mahdollisuutta pidentää palvelusta ja jatkaa johtajakoulutukseen. Kaksi miestä tarttuivat tilaisuuteen. Muista e-kauden kokoonpanoista yksi halusi hioa taitojaan viestinnän parissa. Lisäksi heinäkuun saapumiserästä otettiin erikoistehtävähaun kautta linjalle vielä kaksi varusmiestä. Kyseiset oppilaat Ahti Brummer ja Niko Hörkkä jäävät alikersanteiksi seuraavalle saapumiserälle ja tulevat kouluttamaan seuraavaa mediatiimiä.

 

Viestintälinja on tiiviimmässä yhteistyössä tapahtumatuottajien kanssa. Heidän kanssaan keskustelemme jokaisen tapahtuman viestinnällisistä tarpeista ja luomme suunnitelmat. Miten saamme ihmiset tietoisiksi konserteista? Mitä haluamme siitä ikuistaa, ja millä tavoin? Miltei poikkeuksetta jokaiselle kiertueelle ja suurimmille konserteille luodaan julisteet. Monelle se on jo rutiinia. Lisäksi lehtimainosten tekeminen, tiedotteiden lähettäminen sekä radiokanaviin soittaminen ovat muita usein käytössä olleita markkinoinnin kanavia. Tämä on tärkeä vaihe, sillä ilman sitä, keikoilla ei ole yleisöä. Ylpeitä voimme olla, kun soittajat pitävät yleisön saapumista itsestäänselvyytenä.

Konserttien aikana media- tai viestintätiimin jäseniä voi löytää infotiskin ääreltä, käsiohjelmia jakamassa, tai lippuja myymässä. Konsertin alettua osa tiimistä lepää tai valmistelee keikan some-päivityksiä samalla kun muut ovat ottamassa valokuvia tapahtumasta. Konserttien aikana on harvemmin kiire, paitsi silloin kun joku niistä taltioidaan. Silloin täytyy varoa ettei keskittyminen herpaannu, ja että vara-akku on oikeasti taskussa.

 

Näissä tehtävissä on kulunut palvelukseni. Vaikka sitä onkin vain kymmenes jäljellä, ei kiireestä tunnu olevan puutetta. Jokaisella meistä on työn alla parin suuremman projektin lisäksi useita pienempiä, ja niiden lisäksi ajoittaisia koulutöitä. Aliupseerikurssi on toden totta intensiivinen, enkä usko muidenkaan linjojen pääsevän helpommalla. Koen itse saavani tästä kuitenkin paljon irti, ja uskon että koko palvelus on antanut hyviä valmiuksia kehittämään luovaa osaamista siviilissäkin, ehkä jopa freelancerina tai yrittäjänä.

-oppilas Viktor Teodosin

Oppilas Teodosin on 20-vuotias kuvataiteilija Nurmijärveltä. Piirtämisen lisäksi häntä kiinnostaa näköjään myös impulssiostosten tekeminen sotilaskodissa. Hänen ainoa huolenaiheensa on, ettei siellä myydä dallaspullaa.

Tuottajat tapahtuman takana

Aliupseerikurssin tapahtumatuottajana tehtäväni on sopia ja järjestää yhdessä muiden tapahtumatuottajien kanssa kaikki AUK2:n ajan konsertit ja kiertueet. Tämä oli minulle viime keväästä lähtien mielenkiintoisin AUK-linja, koska se erosi kaikesta mitä olimme E-kaudella tehneet niin paljon. Tänä vuonna tapahtumatuotannon kurssilla on vähemmän oppilaita kuin edellisinä vuosina, mutta samalla konsertteja on enemmän ja ne ovat isommat verrattuna edellisiin vuosiin. Minusta on hienoa, että pääsee järjestämään enemmän kuin yhden konsertin. Meidän vastuulle on myös laitettu esimerkiksi ensi vuoden Hyvää ja Kaunista, Serenadi keväälle ja Kynttilä-kiertueet. Samat kiertueet joilla olemme itse olleet esiintymässä kuluneen vuoden aikana! Kurssillamme on erittäin hieno ilmapiiri ja on huikeaa päästä tuottamaan erilaisia projekteja näin tehokkaalla porukalla.

Päivääni sisältyy paljon puhelinsoittoja ja sähköpostin lukemista järjestäessäni tapahtumia.  Ensimmäinen puhelinsoitto jännitti hieman, kun tajusin että tästä eteenpäin olen kokonaan vastuussa minulle annetuista konserteista. Minulla oli hyvin vähän pohjatietoa ja kokemusta tapahtumatuotannosta etukäteen ja vasta nyt paremmin ymmärrän kuinka laaja käsite se oikeasti onkaan. Kiperät kysymykset sekä konsertin ostajan, että esiintyjien, viestinnän ja muiden tapahtumatuottajien osalta aiheuttivat aluksi hämmennystä. Pidän kuitenkin työn haastavasta luonteesta ja pystyn jo muutaman viikon jälkeen parempaan organisointikykyyn. E-kaudella keikkoja vain soittaneena pidin itsestäänselvyytenä keikkojen järjestämistä, koska silloin se oli henkilökunnan vastuulla. Vasta nyt olen tajunnut kaiken työmäärän ja haasteet mitä ala pitää sisällään.

Tapahtumatuotannossa vasta pieni osa työstä on tehty, kun tietää itse mitä konsertissa tulee tapahtumaan. Seuraavaksi pitää käydä antamassa ohjeet eri kokoonpanoille sekä viestintätiimille ja pystyä antamaan selkeät ohjeet kaikkeen mitä tapahtuma tarvitsee. Minkälainen ohjelmisto pitää kasata, minkälainen tapahtuma on luonteeltaan, miten sitä markkinoidaan, minkä vahvuisella joukolla lähdemme toteuttamaan projektia? Nämä ovat itselleni tärkeimpiä kysymyksiä tapahtuman suunnittelun alussa. Tapahtuman käytännön järjestelyihin kuuluu konserttipäivän aikataulujen laatiminen, mukaan lähtevän osaston vahvuus, logististen tarpeiden sekä ruokailujen selvittäminen ja järjestäminen. Tapahtumiin saatetaan myös tarvita erilaisia lupia viranomaisilta ja olemme oppineet tapahtumien pelastussuunnitelma, melu- ja yleisötilaisuusilmoituksen täyttämistä.

Tapahtumien järjestämisen lisäksi päiviimme kuuluu luentoja tapahtumatuotannon asiantuntijoilta, kuten Klas Granqvist Akun Tehtaalta, Ville Ketonen Local Crewiltä ja Kalevi Puonti Magnum Liveltä. Lisäksi käymme tekemässä vierailuja heidän työpaikkoihin. Ensimmäisellä viikolla vierailimme legendaarisella Akun Tehtaalla Tampereen kupeessa ja tällä viikolla vierailimme ehkä tunnetuimmalla suomalaisella studiolla, Finnvoxilla. Luennoitsijoiden vahvuusalueista käy ilmi tapahtumatuotannon monipuolisuus.  Tapahtumissa tarvii osaajia niin taiteelliseen ja tekniseen tuottamiseen kuin viestintään ja turvallisuusjärjestelyihin.

Tapahtumatuotannossa on parasta, kun saa kaikki järjestelyt esiintymistä varten valmiiksi ja voi itse nauttia luomuksestaan vain ohjaten muiden toimintaa; se tulee olemaan kaiken stressin ja työnteon arvoista. Tapahtumatuotannon eri alueilta löytyy Suomessa tarvetta nuorille osaajille ja tekijöille. Uskon, että siviilielämässä tulen hyötymään tapahtumatuotanto-osaamisesta omia keikkoja järjestäessä ja haluaisinkin joskus järjestää pienen festivaalin.

– oppilas Roope Hietala

Roope Hietala on 21-vuotias pasunisti Toholammilta. Soittamisen lisäksi hän tekee ambienttia ja doom-metallia ja pitää shakin pelaamisesta.

Ääntä johtamassa

Hälvälän viimeisetkin havunneulaset on karisteltu vaatteista ja AUK:in toinen vaihe on nyt lähtenyt toden teolla käyntiin. RUK:iin valittujen lähdön jälkeen saimme kukin tietää AUK2-linjamme. Linjoja ovat äänenjohtajalinja, johon sisältyy bändin, puhaltajien-, lyöjien ja jousten äänenjohtajakoulutus, viestintälinja, joka keskittyy tiedottamiseen ja media-alan koulutukseen, tapahtumatuotanto, joka perehtyy tapahtumien järjestelyihin ja tuottamiseen sekä kapellimestarilinja, jossa oppilaista koulitaan täysiverisiä kapellimestareita. Linjaan sisältyy myös marssikapellimestarin opinnot. Linjojen jaon jälkeen aloimme työstää Ultra Bra -projektia Apollo-orkesterin kanssa, sekä valmistelemaan tulevia tapahtumia ja konsertteja, kukin omalla tahollaan.

 

AUK:in tarkoituksena on antaa meille valmiudet johtotehtäviin sekä äänenjohtajina että sotilasjohtajina. Olemme jokainen vuorollamme päävastuussa soitinkokoonpanostamme ja huolehdimme, että kaikki käytännön asiat sujuvat. Myös kouluttajat ovat siirtyneet enemmän arvioitsijoiden rooliin ja siirtäneet suurimman osan vastuusta meille varusmiehille. Tämä näkyy myös kahvin kulutuksen suuresta kasvusta (terveisin yksikön kahvivastaava). Vaikka väkeä on vähemmän, esimerkiksi jousten äänenjohtajalinjalla vain 7 henkeä aikaisemmasta 20 hengen orkesterista, toiminta jatkuu edelleen hyvissä merkeissä.

Kolmen ensimmäisen päivän aikana bändiämme kävi luotsaamassa pitkän linjan muusikko, tuottaja, sovittaja, sekä lauluntekijä Sami Pitkämö, joka luennoi bändin johtamisesta ja käytännön asioista. Hän avusti meitä pääsemään vauhtiin ensimmäisen projektimme kanssa. Bändilinjalla pääsee soittamaan monien erilaisten muusikoiden kanssa, sekä hankkimaan käytännön kokemusta kiireellisellä aikataululla tuotettavista projekteista. Töitä on paljon, aikataulut ovat tiukkoja, ja kukin joutuu vuorollaan ottamaan yhtyeen toiminnasta vastuun. Kaikki ovat kuitenkin mukana hyvällä meiningillä, ja luvassa on varmasti hienoja keikkoja, kokemuksia, ja suhteita joista on hyötyä vielä kaukana tulevaisuudessakin.

Bändilinja on uusi, tänä vuonna ensimmäistä kertaa toteutettava bändisoittimiin erikoistunut äänenjohtajalinjan alalaji, johon on sulautettu kaikki aliupseerikurssille jääneet soittajat showbandistä sekä viihdeorkesterista. Käytännössä tehtävämme on tuottaa sisältö tapahtumatuottajien järjestämiin tapahtumiin. Joka projektia varten muodostetaan kuhunkin tapahtumaan parhaiten sopiva kokoonpano eri soittajien vahvuuksia hyödyntäen. Jokaista projektia johtaa eri henkilö bändin sisältä ja hän on vastuussa sekä sisällön suunnittelemisesta, treenien järjestämisestä että bändin toimivuudesta.

Linjaamme kuuluu soittoryhmän ja sektion johtamista, konserttien ohjelmistojen valmistelua, sekä tietysti paljon konsertteja. Aikataulut ovat tiukempia kuin aikaisemmin ja uutta asiaa on omaksuttava lyhyessä ajassa, joten yhteistyö on erityisen tärkeää tapahtumien järjestämisessä sekä informaation kulussa. Kaikkien tulee puhaltaa yhteen hiileen jotta saamme aikaan mielettömän aliupseerikurssin. Ohjelmistot laadimme itse. Osa kappaleista on vanhoja tuttuja, kuten ikivihreä Nuijamiesten marssi, mutta itsemme haastamisen (sekä parempien konserttielämysten) vuoksi keräämme aivan uutta ohjelmistoa eri yleisöjä varten. Ohjelmiston valmistelussa meille on annettu valmiudet sovitusten tekemiseen, sekä nuotintamiseen Sibelius 7 -ohjelman avulla. Kolme päivää kestäneessä koulutuksessa opimme sovittamisen perusteita, sekä Sibelius-ohjelman käyttöä alan ammattilaisilta, kuten Jukka Viitasaarelta ja omalta yliluutnantiltamme Tommi Suutariselta. Uutta ohjelmistoa pitää kuitenkin harjoitella, paljon.

Sekin on koulutuksessamme otettu huomioon. Heti AUK2:en toisena päivänä Prikaatiin saapui muusikoiden ergonomiaan ja kuntouttamiseen erikoistunut fysioterapeutti Katarina Porander. Vietimme hänen kanssaan päivän, joka alkoi ensin luennolla muusikoiden yleisimmistä ammattitaudeista, sekä niiden ennaltaehkäisystä. Sen jälkeen jakauduimme omiin soitinryhmiimme ja kävimme läpi lämmittelyliikkeitä ja kehon liikeratoja soittaessa ammattiopastuksessa. Tämän jälkeen oli vuorossa yksilölliset pistotarkastukset omasta soittoasennosta ja soittotavasta, jota pyrittiin parantelemaan tarpeen mukaan. Omasta kunnosta on täällä helppo pitää huolta, sillä meillä on kaikki edellytykset liikuntaan, ravintoon ja yleiseen hyvinvointiin. AUK:in aikana stressitasot ja fyysinen rasitus kasvaa, mutta ei voi olla muuta kuin onnellinen siitä että saamme suorittaa palveluksen näin hyvässä seurassa tehden juuri niitä asioita, joita haluamme tehdä tulevaisuudessakin.

– oppilaat Oskari Pakula ja Elmeri Parantainen

– Oppilas Pakula on 21-vuotias alttoviulisti Helsingistä sekä Varusmiessoittokunnan kahvivastaava. Hänen tupakaverinsa oppilas Parantainen taas on bändin äänenjohtajalinjalla ahkeroiva 20-vuotias kitaristi, mies,  joka pystyy kasvattamaan viikon leiriparran päivässä.   

Kun muusikosta kuoriutuu ryhmänjohtaja

Uneton yö junassa Rovaniemi – Hämeenlinna. Palvelukseni Lapin sotilassoittokunnassa oli ohi ja matka kohti Varusmiessoittokunnan aliupseerikurssia alkoi. Uudet seikkailut odottivat. Asemalla vastaan tuli varusmies sininen baretti päässään. Hyppäsimme muiden Varusmiessoittokuntaan siirtyvien kanssa hänen kyytiinsä ja jännitimme vielä hetken tulevaa matkalla kohti Parolannummea ja Panssariprikaatia.

Tämän päivän jälkeen alkoi palvelukseni ehdottomasti hienoin jakso. Varusmiessoittokunta tuntui heti alusta asti omalta paikalta – tänne tunnen kuuluvani. Hyvä yhteishenki, musikaalisuus ja motivaatio omaan juttuun, loivat ilmapiirin, jota harvassa paikassa näkee. Panssariprikaati on kuitenkin jo kolmas prikaati, jossa olen palveluksessa.

Ensimmäiset viikot menivät tutustuessa uusiin tyyppeihin ja käytäntöihin. Yhdeksän kuukautta palvellut miehistö kotiutui ja intensiivinen AUK 1 lähti käytiin. Oppitunteja, käytäntöä, aseita ja metsää. Kahta jälkimmäistä en ollut nähnyt sitten P-kauden ja omalla kohdallani olin odottanut näitä jo pitkän aikaa. Armeijan huuma alkoi jälleen.

Kuusi viikkoa. Harjoitus, tauko, harjoitus, loma ja loppurutistus; viiden päivän ampumaharjoitus Hätilässä, jota seurasi neljän päivän mittainen johtamisharjoitus eli JOHA, Hollolan Hälvälässä. Henkilökunta ja jokaisessa harjoituksessa mukana olleet, joukkueenjohtajina toimineet reserviläiset loivat meille hienot puitteet kurssia varten, ja JOHA:ssa vastustajiksemme saimme reserviläisistä koostuvan osaston, joka aikoi näyttää keltanokille kuinka soditaan.

JOHA:n taisteluosuus oli tasaväkinen ja kumpikin osapuoli koki tappioita. Uneton yö ja valmiit univelat Hätilästä saivat monen hermot kireälle. Kukin suoriutui kuitenkin tehtävistään moitteetta, ja Varusmiessoittokunta näytti kykenevänsä huipputason ryhmänjohtamiseen kurssin lyhyydestä huolimatta. Tämä herätti ainakin itsessäni ylpeyden tunnetta, sillä joukko, joka P-kauden jälkeen seitsemän kuukauden ajan kierteli soitellen ympäri Suomea, rymysi metsässä kuin vanha tekijä. Osio päättyi iltahartauteen, jonka jälkeen naureskelimme päivän vastustajien reserviläisten kanssa päivän tapahtumista.

Taisteluosiota seurasi päivän mittainen suunnistusmarssi, joka sisälsi 11 erilaista rastia. Toimimme ryhmissä ja suunnistimme rastilta rastille pitkin päivän. Marssi sujui hyvin ja pitkän päivän, kipeiden lihasten ja rakkuloiden jälkeen saavuimme kukin omaan aikaamme maaliin. Siellä “rentouduimme” pienimuotoisella hypotermiatestillä, käsi kädessä astuimme vaatteet päällä kylmään veteen. Päivä päättyi saunaan, jokainen ryhmä pääsi perille ja ehdimme saada jonkinlaiset unet ennen marssin jatkumista..

Aamulla heti herätyksen jälkeen lähdimme marssimaan kohti viimeistä rastia. Edellisten päivien rasitukset painoivat päälle ja saavuimme väsyneinä Messilänmäen juurelle. Seurasi hapottava pikamarssi mäen huipulle. Kova tsemppaus ryhmäläisiltä ja viimeiset voimat rutistaen saavuimme maaliin. Saatoimme JOHAn päätökseen, paistoimme makkarat, nauroimme ja hyvästelimme reservin kouluttajat. Ennen lähtöä harjoituksen päällikkö julkisti Reserviupseerikouluun valitut seitsemän varusmiestä.

 

Palasimme kotiin kasarmille suorittamaan päivän mittaista huoltoa ja aloitimme valmistautumisen omaan erikoisalaamme AUK 2.  Haikein ja väsynein fiiliksin hyvästelimme Haminaan lähtevät ja AUK 2 -linjamme saaneina lähdimme lomille hymyssä suin.

 

– oppilas Miikka Lahdelma

Kirjoittaja on 20-vuotias kitaristi Kajaanista. Kainuun prikaatissa P-kauden ja Jääkäriprikaatissa E-kauden viettänyt PVVMSK:n uusi kasvo jatkaa musiikkiopintojaan intin jälkeen Jyväskylässä. Lomansa tämä Kainuun poika istuu junassa pitkällä kotimatkalla sormiaan pyöritellen ja maisemia ihaillen.