Category Archives: 2017 Soittokausi

Kuviomarssin ammattilaiset Tšekissä

Torstaiaamu klo 4:30. Yksikössä kajahtaa päivystäjän huuto: “Komppaniassa herätys, tänään lähdetään Tšekkeihin!”

Oli jännittävää lähteä ulkomaille koko komppanian voimin. Erityisesti siviilivaatteet toivat uusia ulottuvuuksia yhdeksän kuukauden ajalta tuttuihin, kurkkusalaattiin pukeutuviin palvelustovereihin. Helsinki-Vantaan lentokentällä satahenkisen joukkomme tunnisti varusmiehiksi vain armeijan vihreistä repuista sekä Varusmiessoittokunnan nimellä varustetuista check in -pisteistä. Saavuttuamme Prahan lentokentälle jakaannuimme kahteen osastoon. Konserttisoittokunnan määränpäänä oli illan konserttikaupunki Brno ja muiden majoituskaupunkimme Olomouc. Puistokonsertin alkaessa iltahämärä viilensi päivän yli 30-asteisen helteen siedettäväksi, mikä houkutteli paikalliset puistoon nauttimaan laulu- ja puhallinsolistien maustamasta svengaavasta viihdemusiikista.

Hyvin nukutun yön jälkeen tutustuimme aamupäivällä Olomoucin vanhankaupungin nähtävyyksiin. Illan konserteista vastasi Jousiorkesteri sekä Showband. Jousiorkesterin konsertti sijaitsi Olomoucin katedraalissa ja Showbandin keikka vanhankaupungin torilla. Katedraalin upeassa akustiikassa kaikuvaa jousimusiikkia oli saapunut kuuntelemaan runsas joukko paikallisia sekä Kroměříž Tattoon kuviomarssimaiden kenraaleja. Illan sateista huolimatta Showband nostatti energiallaan keikkansa tunnelman kattoon.

Siirryimme lauantaina aamiaisen ja lyhyiden treenien jälkeen ensimmäiselle kuviomarssikeikkapaikalle, edellisenä päivänä tutuksi tulleelle Olomoucin torille. Tunnelma oli odottava ja jännittynyt, sillä oli aika esittää kuviomarssi ensimmäistä kertaa koko komeudessaan. Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan lisäksi Tattoo-tapahtumaan osallistui Saksa, Slovakia sekä isäntämaa Tšekki kahdella soittokunnalla. Yhtenä kuviomarssiesityksenä nähtiin jopa tšekkiläisten sotilaspoliisien moottoripyöräkuvio! Kaikki soittajat olivat terveinä, joten tehtäväni varamiehenä oli täytetty ja sain mahdollisuuden ihailla kuviomarssiamme aitiopaikalta. Esitys oli monipuolinen, särmikäs ja energinen. Vedon jälkeen yleisö palkitsi varusmiehet raikuvin suosionosoituksin vielä lukuisien väliaplodienkin jälkeen.

Illalla siirryimme Kroměřížiin, jossa Showband veti upean viimeisen keikkansa sellaisella draivilla, jollaista paikalliset tuskin olivat aiemmin nähneet. Olomoucissa kuviota seuranneet prikaatinkenraali Kim Mattsson sekä Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Jyrki Koskinen pitivät päivän päätteeksi kannustavat puheenvuorot koko Varusmiessoittokunnalle.

Sunnuntaina Jousiorkesteri konsertoi Olomoucin vanhassa sotilassairaalassa, jonka upeat puitteet houkuttelivat yleisöä runsaslukuisesti paikalle. Iltapäivällä siirryimme sotilaspoliisien saattamana Kroměřížiin. Vuoden viimeisen kuviomarssishown esitimme vesisateen takia vihreissä lomapuvuissa.

Kuviomarssiohjelmamme avattiin Nuijamiesten marssilla, jota seurasi Hiiden orjien laulu, johon marssikapellimestarimme, musiikkikapteeni Henry Perälä oli suunnitellut g-avaimen muotoisen kuvion. Sikermä jatkui edelleen Jääkärimarssilla, joka kajahti laulun kera komeasti taivaalle. Marssisikermä päättyi Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa -kappaleeseen, jonka sooloryhmään kuului kaksi rumpua ja piccoloa. Korpraali Pekka Niemi otti yleisön haltuun korpraali Ilari Kaupin sovituksella, joka yhdisteli Vivaldin ja Beethovenin tunnettuja teoksia eheäksi kokonaisuudeksi lavabändin ja puhallinorkesterin säestyksellä. Rumpu- ja soolokivääriryhmän näyttävät temput käynnistivät esityksen loppuhuipennuksen, Rocky IV-elokuvasta tutun War-kappaleen. Onnistuneen vedon jälkeen yleisö hurrasi ja osoitti seisten suosiotaan Paraatisoittokunnan poistuessa Suomi-marssin tahdissa ulos estradilta.

Pääsimme isäntämme järjestämänä vierailemaan Prahan linnan Pyhän Vituksen katedraalin. Rakennus oli valtava ja yksityiskohtainen niin ulkoa kuin sisältä. Upeimpana yksityiskohtana mieleeni jäi auringon heijastamat valtavien lasimaalauksien värit katedraalin seinustoilla. Kiipesimme myös katedraalin torniin, ja 287 kierreportaan jälkeen uupuneet taistelijat palkittiin upealla kaupunkinäkymällä. Vaikka kiväärien kanssa matkaavilla tuli lentokentällä kiire, ehti jokainen varusmies matkatavaroineen kuitenkin koneeseen – tai niin ainakin luultiin. Onneksi lomillelähtöpäivänä viimeinenkin vihreä reppu löysi tiensä takaisin kultaiseen kotiyksikköömme.

– korpraali Ida Komppa

Kirjoittaja on 27-vuotias Tuusulasta synnyinkaupunkiinsa Lahteen paluumuuttanut oboisti, hammaslaborantti ja tuleva musiikkipedagogi. Pikkutarkka röörinveistäjä on tienannut sotkulippuja maininnoilla “särmä punkka” ja “joukkueen ainut asetarkastuksesta ensimmäisellä läpi”. Prikaatin ahkerin sienestäjä on kerännyt kymmeniä litroja kanttarelleja pakkaseen palveluksensa aikana.

Soitellen sotaan!

Kuten muissakin yksiköissä, on Varusmiessoittokunnassakin loppusota. Tänä vuonna loppusotana toimi 80-luvulle painottuva Kasari-kiertue – yli kahdenkymmenen kasarihitin ja seitsemän eri paikkakunnan konserttielämys. Edellisistä kiertueista poiketen nostalgiaruisketta lähti levittämään koko Varusmiessoittokunta. Aikamatkan tarjosi noin 70-henkinen megaviihdeorkesteri, joka koostui sinfonisesta puhallinorkesterista, isosta jousistosta sekä komppibändistä. Omien laulajiemme lisäksi Kasari-kiertueella loistivat upeat naissolistit Heidi Seppälä, Reeta Saranpää, sekä Hanna Bergström. Kaiken tämän päälle kiertueen yllätysvieraana esiintyi Stratovariuksen kanssa mainetta niittänyt Timo Kotipelto, joka viimeistään nostatti yleisössä kylmiä väreitä. Orkesteria johtivat musiikkikapteeni Tero Haikala sekä yliluutnantti Tommi Suutarinen. Kiertueen juonsi sulavasti tanssiva kersantti Aleksi Murtojärvi.

Vaikka ryhdyimme töihin vasta pari viikkoa ennen ensikonserttia, homma toimi loistavasti, sillä jokainen isompi liike oli tarkasti etukäteen suunniteltu. Komppania jakautui kiertueen ajaksi neljään osastoon; pää- ja etuosastoon, popup-orkesteriin sekä mediatiimiin. Ensimmäinen näistä kattoi suurimman osan soittajista. Etuosasto koostui noin paristakymmenestä varusmiehestä, jotka vastasivat konserttisalien rakentamisesta ja purkamisesta. Tätä osastoa johti loistavasti kersantti Aukusti Koivisto avustajanaan korpraali Otso Koiso-Kanttila. Popup-bändi kasattiin Viihdeorkesterin soittajista, jotka keräsivät soitollaan kohdekaupungeissa kiertueelle yhä enemmän näkyvyyttä. Mediatiimin päätehtävänä oli vastata kiertueen viestinnästä ja konserttitaltioinneista.

Konserttien laadusta ei tingitty, vaikka ensimmäiset yhteisharjoitukset pidettiinkin vain muutamia päiviä ennen ensimmäistä konserttia. Varusmiessoittokuntaan päätyy vuosittain ikäluokkansa lahjakkaimmat ja osaavimmat muusikot, mikä mahdollistaa näinkin isojen konserttien järjestämisen tiukallakin aikataululla. Lähes loppuunmyyty Tampere-talo suorastaan mylvi suosionosoituksista, kun kumarsimme viimeisiä kertoja ensikonserttimme päätteeksi.

Konsertit sujuivat lähes aina edellistä paremmin. Loppuunmyydyt konserttisalit Hämeenlinnan Verkatehtaalla, Lahden Sibeliustalolla sekä Heinolan kesäteatterissa olivat menestyksiä, joissa yleisö palkitsi soittajat raikuvin aplodein. Minulle tärkein konsertti oli kuitenkin Helsingin Finlandia-talolla, omassa kotikaupungissani. Tottakai mieleeni jäivät myös taputuksia säestäneet tömistysaplodit loppuunmyydyssä Turun Logomossa.

Kasari-kiertue saavutti päätepisteensä Kuopion Musiikkikeskuksessa. Ilontäyteinen konsertti loppui Van Halenin Jumpiin, jonka soidessa yksikään soittaja ei pysynyt enää paikallaan. Kiertue, joka vaati suurta panostusta henkilökunnalta ja varusmiehiltä, oli tulossa päätökseen. Tätä kaikkea kirjoittaessani on mielessäni vain yksi asia; kun joskus pyrkiessäni Varusmiessoittokuntaan näin silmissäni hienoja keikkakokemuksia, ei minulla oikeasti ollut mitään hajua, miten isosti täällä asioita todella tehdään.

– kaartinjääkäri Ilari Kaipainen

Kirjoittaja on 20-vuotias helsinkiläinen Showbandin laulaja, jonka erikoisalaa ovat hitaat kasariballadit. Muista yksikön varusmiehistä poiketen hän on suorittanut peruskoulutuskautensa Santahaminan kunniakkaassa Kaartin jääkärirykmentissä.

Sataa ja soi

Kesä- ja heinäkuun intensiivisen kuviomarssiharjoittelun lomassa Varusmiessoittokunnan viihdeorkesteri kiersi Etelä-Suomea Satama soi -yhteislaulukiertueen merkeissä. Laulu raikasi Lahdessa, Lappeenrannassa, Merikarvialla, Hämeenlinnassa, Tampereella ja Mikkelissä. Kersantit Koivisto ja Sampolahti olivat mukana suunnittelemassa kiertueen ohjelmistoa kanssamme, ja Viihdeorkesterille tyypilliseen tapaan skaala oli mieletön. Mukana oli suomalaisten rakastamia ikivihreitä muun muassa Jukka Kuoppamäeltä, Juicelta ja J. Karjalaiselta – Kirkaa ja Dingoa unohtamatta. Vaikka osa kappaleista oli soittajille uusia ja harjoitusaikaa oli vähän, sujuivat konsertit ilman suurempia ongelmia.

Lauluiltojen tunnelma oli intiimi, lähes olohuonemainen. Yleisö oli hyvin läsnä, ja Varusmiessoittokunnan mediatiimin painattamat lauluvihkoset innoittivat yhteislaulantaan mukaan nekin, joille kappaleet eivät olleet niin tuttuja. Tunnelmaa loivat myös soittajien välispiikit, joista osa oli hauskoja ja osa hieman kiusallisia, kuten korpraali Taskisen esitelmä Amerikan karjataloudesta ennen Kolmea cowboyta.

Suomen kesä ei ollut joka paikkakunnalla puolellamme, ja kiertueen nimi vääntyikin välispiikeissä useasti muotoon ”Sataa ja soi”. Sateiseen ja leikkisään, nuotit ympäri lavaa levittävään viimaan oli kuitenkin osattu varautua. Esimerkiksi Hämeenlinnassa yleisöstä aukesi kymmeniä sateenvarjoja heti ensimmäisten pisaroiden tipahdellessa taivaalta. Lahdessa lauluiltaa varten oli varattu kotoisa satamamakasiini, joka olikin tupaten täynnä innokkaita laulajia. Nähtiinpä eräässä konsertissa myös Ultra Bra- henkinen keltainen sadetakki, joka sopi Jäätelöauto-kappaleeseen erinomaisesti.

Viihdeorkesterilla oli tälläkin kiertueella sama lämmin tekemisen meininki, joka on ollut läsnä kevään ensimmäisistä harjoituksista alkaen. Äänentoiston kasaaminen ja purku sujuivat sotilaallisen tehokkaasti, ja lavalla sai olla luottavaisin mielin, kun tiesi jokaisen antavan omalla tontillaan kaikkensa. Huumoria ei unohdettu, ja hyvässä seurassa Mikkeli-Parola -välikin tuntui muutaman tunnin sijaan vartilta. Kun viimeisen konsertin jälkeen purimme soittokalustoa pakettiautosta, totesimme erään kersanttimme tyyliin jälleen kerran: ”Se ois sitte yks kiertue vähemmän tässä elämässä.”

Laulajakollegani jääkäri Vuori ja korpraali Taskinen sekä allekirjoittanut jännittävät nyt tosissaan tällä viikolla alkavaa Kasari-kiertueen härdelliä. Sillä välin muu Viihdeorkesteri juonii omia sotasuunnitelmiaan esiintymiskaupunkien valloittamiseksi. Lisäksi Viihdeorkesteri soittaa torstaina Tikkakoskella viimeisen keikkansa nykyisellä kokoonpanollaan. Tunnelma on haikea, mutta kuluneesta soittokaudesta ja musiikillisesta aseveljeydestä ei voi olla kuin kiitollinen!

– korpraali Ilkka Olkku

Kirjoittaja on 20-vuotias Viihdeorkesterin laulaja. Aikaisemminkin Varusmiessoittokunnan blogiin kirjoittanut korpraali pitää Martin-merkkisistä kitaroista ja mangomelonijäätelöstä.

TallennaTallenna

Festarilavoja valloittamassa

Ilmassa on havaittavissa pientä jännitystä. Showbandin keikan avaava intronauha lyödään käyntiin, ja jytinän taustalta paljastuu yleisön huutoa. Lavaportaiden narina peittyy äänimassan alle samalla kun nousemme ihmismassan ympäröimälle lavalle. Rumpalimme laskee ensimmäisen biisin käyntiin, ja bändi pääsee tekemään sitä, mitä se parhaiten osaa – viihdyttämään festarikansaa.

Varusmiessoittokunnan showband oli tänä kesänä mukana sekä Suomi 100 -kiertueella että veti yksittäisiä keikkoja ympäri Suomea. Silti jo ensimmäisistä harjoituksista alkaen yksi festivaalikeikka oli ollut tiukasti meidän kaikkien bändiläisten mielessä.

Uudessakaupungissa järjestetty Karjurock oli jokaiselle bändin jäsenelle ensimmäinen iso festarikeikka. Samalla se kruunasi parhaimmalla mahdollisella tavalla Pori Jazz -esiintymisten jälkeisen keikkarupeaman. Keikkapäivä täytti kirkkaasti kaikki toiveet, mitä festaripäivältä olisi voinut toivoa. Paikalla oli paljon yleisöä, meininki oli kohdillaan ja lämpötila hipoi hellelukemia! Backstagella liikkui musiikkialan kovan luokan tekijöitä aina konkareista nykypäivän poptähtiin.

Ennen esitystä ilmassa oli jotain jännityksen kaltaista tunnetta, vaikka bändin jäsenet saati allekirjoittanutkaan eivät sitä haluaisi myöntää. Showband veti energisen settinsä, mikä sisälsi popmusiikkia aina kasarirockista nykypäivän hitteihin. Ohjelmisto oli suunniteltu niin, että siinä oli kappaleita isolle yleisölle tarjoten jokaiselle jotakin. Keikkatilanne eteni hurmoksessa, ja siitä jäi muistoksi sekä yleisön kovaääniset suosionosoitukset että jääkäri Samuli Hannulan näyttävä stagedive!

Kun keväällä 2016 sain tietää, että suoritan asepalvelukseni Varusmiessoittokunnassa, toivoin heti saavani solistipestin Showbandissa. Tunnen itseni etuoikeutetuksi työskennellessäni tällaisessa porukassa!

– jääkäri Jalmari Hakaniemi

Kirjoittaja on 19-vuotias kouvolalainen näyttelijänurasta haaveileva laulaja. Showbandin keikoilla hän vakuuttaa yleisönsä ilmiömäisillä rap-taidoillaan ja matalalla äänenvärillään.

Suuria tunteita ja tulista tangoa

Puolustusvoimien varusmiessoittokunta oli Seinäjoen Tangomarkkinoilla tänä vuonna näkyvästi esillä. Paraatisoittokunta antoi festivaalille upean lähtölaukauksen paraatin ja kuviomarssiesityksen muodossa. Viihdeorkesteri viihdytti yleisöä Tangokadulla jopa kahtena eri iltana saaden tangokansan hetkeksi vaihtamaan tanssiaskeleensa rockiin. Perjantaina Varusmiessoittokunnan osuus Seinäjoella huipentui Tango Finlandia -juhlakonserttiin, jossa yliluutnantti Tommi Suutarisen johtama varusmiehistä ja reserviläisistä koottu tango-orkesteri säesti toinen toistaan kuuluisampia tangokuninkaallisia.

Keskiviikkona 5.7. Parolannummelta ampaisi matkaan kahden pakettiauton lisäksi kahden linja-autollisen verran soittajia. Seinäjoella lähes heti bussista noustuamme alkoi Tangoparaati, jonka musiikillisen puolen hoiti Varusmiessoittokunta. Esiinnyin itse ensimmäistä kertaa paraatissa marssilyyran varressa. Tahditimme etupäässä kulkevien tangokuninkaalisten ja muiden esiintyjien etenemistä soittaen tunnettua La Cumparsita-tangosävelmää. Paraatin aikana kulkue pysähtyi välillä ihastelemaan tanssi- ja lauluesityksiä. Kulkueen loppupuolella esitimme harjoittelemamme kuviomarssiesityksen.

Viihdeorkesteri soitti keskiviikko- ja torstai-iltoina Seinäjoen pääkadulla, joka suljettiin festivaalien ajaksi muulta liikenteeltä. Tangolavalla esiintyi meidän lisäksi eri solisteja Jari Sillanpäästä aina Kyösti Mäkimattilaan. Viihdeorkesteri jaksoi antaa parastaan torstain pitkien harjoitustenkin jälkeen, ja yleisö oli mielissään kuullessaan muutakin musiikkia kuin tangoa.

Perjantaiaamuna saavuimme Seinäjoki-areenalle ja näimme televisiosta tutun lavan valoineen ja savuineen. Päivän harjoitusaikataulu oli minuutin tarkkuudella suunniteltu ja siinä oli pysyttävä. Illan juhlakonsertissa säestimme useita hienoja laulajia, joista etenkin Teemu Roivainen ja Arja Koriseva tekivät minuun syvän vaikutuksen. Arja Koriseva esittikin konsertissa sovitukseni kappaleesta Rakkaus riepottaa. Sain sovituksesta kaikin puolin hyvää palautetta ja olin siihen itsekin tyytyväinen.

Tangomarkkinat ja erityisesti juhlakonsertti olivat todella hienoja kokemuksia. Tango musiikin ja tanssin muotona tulivat takuulla kaikille kolmen päivän aikana tutuksi. Saavuttuamme majoitukseen myöhään perjantai-iltana oli kaikilla varmasti tunne, että oli antanut viikon aikana kaikkensa.

– jääkäri Ilari Kauppi

Kirjoittaja on 19-vuotias iisalmelainen kosketinsoittaja, joka aloittaa asepalveluksen jälkeen opinnot Helsingin Pop & Jazz Konservatoriolla. Viihdeorkesterin lempeä pianisti soittaa Paraatisoittokunnassa myös marssikellopeliä. Säveltäminen, sovittaminen ja etenkin jazz ovat hänellä lähellä sydäntä.

Takaisin metsään – intensiivisen jääkäriharjoituksen jälkitunnelmia

Ennen juhannuslomia oli aika työntää soittimet hetkeksi syrjään ja palata rynnäkkökiväärien kanssa takaisin metsään. Neljän päivän mittaiseen jääkäriharjoitukseen osallistui varusmiesten ja kantahenkilökunnan lisäksi myös joukko Varusmiessoittokunnan omia reserviläisiä, jotka toimivat harjoituksessa ryhmänjohtajina ja rastikouluttajina. Harjoituksen aikana kävimme ampumaradalla, kertasimme sotilaan perustaitoja ja opettelimme reserviläisten johdolla perusteita asutuskeskustaistelusta, ”aketuksesta”.

Harjoitus huipentui keskiviikkopäivän taistelutekniseen marssiin ja AKE-kylässä käytyihin taisteluihin. Lähdimme aamutuimaan marssimaan itsenäisinä ryhminä pitkin kartan osoittamaa reittiä. Matkalla kohtasimme rasteja, joissa testattiin tärkeitä sotilaan perustaitoja, kuten evakuointia ja etenemistä tulituksen aikana. Ylitimme marssin loppupuolella myös vesistön, minkä jälkeen jatkoimme märissä maastopuvuissa kohti vihollisen tiedettyä olinpaikkaa. Marssittuamme jonkin aikaa tiedustelijamme teki suojeluvaroituksen havaittuaan ilmassa myrkyllisiä kaasuja. Puimme sadevaatteet päälle ja asensimme kaasunaamarit valmiiksi. Marssi päättyi lopulta suojeluhälytykseen, ja maaliin kiiruhdettiin huuruiset kaasunaamarit kasvoilla.

Nopean ruokailun ja vaatteiden vaihdon jälkeen otimme toisistamme mittaa joukkueiden välisessä asutuskeskustaisteluharjoituksessa. Harjoituksessa sovelsimme reserviläisten kouluttamia asioita, kuten kulmien nopeaa haltuunottoa ja huoneiden eri vyöryttämistekniikoita. Rankan päivän jälkeen siirryimme uupuneina takaisin kotiyksikköön, missä järjestettiin vielä nopea asehuolto ennen viimeisen harjoituspäivän koitoksia.

Lomillelähtöpäivänä pidettiin reipas liikuntakoulutus, jossa kiipeilimme esteradan läpi ja juoksimme viereisen pururadan ympäri. Hyvällä ryhmähengellä jaksoimme pitää yhteisen sykkeen ja taistelutahdon korkealla vielä harjoituksen viimeisilläkin metreillä.

Juhannuslomien jälkeen Varusmiessoittokunnassa on alkanut jälleen tiivis harjoittelurumba. Seuraava suurempi esiintyminen koittaa heinäkuussa Seinäjoen Tangomarkkinoilla. Aurinkoista kesää ja tervetuloa kuuntelemaan!

– korpraali Jani Kaitosalmi

Kirjoittaja on 19-vuotias espoolainen pianisti, joka aloittaa armeijan jälkeen insinööriopinnot Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa. Varusmiessoittokunnan monitoimimiehenä hän on suorittanut palvelustaan niin mediatiimissä, kivääritaitoryhmässä, Jousiorkesterin solistina kuin mieskvartetin tenorina.

Jousiorkesteri kynttilöiden loisteessa

Kesä on vihdoin puhjennut kukkaan, ja Jousiorkesterin Kynttiläkiertueet ovat tämän vuoden osalta ohitse. Takana on kolme kiertuetta, yksitoista tunnelmallista kirkkokonserttia sekä kymmenittäin harjoitustunteja. Aikataulut olivat välillä tiukkoja, mutta ohjelmiston laadukkaasta harjoittamisesta ei tingitty, ja konserteista suoriuduttiin lopulta erinomaisesti.

Neljän konsertin mittainen ensimmäinen kiertue soitettiin Hämeen ja Varsinais-Suomen alueella maaliskuun lopussa. Kiertueella soi niin Piazzollan romanttiset tangosävelet kuin moderni Rautavaara. Itse en valitettavasti sairastumisen vuoksi pystynyt tälle kiertueelle kuitenkaan osallistumaan.

Toukokuussa ryhdyimme valmistamaan ohjelmistoa seuraavaa kiertuettamme varten. Solistina neljässä Etelä-Suomessa pidetyssä konsertissa toimi saksofonitaiteilija Jukka Perko. Ensimmäisen yhteisharjoituksen aikana oli pientä jännitystä ilmassa, soitimmehan Suomen nimekkäimmän saksofonistin kanssa. Yhteistyö Perkon kanssa oli todella helppoa ja inspiroivaa. Kiertueella Jousiorkesteria oli vahvistamassa myös viisi puhallinsoittajaa ja kaksi lyömäsoittajaa, joista osa oli jo reservin auringosta nauttivia entisiä sotilassoittajia. Konserteissa tunnelma oli aivan omaa luokkaansa eikä kylmiltä väreiltä voinut välttyä.

Kolmas ja viimeinen kiertue sai päätöksensä Sysmässä kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Kolmen konsertin mittaisella kiertueella kuultiin Jousiorkesterin oman ohjelmiston lisäksi myös solisti- ja kamarimusiikkiesityksiä. Ohjelmisto seilasi harmonikkaduosta barokin ajan fagottikonserttoon ja romanttisesta käyrätorvimusiikista mieslaulukvartetin tulkitsemaan Finlandia-hymniin – yhtä pakollista marssiakaan unohtamatta.

Erikoiskoulutuskautta on käyty kohta neljä kuukautta ja matkan varrelta on tarttunut mukaan suuri määrä muistoja ja unohtumattomia esiintymiskokemuksia. Seuraavan kerran Jousiorkesteri nousee lavalle Seinäjoen Tangomarkkinoilla 5.-9. heinäkuuta. Tervetuloa kuuntelemaan!

– jääkäri Johannes Elfving

Kirjoittaja on 19-vuotias espoolainen Sibelius-Akatemiassa opiskeleva sellisti. Iltavapailla hän viihdyttää tupalaisiaan nokkelalla huumorillaan ja näyttävillä jongleeraustaidoillaan. Lomilla hän rentoutuu kotikeittiössä kokaten.

Terveisiä vuoden keväisimmältä kiertueelta!

Bussi kaartaa Hyvinkääsalin pihaan. Konserttisoittokunta kävelee lähes valmiina olevaan saliin ensiesityksen soundcheckiä varten. Etujoukko on tehnyt hyvää työtä roudaamisen ja konserttipaikan valmistelun suhteen. Tunnelma ennen ensi-iltaa on odottava ja jännittynyt.

Konserttisoittokunta ja Viihdebändi lähtivät toukokuun lopulla Serenadi keväälle -kiertueelle. Vuoden keväisimmän kiertueen ohjelmistossa oli sekä tunnettujen musikaalien tunnussävelmiä että kunnon swingiä. Kiertueen solistina toimi Varusmiessoittokunnan oma kasvatti, iskelmälaulaja Mikael Konttinen. Konsertin ensimmäinen puoliaika koostui hieman hitaammista, ehkä myös vakavammista, kappaleista. Toinen puoliaika olikin jo menevämpi ja mukaansatempaavampi. Svengaava musiikki sai sekä yleisön että soittajien tanssijalat vipattamaan.

Tiukasta harjoitusaikataulusta huolimatta Viihdebändi ja puhaltajista koostuva Konserttisoittokunta saivat yhteissoittonsa kuntoon. Bändi oli innoissaan päästessään tekemään yhteistyötä kunnon torvikokoonpanon kanssa. Pienistä erimielisyyksistä huolimatta hyvällä asenteella ja meiningillä kiertue hoidettiin kunnialla loppuun.

Kiertue sai päätöksensä Varusmiessoittokunnan kotikentällä, Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Viimeisetkin jännittyneisyyden rippeet jäivät taakse, ja Varusmiessoittokunnan eri soitinsektioissa nähtiin mitä erikoisempia tanssiliikkeitä. Yleisö oli innoissaan niin Konttisen vitseistä ja tyylikkäästä laulusta kuin bändin täydestä heittäytymisestä musiikin eri tyylilajeihin.

Varusmiessoittokunnassa on jo palattu työntäyteisen arjen pariin. Kuviomarssiharjoitukset on saatu käyntiin, ja silmissä siintää Kromerizin Tattoo -tapahtuma. Varusmiessoittokunnan kesä on täynnä eri kokoonpanojen esiintymisiä. Tervetuloa kuuntelemaan!

– jääkäri Sampo Niemelä

Kirjoittaja on Konserttisoittokunnan 19-vuotias klarinetisti Lohjalta. Puhallinmusiikin lisäksi hänen intohimojaan ovat kuvataide ja rap-musiikki.

Kiertueita kohti!

Aurinko paahtaa täydellä teholla kotiyksikkömme pihaan. Panssariprikaatissa vallitsee lomillelähtöpäivän tyyneys. Vaikka tämä hetki tuntuu ihanan rauhalliselta, on koko Varusmiessoittokunnalla edessään kovat keikkarutistukset. Tulossa on useiden yksittäisten keikkojen lisäksi Konserttisoittokunnan ja Viihdebändin yhteinen Serenadi keväälle -kiertue, Jousiorkesterin Kynttiläkiertueet sekä vartioparaati Helsingissä.

Harjoituksia on kaikilla yhtyeillä paljon. Keikkoja tulee toisensa perään, ja uudet biisit täytyy omaksua nopeasti. Vaikka kappaleiden hiominen ja kova harjoitustahti on itse kullekin hieman stressaavaa, auttaa meitä tässäkin rutistuksessa hyvä ilmapiiri ja rakkaus musiikkiin.

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja mainostan hieman Serenadi keväälle -kiertuetta, jossa itsekin soitan. Mahtavan Viihdebändin ja Konserttisoittokunnan lisäksi kiertueella esiintyy upeaääninen Mikael Konttinen. Kappaleita on soitettu ahkerasti, ja odotamme innolla, että pääsemme esittämään eloisan ja monipuolisen ohjelmistomme. Kiertueella kuullaan muun muassa viihde- ja elokuvamusiikkia. Elokuvamusiikkia on vanhoista klassikoista, kuten elokuvista Amerikkalainen Pariisissa ja Forrest Gump. Tule kuuntelemaan!

– jääkäri Lotta-Sofia Kyrönaho

Kirjoittaja on 20-vuotias helsinkiläinen huilisti ja Konserttisoittokunnan ahkerin lenkkeilijä. Lenkkipolulla hänen juoksuaan tahdittavat kauniit serenadit ja svengaava jazz.

Kivääritaitoryhmä – asento!

*Kersantti pyöräyttää kiväärin olkapäälleen.*

”Ja tämän asennon nimi on vaikka Raumalainen snaipperi.”

”Herra kersantti, mitä…?”

Varusmiessoittokunnan kivääritaitoryhmä on bändi- ja jousisoittajista sekä valo- ja äänimiehistä koottu särmikäs kokoonpano. Se marssii kuviomarssissa Konserttisoittokunnan takana ja suorittaa erilaisia silmää hiveleviä temppuja kromatuilla rynnäkkökivääreillä. Ryhmää luotsaa omalaatuisesta huumoristaan tunnettu kersantti Eero Sampolahti.

Kivääritaitoryhmän harjoittelu alkoi maaliskuussa perusteiden opettelemisella. Tutut asennot ja levot käytiin kiväärien kanssa aluksi uudestaan läpi. Ryhmämme oppi nopeasti, ja ensimmäistä puolentoista kierroksen heittoa pääsimme kokeilemaan jo aikaisessa vaiheessa. Kersantti Sampolahden demonstroidessa heittoa ensimmäistä kertaa ei ryhmässä tainnut olla ainuttakaan jääkäriä, jonka monttu ei olisi auennut ihmetyksestä. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja hankeen harjoittelemaan!

Aluksi heittelystä ja pyörittelystä ei tullut yhtään mitään, ja vuosien varrella kovia kokeneet harjoituskiväärit saivat kiitettävästi kontaktia maankamaraan. Ahkera harjoittelu kuitenkin palkittiin, ja jokainen kivääritaitoryhmän jäsen hallitsi tarvittavat kuviot huhtikuisessa barettikokeessa. Sitten maaliskuun on mukaan tarttunut jo vino pino suomalaisittain nimettyjä marssitemppuja, kuten Ilves, Ahma ja Paula.

Harjoittelemme joka aamu joko ohjatusti tai itsenäisesti. Lisäksi motivoituneimmat voivat usein jatkaa harjoittelemista iltavapailla. Harjoituksista ei puutu verta, hikeä ja kyyneleitä (tai tuskaisia irvistyksiä, kun kivääri kolahtaa peukalontyveen tai putoaa jalan päälle, kuten allekirjoittaneella). Kiväärin pyörittely ja kannattelu vaativat runsaasti voimaa, ja pitkän treenipäivän jälkeen tietää tehneensä jotain. Ehkä tärkein ominaisuus, jota kivääritaitoryhmäläiseltä kuitenkin vaaditaan, on kärsivällisyys. Temppuja ei opi heti, ja liike saattaa vaatia satoja toistoja näyttääkseen hyvältä. Varusmiesten on onnistuttava myös ryhmänä. Jos yksi tekee jonkin liikkeen laiskasti tai hiukan myöhässä, saa se koko kokoonpanon näyttämään huonolta.

Kivääritaitoryhmä saa harjoitellessaan osakseen ihailevia katseita muiden yksiköiden varusmiehiltä ja muilta ohikulkijoilta. Pyörittely näyttää nykyään särmältä, kun kiväärit eivät juuri putoile. Ryhmän yhteishenki on myös Varusmiessoittokunnan tapaan loistava. Muita kannustetaan ja jokainen saa varmasti apua, jos jonkin tempun tai kuvion kanssa on ongelmia. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saa tehdä jotain ainutlaatuista näin mahtavien ihmisten kanssa!

– jääkäri Ilkka Olkku

Kirjoittaja on alunperin hollolalainen, sittemmin lahtelaistunut Viihdebändin laulusolisti. Varusmiessoittokunnan keikoilla 20-vuotiaan tunteikkaiden kappaleiden tulkitsijan voi bongata myös akustisen kitaran varresta.