Category Archives: 2021 Soittokausi

Kuulumisia kasarmilta – kohta puoli vuotta takana

Teksti: Pauliina Anttila
Kuvat: Puolustusvoimat / Aatu Hokkanen, Aleksandr Toronen

Varusmiehiä viettämässä lounastaukoa aurinkoisessa Joensuun Ilosaaressa.
Kuva: Puolustusvoimat / Aatu Hokkanen

Kesä on saapunut prikaatiin! Viisi kuukautta palvelusta on hurahtanut huolestuttavan nopeasti. Osa kotiutuu jo reilun kolmen kuukauden päästä – mitä tässä edes on ehtinyt tapahtua? On hassua, miten etäiseltä alkuvuoden tapahtumat tuntuvat: ensimmäiset aseenkäsittelykoulutukset, hyytävissä pakkasissa käydyt sulkeisharjoitukset ja alikersanttien johdolla armeija-arkeen totuttelu. Huhtikuun barettimarssistakin tuntuu olevan jo ikuisuus, vaikkei siitä ole edes kahta kuukautta! Palvelustovereista on tullut jo läheisiä ystäviä, joiden kanssa vietetään aikaa lomallakin, vaikka puoli vuotta sitten emme edes tienneet toistemme olemassaolosta.

Vuosi sitten emme olleet käyneet edes soittokunnan pääsykokeissa. Tulevaisuus oli täysin auki – opiskelupaikasta ei ollut tietoa ja välillä jopa mietin, oliko soittokuntaan hakeminen virhe. Mitä jos se ei olekaan sellaista, kun olen kuvitellut? Mitä jos en pääsekään ja petyn pahasti? Onko typerää lykätä opintoja armeijan takia, kun se ei edes ole pakollista? En väitä, että nyt olisin täysin varma tulevaisuudestani, mutta Varusmiessoittokuntaan lähteminen oli ehdottomasti paras päätös vähään aikaan. Opinnot jäävät tauolle vuodeksi, mutta ei tässä mitään menetetä. Kyllä sitä opiskeluaikaa ehtii elää myöhemminkin, nyt vietetään vähintäänkin yhtä hauskaa soittokunta-aikaa.

Jo tähänastisen palvelukseni aikana olen oppinut paljon uutta, ja moni opittu asia tulee varmasti olemaan hyödyksi siviilissäkin. Ensimmäisenä näistä tulee mieleen ensiapu- ja erätaidot, sillä molemmat voivat joskus olla jopa elintärkeitä selviytymisen kannalta. Taistelukoulutuksen myötä jokainen on varmasti myös oppinut lisää itsestään sekä muiden ihmisten kanssa toimimisesta. Ainakin oman kokemukseni perusteella sanoisin, että yhteistyö täällä on usein sujuvaa tilanteessa kuin tilanteessa. Heti ensimmäisinä päivinä huomasin, miten helppoa oli jutella kenelle tahansa, kun ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja. Ei tiedetty, kuka opiskelee mitäkin tai minkä ikäisiä kaikki ovat. Usein tahtomattaankin muodostaa jonkinlaisen kuvan ihmisestä esimerkiksi vaatteiden perusteella, mutta armeijan vihreissä se on mahdotonta. Täällä saa elinikäisiä ystäviä sellaisista ihmisistä, joihin siviilissä ei ehkä edes yrittäisi tutustua.

Sodanajan joukkojen toimimisen kannalta välttämättömien taitojen lisäksi meillä Varusmiessoittokunnassa olennainen osa on tietenkin kehittyminen muusikkona. Kehittymistä tapahtuu väkisin, koska kaikilla kokoonpanoilla on harjoituksia lähes päivittäin. Määrättyjen harjoitusten lisäksi myös itsenäinen harjoittelu on tärkeää, jotta kokonaisuus kuulostaa mahdollisimman hyvältä. Itse soitan klarinettia Konserttisoittokunnassa, ja uuden teoksen kanssa huomaa jo ensimmäisissä harjoituksissa, miten paljon se vaatiikaan omaa harjoittelua. Haastavat kohdat täytyy ottaa käsittelyyn mahdollisimman nopeasti, ettei oma harjoituksen puute hidasta koko orkesterin etenemistä. Paineita ei silti pidä ottaa – hyvä tulos vaatii aina pitkäjänteistä harjoittelua. Muusikoitahan täällä on talo täynnä, joten sen ymmärtää kaikki. 

Itse myönnän hieman jännittäneeni ennen ensimmäisiä harjoituksia. En ollut varma ohjelmiston tai muiden soittajien tasosta – tiesin vain, että yllättävän moni opiskelee musiikkia ammatikseen. Kaikki ovat kuitenkin pärjänneet hyvin, joten jos tulet valintakokeen jälkeen valituksi, älä stressaa. Tietenkin haasteita tulee vastaan, mutta et varmasti kamppaile niiden kanssa yksin. Hankalien kohtien tylsästä, mekaanisesta harjoittelusta tekee hauskempaa omat sektiotoverit. Ainakin meidän pienen ja tehokkaan klarinettisektiomme stemmaharjoituksista usein kuuluu soiton tauotessa myös naurua.

Konserttisoittokunta esiintyy vappuaattona illan vietteeksi.
Kuva: Puolustusvoimat / Aleksandr Toronen

Konserttisoittokunnassa pääsee halutessaan myös harjoittelemaan esimerkiksi konserttimestarin roolia. Yksi varusmies on aina noin kuukauden kerrallaan konserttimestarina. Konserttimestari toimii linkkinä kapellimestarin ja soittokunnan välillä sekä vastaa monista käytännön asioista, kuten orkesterin virityksestä ennen harjoitusten alkua. Usein erityisesti ammattilaisorkestereissa sekä konserttimestari että äänenjohtajat ovat ennalta määrättyjä, joten täällä kannattaa tarttua tilaisuuteen ja kokeilla. Samanlaista tilaisuutta ainakaan näin tasokkaan kokoonpanon kanssa ei välttämättä heti tule. Harjoituksissa ollaan toki rennosti ja hauskaakin on, mutta kaikki tehdään kunnolla ja ammattimaisin ottein. Hienon puhallinmusiikin soitto huikealla porukalla on kuitenkin aina yhtä mukavaa – moni asia armeijassa on vaatinut sopeutumista, mutta orkesteriharjoituksissa on yleensä kotoisa olo. Kun harjoitusluokka Korsholmasta kantautuu vapaa-ajallakin Konserttisoittokunnan tunnariksi vakiintunut Florentiner-marssi, voi päätellä, että on ollut hyvä päivä.

Kuten saattaa olettaa, koronatilanne on vaikuttanut merkittävästi Varusmiessoittokunnan arkeen viime vuodesta saakka. Vieläkään ei ole varmaa, pääsemmekö kesän aikana näyttämään osaamisemme live-yleisölle, mutta epätietoisuuteen on pitkälti jo totuttu. On tärkeää, että ihmiset ympärillä tekevät harjoittelusta mielekästä silloinkin, kun konsertin kaltaista päämäärää ei ole tiedossa. Sitä maagista soittokunnan yhteishenkeä ei vain voi ylistää liikaa. 

Kokonaisuudessa tuntuu kuitenkin etuoikeutetulta viettää poikkeusaikaa Varusmiessoittokunnassa. Varuskunnassa saamme jakaa arjen tiiviiksi muodostuneen porukan kanssa, kun taas siviilissä täytyy varoa, ketä näkee, missä ja kuinka usein. Ravintoloiden rajoitukset välillä helpottavat vain kiristyäkseen viikon päästä uudestaan ja moni tekeminen on rajoitettua, joten loppujen lopuksi emme me täällä Parolannummella kovin paljosta jäädä paitsi. Toivotaan silti, että tilanne helpottuu, ja ainakin tällä hetkellä taidetaankin mennä parempaan suuntaan!

Palveluksen jälkeen itselläni on edessä muutto Helsinkiin, jossa jatkan farmasian opintoja Helsingin yliopistolla. Aloitin opinnot viime syksynä, mutta varsinaisesta yliopistoelämästä en saanut vielä minkäänlaista kuvaa, kun opiskelu tapahtui koronan takia yksin omassa huoneessa. Odotan siis innolla ensikosketusta kunnolliseen opiskelijaelämään, mutta kiire minulla ei ole. Tämä vuosi on ainutlaatuinen ja oikeastaan ennemmin hirvittää ajatus sen loppumisesta.  Muuton jälkeen suunnitelmiin kuuluu ehdottomasti myös uuden orkesterin etsiminen, sillä yhteissoitto motivoi soittotaidon ylläpitämiseen enemmän kuin mikään muu.

Sain vastikään tietää pääseväni soittokunnan aliupseerikurssille – kotiudun siis joulukuussa. Aliupseerikurssilla jokainen saa varmasti viedä oman jaksamisensa äärirajoille. Siksi aliupseerikurssin taistelukoulutus välillä jopa jännittää, mutta uskon takuulla sen lopulta antavan enemmän kuin ottavan. Kesän aikana keskitytään niin vahvasti soittamiseen, että ehkä metsään lähteminen onkin aliupseerikurssin koittaessa ihan mukavaa vaihtelua. Toistaiseksi kuitenkin nautin oikein mielelläni lämpimistä kesäpäivistä kuviomarssin, orkesterimusiikin ja keikoista haaveilun parissa. Me muskarilaiset tulemme varmasti viettämään ikimuistoisen kesän – toivottavasti tekin!

Jääkäri Pauliina Anttila
Kuva: Puolustusvoimat / Aatu Hokkanen
  • jääkäri Pauliina Anttila

Jääkäri Anttila on 20-vuotias Turengin jäätelötehtaan kupeessa kasvanut hupiveikko; öisen kurnutuksen sekä muiden kummallisten äänten ohessa lipsahtaa hänen suustaan usein palvelustovereita viihdyttäviä kommentteja. Tällä yleishäseltäjällä on myös tapana olla tupansa aamuvirkku ja ahkerin sipaaja. Lisäksi Anttila suhtautuu intohimoisesti lomille pääsyyn – kaikki siivotaan niin ajoissa kuin mahdollista, ettei lomilta myöhästytä sekuntiakaan.

Alokaskauden aamuista erikoiskoulutukseen

Teksti: Juho Wainio Kuvat: Puolustusvoimat / Joona Tentke, Markus Veko, Aatu Hokkanen

”Alikit lähti!” kaikui käytävillä eräänä maanantaiaamuna palattuamme alokasjakson päättäneeltä VMP-jaksolta. Jokaisen Varusmiessoittokunnan jääkärin odottama erikoiskoulutuskausi alkoi yksikön ulkopuolelta tulleiden alikersanttien lähtöä seuranneena päivänä. Kokoonpanojakojen selvittyä tunnelma oli innostunut, ja viimeistään haettuamme esiintymisasumme varusvarastolta varmistui käsitys siitä, että matka edustaviksi ja osaaviksi sotilasmuusikoiksi oli alkamassa. 

E-kausi eli erikoiskoulutuskausi toi mukanaan varsinaisen soittotoiminnan sekä lukuisia pitkään ja hartaasti odotettuja asioita, mutta lisäksi sen alkaminen tarkoitti jokaiselle taistelijalle korostunutta vastuuta sekä yksikön että yksilön toiminnasta. Varusmieskouluttajien vahvuuden ollessa E-kaudelle siirryttäessä vain kaksi alikersanttia sekä – jo legendaksi noussut –  autosotamiehemme on selvää, että vastuu tuoreiden jääkäreiden johtamisesta ja sisäkurista siirtyi pääosin meille itsellemme. Totuttelun jälkeen vertaisjohtaminen on toiminut mallikkaasti, ja vertaisten sekä kantahenkilökunnan rakentavat huomautukset ovat jatkuvasti kehittäneet johtamiskykyämme. Vertaisjohtamisessa korostunut ”yhteen hiileen puhaltaminen” ja yksikön keskinäinen kunnioitus ovat olleet omiaan siivittämään myös soittotoimintaamme yhtyeissä.

Ennen varsinaista soittotoiminnan alkua osallistuimme usealle kapteeni Perälän, ylikersantti Rautasuon ja kersantti Turusen pitämälle paraatikäytännön perusteet -koulutuskerralle. Kiteytettynä paraatikäytänteiden harjoitteleminen on kuin sulkeisharjoittelua, johon on lisätty runsaasti erikoisliikkeitä ja jossa liikkeiden särmikkyys ja “timing” eli oikea-aikaisuus korostuvat entisestään. Paraatisoittokunnalla mukaan harjoituksiin ovat sittemmin tulleet soittimet, viestinnälle kamerat ja osalle soittokunnasta kiväärit tuomaan marsseihin lisää mahtipontisuutta iskuillaan ja taitoliikkeillään.

Jousiorkesteri, Viihdebändi, Showband sekä muutama taistelija tekniikka- ja viestintätiimeistä ovat yhdistetty noin 30-henkiseksi kivääritaitoryhmäksi. Lähes päivittäisissä ylikersantti Rautasuon vetämissä kivääritaitotreeneissä harjoitellaan deaktivoiduilla rynnäkkökivääreillä niin yleisempiä asento-lepo -luokan liikkeitä kuin vauhdikkaita ja moniosaisia heittojakin. Harjoituskentiltä areenoille siirryttäessä tavoitteena on olla kromatuilla rynnäkkökivääreillä varustettu joukko, joka suorittaa ulkomuistista ja näyttävästi haastavimmankin koulutetun kuviomarssin. Kivääritaitoryhmässä työskentely on ollut itselleni varsin mukaansatempaavaa, ja joukkomme treenimotivaatio on pysynyt korkealla toisinaan loputtomiltakin tuntuvista kuviotreenitoistoista huolimatta.  

Showbandin kitaristina tutuiksi ovat siis tulleet yhteissoiton lisäksi dekokiväärin pyörittely ja kantoasentojen hiominen millintarkoiksi. Bänditoiminnan osuus E-kaudesta on kuitenkin ollut merkittävä. Uusien soittotovereiden kanssa yhteisen grooven löydyttyä ovat settilistan optimointi, timanttisten sovitusten tekeminen ja palaverituokiot kapteeni Perälän kanssa olleet toiminnan keskiössä. Bändeillä on myös yksikön vertaisjohtamismallin tavoin bändin vanhin, joka huolehtii muun muassa treeniaikataulujen noudattamisesta, bändiluokan kunnosta ja siitä, että ”tiluttelun” sijasta tauot todella pysyvät taukoina. Korona-ajasta johtuen Showbandin arkeen on tänä vuonna kuulunut myös jatkuviin keikka- ja kiertueperuutuksiin reagoiminen. Valitettavien peruutusten jälkeen on usein tehtävä uusia sovituksia ja otettava uusia kappaleita kokonaisuuksina haltuun vauhdilla, sillä lyhyellä varoitusajalla bookatut livestream-keikat ja keikkatilaisuudet saattavat yllättää pikaisilla aikatauluillaan.

Tunnelmia showbandin harjoituskeikalta kotiyksikössä
Kuva: Puolustusvoimat / Joona Tentke

Vaikka palveluksemme koostuu suurilta osin yhteissoittotoiminnasta ja oman soittotaidon hiomisesta, eivät soittokunta-arjesta ole unohtuneet vääpeli Kuivalaisen liikuntakoulutukset, marssiharjoittelu tai taisteluharjoituksetkaan. E-kauden toistaiseksi intensiivisin suoritus on ollut taisteluvarustuksessa toteutettu barettimarssi, jonka aikana marssittiin yli 20 kilometriä yliluutnantti Suutarisen johdolla Hätilästä Panssariprikaatiin. Sää oli mitä parhain, tauolla nautittu hernekeitto maukasta ja tunnelma kohdillaan. Lopun pikamarssiosuuden jälkeen mudossa seistessä oli ilmassa käsinkosketeltava hurmos; jokainen taistelija oli väsynyt mutta ylpeä itsestään, ja yksikön päällikön käsky ”Baretti – päähän!” kruunasi päivän ikimuistoiseksi. Sotilassoittajan koulutushaaramerkin ja baretin käyttöön oikeuttavaa marssisuoritusta varten myös harjoiteltiin ennalta useaan otteeseen. Yksi varusmiespalveluksen huippuhetkistä on ollutkin se, kun oikeasta kuulokkeesta soi Sabaton ja Iron Maiden vääpeli Kuivalaisen johdolla ripeästi marssiessa. 

Varusmiessoittokunnan jääkäreitä marssimassa.
Varusmiessoittokunnan jääkäreitä marssin alkutaipaleella
Kuva: Puolustusvoimat / Markus Veko

Osa E-kautta on myös viikon mittainen jääkäriharjoitus, jota odotan monen muun tavoin innolla. Luvassa on polkupyörämarssia, TRA-harjoittelua (=taistelu rakennetulla alueella) sekä muuta A-kaudella opittua täydentävää oheiskoulutusta. On tärkeää, että myös sotilasmuusikot kehittävät ja pitävät yllä taistelukykyään. Rakennusten vyöryttäminen ”räkäpäiden” paukkuessa on monelle varusmiessoittokuntalaiselle yksi E-kauden odotetuimmista kokemuksista, sillä taistelukoulutusta alokaskauden jälkeen on rajoitetusti. Henkilökohtaisesti toivoisin E-kaudelle enemmän taisteluharjoittelua ja metsäharjoituksia, minkä vuoksi aliupseerikurssille olisi mahtavaa tulla valituksi. 

Kaikkeen toimintaamme E-kaudella on luonnollisesti vaikuttanut vallitseva koronatilanne. Se on tuonut mukanaan lukuisia esiintymisten peruutuksia – muiden ohella Hamina Tattoo, vartioparaatit ja Mil-Espa eivät valitettavasti toteudu suurista odotuksista huolimatta tänäkään vuonna. Myöskään ulkomaanmatkaa ei voida tänä vuonna toteuttaa. Keikkojen peruuntuessa on Varusmiessoittokunnassa kuitenkin panostettu suuresti laadukkaiden videoiden ja striimien tekemiseen. Erityismaininnan arvoinen on saapumiserämme versio Veteraanin iltahuudosta, joka on saanut kiitosta Puolustusvoimien ylikapellimestaria myöten.


Positiivisena puolena korona-mayhemissa voi nähdä sen, että monelle uusia toteuttamismuotoja tulee koulutetuiksi ja kokeilluiksi. Peruuntuneen Kasarmikiertueen ja suurilta osin peruuntuneen Viihdytyskiertueen tilalle järjestetään Akun Tehtaalla toteutettava huippuluokan stream-keikka, ja Puolustusvoimien lippujuhlan päivää varten tullaan televisioimaan kivääri- ja rumpuryhmän kuviomarssi. Varusmiessoittokuntalaisten onneksi  myös ulkopuoliset kouluttajat, kuten huippumuusikko Osmo Ikonen ja alan parhaimpiin kuuluva ääniteknikko Klas Granqvist ovat voineet kouluttaa kokoonpanoja turvajärjestelyin.

Lukuisilta Varusmiessoittokunnan aiemmissa saapumiserissä palvelleilta ystäviltäni olen kuullut pelkkää hyvää E-kaudesta, mutta en ollut aiemmin käsittänyt sen moninaisuutta ja sen uniikkeja koulutusaiheita. Kaiken E-kauden sisällön nivoutuessa yhteen muodostuu paketti, joka kehittää saajaansa niin muusikkona, sotilaana kuin sujuvasti vuorovaikuttavana ihmisenäkin. Varusmiessoittokunnan uniikki yhteishenki, huipputason kouluttajat ja sen tarjoamat mahdollisuudet ovatkin mielestäni niitä seikkoja, jotka tekevät täällä palvelemisesta yhden elämän parhaista kokemuksista!

Jääkäri Juho Wainio poseeraa kitaran kanssa
Jääkäri Juho Wainio
Kuva: Puolustusvoimat / Aatu Hokkanen
  • jääkäri Juho Wainio

Kahdenkymmenen ikävuoden kynnyksellä oleva jääkäri Wainio on helsinkiläinen kitaristi ja oikeustieteen opiskelija kotikaupunkinsa yliopistossa. Pakollisen aamukahvin (shoutout jääkäri Nykäselle keittämisestä!) käynnistettyä päivän palvelusarkeen kuuluvat sovitusten tekeminen ja hiominen, fuusiojazzin blokkailu sekä Showbandin leadaaminen ainakin toukokuun ajan. Lavalla kaikkensa antaminen musiikille ja yleisölle on tälle lähes kaikenlaisesta musiikista diggailevalle muusikolle yksi elämän tarkoituksista.