Category Archives: Matkablogit/päiväkirjat

Musiikkimatruusien muistiinpanoja

Voit jälleen kuunnella blogin varusmiessoittajiemme lukemana. Laita kuulokkeet korviin, paina play ja nauti! Lukijat: Markus Meriläinen &
Joona Jokilampi

Puolustusvoimain perinteinen kesäkiertue alkoi viime viikolla menestyksekkäästi. Keikkoja oli viikon aikana neljä eri puolilla eteläistä Suomea, ja jokainen edellistä huikeampi. Nyt me, basisti-jääkäri Valtteri Pääkkönen sekä laulaja-korpraali Elias Husgafvel, kerromme teille, miten Varusmiessoittokunnan Showbandin vuoden kohokohdan ensimmäinen viikko sujui.

Keikalle, mars! Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Basistin loki, 6.6.2019, 8:12:

            Olimme vasta nousseet alukseen, mutta kaikki oli jo hiestä märkää ja haiseva ilma seisoi paikoillaan. Olin luopunut vastaan taistelemisesta, hyväksynyt olosuhteet. Aluksen ilmanvaihto ei pelastaisi enää mitään. Joukkojen keskuudessa kiersi uutinen, jonka mukaan Oulussa oli mitattu kesän korkeimmat lämpötilat. Tiesin tämän olevan faktuaalinen virhe – korkein lämpötila seurasi miehistöämme, minne se ikinä kulkikin.

            Astuimme torille, jonka kerrottiin sijaitsevan keskellä Lappeenrantaa. Torin päädyssä seisoi suuri, musta rakennelma, jonka parissa kiireiset varusmiehet hääräsivät. Myöhemmin meille kerrottiin, että tuo rakennelma tulisi olemaan Troijan hevosemme – päivän esiintymislava.

Kiireiset varusmiehet hääräsivät mustan rakennelman parissa. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Kiertue alkoi keskiviikkona 5.6. Lappeenrannasta, joka täyttyi äärimmilleen ihmispaljoudesta. Illan aikana yleisömäärä ylsi korkeimmillaan jopa viiteen tuhanteen, ja Lappeenrannan Satamatorilla vallitsi hengityksen salpaava tunnelma. Illan esiintymiset aloitti Ilmavoimien Big Band, joka yhdessä Osmo Ikosen kanssa käynnisti koko kiertueen valtavalla groovella. Tämän jälkeen lavan otti haltuun Rakuunasoittokunta solistinaan Ressu Redford, joka laulatti yleisöä toinen toistaan suositummilla suomalaisilla hiteillä.

            Suurin ja kaunein oli kuitenkin säästetty viimeiseksi. Ilta-auringon hiljalleen valuessa taivaanrannan taa valtasimme Showbandin 17:n valiovarusmiehen voimin esiintymislavan ja puristimme viimeisetkin energianrippeet kesäillasta nauttivista lappeenrantalaisista. He elivät ja hengittivät kappaleidemme sanoja, hurrasivat innokkaasti huikealle torvisektiollemme sekä tanssivat rautaisen rytmiryhmämme tahtiin. Tunnelma keikan jälkeen oli vapautunut, tyytyväinen ja onnellinen, vaikka keikan aikana oli esiintynyt hieman teknisiä haasteita ja yhteissoitossa oli vielä kehittämistä. Tiesimme pystyvämme tätäkin parempaan.

Lappeenranta täyttyi äärimmilleen ihmispaljoudesta. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Basistin loki, 6.6.2019, klo 8:12 (jatkuu):

            Saapumisen jälkeen suoritimme pakolliset toimenpiteet, jotka sisälsivät muun muassa lastin purun ruumasta sekä miehistön muonitustoimenpiteet. Viisareiden valuessa eteenpäin kellotaululla alkoi Lappeenrannan Satamatori hiljalleen täyttyä alkuperäisasukkaista, jotka tulivat uteliaina tarkastelemaan uusien tulokkaiden toimenpiteitä. He eivät vielä osanneet arvata, mitä tulisivat kokemaan.

            Päivä valui hiljalleen, kunnes vihdoin koitti hyökkäyksen hetki. Annoimme Lappeenrannan linnoituksen muurien juurella sijaitsevalle joukolle täyslaidallisen, mikä näytti vaikuttavan heihin kuin hypnoosi. Vankeja ei otettu eikä ketään säästetty, vaan jokaisen paikalla olleen kohtaloksi jäi jakaa Showbandin kanssa ilta, jota he eivät koskaan kykenisi unohtamaan.

            Kun savu hälveni taistelun jälkien tieltä, olimme tyytyväisiä näkemäämme. Päätimme pakata lastin ja asettaa kurssin seuraavaan kohteeseen.

Kiertueaikataulu kannustaa ottamaan levon lämmittelyn kannalta ja lämmittelyn levon kannalta. Kuva: Puolustusvoimat / Severi Roivanen

Lappeenrannan hurmoksen jälkeen kiertue jatkui Tampereella, jossa edellistäkin kuumempi lämpötila sekä kasvihuonetta muistuttava esiintymislava eivät saaneet esiintyjiä hyytymään, vaan jatkoimme räjähtävää esiintymistä entistäkin menestyksekkäämmin. Saimme keikan alussa istuneen yleisön nousemaan penkeiltään, tanssimaan kanssamme sekä osoittamaan suosiotaan seisaaltaan. Tampereelta jatkoimme perjantaina Suomen Chicagoon, Lahteen, ja lauantaina Mikkeliin. Kiertueen jatkuessa myös alkua hieman vaivanneet haasteet saatiin korjattua ja pystyimme keskittymään entistä syvemmin yleisöön.

Tampereella sekä lämpötila että meininki kävivät kuumina. Kuva: Puolustusvoimat / Joona Jokilampi

Laulajan muistiinpanot, 9.6.2019, klo 11:43:

            Sunnuntai. Sapattipäivä. Aika summata sotaretken saalis.

            Lappeenrannasta lähdettyämme laskimme ankkurit Tammerkosken rannikolle. Kohde vaikutti vielä puoliltapäivin rauhalliselta, ei erityisempää mainittavaa. Illan päätyttyä kuitenkin tiesimme, että nyt jo kahden suomalaisen kaupungin saloissa liehuu Showbandin lippu, sillä myös Tampereen yli tuhatpäinen yleisö oli kokenut Lappeenrannan kohtalon.

            Seuraavaksi purjehdimme Lahteen. Joukkomme johtajan, korpraali Joel Pirisen ystävät olivat selkeästi saaneet vihiä saapumisestamme, sillä perjantai-illan tullen meitä odotti kolmituhatpäisen yleisön edessä joukko johtajallemme lojaaleja liittolaisia. He osoittivat uskollisuutensa muun muassa järjestämällä yleisön etulinjassa retkemme ensimmäisen mosh pitin. Kätyrien myötävaikutus oli huomattava, ja Päijät-Hämeen kohtalo oli sinetöity. Showbandiä ei pysäyttäisi enää mikään.

Koreografioissa yleisön päälle lentää fyysistä vettä ja lyyristä tulta. Kuva: Puolustusvoimat / Severi Roivanen

            Eilen kävimme menestyksekkään viikon päätteeksi ryöstämässä vielä Mikkelin. Mikkelistä ei ollut meille vastusta, vaan kaupungin väki taipui tahtoomme kolmen päivän aikana täydelliseen terään hioutuneen arsenaalin edessä ilman suurempaa vastarintaa. Päivän päätteeksi päätimme laskea purjeet muutamaksi päiväksi, sillä aggressiivisen hyökkäystoiminnan jälkeen taistelijamme ansaitsevat hieman lepoa ennen seuraavaa hyökkäystä.

            Suunnitelmamme on jatkaa keskiviikkona hieman pohjoisemmaksi. Johtajamme vaatii retken huipentumisen kuitenkin tapahtuvan pääkaupungissa, joten olemme miehistön kanssa valinneet maihinnousukohteeksi Suomenlinnan.

Roudauksen ja esiintymisten välistä löytyy aina jokunen tyhjä minuutti kuvauksille. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Showband jatkaa menestyksekästä kesäkiertuetta Joensuussa, jonka jälkeen siirrymme Kuopion kautta Helsinkiin. Emme malta odottaa, että pääsemme esittämään vielä kolmen keikan ajan suomalaisille sitä, mitä olemme jo pitkään heille valmistelleet. Nähdään lavalla!

Korpraali Husgafvel & jääkäri Pääkkönen

  • Elias Husgafvel. Kuva: Puolustusvoimat / Joona Jokilampi
  • Valtteri Pääkkönen. Kuva: Puolustusvoimat / Severi Roivanen

Valtteri Pääkkönen on kajaanilaislähtöinen, sittemmin tamperelaistunut basisti, joka toistuvasti hurmaa palvelustovereitaan rautaisella ammattitaidolla sekä vakuuttaa tupakavereitaan luotettavuudellaan ja rehellisyydellään. Ehdotonta huippuluokkaa ovat myös Pääkkösen ajoittain murjauttamat huumoripläjäykset. Yst. terv. korpraali Husgafvel.

Elias Husgafvel on Hämeenlinnan lahja laululle, tanssille ja teatterille. Tämän korpraalin ääniala on viimeisimmän (joskin epävirallisen) tutkimuksen mukaan noin seitsemän oktaavia ja hänen salsalantionsa liikeradat muistuttavat laajuudessaan ja luotettavuudessaan Aurinkoa kiertävää Maata. Yst. terv. jääkäri Pääkkönen.

Taistelua täysikuun loisteessa

 

Taistelijantutkintoharjoitus alkoi keskiviikkona varustarkastuksella sekä omien ja yhteisten varusteiden pakkaamisella. Olin ollut kipeänä jo jonkin aikaa ja sainkin vapautuksen marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta kahdeksi päiväksi poskiontelotulehduksen vuoksi. Vaikka harjoitus alkoi omalta osaltani vapautustaistelijana, lähdin torstaiaamuna taisteluvarustuksessa muiden mukana bussikyydillä Hälvälän harjoitusalueelle. Loppupäivän kasasimme telttoja ja tutustuimme taistelijantutkintorataan.

Perjantaina suunnistimme ja ammuimme ampumataitotestiä. Illan laskeutuessa oli ensimmäisen joukkueen aika lähteä taistelijantutkintoradalle. Osa toisen joukkueen taistelijoista pääsi avustamaan tutkinnon eri osissa, kuten ensiapurastin potilaina, ja sai näin hieman esimakua seuraavan päivän koetuksiin. Seuraavana iltana mekin pääsisimme sykkimään Hälvälän maastossa.

Lauantaiaamuna oli vuorossa suunnistuskilpailu. Iltapäivällä pääsimme panssarivaunujen kyytiin ja saimme lisäkoulutusta niiden toiminnasta. Illalla oli vuorossa kauan odotettu peruskoulutuskauden kohokohta, taistelijantutkinto, jossa testattiin kaikkia peruskoulutuskauden aikana opittuja taitoja kuvitellun taistelutilanteen muodossa. Saavuimme lähtöalueelle panssarivaunukyydillä. Vaunujen jätettyä meidät aloitimme etenemisen ryhmänjohtajiemme rinnalla pitkin taistelutannerta.  Matka jatkui läpi hyökkäysammunnan, napalmin savun, telamiinojen, sinkotaistelun, taisteluensiavun sekä suojeluvaroituksen ja -hälytyksen. Koetuksen jälkeen saimme meitä seuranneilta reserviläisiltä palautteen taisteluparin toiminnasta, minkä jälkeen pääsimme rentoutumaan saunaan.


Sunnuntaina laitoimme teltat kasaan ja lähdimme suorittamaan asekäsittelyrataa, johon kuului harjoituskäsikranaatin heitto, rynnäkkökiväärillä ampuminen Jaster -maalilaitteisiin, valojuovapatruunan ampuminen kevyellä kertasingolla ja telamiinan asentaminen. Radan jälkeen saimme kuulla haastattelussa peruskoulutuskauden tuloksia ja erikoiskoulutuskauden tuulahduksia. Illalla kenttähartauden jälkeen joimme sotkun tarjoamat munkkikahvit ja valmistauduimme seuraavan päivän marssille. Nukuimme yömme ampumakatoksessa — lukuun ottamatta noin pariakymmentä kokeilunhaluista varusmiestä, jotka viettivät yönsä taivasalla katoksen ulkopuolella.

Maanantain marssi alkoi aamukuudelta pidemmän reitin marssijoilla ja lyhyemmän matkan valinneilla hieman myöhemmin. Itse valitsin pidemmän reitin ja täytyy myöntää, että välillä oli rankkaa. Sain isot rakot molempiin jalkoihini, mutta loppuun asti selvittiin! Marssin päätepisteenä oli Hollolan uimahalli, jossa suoritimme uimataitotestin. Paluumatkalla kohti kultaista kotiyksikköä bussi oli täynnä väsyneitä mutta voitokkaita taistelijoita, joiden katse oli jo kohti edessä siintävää erikoiskoulutuskautta.

— jääkäri Heidi-Marja Virtanen

Kirjoittaja on 24-vuotias hollolalainen viulisti, joka valmistui viime kesänä filosofian maisteriksi bioteknologiasta. Kirjoitushetkellä alokas, nykyään jääkäri.

 

Maastoharjoitus soittokuntalaisittain

Parolan huoltopataljoonan yhteinen kahdeksan päivän taisteluharjoitus Hätilän maastossa alkoi maanantaina tammikuun 23. päivänä. Kaksi ensimmäistä päivää vietettiin Hätilän ampumaradan kupeessa jotakuinkin samoissa merkeissä: aamupäivä ampumaradalla, iltapäivä tukikohdassa. Pääsimme ampumaan pariin otteeseen ampumataitotestin, josta osa jo saikin kiitettävän tuloksen ja sen myötä kultaisen ampumamerkin sekä kuntoisuusloman. Tukikohtapalvelun eli telttojen pystytyksen, kaluston jakamisen, halkojen hakkuun sun muun yleishyödyllisen aktiviteetin lisäksi päiviin mahtui myös paljon tetsaamista.

Kolmas päivä oli hyisen kylmä, mikä myös näkyi komppanian olemuksessa. Ohjelmaan kuului kevyen kertasingon käsittelyä sekä telamiinan asentamista. Neljäntenä päivänä harjoittelimme suojeluvaroitusta, jolloin koetimme taistella sadevaatteet saappaiden ja lumipukujen päälle ja kaasunaamarit naamalle lähes mahdottomalta tuntuvassa aikamääreessä. Kauniisti sanottuna paranneltavaa vielä jäi. Kävimme päivän aikana myös käsikranaatinheittoradalla. Tuolloin emme kuitenkaan vielä heittäneet mitään lumipalloa rajumpaa.

Perjantaiaamu oli kirkas ja aurinko paistoi lähes koko päivän. Tutustuimme aamun aikana panssarivaunuihin joka suunnalta: kiipeilimme niiden päällä, harjoittelimme ajoneuvoon nousemista ja sieltä jalkautumista, poistimme vaunukammoa kierähtämällä vaunun alle, ja aamupäivän päätteeksi pääsimme myös pienelle ajelulle. Aamupäivällä ammuimme puolustusammuntoja kovilla panoksilla. Meininki oli kohdillaan, ja kehityimme nopeasti. Puolustusammunnoista siirryimme sinkorastille, jossa ammuimme sisäpiippusingolla valojuovia maalitauluun. Päivän päätteeksi saimme seurata Hätilänvuorella valoshow’ta, jossa demonstroitiin taistelukentän valoa, ääntä ja liikettä. Show oli opettavainen ja hienosti toteutettu, mutta kieltämättä suuremman vaikutuksen minuun teki kirkkaan talvi-illan ja avoimen maaston paljastama upea tähtitaivas.

Lauantai vietettiin käytännössä kokonaan ampumaradalla. Päivän aikana ammuimme ampumataitotestiä, ja päivän saldo oli parikymmentä uutta kultaista ampumamerkkiä. Yksikkömme keskiarvo on tällä hetkellä huipputasoa, koko prikaatin parhaimmistoa, ja kiitettävä tulos on noin kahdeksallakymmenellä prosentilla. Osastomme ilmapiiri oli varsin positiivinen, ja joka kerta tauluille siirtyessämme joku sai aplodit hienosta suorituksestaan ja moni rohkaisevan halauksen satunnaisen harhalaukauskierroksen jälkeen.

Sunnuntaina saimme pyhäpäivän kunniaksi nukkua hieman pidempään, ja aamu oli muutoinkin rauhallinen ja rento. Päivän ohjelmassa oli varmasti kaikkien innolla odottama kovan käsikranaatin heitto. Heitimme ensin jauhoa sisältävän harjoituskranaatin, jonka jälkeen vuorossa oli kova käsikranaatti. Heitot sujuivat mallikkaasti kaikilta, eikä kenenkään tarvinnut suojautua poteron pohjalle – saati pikaisesti poistua sieltä.

Harjoituksen viimeisenä päivänä ammuimme hyökkäysammuntoja kovilla panoksilla. Rastilla oli sitä kuuluisaa tekemisen meininkiä, nyt tosin vielä enemmän kuin paukkupatruunoiden kanssa. Keskittyminen oli rautaisempaa, ja ammuttuaan näki, kuinka maalitaulut kaatuivat reaaliajassa. Saimme taas kerran kouluttajilta positiivista palautetta toiminnastamme niin tällä rastilla kuin harjoituksessa muutoinkin; myös yleisilmeemme ja asenteemme tekemiseen saivat kiitosta.

Paluumatkalla tunnelma bussissa oli väsynyt mutta tyytyväinen. Sanoisin, että kaikilla oli harjoituksessa pääsääntöisesti hauskaa. Sotkuautojonossa jonkun varusmiehen humoristinen heitto ”Tää on miun elämäni ensteks kivoin päivä!” ei ollut kaukana liioittelusta. Ruokailujen aikana ja iltanuotioiden äärellä saattoi kuulla hiljaista moniäänistä hyräilyä sekä laulunpätkiä, jotka tunnelmallisesti muistuttivat siitä, että vaikka viikon päivät tetsasimmekin pitkin metsänpohjaa ja hyppelimme panssarivaunujen päältä, olimme silti ja olemme yhä varusmiessoittokunta: kykeneväinen taisteluun siinä missä muutkin yksiköt, mutta nimemme veroinen erikoisjoukko.

–  alokas Hilda Perander

Kirjoittaja on hyvinkääläinen oboisti, joka opiskelee englannin kääntämistä Tampereen yliopistossa. Hänet on myös palkittu soittokunnan nuorimman taistelijan tittelillä.

Tangomarkkinat ja Gymnaestrada – mikä viikko!

Tiistai alkoi intensiivisillä harjoituksilla reserviläisten kanssa heti aamusta. Treenit kestivät aamusta iltaan ja jokaisella varmasti soi tangot korvissa vielä nukkumaan mennessäkin. Tangot soivat luultavasti jokaisen unissakin, mutta sitä se tulinen musiikki teettää.

Keskiviikkona teimme viimeiset roudaukset varhain aamulla ja siirryimme busseilla kohti  Tangomarkkinoita. Kolmisen tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme paljon puhuttuun kaupunkiin: Seinäjokeen. Söimme lounaan ja jatkoimme heti kohti Ilmajokea, jossa asetuimme SeAMK:in asuntoloihin Tangomarkkinoiden ajaksi. Continue reading →

Kuningatarpäivän värinöitä

Raikas lannan tuoksu leijaili ilmassa, kun Seinäjoen Tangomarkkinoiden ensimmäisen harjoituspäivän aamu valkeni Ilmajoella. Bussit veivät tarmokkaan soittokunnan Tangotoimistolle nauttimaan aamiaista, minkä jälkeen siirryimme Seinäjoki-salille konserttiharjoituksiin. Pienten alkulämmittelyjen jälkeen olimme valmiit ottamaan vastaan tangokuninkaallisten kavalkadin, josta ei kokemusta ja laulutaitoa puutu. Solistien avulla sovitukset hahmottuivat  kokonaisuuksiksi, joissa täysimittainen tango-orkesterimme pääsee todellisiin oikeuksiinsa. Sovituksien takaa paljastuukin varsinaisia suomalaisen sotilasmusiikin kärkinimiä, kuten Raine Ampuja ja Esko Heikkinen.

Harjoitukset soljuivat päivän aikana ongelmitta. Illalla paraatisoittokunta ja kiväärit esiintyivät vielä Tangomarkkinoiden ensimmäisessä jännitysnäytelmässä, Kuningatarfinaalissa. Reserviläisistä koostuva jousiosasto oli siirtynyt jo ennen finaalia Ilmajoelle majoitukseen, jossa seurasimme suoraa lähetystä Yle Areenasta ylpeinä. Samalla pääsimme ihailemaan tietokoneen ruudun välityksellä konserttilavaa, jolla tämän illan konsertti soitetaan. Upeaa!

Kun kutsu tähän kertausharjoitukseen minulle osoitettiin, en miettinyt kieltäytymistä hetkeäkään. Fiilikseni ovat osoittautuneet odotuksiani huikeammiksi. Tällä kokoonpanolla ja näissä karkeloissa esiintyminen on once in a life time -kokemus. Kiitos Puolustusvoimien varusmiessoittokunta!

Reservin alikersantti Juuso Ahola
– reservin alikersantti Juuso Ahola

Kirjoittaja on 21-vuotias kasvatustieteiden opiskelija ja reservin alikersantti (saapumiserä I/14), joka toimi varusmiesaikanaan baritonitorven äänenjohtajana Konserttisoittokunnassa sekä ykkösviulistina jousiorkesterissa.

 

 

 

Varusmiessoittokunta osallistuu tällä viikolla Seinäjoen Tangomarkkinoille. Esiintymisesmatkallamme on mukana myös parikymmentä innokasta reserviläistä kertausharjoituksessa.

 

IMG_7697

Kuningatarfinaali lähestyy

Harjoituksia meillä tiistaiaamuna, päivällä ja myös illalla päivällisen jälkeen. Ei yllättänyt, että päivä alkoi tuntua pitkältä, tahti oli nimittäin aika reipas. Orkesterilla on Tangomarkkinoita varten reilu parikymmentä uutta tangoa opeteltavana. Meidän tason tulisi vastata ammattilaisorkesteria, sillä tämän illan tangokuningatarfinaali kuvataan ja lähetetään YLE:ltä suorana, mikä ei ole meille mikään ongelma. Perjantaina esiinnymme Legendaarinen Olavi Virta 100 vuotta -konsertissa. Valmistelimme tavaramme seuraavia päiviä varten, aamulla odottikin lähtö kohti Seinäjokea.

Keskiviikkona lähdimme ajoissa ja olimme muutaman tunnin päästä Seinäjoella lounaalla. Kävimme tutustumassa majoituspaikkaamme Ilmajoella, joka osoittautui mukavaksi. Asumme soluasunnoissa kahden hengen huoneissa.
Keskiviikkoillaksi lähdimme vielä tangoparaatiin soittamaan. Keli osoittautui valitettavasti sateiseksi, mutta väkeä oli kuitenkin paljon seuraamassa hallitsevaa kuningasparia sekä hienoja tanssijoita.
Illalla paraatin jälkeen kävimme syömässä tangotoimistolla, minkä jälkeen Viihdeorkesteri pääsi ottamaan tangokadun valtaansa. Sateesta huolimatta keikka oli onnistunut, ja menevä musiikki loi hyvän fiiliksen kaikille – sekä orkesterille että yleisölle. Bändi pääsi takaisin majoitustiloille puolenyön aikaan ja sitten nukkumaan.
Tänään torstaina harjoittelemme kiivaasti, ja meillä on ensimmäiset treenit upeiden laulajien kanssa. Illalla esiinnymme tangokungitarafinaalissa. Tämä viikko on ainutlaatuinen monille meistä sekä koko Varusmiessoittokunnalle.
Nyt kun tango-orkesteri on saatu kokoon ja kaikki jaksavat tsempata, lopputulos on lähes ammattilaistasoa.

– jääkäri Liisa-Lotta Hyytinen

Kirjoittaja on jyväskyläläinen Jyväskylän ammattikorkeakoulussa musiikinpedagogiksi opiskeleva klarinetisti, joka toimii Konserttisoittokunnassa klarinetin varaäänenjohtajana.

 

Varusmiessoittokunta osallistuu tällä viikolla Seinäjoen Tangomarkkinoille. Esiintymisesmatkallamme on mukana myös parikymmentä innokasta reserviläistä kertausharjoituksessa.

Tango kuuluu kaikille

Koko kesän olen odottanut kuin kuuta nousevaa tämän päivän koittavan. Vihdoin koitti maanantai ja iloinen jälleennäkeminen vanhojen palvelustovereiden kanssa kertausharjoitusten merkeissä. Continue reading →

PVVMSK:n matkavlogin päätösosa – 0sa 6: Malmön kesästä pelimusiikin pariin

Palataan vielä Sweden International Tattoon tunnelmiin ja katsotaan, mitä itse esityksiimme kuului. Malmön-matkastamme on juuri valmistunut pienoinen kooste. Katso se tästä! Continue reading →

Sweden International Tattoo 19.-25.5.2015

Pakokaasun haju, moottorien äänekäs hurina, hämärä valaistus, viileä ilma, teatterisavu, tuhansien ihmisten kohina ja taputukset. Katselin kuviomarssimuotomme edessä olevan White Helmets -moottoripyöräryhmän työskentelyä. Nautiskelin elokuvamaisesta näkymästä, tummista silueteista ja siisteistä univormuista. Seisoin paikoillani rivissä ja vilkaisin pari kertaa taakseni. Palvelustoverit ympärilläni seisoivat myös omilla paikoillaan ja odottivat. Monien tuntien, päivien ja viikkojen hikinen työskentely Hämeenlinnan Säästöpankki-areenalla ja omalla kuviomarssikentällämme Panssariprikaatissa oli tuonut meidät lopulta Ruotsiin, suureen kansainväliseen sotilasmusiikki- ja kuviomarssitapahtumaan. Jännitys kipristeli jaloissa ja vatsassa, mutta sormet pakotin rauhoittumaan valkoisissa hanskoissa soittimeni ympärille ja mieleni keskittymään tulevaan esitykseen. Viimeiset suosionosoitukset rävähtivät moottoripyörätemppuilijoille, pyörien pörinä lakkasi ja siirryimme kentän suuaukolle polttoaineen katkuun. Matala miesääni aloitti juontonsa, Malmö Arena hiljeni, suoristimme rivimme, savukoneet puskivat portin täyteen valkoista pyörteilevää teatterisavua ja me otimme soittoasennon. Valot syttyivät takanamme, yleisö alkoi taputtaa ja verhot aukesivat. Continue reading →

PVVMSK:n matkavlogi osa 5: Kenraaliharjoituksia

Intensiivisen lauantaipäivän vuoksi perjantain blogimme julkaistaan vasta tänään, mutta lisää on tulossa! Eilisistä ja tulevasta esiintymisestämme tulemme vielä kertomaan. Tunnelma täällä Malmössä on koko viikon ollut aivan mahtava!

– jääkäri Eero Koski-Lammi