Tag Archives: aliupseerikurssi

Matka Lappiin

Marraskuisena sunnuntai-iltana neljä varusmiestä saapuu Hämeenlinnan rautatieasemalle. Edessä on joidenkin pisin junamatka, toisille matka on jo tuttuakin tutumpi lomamatka.

Suuntasimme neljästään marraskuun puolessa välissä viikoksi komennukselle Rovaniemelle Lapin sotilassoittokuntaan. Komennusjoukkoon kuului meidän, Essi Kosken ja Kerttu Lähdeniemen, lisäksi myös lyömäsoittaja Casper Lidlse ja klarinetisti Markus Tienhaara. Tehtävänämme oli avustaa soittokuntaa suuressa Sotilasmusiikin perinnepäivän konsertissa, joka on soittokunnan jokavuotinen taidonnäyte.

Saavuimme Rovaniemelle maanantaiaamuna noin kello seitsemän aikoihin. Vastaanotto Lapin sotilassoittokunnassa oli melkoinen. Astuessamme sisälle soittokunnan tiloihin, meitä vastassa oli joukko lämminhenkisiä ihmisiä, jotka ottivat meidät vastaan avosylin. Äänenjohtaja-linjan oppilaiden ensimmäinen tehtävä oli pitää soittokunnan soittajille stemmaharjoitukset, mikä huonosti junassa nukutun yön jälkeen tuntui varsin ylitsepääsemättömältä suoritukselta. Stemmikset sujuivat kuitenkin luontevasti rennossa lappilaisessa ilmapiirissä (sole poka mikhään).

Soittokunnan päivärutiineihin tottui nopeasti. Aamun ensimmäiset yhteisharjoitukset alkoivat klo 9.30 ja iltapäivän viimeiset soitot loppuivat klo 14.30. Harjoitusten sisältö oli myös erilainen, mihin varusmiessoittokunnassa on tottunut: harjoitustempo oli hyvin nopea ja intensiivinen, eikä aikaa käytetty mihinkään muuhun. Loppupäivästä oli aikaa omatoimiseen harjoitteluun, mikä oli mahdollista “lyhyiden” yhteisharjoitusten ansiosta. Naama jaksoi ja sen myös huomasi viikon aikana omasta soitosta! Vain muutamassa päivässä saimme kasaan haastavan konserttiohjelmiston, sillä jokainen oli selkeästi motivoitunut tekemään parhaansa.

Sotilasmusiikin perinnepäivän konsertti meni torstaina meidän mielestämme loistavasti ja yleisö Kulttuuritalo Korundissa selvästi nautti monipuolisesta ohjelmistosta. Konsertin ohjelmisto ei nimestään huolimatta sisältänyt lainkaan perinteistä suomalaista sotilasmusiikkia, vaan ennemminkin juhlallisia puhallinorkeseriteoksia eri puolilta maailmaa.

Kaiken soittamisen ja harjoittelemisen lomassa ehdimme myös iltaisin tutustua kauniiseen, vaikkakin sangen lumettomaan Rovaniemeen! Kävimme mm. vierailemassa Joulupukin pajakylässä Napapiirillä ja tutustumassa kaupungin kahvilatarjontaan.

Aliupseeriopilaat Koski ja Lähdeniemi

Essi Koski ja Kerttu Lähdeniemi ovat p-kaudesta saakka toimineet taisteluparina, joka tunnetaan yksikön tehokkaimpana ja tuhovoimaisimpana. Kerttu aloittaa tammikuussa opinnot Helsingin konservatoriolla. Essiä odottavat tammikuussa työt Lapin sotilassoittokunnassa Casperin ja Markuksen kanssa.

Svengaavasti jouluun

Kuva: Puolustusvoimat / Konsta Lattu

Tänä vuonna Varusmiessoittokunnan bändilinja kokosi joulun parhaat kappaleet ja sovitti ne viihdyttäväksi kokonaisuudeksi Joulupop -konserttikiertuetta varten. Konserttisalit Varkaudessa, Kangasalalla, Turussa ja Raumalla täyttyivät eri ikäisestä yleisöstä, jotka kaikki poistuivat konsertista hymyssä suin joulumielellä. Kiertue oli ehdottomasti iso menestys, joten ensi vuonna suunnitelmissa on tehdä sama, vielä isommin tottakai! Voin siis ylpeänä sanoa olleeni tänä vuonna tämän kiertueen tapahtumantuottaja.

Monista kappaleiden sovituksista tuli tunnelma, että kuuntelisi niitä kotoisasti keinutuolissa, suuren joulukuusen ja lahjojen ympäröimänä takkatulen lämmittäessä. Itse monta keikkaa kiertäneenä tiedän, että yleisön onnistuneeseen konserttikokemukseen vaikuttaa soiton lisäksi moni muukin yksityiskohta, joten halusin tuoda lavalle joulutunnelmaa.

Kuva: Puolustusvoimat / Paavo Pakkanen

Jotta ihan kaikkea ei tarvisi hankkia omaksi, keksin mahdollisuuden lainata Hämeenlinnan teatterin varastosta käyttökelpoisia tavaroita. Ääni- ja valotekniikan lisäksi lavalle siis roudattiin tällä kertaa muun muassa punainen keinutuoli, joulukuusi ja vanha putkiradio, jotka toivat oman mausteensa konserttiin.

Konserttien suunnitteleminen on tarkkaa ja aikaavievää puuhaa, jossa ainoastaan harjoitus tekee mestariksi. Opin, että tapahtumantuottajana kaikki olettavat sinun tietävän kaikesta kaiken, joten omaa päänvaivaa helpottaakseen kannattaakin olla perillä mahdollisimman paljon jokaisesta osa-alueesta, tarvittavasta tekniikasta kappaleiden sovituksiin ja esittäjiin. Aikataulutus on yksi asioista, joihin kannattaa eniten panostaa. Huolellinen suunnittelu palkitsee jälkikäteen.

Kuva: Puolustusvoimat / Konsta Lattu

Aliupseerikurssin tapahtumantuotantolinja on varmaan paras työkokemus, jota minulla on ollut. Omia ideoita pääsee toteuttamaan, tekemistä riittää ja vastuuta on paljon. Ja jos tekeminen loppuu kesken, voi auttaa muita tiimiläisiä tai liittyä muihin projekteihin. On mukavaa huomata, että Varusmiessoittokunnan kantahenkilökunta luottaa siihen, että osaamme, ja toisaalta myös antaa meidän tehdä omat mokailumme.

Teksti: Aliupseerioppilas Hanna Lehmonen

Äänenjohtajan vastuu

Kuva: Puolustusvoimat / Paavo Pakkanen

”Oliko kellään niitä palautelappuja?”

”Ei mulla ainakaan”

”No, käyn kopioimassa lisää”

Käyrätorvisektion joka-aamuinen harjoitustunti päättyy usein tämän tyyliseen keskusteluun. Jokainen meistä on vuorollaan vastuussa arvioitavien aamulämmittelyjen ja sektioharjoitusten vetämisestä. Puhaltimien äänenjohtajalinjan perustehtäviin kuuluukin kappaleiden harjoituttaminen omalle soitinryhmälleen. Tätä olemme tehneet oman sektiomme lisäksi puhallinorkesteri Apollon sekä Lahden konservatorion soittajien kanssa. Harjoitusten keskeinen osa on rakentavan palautteen antaminen ja vastaanottaminen. Jokainen suoritus arvioidaan kollegoiden tai kouluttajien toimesta, itsearvioinnin lisäksi tietenkin. Sektiossamme on onneksi ollut lämmin ja kannustava henki, minkä ansiosta otan vetovastuun mielelläni harteilleni, silloin kun se omalle kohdalleni osuu. Suureksi avuksi on myös ollut Kaartin soittokunnasta sektioomme saapunut sotilasammattihenkilö Oskari Pöyhtäri, joka on toiminut meille roolimallina ja mentorina soittoon, harjoitusten pitämiseen ja yleisesti elämään liittyvissä asioissa.

Vastuullani olevaa harjoitusta edeltävänä päivänä on tapanani ollut analysoida läpikäytäviä kappaleita. Tähän sisältyy muun muassa sointuanalyysia, fraseerauksen, dynamiikan ja artikulaation kaavoittamista, sekä yleistä musiikillisen sanoman pohdiskelua. Työ on palkitsevaa, sillä se tekee ensi näkemältä tylsänkin kappaleen soittamisesta paljon mielekkäämpää. Hyvän valmistelun myötä harjoituksetkin etenevät sujuvammin.

Kuva Puolustusvoimat / Paavo Pakkanen

Äänenjohtajan tehtäviin kuuluu myös sektion soundin ja vireen kuunteleminen. Yläsävelsarjaan ja sointujen virittämiseen liittyvän teorian opiskelun kautta etenimme käytännön intonaatiokoulutukseen, jossa kuuntelimme äänien huojuntaa ja kombinaatioääniä. Kiinnitin erityisen paljon huomiota oppimiimme asioihin valmistellessamme käyrätorvikvartettoja kamarimusiikkimatineaa varten. Vajaan vuoden aikana tapahtunut kehitys sektiomme yhteissoitossa kuului matineassa hienosti. Kamarimusiikkia pääsen harrastamaan enemmänkin lähiviikkoina, sillä yhtenä harvoista klassisen pianon soittajista olen saanut paljon kysyntää säestystehtäviin.

Päätös aliupseerikurssille menemisestä oli vaikea. Ajatus syksyn metsäkuukaudesta ei innostanut. Tässä vaiheessa palvelusta on kuitenkin helppo olla tyytyväinen tekemäänsä valintaan. Vaikka viime kuukausi on ollut palveluksen hektisin ja yliopistosta tuttu deadlinestressikin on nostanut päätään, tietoisuus kotiutumispäivän lähestymisestä vahvistuu päivä päivältä. Samalla kasvaa arvostus viimeisiä palveluspäiviä ja erityisesti palvelustovereita kohtaan. Luotan siihen, että täällä luodut ystävyyssuhteet säilyvät pitkälle reservin puolelle. Siten voin ottaa kaiken irti loppupalveluksesta ja ylittää nopeasti lähestyvän maaliviivan iloisin mielin.

Aliupseerioppilas Schulman

Aron Schulman on 21-vuotias teekkari, joka musiikin ohella nauttii keittiöpsykologiasta ja tupakavereiden kanssa vietetystä laatuajasta.

Kiertotietä

Kuva: Puolustusvoimat / Paavo Pakkanen

Hain Puolustusvoimien Varusmiessoittokuntaan alunperin rumpaliksi, mutta sössin soittokokeeni. En tiennyt, että Varusmiessoittokuntaan olisi voinut hakea myös teknikon rooliin. Halusin suorittaa asepalveluksen palvelustehtävästä huolimatta, joten käsittelin pettymykseni ja jäädytin sotilasmusiikkihaaveeni. Tammikuussa aloitin peruskoulutuskauteni 1.viestikomppaniassa Vekaranjärvellä.

Aluksi kuvittelin, että palvelisin koko vuoden viestikomppaniassa, kaukana musiikkikiemuroista. Noin p-kauden puolivälissä yksikkömme vääpeli kysyi pakkasessa värjöttelevältä joukoltamme: “Onko täällä sotilassoittamisesta kiinnostuneita?” Kysymys yllätti ja jäi mieleeni, sillä ensimmäinen mielikuva, mikä siitä syttyi, oli varusmiestoimikunnan bändikerho. Ajattelin, että sellainen halutaan järjestää. Nostin käteni sillä seurauksella, että minut laitettiin ilmoittautumaan Kaartin soittokunnan varusmiesyhtyeen pääsykokeeseen. Tieto soittokokeista kantautui yksikköömme vasta haun viimeisenä päivänä, mutta ehdin silti mukaan.

Haastattelussa ja soittokokeessa minulla ei ollut mitään hävittävää. Sain uuden mahdollisuuden ja toivoin sormet ja varpaat ristissä, että taidoilleni olisi tarvetta. Pääsin teknikko-rumpaliksi ja siitä seurannutta tunneryöppyä on mahdotonta kuvailla edes jälkikäteen.

Minulla oli tuuria, että kuulin soittokokeista ja osasin hakea. Usein tarvittava tieto ei tavoita kaikkia. Valitettavan harva tietää Varusmiessoittokunnan ulkopuolisista varusmiessoittajista juuri mitään. Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan lisäksi varusmiehiä on Kaartin, Laivaston, Rakuunan, Ilmavoimien ja Lapin soittokunnassa.

Kaartissa palvelin e-kauden, eli noin puoli vuotta. Helsingin läheisyys oli aivan uutta verrattuna Vekaranjärveen. Keikkailimme, roudasimme, olimme Puolustusvoimat 100 -kiertueella ja Hamina-tattoossa kuten esimerkiksi Varusmiessoittokuntakin.

Kuva: Puolustusvoimat / Toni Pakarinen

Aliupseerikurssille Parolaan haettiin e-kauden aikana. Tiesin heti, että haluaisin tapahtumatuotantolinjalle. Tapahtumien järjestäminen on kiehtonut jo kauan ja lisäksi halusin oppia juridisista ja logistisista asioista lisää. Tuottaminen on vaativaa ja työlästä, eikä sitä opi kuin tekemällä. Tällä kurssilla tehdään kuvitteellisia harjoitustöitä, joiden lisäksi jokainen saa tuotettavakseen muutaman todellisen tapahtuman tai konsertin. Lisäksi rautaiset ammattilaiset käyvät luennoimassa eri
ulottuvuuksista tapahtumien tuottamisessa.

Vaihtuvat palveluspaikat ja -tehtävät ovat vaatineet mukautumiskykyä ja asennetta, mutta hyvällä tavalla. Nimimuisti on koetuksella koko ajan. Jokaisessa yksikössä käytänteet poikkeavat hieman toisistaan, vaikka perusajatukset ovatkin samat. Palveluksen alkaessa en osannut aavistaakaan kuinka paljon vaihtelua yksi vuosi voisi sisältää. Ei kuitenkaan kaduta. Ei nyt, eikä taatusti myöhemminkään. Sotilasmusiikki on ihmeellinen asia.

Aliupseerioppilas Luukkonen

Milla Luukkonen on 20-vuotias mikkeliläinen tapahtumatekniikkayrittäjä, joka
harrastaa rumpujen soittamista. Hän on aliupseerikurssilla tapahtumatuotantolinjalla.

Kapellimestarin korokkeella

Kuva: Puolustusvoimat / Paavo Pakkanen

Reilu viikko sitten pakkasimme taistelutamineet kaappeihin ja kaivoimme soittimet esille monen viikon tauon jälkeen. Oma soittimeni kylläkin jäi vielä hetkeksi soitinvarastoon, sillä kaivoin kaapista sen sijaan esille tahtipuikon ja äkkiä oltiinkin jo polkaistu AUK:in kapellimestarikurssi lähtökuopista liikkeelle. Pitkään ei kerennyt jännittämään tai stressailemaan, sillä heti toisena päivänä oli aika nousta kapellimestarin korokkeelle, avata partituuri ja lyödä biisi käyntiin.

Hyvin nopeasti partituureja rupesi kerääntymään melkoinen määrä ja oman opiskelun tärkeys realisoitui nuottipinoa katsellessa, varsinkin kun ensimmäiset keikat häämöttävät jo aivan nurkan takana. Kapellimestarikurssilla tekeminen on mielekästä ja innostavaa, eikä omaa opiskelua malttaisi lopettaa aina iltaisin lainkaan. Ensimmäinen konserttimme järjestetään yhteistyössä puhallinorkesteri Apollon kanssa ja odotankin innolla heidän kanssaan työskentelyä, sillä tähän mennessä orkesterimme on koostunut pelkästään palvelustovereistamme.

Kuva: Puolustusvoimat / Paavo Pakkanen

Kurssilla hyödynnämme harjoituksissa videokameraa, jolla kuvaamme jokaisen kapellimestarioppilaan johtaman harjoituksen orkesterin kanssa. Myöhemmin analysoimme näitä videoita kouluttajien kanssa video-oppitunneilla. On ollut melko valaisevaa huomata miten oma käyttäytyminen orkesterin edessä ei aina suju kuten pään sisällä ajattelisi. Pidän erityisesti kouluttajiemme tavasta opettaa, sillä he antavat jokaiselle oppilaalle todella vapaat kädet oman johtamistyylin luomisessa samalla kuitenkin kitkien maneereja ja kauneusvirheitä pois. Kouluttajat ohjaavat ja opastavat muun muassa lyöntikaavojen, nyanssien ja fraseerausten ihmeellisessä maailmassa.

Loppuvuoden kalenteria silmäillessä tajuaa, ettei tätä lystiä enään kuitenkaan kovin pitkään kestä. Tulevat esiintymiset sekä niihin harjoittelu hurahtavat varmasti hetkessä ohi ja kohta ollaan jo palauttamassa kamoja varusvarastolle. Tätä ajatellessa meinaa väkisinkin pieni haikeus iskeä päälle. Nautitaan kuitenkin vielä loppupalveluksesta täysillä!

Aliupseerioppilas Turunen

Tuukka Turunen on 20-vuotias espoolainen sellonsoittaja, joka opiskelee kirkkomusiikkia Sibelius-Akatemiassa.

MAASTOON, MARS!

Kuva: Puolustusvoimat / Toni Pakarinen

Soittokausi päättyi syyskuussa upeaan Avenches Tattooseen, jonka jälkeen me aliupseerikurssille valitut ehdimme lomailla alle vuorokauden ennen kurssimme ensimmäisen osan alkamista. Tiedossa oli ryhmänjohtajakoulutusta, sekä teoriassa, että maastossa.

Jo AUK1:n ensimmäisellä viikolla pääsimme muistelemaan maastoharjoituksessa toimimista. Kyllähän se tiedustelijoiden metsästäminen syksyisessä yössä maistui taas pitkän pitkän tauon jälkeen! Saimme jo tähän harjoitukseen mukaamme kourallisen osaavia reserviläisiämme omien kouluttajiemme avuksi. Reserviläisten avulla harjoituksista saatiin monipuolisempia ja sujuvampia. Onneksemme reserviläiset viettivät kanssamme kaikki toistakymmentä metsäaamua.

Kuva: Puolustusvoimat / Paavo Pakkanen

Muutaman kasarmilla vietetyn päivän jälkeen lähdimme viideksi päiväksi Hälvälään valmistautumaan aliupseerikurssin ensimmäisen osan päättävään JOHA:an, eli johtamisharjoitukseen. Metsäaamut kuluivat nopeasti JOHA:n taisteluosion kuvioita hioessa ja ryhmänjohtajan tehtäviä harjoitellessa. Viikon aikana ryhmänjohtajan rooli vaihtui aliupseerioppilaalta toiselle, jotta mahdollisimmat monet saisivat yleistä johtamiskokemusta ja pääsisivät vastaamaan ryhmänsä toiminnasta.

Miltei heti Hälvälän harjoituksen jälkeen löysimme itsemme jälleen telttamajoituksesta. Edessä ollut yhdeksän päivän metsäputkemme koostui kahdesta osasta – Huoltopataljoonan ampumaharjoituksesta ja itse pahamaineisesta JOHAsta. Ampumaharjoituksessa pääsimme muistelemaan niin hyökkäys-, kuin puolustusammuntojakin, sekä kertasingon käyttöä. Kävimme myös ampumassa sovellettuja ampumaharjoituksia ampumaradalla.

Kuva: Puolustusvoimat / Paavo Pakkanen

Juuri kun kaikki olivat sopivasti unohtaneet ampumaharjoituksen aikana kaikki JOHAan liittyvät pelkonsa, siirryimme perjantaina Hätilänvuorelta Hälvälään. Hälvälään saapuessamme harjoituksessa avustavat reserviläiset olivat jo paikalla ja saimme miltei heti alkaa ihmettelemään mitä he meidän kiusaksemme keksisivät. Noin seitsemänkymmenen hengen reserviläisjoukon oli siis tarkoitus toimia vastustajanamme tulevien päivien taisteluissa. Pian majoittumisen jälkeen havaitsimmekin alueellamme vihollisen tiedustelua ja aloitimme läpi yön jatkuneen vartioinnin. Omista tiedustelureissuistamme ei tainnut jäädä paljoakaan kerrottavaa, mutta vihollinen kyllä onnistui aiheuttamaan yön aikana useitakin hälytyksiä röyhkeillä peliliikkeillään.

Varhain lauantaiaamuna kasasimme jälleen majoituksemme ja olimme valmiita aloittamaan JOHAn varsinaisen taisteluosuuden. Lukuisien syöksyjen, vaihdettujen laukausten ja viholliskontaktien jälkeen saimme puolenpäivän aikaan hengähtää hiukan lounaan ja suonylityksen merkeissä. Myös suvantovaihe käytettiin hyödyksi, ja lähdimme muutaman partion voimin tekemään tiedustelua vihollisen tukikohtaan. Tiedusteluista saatujen tietojen perusteella teimme vielä viimeiset muutokset illaksi suunniteltuun hyökkäykseen, ja illan hämärtyessä olimme valmiita iskemään vihollisen asemiin.

Kuva: Puolustusvoimat / Paavo Pakkanen

Ja niinhän siinä kävi, että joukkueitamme johtaneet reserviläiset onnistuivat tehtävissään. Heidän sekä ryhmänjohtajiemme johdolla löimme vihollisen onnistuneesti! Väsynyt mutta onnellinen joukkomme taputti ja huudahteli riemusta, kun koko show’ta valvoneet skapparit huusivat “TULI SEIS!”. Tuohon hetkeen tiivistyi jälleen monia armeijan tarjoamista parhaista tunteista.

JOHA ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Yhden huoltopäivän jälkeen saimme taas maanantaiaamuna herätä reserviläisten huutoon “JOHA JATKUU”. Näin oltiin jälleen saatu kiire aikaiseksi. Edessämme oli JOHAn marssisuunnistuspäivä. Kahdestatoista rastista koostuva rata mittasi mm. johtamistehtävissä toimimistamme. Toiset selvittivät radan 25 kilometrillä, kun taas toiset katselivat maisemia jopa 15 kilometriä pidempään. Tästäkin huolimatta jokaisen ryhmän ilta huipentui vesistökoulutukseen. Marssin jälkeen menimme vaatteet päällä veteen hytisemään pariksi minuutiksi. Olihan siinä taas isänmaallisuus ja yhteishenki huipussaan, kun lähes 40 marssitun kilometrin jälkeen sai laulaa Maamme-laulua oman ryhmänsä kanssa kylmyyttä uhmaten.

Kuva: Puolustusvoimat / Paavo Pakkanen

Vielä kerran saimme herätä lähes meemiksi muodostuneeseen “JOHA JATKUU” -huutoon JOHAn viimeisen aamun koittaessa. Tiistaina edessämme oli vielä kauhulla ja innolla odotettu pikamarssi Messilän mäen huipulle. Meille reserviupseerikouluun haluaville matka oli todella erityinen, sillä Haminaan valitut taistelijat julkaistaisiin mäen huipulla. Ainakin oma marssini Messilään meni hyvin pitkissä mietteissä.

Messilän juurella pidimme vielä pienen tauon ennen viimeistä koitosta. Toinen toisiamme kannustaen lähdimme aamuhämärässä nousemaan laskettelurinnettä kohti huipulla roihuavia nuotioita. Ennen kuin huomasimmekaan, olimme kaikki selvittäneet tiemme huipulle. Toisien JOHA ja AUK1 loppui siihen ja juhlinta viimeisten metsäaamujen viettämisestä alkoi. Toiset odottivat edelleen suurella jännityksellä RUK-valintojen julkaisua. Tiesimme vain, että paikkoja olisi neljä, ja taistelu niistä oli kovaa.

Kun makkarat oli vihdoin syöty meidät otettiin muotoon, jonka eteen Kapteeni Tenhu käveli. Kaikki tiesivät, että RUK-valintojen julkistaminen oli lähellä. Tenhu meni nopeasti asiaan. Ensimmäisenä valituista julkaistiin oppilaat Aalto, Järveläinen ja Pakkanen. Koska valinnat tulivat tähän asti aakkosjärjestyksessä, olin jo aivan varma siitä, että jäisin Parolaan muiden kanssa jatkamaan AUKin toiseen osaan. Ikuisuudelta tuntuneen tauon jälkeen kuulin kuitenkin oman nimeni, ja “Herra Kapteeni” -kuittaukseni sisälsi varmasti enemmän tunnetta kuin koskaan ennen. Eihän sitä siinä hetkessä edes tajunnut, millaiseen porukkaan olin tullut valituksi.

Vaikka koko päivä meni erilaisissa harjoituksen jälkeisissä huoltotoimissa ja koko ajan oli kiire johonkin, oli fiilis erittäin ristiriitainen. Yhtä aikaa olin äärettömän onnellinen siitä, kuinka saavutin tavoitteeni ja saan lähteä edustamaan varusmiessoittokuntaa Haminaan. Samaan aikaan katsoin jokaista Parolaan jäävää palvelustoveriani kuin viimeistä kertaa. Tuntui käsittämättömän pahalta jättää “muskarikupla” tietäen, etten koskaan osaisi kiittää palvelustovereitani tästä ajasta tarpeeksi. Illalla menin nukkumaan haikeita kyyneleitä niellen, kun tajusin, että enää kymmenen aamua punkka olisi minun punkkani ja ympärilläni nukkuvat naiset olisivat tupakavereitani.

Kuva: Puolustusvoimat / Konsta Lattu

Nyt kun olen saanut aikaa sisäistää RUKkiin lähtöäni, osaan olla ylpeä sekä saavutuksistani että muista RUKkiin valituista. Olen joka päivä varmempi siitä, että edessämme on vielä upeat 100 aamua. Ja onhan se nyt hienoa kaikkien näiden aamujen jälkeen, osata vastata varmasti siihen, paljonko se TJ milloinkin on!

Oppilaskorpraali Jämsä

Mima Jämsä on 20-vuotias Keski-Pohjanmaan Toholammelta kotoisin oleva huilun- ja piccolonsoittaja. Jämsä opiskelee eläinlääketiedettä Helsingin yliopistolla ja harrastaa vapaa-ajalla valokuvausta sekä pelaa futsalia.

Ohan tää ollu nättii!

Kirjoitan tätä tekstiä varusmiespalveluksemme toiseksi viimeisenä iltana. Hetki sitten kannoimme taas yhden säkillisen varusteita takaisin varusvarastolle, ja jokaisen palautetun sukkaparin ja taisteluliivin taskun jälkeen olo tuntui kevyemmältä kuin aiemmin. Aliupseerikurssimme bändilinja, osa viestintälinjasta ja valtaosa yksikkömme muista varusmiehistä kuvaa parhaillaan musiikkivideota TJ0-kappaleeseemme. Tunnelma yksikössä on riehakas ja odottava, sillä huomenna meidät ylennetään, ja ylihuomenna astumme prikaatin porteista ulos viimeistä kertaa, tuoreina reservin alikersantteina.

Mitä tästä vuodesta sitten jäi käteen? Ensimmäiseksi mieleen tulee yksikkömme ainutlaatuinen yhteishenki. Tammikuun toisena päivänä porteista sisään astuneen alokkaan valtasi hämmennys, kun vastassa oli kokonaan uusi ympäristö ja sata aivan yhtä kuutamolla olevaa uutta tuttavuutta. Pian kuitenkin huomattiin, että näiden sadan niin erilaisen, mutta kuitenkin samanhenkisen ihmisen välille alkoi kehittyä aivan uskomaton side.

Näiden taistelijoiden kanssa koettiin peruskoulutuskauden metsäreissut, erikoiskoulutuskauden ainutlaatuiset keikat ja suurimman osan kanssa myös sotilasmusiikkilinjan aliupseerikurssin haasteet. Monen näistä ihmisistä kanssa tulen varmasti pitämään yhteyttä reservissäkin.

Pitkin palvelusta sain monen muun tavoin huomata, että pystyn paljon enempään kuin olisin ikinä uskonut. Oli kyse sitten vuorokauden taistelusta aliupseerikurssin johtamisharjoituksessa, nousemisesta loppuunmyydyn Tampere-talon lavalle tai intensiivisestä keikkaputkesta vähillä yöunilla, selvisin kaikesta, mitä varsin erityinen palveluksemme toi mukanaan. Mukaan reserviin vien kitaralaukullisen itseluottamusta, jonka olemassaolosta en ennen palvelusta tiennyt mitään.

Soittokaudeltamme mukaan tarttui upeita ja ainutlaatuisia hetkiä, jollaisia harva varusmiespalvelusta suorittava pääsee kokemaan. Pääsimme esiintymään mitä erilaisimmilla lavoilla Suomen suurimpia konserttisaleja myöten, erilaisille yleisöille. Saimme myös kunnian edustaa satavuotiasta Suomeamme maailmalla, nimittäin kuviomarssitapahtumassa Tšekissä.

Aiemmin mainitsemani itseluottamuksen syntyyn vaikutti suurilta osin aliupseerikurssi, jonka ensimmäisessä vaiheessa löysin itsestäni uuden puolen, sotilasjohtajan. Kurssin toisessa vaiheessa taas pääsin opettelemaan mediatyöskentelyn perusteita viestintälinjalla. Linja toi paitsi uusia näkökulmia aiemman palveluksen rinnalle, myös taitoja, joista varmasti on myöhemmin hyötyä työelämässä. Uskoisin, että moni muukin aliupseerioppilaistamme tuntee samoin, kävi sitten kapellimestari-, äänenjohtaja-, viestintä- tai tapahtumatuotantolinjan.

Näyttävät paraatipukumme jäävät pian naulaan, ja huomisillan todennäköisesti täyttää haikeus siitä, että ylihuomisen aamu on todellakin viimeinen aamumme armeijan vihreissä. Mutta kuten TJ0-kappaleessammekin todetaan: ohan tää ollu nättii! Kiitokset palvelustovereille, henkilökunnalle ja kaikille muillekin, jotka ovat kulkeneet tämän matkan kanssamme ja mukavia palveluspäiviä tulevalle saapumiserälle!

– Alikersantti Ilkka Olkku

Lahtelainen Olkku oli blogimme vakiokirjoittaja. Hän lauloi erikoiskouluskaudella viihdeorkesterissa soitellen satunnaisesti akustista kitaraa. Aliupseerikurssilla hän hyppäsi altaan syvään päähän ottaessaan haltuun viestintälinjan oppeja.

Kapellimestarikoulutuksen monet haasteet

Kun AUK:in sotaharjoitukset on saatu päätökseen ja aseet laskettu takaisin holviin, viidelle kapellimestarilinjan oppilaan on aika kaivaa tahtipuikko esille ja opetella johtamaan orkesteria. Kahdeksan viikon aikana koulutus on todella tiivistä ja vaativaa, kotiutumiseen mennessä meillä tulee olla valmiudet varmaan ja osaavaan kapellimestaritoimintaan. Ensimmäiset yhteiset orkesteriharjoitukset puhallinäänenjohtajalinjan kanssa olivat jo toisena päivänä, joten meidät asetettiin heti vaativaan paikkaan. Kahden viikon tiiviit harjoitukset huipentuivat Ultra Bra-konserttiin, jossa kapellimestarioppilaat johtivat sekä klassisia puhallinteoksia että Ultra Bran tunnettuja kappaleita.

Itselläni ei ole aikaisempaa kapellimestarikokemusta, joten koulutuksen alkupuoli tuotti pientä jännitystä. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien olemme opetelleet ja harjoitelleet uusia tietoja ja taitoja musiikkikapteeniemme opastuksella. Koen kapellimestarilinjan mielekkäänä, sillä koulutus vaatii jatkuvaa voimavarojen hallintaa, tehokasta harjoittelua ja vahvaa keskittymistä omaan tekemiseen. Marraskuun alkupuolen saimme nauttia myös orkesterijohdon kouluttajan, kapellimestari Juha Törmän opetuksesta, joka viikon aikana pystyi tarjoamaan harjoitusvinkkejä, opettamaan teknisiä taitoja sekä kertomaan orkesterin harjoittamisesta. Ryhmämme keskuudessa pystymme antamaan toisillemme rehellistä ja rakentavaa palautetta johtamisesta, ja joskus myös siitä, valitseeko sotilaskodissa hillomunkin vai muffinin. Rentoutuminen on helpompaa, kun tietää tehneensä tehokasta työtä päivän aikana.

Kapellimestarit ovat vastuussa soitettavien kappaleiden valinnasta, musiikillisista päätöksistä, orkesterin harjoittamisesta ja harjoitusten aikataulutuksesta. Kapellimestarikoulutukseen kuuluvilla tekniikkatunneilla harjoitellaan johtamiskaavoja ja molempien käsien hallintaa, partituurin analysointitunneilla tutkitaan sävellysten olennaisia osia ja kappaleiden johtamista orkesterille, orkesteriharjoituksissa johdamme orkesteria kouluttajien tukemana sekä video-oppitunneilla katsomme johtamiamme harjoituksia tai konsertteja. Jokaisen orkesteriharjoituksen ja konsertin taltioimme kapellimestarien harjoituskäyttöön. Aktiivinen itsenäinen työskentely vapaa-ajalla on tärkeää. Se on osattava hyödyntää hyvin, sillä orkesteriharjoituksissa on oltava aikataulu tehtynä, partituuri hallinnassa ja tekninen johtaminen kunnossa. Jokainen minuutti on tärkeä, jotta kaikki harjoiteltavat paikat saadaan esityskuntoon.

Vaikka kotiutuminen kolkuttaa, keikkoihin valmistautumista riittää. Tiedossa on vielä Jouluksi kotiin- ja Isänmaalle-konsertteja, ohessa muutamia muita. Materiaalia tulee käsiteltäväksi paljon sekä kapellimestareille että äänenjohtajalinjalaisille, joten toimiva yhteistyö on tärkeää onnistuneiden konserttien saavuttamiseksi. Mitä nopeammin kapellimestarit hallitsevat partituurin ja harjoittamisen, sitä enemmän harjoitusaikaa pystytään käyttämään tehokkaasti. Äänenjohtajalinjalaiset pitävät viikon aikana useita stemmaharjoituksia, joten harjoituksissa pystymme keskittymään musiikin tekemiseen.

Kapellimestarikoulutus on opettanut tehokasta ajanhallintaa, ennakoivaa johtamista ja musiikillisten kokonaisuuksien hahmottamista. Kaikki nämä taidot tulevat varmasti tarpeeseen tulevaisuudessa harrastusten sekä ammatin parissa. AUK on antanut todella arvokasta koulutusta, ja voin varmasti vuosien päästä kiittää itseäni, että olen valinnut jatkaa palvelusta joulukuuhun saakka

– oppilas Jusa Mankki

Oppilas Mankki on 21-vuotias alttoviulisti Helsingistä. Soittamisen ja matematiikan opintojen ohessa suurin osa vapaa-ajasta kuluu frisbeegolfin parissa.

Viestintälinja – mediatoimiston asukkaat

Valokuvaaja, videokuvaaja, taittaja, some-agentti ja graafikko, sekä muutama muukin. Viestintälinjalla on monenlaisia rooleja, joita jokaisen linjan oppilaan tulisi pystyä täyttämään. Me olemme vastuussa Varusmiessoittokunnan viestinnästä ja median tuottamisesta, ja kuten muillakin aliupseerikurssin linjoilla, meiltä on AUK:n alussa otettu viimeisetkin apupyörät pois.

En odottanut, että vastuun ja kiireen kaksinkertaistaminen tekisi hommastamme näin paljon mielenkiintoisempaa. Niin kliseistä kuin se onkin, vastuu tuo vapautta, eikä meitä kuitenkaan täysin omillemme jätetty. Uusien taitojen luomista ja vanhojen syventämistä varten meille on järjestetty koulutuksia viestinnän maailman eri nurkista ja täydennetty kokonaiskuvaamme viestinnän tehtävästä ja tarkoituksesta. Tämä on varmaan syy – ainakin omalta osaltani – linjan mielekkyyteen. Kokonaiskuvaa ymmärtämällä oppii soveltamaan, ja pystytään keksimään uusia ratkaisuja ikivanhoihin ongelmiin.

Tämä ei ollut ainoa muutos AUK:n alussa. Porukkakin on vaihtunut melkein kokonaan uuteen. Entisestä e-kauden mediatiimistä kolme ovat kotiutuneet ja kaksi lähteneet RUK:hon, mutta täydennyksiä on onneksi tullut. Muissa soittokunnissa olleille mediatuottajille tarjottiin mahdollisuutta pidentää palvelusta ja jatkaa johtajakoulutukseen. Kaksi miestä tarttuivat tilaisuuteen. Muista e-kauden kokoonpanoista yksi halusi hioa taitojaan viestinnän parissa. Lisäksi heinäkuun saapumiserästä otettiin erikoistehtävähaun kautta linjalle vielä kaksi varusmiestä. Kyseiset oppilaat Ahti Brummer ja Niko Hörkkä jäävät alikersanteiksi seuraavalle saapumiserälle ja tulevat kouluttamaan seuraavaa mediatiimiä.

Viestintälinja on tiiviimmässä yhteistyössä tapahtumatuottajien kanssa. Heidän kanssaan keskustelemme jokaisen tapahtuman viestinnällisistä tarpeista ja luomme suunnitelmat. Miten saamme ihmiset tietoisiksi konserteista? Mitä haluamme siitä ikuistaa, ja millä tavoin? Miltei poikkeuksetta jokaiselle kiertueelle ja suurimmille konserteille luodaan julisteet. Monelle se on jo rutiinia. Lisäksi lehtimainosten tekeminen, tiedotteiden lähettäminen sekä radiokanaviin soittaminen ovat muita usein käytössä olleita markkinoinnin kanavia. Tämä on tärkeä vaihe, sillä ilman sitä, keikoilla ei ole yleisöä. Ylpeitä voimme olla, kun soittajat pitävät yleisön saapumista itsestäänselvyytenä.

Konserttien aikana media- tai viestintätiimin jäseniä voi löytää infotiskin ääreltä, käsiohjelmia jakamassa, tai lippuja myymässä. Konsertin alettua osa tiimistä lepää tai valmistelee keikan some-päivityksiä samalla kun muut ovat ottamassa valokuvia tapahtumasta. Konserttien aikana on harvemmin kiire, paitsi silloin kun joku niistä taltioidaan. Silloin täytyy varoa ettei keskittyminen herpaannu, ja että vara-akku on oikeasti taskussa.

Näissä tehtävissä on kulunut palvelukseni. Vaikka sitä onkin vain kymmenes jäljellä, ei kiireestä tunnu olevan puutetta. Jokaisella meistä on työn alla parin suuremman projektin lisäksi useita pienempiä, ja niiden lisäksi ajoittaisia koulutöitä. Aliupseerikurssi on toden totta intensiivinen, enkä usko muidenkaan linjojen pääsevän helpommalla. Koen itse saavani tästä kuitenkin paljon irti, ja uskon että koko palvelus on antanut hyviä valmiuksia kehittämään luovaa osaamista siviilissäkin, ehkä jopa freelancerina tai yrittäjänä.

-oppilas Viktor Teodosin

Oppilas Teodosin on 20-vuotias kuvataiteilija Nurmijärveltä. Piirtämisen lisäksi häntä kiinnostaa näköjään myös impulssiostosten tekeminen sotilaskodissa. Hänen ainoa huolenaiheensa on, ettei siellä myydä dallaspullaa.

Tuottajat tapahtuman takana

Aliupseerikurssin tapahtumatuottajana tehtäväni on sopia ja järjestää yhdessä muiden tapahtumatuottajien kanssa kaikki AUK2:n ajan konsertit ja kiertueet. Tämä oli minulle viime keväästä lähtien mielenkiintoisin AUK-linja, koska se erosi kaikesta mitä olimme E-kaudella tehneet niin paljon. Tänä vuonna tapahtumatuotannon kurssilla on vähemmän oppilaita kuin edellisinä vuosina, mutta samalla konsertteja on enemmän ja ne ovat isommat verrattuna edellisiin vuosiin. Minusta on hienoa, että pääsee järjestämään enemmän kuin yhden konsertin. Meidän vastuulle on myös laitettu esimerkiksi ensi vuoden Hyvää ja Kaunista, Serenadi keväälle ja Kynttilä-kiertueet. Samat kiertueet joilla olemme itse olleet esiintymässä kuluneen vuoden aikana! Kurssillamme on erittäin hieno ilmapiiri ja on huikeaa päästä tuottamaan erilaisia projekteja näin tehokkaalla porukalla.

Päivääni sisältyy paljon puhelinsoittoja ja sähköpostin lukemista järjestäessäni tapahtumia. Ensimmäinen puhelinsoitto jännitti hieman, kun tajusin että tästä eteenpäin olen kokonaan vastuussa minulle annetuista konserteista. Minulla oli hyvin vähän pohjatietoa ja kokemusta tapahtumatuotannosta etukäteen ja vasta nyt paremmin ymmärrän kuinka laaja käsite se oikeasti onkaan. Kiperät kysymykset sekä konsertin ostajan, että esiintyjien, viestinnän ja muiden tapahtumatuottajien osalta aiheuttivat aluksi hämmennystä. Pidän kuitenkin työn haastavasta luonteesta ja pystyn jo muutaman viikon jälkeen parempaan organisointikykyyn. E-kaudella keikkoja vain soittaneena pidin itsestäänselvyytenä keikkojen järjestämistä, koska silloin se oli henkilökunnan vastuulla. Vasta nyt olen tajunnut kaiken työmäärän ja haasteet mitä ala pitää sisällään.

Tapahtumatuotannossa vasta pieni osa työstä on tehty, kun tietää itse mitä konsertissa tulee tapahtumaan. Seuraavaksi pitää käydä antamassa ohjeet eri kokoonpanoille sekä viestintätiimille ja pystyä antamaan selkeät ohjeet kaikkeen mitä tapahtuma tarvitsee. Minkälainen ohjelmisto pitää kasata, minkälainen tapahtuma on luonteeltaan, miten sitä markkinoidaan, minkä vahvuisella joukolla lähdemme toteuttamaan projektia? Nämä ovat itselleni tärkeimpiä kysymyksiä tapahtuman suunnittelun alussa. Tapahtuman käytännön järjestelyihin kuuluu konserttipäivän aikataulujen laatiminen, mukaan lähtevän osaston vahvuus, logististen tarpeiden sekä ruokailujen selvittäminen ja järjestäminen. Tapahtumiin saatetaan myös tarvita erilaisia lupia viranomaisilta ja olemme oppineet tapahtumien pelastussuunnitelma, melu- ja yleisötilaisuusilmoituksen täyttämistä.

Tapahtumien järjestämisen lisäksi päiviimme kuuluu luentoja tapahtumatuotannon asiantuntijoilta, kuten Klas Granqvist Akun Tehtaalta, Ville Ketonen Local Crewiltä ja Kalevi Puonti Magnum Liveltä. Lisäksi käymme tekemässä vierailuja heidän työpaikkoihin. Ensimmäisellä viikolla vierailimme legendaarisella Akun Tehtaalla Tampereen kupeessa ja tällä viikolla vierailimme ehkä tunnetuimmalla suomalaisella studiolla, Finnvoxilla. Luennoitsijoiden vahvuusalueista käy ilmi tapahtumatuotannon monipuolisuus. Tapahtumissa tarvii osaajia niin taiteelliseen ja tekniseen tuottamiseen kuin viestintään ja turvallisuusjärjestelyihin.

Tapahtumatuotannossa on parasta, kun saa kaikki järjestelyt esiintymistä varten valmiiksi ja voi itse nauttia luomuksestaan vain ohjaten muiden toimintaa; se tulee olemaan kaiken stressin ja työnteon arvoista. Tapahtumatuotannon eri alueilta löytyy Suomessa tarvetta nuorille osaajille ja tekijöille. Uskon, että siviilielämässä tulen hyötymään tapahtumatuotanto-osaamisesta omia keikkoja järjestäessä ja haluaisinkin joskus järjestää pienen festivaalin.

– oppilas Roope Hietala

Roope Hietala on 21-vuotias pasunisti Toholammilta. Soittamisen lisäksi hän tekee ambienttia ja doom-metallia ja pitää shakin pelaamisesta.