”Oliko kellään niitä palautelappuja?”
”Ei mulla ainakaan”
”No, käyn kopioimassa lisää”
Käyrätorvisektion joka-aamuinen harjoitustunti päättyy usein tämän tyyliseen keskusteluun. Jokainen meistä on vuorollaan vastuussa arvioitavien aamulämmittelyjen ja sektioharjoitusten vetämisestä. Puhaltimien äänenjohtajalinjan perustehtäviin kuuluukin kappaleiden harjoituttaminen omalle soitinryhmälleen. Tätä olemme tehneet oman sektiomme lisäksi puhallinorkesteri Apollon sekä Lahden konservatorion soittajien kanssa. Harjoitusten keskeinen osa on rakentavan palautteen antaminen ja vastaanottaminen. Jokainen suoritus arvioidaan kollegoiden tai kouluttajien toimesta, itsearvioinnin lisäksi tietenkin. Sektiossamme on onneksi ollut lämmin ja kannustava henki, minkä ansiosta otan vetovastuun mielelläni harteilleni, silloin kun se omalle kohdalleni osuu. Suureksi avuksi on myös ollut Kaartin soittokunnasta sektioomme saapunut sotilasammattihenkilö Oskari Pöyhtäri, joka on toiminut meille roolimallina ja mentorina soittoon, harjoitusten pitämiseen ja yleisesti elämään liittyvissä asioissa.
Vastuullani olevaa harjoitusta edeltävänä päivänä on tapanani ollut analysoida läpikäytäviä kappaleita. Tähän sisältyy muun muassa sointuanalyysia, fraseerauksen, dynamiikan ja artikulaation kaavoittamista, sekä yleistä musiikillisen sanoman pohdiskelua. Työ on palkitsevaa, sillä se tekee ensi näkemältä tylsänkin kappaleen soittamisesta paljon mielekkäämpää. Hyvän valmistelun myötä harjoituksetkin etenevät sujuvammin.
Äänenjohtajan tehtäviin kuuluu myös sektion soundin ja vireen kuunteleminen. Yläsävelsarjaan ja sointujen virittämiseen liittyvän teorian opiskelun kautta etenimme käytännön intonaatiokoulutukseen, jossa kuuntelimme äänien huojuntaa ja kombinaatioääniä. Kiinnitin erityisen paljon huomiota oppimiimme asioihin valmistellessamme käyrätorvikvartettoja kamarimusiikkimatineaa varten. Vajaan vuoden aikana tapahtunut kehitys sektiomme yhteissoitossa kuului matineassa hienosti. Kamarimusiikkia pääsen harrastamaan enemmänkin lähiviikkoina, sillä yhtenä harvoista klassisen pianon soittajista olen saanut paljon kysyntää säestystehtäviin.
Päätös aliupseerikurssille menemisestä oli vaikea. Ajatus syksyn metsäkuukaudesta ei innostanut. Tässä vaiheessa palvelusta on kuitenkin helppo olla tyytyväinen tekemäänsä valintaan. Vaikka viime kuukausi on ollut palveluksen hektisin ja yliopistosta tuttu deadlinestressikin on nostanut päätään, tietoisuus kotiutumispäivän lähestymisestä vahvistuu päivä päivältä. Samalla kasvaa arvostus viimeisiä palveluspäiviä ja erityisesti palvelustovereita kohtaan. Luotan siihen, että täällä luodut ystävyyssuhteet säilyvät pitkälle reservin puolelle. Siten voin ottaa kaiken irti loppupalveluksesta ja ylittää nopeasti lähestyvän maaliviivan iloisin mielin.
Aliupseerioppilas Schulman
Aron Schulman on 21-vuotias teekkari, joka musiikin ohella nauttii keittiöpsykologiasta ja tupakavereiden kanssa vietetystä laatuajasta.