Tag Archives: barettimarssi

Alokaskauden aamuista erikoiskoulutukseen

Teksti: Juho Wainio
Kuvat: Puolustusvoimat / Joona Tentke, Markus Veko, Aatu Hokkanen

”Alikit lähti!” kaikui käytävillä eräänä maanantaiaamuna palattuamme alokasjakson päättäneeltä VMP-jaksolta. Jokaisen Varusmiessoittokunnan jääkärin odottama erikoiskoulutuskausi alkoi yksikön ulkopuolelta tulleiden alikersanttien lähtöä seuranneena päivänä. Kokoonpanojakojen selvittyä tunnelma oli innostunut, ja viimeistään haettuamme esiintymisasumme varusvarastolta varmistui käsitys siitä, että matka edustaviksi ja osaaviksi sotilasmuusikoiksi oli alkamassa. 

E-kausi eli erikoiskoulutuskausi toi mukanaan varsinaisen soittotoiminnan sekä lukuisia pitkään ja hartaasti odotettuja asioita, mutta lisäksi sen alkaminen tarkoitti jokaiselle taistelijalle korostunutta vastuuta sekä yksikön että yksilön toiminnasta. Varusmieskouluttajien vahvuuden ollessa E-kaudelle siirryttäessä vain kaksi alikersanttia sekä – jo legendaksi noussut –  autosotamiehemme on selvää, että vastuu tuoreiden jääkäreiden johtamisesta ja sisäkurista siirtyi pääosin meille itsellemme. Totuttelun jälkeen vertaisjohtaminen on toiminut mallikkaasti, ja vertaisten sekä kantahenkilökunnan rakentavat huomautukset ovat jatkuvasti kehittäneet johtamiskykyämme. Vertaisjohtamisessa korostunut ”yhteen hiileen puhaltaminen” ja yksikön keskinäinen kunnioitus ovat olleet omiaan siivittämään myös soittotoimintaamme yhtyeissä.

Ennen varsinaista soittotoiminnan alkua osallistuimme usealle kapteeni Perälän, ylikersantti Rautasuon ja kersantti Turusen pitämälle paraatikäytännön perusteet -koulutuskerralle. Kiteytettynä paraatikäytänteiden harjoitteleminen on kuin sulkeisharjoittelua, johon on lisätty runsaasti erikoisliikkeitä ja jossa liikkeiden särmikkyys ja “timing” eli oikea-aikaisuus korostuvat entisestään. Paraatisoittokunnalla mukaan harjoituksiin ovat sittemmin tulleet soittimet, viestinnälle kamerat ja osalle soittokunnasta kiväärit tuomaan marsseihin lisää mahtipontisuutta iskuillaan ja taitoliikkeillään.

Jousiorkesteri, Viihdebändi, Showband sekä muutama taistelija tekniikka- ja viestintätiimeistä ovat yhdistetty noin 30-henkiseksi kivääritaitoryhmäksi. Lähes päivittäisissä ylikersantti Rautasuon vetämissä kivääritaitotreeneissä harjoitellaan deaktivoiduilla rynnäkkökivääreillä niin yleisempiä asento-lepo -luokan liikkeitä kuin vauhdikkaita ja moniosaisia heittojakin. Harjoituskentiltä areenoille siirryttäessä tavoitteena on olla kromatuilla rynnäkkökivääreillä varustettu joukko, joka suorittaa ulkomuistista ja näyttävästi haastavimmankin koulutetun kuviomarssin. Kivääritaitoryhmässä työskentely on ollut itselleni varsin mukaansatempaavaa, ja joukkomme treenimotivaatio on pysynyt korkealla toisinaan loputtomiltakin tuntuvista kuviotreenitoistoista huolimatta.  

Showbandin kitaristina tutuiksi ovat siis tulleet yhteissoiton lisäksi dekokiväärin pyörittely ja kantoasentojen hiominen millintarkoiksi. Bänditoiminnan osuus E-kaudesta on kuitenkin ollut merkittävä. Uusien soittotovereiden kanssa yhteisen grooven löydyttyä ovat settilistan optimointi, timanttisten sovitusten tekeminen ja palaverituokiot kapteeni Perälän kanssa olleet toiminnan keskiössä. Bändeillä on myös yksikön vertaisjohtamismallin tavoin bändin vanhin, joka huolehtii muun muassa treeniaikataulujen noudattamisesta, bändiluokan kunnosta ja siitä, että ”tiluttelun” sijasta tauot todella pysyvät taukoina. Korona-ajasta johtuen Showbandin arkeen on tänä vuonna kuulunut myös jatkuviin keikka- ja kiertueperuutuksiin reagoiminen. Valitettavien peruutusten jälkeen on usein tehtävä uusia sovituksia ja otettava uusia kappaleita kokonaisuuksina haltuun vauhdilla, sillä lyhyellä varoitusajalla bookatut livestream-keikat ja keikkatilaisuudet saattavat yllättää pikaisilla aikatauluillaan.

Tunnelmia showbandin harjoituskeikalta kotiyksikössä
Kuva: Puolustusvoimat / Joona Tentke

Vaikka palveluksemme koostuu suurilta osin yhteissoittotoiminnasta ja oman soittotaidon hiomisesta, eivät soittokunta-arjesta ole unohtuneet vääpeli Kuivalaisen liikuntakoulutukset, marssiharjoittelu tai taisteluharjoituksetkaan. E-kauden toistaiseksi intensiivisin suoritus on ollut taisteluvarustuksessa toteutettu barettimarssi, jonka aikana marssittiin yli 20 kilometriä yliluutnantti Suutarisen johdolla Hätilästä Panssariprikaatiin. Sää oli mitä parhain, tauolla nautittu hernekeitto maukasta ja tunnelma kohdillaan. Lopun pikamarssiosuuden jälkeen mudossa seistessä oli ilmassa käsinkosketeltava hurmos; jokainen taistelija oli väsynyt mutta ylpeä itsestään, ja yksikön päällikön käsky ”Baretti – päähän!” kruunasi päivän ikimuistoiseksi. Sotilassoittajan koulutushaaramerkin ja baretin käyttöön oikeuttavaa marssisuoritusta varten myös harjoiteltiin ennalta useaan otteeseen. Yksi varusmiespalveluksen huippuhetkistä on ollutkin se, kun oikeasta kuulokkeesta soi Sabaton ja Iron Maiden vääpeli Kuivalaisen johdolla ripeästi marssiessa. 

Varusmiessoittokunnan jääkäreitä marssimassa.
Varusmiessoittokunnan jääkäreitä marssin alkutaipaleella
Kuva: Puolustusvoimat / Markus Veko

Osa E-kautta on myös viikon mittainen jääkäriharjoitus, jota odotan monen muun tavoin innolla. Luvassa on polkupyörämarssia, TRA-harjoittelua (=taistelu rakennetulla alueella) sekä muuta A-kaudella opittua täydentävää oheiskoulutusta. On tärkeää, että myös sotilasmuusikot kehittävät ja pitävät yllä taistelukykyään. Rakennusten vyöryttäminen ”räkäpäiden” paukkuessa on monelle varusmiessoittokuntalaiselle yksi E-kauden odotetuimmista kokemuksista, sillä taistelukoulutusta alokaskauden jälkeen on rajoitetusti. Henkilökohtaisesti toivoisin E-kaudelle enemmän taisteluharjoittelua ja metsäharjoituksia, minkä vuoksi aliupseerikurssille olisi mahtavaa tulla valituksi. 

Kaikkeen toimintaamme E-kaudella on luonnollisesti vaikuttanut vallitseva koronatilanne. Se on tuonut mukanaan lukuisia esiintymisten peruutuksia – muiden ohella Hamina Tattoo, vartioparaatit ja Mil-Espa eivät valitettavasti toteudu suurista odotuksista huolimatta tänäkään vuonna. Myöskään ulkomaanmatkaa ei voida tänä vuonna toteuttaa. Keikkojen peruuntuessa on Varusmiessoittokunnassa kuitenkin panostettu suuresti laadukkaiden videoiden ja striimien tekemiseen. Erityismaininnan arvoinen on saapumiserämme versio Veteraanin iltahuudosta, joka on saanut kiitosta Puolustusvoimien ylikapellimestaria myöten.


Positiivisena puolena korona-mayhemissa voi nähdä sen, että monelle uusia toteuttamismuotoja tulee koulutetuiksi ja kokeilluiksi. Peruuntuneen Kasarmikiertueen ja suurilta osin peruuntuneen Viihdytyskiertueen tilalle järjestetään Akun Tehtaalla toteutettava huippuluokan stream-keikka, ja Puolustusvoimien lippujuhlan päivää varten tullaan televisioimaan kivääri- ja rumpuryhmän kuviomarssi. Varusmiessoittokuntalaisten onneksi  myös ulkopuoliset kouluttajat, kuten huippumuusikko Osmo Ikonen ja alan parhaimpiin kuuluva ääniteknikko Klas Granqvist ovat voineet kouluttaa kokoonpanoja turvajärjestelyin.

Lukuisilta Varusmiessoittokunnan aiemmissa saapumiserissä palvelleilta ystäviltäni olen kuullut pelkkää hyvää E-kaudesta, mutta en ollut aiemmin käsittänyt sen moninaisuutta ja sen uniikkeja koulutusaiheita. Kaiken E-kauden sisällön nivoutuessa yhteen muodostuu paketti, joka kehittää saajaansa niin muusikkona, sotilaana kuin sujuvasti vuorovaikuttavana ihmisenäkin. Varusmiessoittokunnan uniikki yhteishenki, huipputason kouluttajat ja sen tarjoamat mahdollisuudet ovatkin mielestäni niitä seikkoja, jotka tekevät täällä palvelemisesta yhden elämän parhaista kokemuksista!

Jääkäri Juho Wainio poseeraa kitaran kanssa
Jääkäri Juho Wainio
Kuva: Puolustusvoimat / Aatu Hokkanen
  • jääkäri Juho Wainio

Kahdenkymmenen ikävuoden kynnyksellä oleva jääkäri Wainio on helsinkiläinen kitaristi ja oikeustieteen opiskelija kotikaupunkinsa yliopistossa. Pakollisen aamukahvin (shoutout jääkäri Nykäselle keittämisestä!) käynnistettyä päivän palvelusarkeen kuuluvat sovitusten tekeminen ja hiominen, fuusiojazzin blokkailu sekä Showbandin leadaaminen ainakin toukokuun ajan. Lavalla kaikkensa antaminen musiikille ja yleisölle on tälle lähes kaikenlaisesta musiikista diggailevalle muusikolle yksi elämän tarkoituksista.

TUNTEMATON BARETTISOTILAS


Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Kuten hyvin tiedetään, on Kapteeni Perälä kaikkitietävä ja kaukaa viisas. Hänen “paraatikäytänteiden perusteet” -tunneillaan opittiin ne kuviomarssin ja sulkeisjärjestyksen salat, joiden testaamisesta alkoi barettijahti menneen viikon keskiviikkona. Hyvä niin, sillä baretteja oli “särmätty”, eli muotoiltu päähän sopiviksi, jo useamman viikon ajan. Ennen näiden legendaaristen lakkien päähän painamista oli edessä enää viimeinen koetus: itse kaksipäiväinen barettikoe.

Saavuttaakseen jahdin tavoitteen oli jokaisen yksilösuorituksena marssittava, kääntyiltävä ja napsauteltava asentoja kouluttajien arvioivien silmien alla. Koko soittokunnan voimin tarkastettiin paraatikatselmus ja ohimarssi, yli seitsemänkymmenen sotilassoittajan liikkeiden yhdenmukaisuutta silmällä pitäen. Kokeiden jälkeen ei taukoiltu, vaan soittokunta kartutti vielä marssiohjelmistoaan kapteeni Perälän johdolla, ja illalla aimo osasto taistelijoita suuntasi vielä kauppaan suorittamaan eväiden täydennystä seuraavan päivän kuuluisaa kevätkävelyä varten.

Jääkäri Mikkola paraatikatselmuksessa. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Torstaiaamuna, kun jänikset vielä nukkuivat ja yksinäinen talitintti viserteli kevään riemua, heräsi soittokunta barettimarssipäivään. Aamiaisen jälkeen, kun aamuinen aurinko kultasi koko Parolannummea ja erityisesti kultaisen kotiyksikkömme pihaa, oli aika aloittaa barettikokeen viimeinen osuus: kahdenkymmenenviiden kilometrin jalkamarssi. Täysi taisteluvarustus päällä kokoonnuimme ryhmittäin paraatikentälle, jolta marssijat lähetettiin kohti Aulangon näkötornia ja sinistä barettia.

Matka taittui mukavasti kauniissa kevätilmassa, ja tempo pysyi reippaana. Jääkäri Ristikankare kuvaili ensimmäisen kolmanneksen jälkeen osuvasti: “Jalka nousee vielä aika kevyesti, eikä selkäkään niiaa.”

Marssivat ryhmät pitivät (ja jättivät pitämättä) taukoja niin, että tahti ei liiaksi hiljennyt. Sukat vaihtoon, lisää teippiä rakkoihin ja jälleen matka jatkuu. Matkan varrella saatu vesitäydennys tuli tarpeeseen, sillä aurinko säteili yllemme ensimmäisiä merkkejä alkavasta kesästä. Matkan varrella nautimme maittavan kevätpiknikin Hattulan kauniin kirkon pihalla, kun torstain perinneruoka – eli hernekeitto – kutkutteli makunystyröitämme. Huolto pelasi koko vaelluksen ajan vailla aihetta valitukselle.

Marssireitiltä löytyi sekä maantietä että metsää. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Kun (jääkäri Rauhalaa mukaellen) “matkaa oli jo marssittu hyvän matkaa”, saimme huomata, että kapteeni Perälä katsasti osastoja autolla ratsastaen ja aukkoja katsellen. Kun marssi viimeisten kilometrien aikana alkoi hieman koetella itse kutakin, fiiliksiä kysellessä yleisin vastaus ainakin allekirjoittaneiden ryhmässä kuului: “vähän jo painaa, mutta sää on kyllä kaunis”. Kaveria jättämättä kaikki taistelivat tiensä Aulangonvuoren huipulle asti toisiaan tsempaten, ja kovimmat taistelijat kampesivat itsensä viimeistä mäkeä ylös lähes yksijalkaisina.

Harjun huipulla odotti avara maisema järvineen ja metsineen. Kapteeni Paakkunainen myönsi baretin käyttöoikeuden, ja kultaiset lyyramerkit baretin sinisellä pohjalla saivat viimein ansaitun paikkansa auringon loisteessa. Viimeistään nyt kovimmankin sotilassoittajan kasvoilla paistoi hymy, mieli taas yhtä yhdessä koettua seikkailua rikkaampana.

Aika veli- ja sisarkultia.

Kevyesti kilpailulliset marssiryhmät pääsivät ajoittain hyvinkin lähelle toisiaan. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Severi Rauhala & Joni Ristikankare

Jääkäri Ristikankareena (myös: Riffikankare, Runtukankare, Rästikankare…) tunnettu, Kaarinassa kasvanut saksofonitaituri osoittaa aamusta toiseen vahvaa soittotaitoa ja ilmiömäistä kuuntelukykyä. Kun näkee tämän taistelijan virneen, tietää, että luvassa on jokin viiltävä havainto ympäröivästä maailmasta – todennäköisesti liittyen pasuunasektion toimintaan.
– Yst. Terv.: Jääkäri Rauhala.

Jääkäri Rauhala on atleettinen, nimensä mukaisesti rauhallinen ja luonteeltaan särmä baritonitorven soittaja Suomen Hyvinkäältä. Soittamisen ohella tämä taistelija nauttii mm. salitreenistä ja luonnossa samoilusta (ks. tetsaus).
Yst. Terv.: Jääkäri Ristikankare.

Intti – suomi – intti -sanakirja:
Tetsaus = taisteluvyö (”tetsari”) päällä maastossa syöksyen eteneminen. Äärimmäisen raskasta

Baretin vuoksi

Komppaniassa herätys! Oli aika suorittaa barettikokeen toinen osuus, 25 kilometrin mittainen jalkamarssi. Edellisenä päivänä pidettiin barettikokeen musiikillinen osuus, jossa testattiin yksilösuorituksin kuviomarssin perusteita. Jokaisen oli läpäistävä myös erillinen näyttö oman kokoonpanonsa perusasioissa. Konserttisoittokunta suoritti marssikapellimestari Henry Perälän johdolla paraatikäytäntöharjoituksen. Rumpu- ja kivääritaitoryhmälle järjestettiin omat perustaitoja mittaavat kokeensa.

Taisteluvarustus pakattiin jo edellisenä iltana valmiiksi. Kilpailuhenkisyyttäkin löytyi. Olimme laatineet sotasuunnitelman valmiiksi, jotta olisimme ensimmäisinä perillä kohteessa. Lähdimme liikkeelle tupajärjestyksessä. Alkumatka sujui vauhdikkaasti, ja pidimme ensimmäisen tauon vasta kahden tunnin marssimisen jälkeen. Noin puolivälissä matkaa oli aika pitää ruokatauko. Torstaipäivän perinteitä kunnioittaen söimme luonnollisesti hernekeittoa ja pannukakkua.


Ruokailun jälkeen taukovälit lyhenivät. Nostimme jalat aina puuta vasten, kun siihen tuli mahdollisuus. Lopputaival Aulangon golfkentältä Hämeenlinnan muinaislinnalle tarvottiin hieman alkumatkaa raskaammassa maastossa. Vaikka monella painoi jaloissa väsymys, piti huippuluokan ryhmähenki jokaisen kuitenkin liikkeessä. Kaveria ei jätetä -periaate pidettiin mielessä läpi koko raskaan taipaleen.

Aulangon harjun päällä odotti soittokuntamme päällikkö, musiikkikapteeni Ville Paakkunainen. Olimme suorittaneet barettikokeen hyväksytysti ja saimme painaa baretit päähämme. Nykyään meidän mahtavan erikoisjoukkomme erottaa sekä kasarmilla että lomilla soittokunnan sinisestä baretista.

– jääkäri Jere-Pekka Laitinen

Kirjoittaja on 19-vuotias imatralainen trumpetisti, jonka tavoitteena on ammattimuusikon ura. Vapaa-aikanaan hän hioo swingiään Aulangon golfkentillä.

Pitkä marssi sinisestä baretista

Varusmiessoittokunnassa ollaan palaamassa kiertueiden ja pääsykokeiden jälkeen takaisin arkeen: kivääritaitoryhmää, orkesteri- ja bänditreenejä ja kuviomarssia. Maanantaina ja tiistaina yksikkömme varusmiehet olivat kuitenkin kovilla barettikokeen ja -marssin merkeissä.

Viime viikolla yksikköömme tuli yöpymään ja soittamaan seuraavan vuoden saapumiserän hakijoita. Heidät herätettiin musiikilla aamulla, ja he saivat ensikosketuksen armeijaan, kun ruokailuun mentiin muodossa. Pääsykokeissa he saivat soittaa oman valmistelemassa soittonäytteen ja sen lisäksi prima vistan. Soittokokeen lisäksi pääsykokelaille pidettiin haastattelu ja psykologinen testi. Osa varusmiehistä ohjasi hakijoita ja vei heitä mm. ihmeelliseen Sotilaskotiin._1090712

Tämän viikon alku oli varusmiehille fyysisesti raskain pitkään aikaan, kun kesken E-kauden tuli suoritettavaksi barettimarssi. Marssin lisäksi piti tehdä barettikokeen musiikillnen osuus, jossa testattiin kuviomarssin perusteita ja joko soittotehtäviä marssiessa tai kiväärin pyörittelyä. Nämä suoritettuaan soittokuntalaiset ovat oikeutettuja käyttämään sinistä barettiaan ja koulutushaaramerkkiään.

Marssia ennen motivaatio oli korkealla, koska pääsisimmehän käyttämään kurkkusalaattilippiksen sijaan hienompaa päähinettä. Mutta itse marssi oli rankka varmasti kaikille kunnosta riippumatta, eikä räntäsade ja kylmä sää ainakaan auttaneet asiaa. Marssilla liikuimme tuvittain ryhmissä ja saimme pitää taukoja silloin, kun halusimme. Marssi-into oli fyysisistä olosuhteista huolimatta korkealla ja nähdessä muita ryhmiä pääsi vaihtamaan fiiliksiä marssin kulusta._1090646

Mikä parasta, kaikki pääsivät 25-kilometrisen marssin loppuun asti ja lunastivat oikeuden käyttää barettia. Samana iltana vitsailtiin, että ”tervetuloa vanhainkotiin”, kun joukko varusmiehiä taapersi portaita vaivalloisesti ylös marssista uupuneena. Into kuitenkin paistoi jokaisen silmissä; nyt saa käyttää soittokunnan sinistä barettia.

– jääkäri Arttu Nummela

Kirjoittaja on kotoisin Mäntsälästä, opiskelee Helsingin Konservatoriossa alttoviulistiksi ja toimii Varusmiessoittokunnan jousiorkesterin alttoviulusektion äänenjohtajana.

Vappulomille sininen baretti päässä

Kulunut viikko oli lyhyt mutta vähintään yhtä intensiivinen kuin tavallinen palvelusviikko. Konserttisoittokunnan viikonloppulomat olivat menneet valmistautuessa komeaan kansallisen veteraanipäivän pääjuhlan konserttiin, jota pääsimme seuraamaan maanantaina televisiosta. Alttosaksofonia soittamassa ollut jääkäri Yliselä kommentoi, että oli ollut hienoa saada olla mukana niin viimeistellyssä ja huolellisesti suunnitellussa tapahtumassa.
Tiistaista keskiviikkoon suoritimme barettikoetta. Tiistaina aamupäivällä jokainen sai vuorollaan esitellä kuviomarssitaitojaan kouluttajillemme, jotka antoivat palautetta. Lounaan jälkeen pukeuduimme paraatipukuihin, ja rumpu-, kivääri- ja puhallinryhmät saivat esitellä parasta kuviomarssiosaamistaan. Minut on rasitusvammani vuoksi vapautettu kivääritempuista, joten tyydyin seuraamaan näytöstäsivusta. 

Jääkärit saivat taivaltaa barettimarssinsa sateisissa olosuhteissa.

Jääkärit saivat taivaltaa barettimarssinsa sateisissa olosuhteissa.

Keskiviikkopäivä kului noin 30 kilometrin barettimarssilla, joka oli barettikokeen huipentuma. Vettä satoi koko marssin ajan, ja palvelushousuni kastuivat läpimäriksi. Kannoimme yllämme täysvarustusta eli rynnäkkökivääriä, taisteluliiviä ja rinkkaa. Marssiryhmämme “Nakit ja muusi” selviytyi taipaleesta kunnialla, vaikka ilmeet loppua kohden pääsivätkin jo tuskistumaan. Nopeiden lähtövalmisteluiden ja Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan päällikön, musiikkikapteeni Jarkko Aaltosen puheen jälkeen säntäsimme lomille vapun viettoon. Ja mikä tärkeintä: saimme kiinnittää hihaamme koulutushaaramerkimme ja painaa päähämme kultaisella lyyrakokardilla ja miekalla koristetun barettimme. Ensi viikon perjantaina Viihdeorkesterin pitkä keikaton kausi päättyy Kouvolassa, ja pääsemme taas esiintymään. Oma palvelukseni onkin viime viikot koostunut lähinnä ruokailusta ja pyykinvaihdoista.
– Jääkäri Miika Vintturi
Kirjoittaja on Espoosta kotoisin oleva Viihdeorkesterin laulaja vaikka onkin jazzpianisti mutta on oikeastaan tyytyväinen tilanteeseen. Kuviomarssiesityksissä toimii lavabändin kosketintaiturina.