Tag Archives: erikoiskoulutuskausi

Alokaskauden aamuista erikoiskoulutukseen

Teksti: Juho Wainio Kuvat: Puolustusvoimat / Joona Tentke, Markus Veko, Aatu Hokkanen

”Alikit lähti!” kaikui käytävillä eräänä maanantaiaamuna palattuamme alokasjakson päättäneeltä VMP-jaksolta. Jokaisen Varusmiessoittokunnan jääkärin odottama erikoiskoulutuskausi alkoi yksikön ulkopuolelta tulleiden alikersanttien lähtöä seuranneena päivänä. Kokoonpanojakojen selvittyä tunnelma oli innostunut, ja viimeistään haettuamme esiintymisasumme varusvarastolta varmistui käsitys siitä, että matka edustaviksi ja osaaviksi sotilasmuusikoiksi oli alkamassa. 

E-kausi eli erikoiskoulutuskausi toi mukanaan varsinaisen soittotoiminnan sekä lukuisia pitkään ja hartaasti odotettuja asioita, mutta lisäksi sen alkaminen tarkoitti jokaiselle taistelijalle korostunutta vastuuta sekä yksikön että yksilön toiminnasta. Varusmieskouluttajien vahvuuden ollessa E-kaudelle siirryttäessä vain kaksi alikersanttia sekä – jo legendaksi noussut –  autosotamiehemme on selvää, että vastuu tuoreiden jääkäreiden johtamisesta ja sisäkurista siirtyi pääosin meille itsellemme. Totuttelun jälkeen vertaisjohtaminen on toiminut mallikkaasti, ja vertaisten sekä kantahenkilökunnan rakentavat huomautukset ovat jatkuvasti kehittäneet johtamiskykyämme. Vertaisjohtamisessa korostunut ”yhteen hiileen puhaltaminen” ja yksikön keskinäinen kunnioitus ovat olleet omiaan siivittämään myös soittotoimintaamme yhtyeissä.

Ennen varsinaista soittotoiminnan alkua osallistuimme usealle kapteeni Perälän, ylikersantti Rautasuon ja kersantti Turusen pitämälle paraatikäytännön perusteet -koulutuskerralle. Kiteytettynä paraatikäytänteiden harjoitteleminen on kuin sulkeisharjoittelua, johon on lisätty runsaasti erikoisliikkeitä ja jossa liikkeiden särmikkyys ja “timing” eli oikea-aikaisuus korostuvat entisestään. Paraatisoittokunnalla mukaan harjoituksiin ovat sittemmin tulleet soittimet, viestinnälle kamerat ja osalle soittokunnasta kiväärit tuomaan marsseihin lisää mahtipontisuutta iskuillaan ja taitoliikkeillään.

Jousiorkesteri, Viihdebändi, Showband sekä muutama taistelija tekniikka- ja viestintätiimeistä ovat yhdistetty noin 30-henkiseksi kivääritaitoryhmäksi. Lähes päivittäisissä ylikersantti Rautasuon vetämissä kivääritaitotreeneissä harjoitellaan deaktivoiduilla rynnäkkökivääreillä niin yleisempiä asento-lepo -luokan liikkeitä kuin vauhdikkaita ja moniosaisia heittojakin. Harjoituskentiltä areenoille siirryttäessä tavoitteena on olla kromatuilla rynnäkkökivääreillä varustettu joukko, joka suorittaa ulkomuistista ja näyttävästi haastavimmankin koulutetun kuviomarssin. Kivääritaitoryhmässä työskentely on ollut itselleni varsin mukaansatempaavaa, ja joukkomme treenimotivaatio on pysynyt korkealla toisinaan loputtomiltakin tuntuvista kuviotreenitoistoista huolimatta.  

Showbandin kitaristina tutuiksi ovat siis tulleet yhteissoiton lisäksi dekokiväärin pyörittely ja kantoasentojen hiominen millintarkoiksi. Bänditoiminnan osuus E-kaudesta on kuitenkin ollut merkittävä. Uusien soittotovereiden kanssa yhteisen grooven löydyttyä ovat settilistan optimointi, timanttisten sovitusten tekeminen ja palaverituokiot kapteeni Perälän kanssa olleet toiminnan keskiössä. Bändeillä on myös yksikön vertaisjohtamismallin tavoin bändin vanhin, joka huolehtii muun muassa treeniaikataulujen noudattamisesta, bändiluokan kunnosta ja siitä, että ”tiluttelun” sijasta tauot todella pysyvät taukoina. Korona-ajasta johtuen Showbandin arkeen on tänä vuonna kuulunut myös jatkuviin keikka- ja kiertueperuutuksiin reagoiminen. Valitettavien peruutusten jälkeen on usein tehtävä uusia sovituksia ja otettava uusia kappaleita kokonaisuuksina haltuun vauhdilla, sillä lyhyellä varoitusajalla bookatut livestream-keikat ja keikkatilaisuudet saattavat yllättää pikaisilla aikatauluillaan.

Tunnelmia showbandin harjoituskeikalta kotiyksikössä
Kuva: Puolustusvoimat / Joona Tentke

Vaikka palveluksemme koostuu suurilta osin yhteissoittotoiminnasta ja oman soittotaidon hiomisesta, eivät soittokunta-arjesta ole unohtuneet vääpeli Kuivalaisen liikuntakoulutukset, marssiharjoittelu tai taisteluharjoituksetkaan. E-kauden toistaiseksi intensiivisin suoritus on ollut taisteluvarustuksessa toteutettu barettimarssi, jonka aikana marssittiin yli 20 kilometriä yliluutnantti Suutarisen johdolla Hätilästä Panssariprikaatiin. Sää oli mitä parhain, tauolla nautittu hernekeitto maukasta ja tunnelma kohdillaan. Lopun pikamarssiosuuden jälkeen mudossa seistessä oli ilmassa käsinkosketeltava hurmos; jokainen taistelija oli väsynyt mutta ylpeä itsestään, ja yksikön päällikön käsky ”Baretti – päähän!” kruunasi päivän ikimuistoiseksi. Sotilassoittajan koulutushaaramerkin ja baretin käyttöön oikeuttavaa marssisuoritusta varten myös harjoiteltiin ennalta useaan otteeseen. Yksi varusmiespalveluksen huippuhetkistä on ollutkin se, kun oikeasta kuulokkeesta soi Sabaton ja Iron Maiden vääpeli Kuivalaisen johdolla ripeästi marssiessa. 

Varusmiessoittokunnan jääkäreitä marssimassa.
Varusmiessoittokunnan jääkäreitä marssin alkutaipaleella
Kuva: Puolustusvoimat / Markus Veko

Osa E-kautta on myös viikon mittainen jääkäriharjoitus, jota odotan monen muun tavoin innolla. Luvassa on polkupyörämarssia, TRA-harjoittelua (=taistelu rakennetulla alueella) sekä muuta A-kaudella opittua täydentävää oheiskoulutusta. On tärkeää, että myös sotilasmuusikot kehittävät ja pitävät yllä taistelukykyään. Rakennusten vyöryttäminen ”räkäpäiden” paukkuessa on monelle varusmiessoittokuntalaiselle yksi E-kauden odotetuimmista kokemuksista, sillä taistelukoulutusta alokaskauden jälkeen on rajoitetusti. Henkilökohtaisesti toivoisin E-kaudelle enemmän taisteluharjoittelua ja metsäharjoituksia, minkä vuoksi aliupseerikurssille olisi mahtavaa tulla valituksi. 

Kaikkeen toimintaamme E-kaudella on luonnollisesti vaikuttanut vallitseva koronatilanne. Se on tuonut mukanaan lukuisia esiintymisten peruutuksia – muiden ohella Hamina Tattoo, vartioparaatit ja Mil-Espa eivät valitettavasti toteudu suurista odotuksista huolimatta tänäkään vuonna. Myöskään ulkomaanmatkaa ei voida tänä vuonna toteuttaa. Keikkojen peruuntuessa on Varusmiessoittokunnassa kuitenkin panostettu suuresti laadukkaiden videoiden ja striimien tekemiseen. Erityismaininnan arvoinen on saapumiserämme versio Veteraanin iltahuudosta, joka on saanut kiitosta Puolustusvoimien ylikapellimestaria myöten.


Positiivisena puolena korona-mayhemissa voi nähdä sen, että monelle uusia toteuttamismuotoja tulee koulutetuiksi ja kokeilluiksi. Peruuntuneen Kasarmikiertueen ja suurilta osin peruuntuneen Viihdytyskiertueen tilalle järjestetään Akun Tehtaalla toteutettava huippuluokan stream-keikka, ja Puolustusvoimien lippujuhlan päivää varten tullaan televisioimaan kivääri- ja rumpuryhmän kuviomarssi. Varusmiessoittokuntalaisten onneksi  myös ulkopuoliset kouluttajat, kuten huippumuusikko Osmo Ikonen ja alan parhaimpiin kuuluva ääniteknikko Klas Granqvist ovat voineet kouluttaa kokoonpanoja turvajärjestelyin.

Lukuisilta Varusmiessoittokunnan aiemmissa saapumiserissä palvelleilta ystäviltäni olen kuullut pelkkää hyvää E-kaudesta, mutta en ollut aiemmin käsittänyt sen moninaisuutta ja sen uniikkeja koulutusaiheita. Kaiken E-kauden sisällön nivoutuessa yhteen muodostuu paketti, joka kehittää saajaansa niin muusikkona, sotilaana kuin sujuvasti vuorovaikuttavana ihmisenäkin. Varusmiessoittokunnan uniikki yhteishenki, huipputason kouluttajat ja sen tarjoamat mahdollisuudet ovatkin mielestäni niitä seikkoja, jotka tekevät täällä palvelemisesta yhden elämän parhaista kokemuksista!

Jääkäri Juho Wainio poseeraa kitaran kanssa
Jääkäri Juho Wainio
Kuva: Puolustusvoimat / Aatu Hokkanen
  • jääkäri Juho Wainio

Kahdenkymmenen ikävuoden kynnyksellä oleva jääkäri Wainio on helsinkiläinen kitaristi ja oikeustieteen opiskelija kotikaupunkinsa yliopistossa. Pakollisen aamukahvin (shoutout jääkäri Nykäselle keittämisestä!) käynnistettyä päivän palvelusarkeen kuuluvat sovitusten tekeminen ja hiominen, fuusiojazzin blokkailu sekä Showbandin leadaaminen ainakin toukokuun ajan. Lavalla kaikkensa antaminen musiikille ja yleisölle on tälle lähes kaikenlaisesta musiikista diggailevalle muusikolle yksi elämän tarkoituksista.

Jousiorkesteri kynttilöiden loisteessa

Kesä on vihdoin puhjennut kukkaan, ja Jousiorkesterin Kynttiläkiertueet ovat tämän vuoden osalta ohitse. Takana on kolme kiertuetta, yksitoista tunnelmallista kirkkokonserttia sekä kymmenittäin harjoitustunteja. Aikataulut olivat välillä tiukkoja, mutta ohjelmiston laadukkaasta harjoittamisesta ei tingitty, ja konserteista suoriuduttiin lopulta erinomaisesti.

Neljän konsertin mittainen ensimmäinen kiertue soitettiin Hämeen ja Varsinais-Suomen alueella maaliskuun lopussa. Kiertueella soi niin Piazzollan romanttiset tangosävelet kuin moderni Rautavaara. Itse en valitettavasti sairastumisen vuoksi pystynyt tälle kiertueelle kuitenkaan osallistumaan.

Toukokuussa ryhdyimme valmistamaan ohjelmistoa seuraavaa kiertuettamme varten. Solistina neljässä Etelä-Suomessa pidetyssä konsertissa toimi saksofonitaiteilija Jukka Perko. Ensimmäisen yhteisharjoituksen aikana oli pientä jännitystä ilmassa, soitimmehan Suomen nimekkäimmän saksofonistin kanssa. Yhteistyö Perkon kanssa oli todella helppoa ja inspiroivaa. Kiertueella Jousiorkesteria oli vahvistamassa myös viisi puhallinsoittajaa ja kaksi lyömäsoittajaa, joista osa oli jo reservin auringosta nauttivia entisiä sotilassoittajia. Konserteissa tunnelma oli aivan omaa luokkaansa eikä kylmiltä väreiltä voinut välttyä.

Kolmas ja viimeinen kiertue sai päätöksensä Sysmässä kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Kolmen konsertin mittaisella kiertueella kuultiin Jousiorkesterin oman ohjelmiston lisäksi myös solisti- ja kamarimusiikkiesityksiä. Ohjelmisto seilasi harmonikkaduosta barokin ajan fagottikonserttoon ja romanttisesta käyrätorvimusiikista mieslaulukvartetin tulkitsemaan Finlandia-hymniin – yhtä pakollista marssiakaan unohtamatta.

Erikoiskoulutuskautta on käyty kohta neljä kuukautta ja matkan varrelta on tarttunut mukaan suuri määrä muistoja ja unohtumattomia esiintymiskokemuksia. Seuraavan kerran Jousiorkesteri nousee lavalle Seinäjoen Tangomarkkinoilla 5.-9. heinäkuuta. Tervetuloa kuuntelemaan!

– jääkäri Johannes Elfving

Kirjoittaja on 19-vuotias espoolainen Sibelius-Akatemiassa opiskeleva sellisti. Iltavapailla hän viihdyttää tupalaisiaan nokkelalla huumorillaan ja näyttävillä jongleeraustaidoillaan. Lomilla hän rentoutuu kotikeittiössä kokaten.