Tag Archives: hälvälä

Kun muusikosta kuoriutuu ryhmänjohtaja

Uneton yö junassa Rovaniemi – Hämeenlinna. Palvelukseni Lapin sotilassoittokunnassa oli ohi ja matka kohti Varusmiessoittokunnan aliupseerikurssia alkoi. Uudet seikkailut odottivat. Asemalla vastaan tuli varusmies sininen baretti päässään. Hyppäsimme muiden Varusmiessoittokuntaan siirtyvien kanssa hänen kyytiinsä ja jännitimme vielä hetken tulevaa matkalla kohti Parolannummea ja Panssariprikaatia.

Tämän päivän jälkeen alkoi palvelukseni ehdottomasti hienoin jakso. Varusmiessoittokunta tuntui heti alusta asti omalta paikalta – tänne tunnen kuuluvani. Hyvä yhteishenki, musikaalisuus ja motivaatio omaan juttuun, loivat ilmapiirin, jota harvassa paikassa näkee. Panssariprikaati on kuitenkin jo kolmas prikaati, jossa olen palveluksessa.

Ensimmäiset viikot menivät tutustuessa uusiin tyyppeihin ja käytäntöihin. Yhdeksän kuukautta palvellut miehistö kotiutui ja intensiivinen AUK 1 lähti käytiin. Oppitunteja, käytäntöä, aseita ja metsää. Kahta jälkimmäistä en ollut nähnyt sitten P-kauden ja omalla kohdallani olin odottanut näitä jo pitkän aikaa. Armeijan huuma alkoi jälleen.

Kuusi viikkoa. Harjoitus, tauko, harjoitus, loma ja loppurutistus; viiden päivän ampumaharjoitus Hätilässä, jota seurasi neljän päivän mittainen johtamisharjoitus eli JOHA, Hollolan Hälvälässä. Henkilökunta ja jokaisessa harjoituksessa mukana olleet, joukkueenjohtajina toimineet reserviläiset loivat meille hienot puitteet kurssia varten, ja JOHA:ssa vastustajiksemme saimme reserviläisistä koostuvan osaston, joka aikoi näyttää keltanokille kuinka soditaan.

JOHA:n taisteluosuus oli tasaväkinen ja kumpikin osapuoli koki tappioita. Uneton yö ja valmiit univelat Hätilästä saivat monen hermot kireälle. Kukin suoriutui kuitenkin tehtävistään moitteetta, ja Varusmiessoittokunta näytti kykenevänsä huipputason ryhmänjohtamiseen kurssin lyhyydestä huolimatta. Tämä herätti ainakin itsessäni ylpeyden tunnetta, sillä joukko, joka P-kauden jälkeen seitsemän kuukauden ajan kierteli soitellen ympäri Suomea, rymysi metsässä kuin vanha tekijä. Osio päättyi iltahartauteen, jonka jälkeen naureskelimme päivän vastustajien reserviläisten kanssa päivän tapahtumista.

Taisteluosiota seurasi päivän mittainen suunnistusmarssi, joka sisälsi 11 erilaista rastia. Toimimme ryhmissä ja suunnistimme rastilta rastille pitkin päivän. Marssi sujui hyvin ja pitkän päivän, kipeiden lihasten ja rakkuloiden jälkeen saavuimme kukin omaan aikaamme maaliin. Siellä “rentouduimme” pienimuotoisella hypotermiatestillä, käsi kädessä astuimme vaatteet päällä kylmään veteen. Päivä päättyi saunaan, jokainen ryhmä pääsi perille ja ehdimme saada jonkinlaiset unet ennen marssin jatkumista..

Aamulla heti herätyksen jälkeen lähdimme marssimaan kohti viimeistä rastia. Edellisten päivien rasitukset painoivat päälle ja saavuimme väsyneinä Messilänmäen juurelle. Seurasi hapottava pikamarssi mäen huipulle. Kova tsemppaus ryhmäläisiltä ja viimeiset voimat rutistaen saavuimme maaliin. Saatoimme JOHAn päätökseen, paistoimme makkarat, nauroimme ja hyvästelimme reservin kouluttajat. Ennen lähtöä harjoituksen päällikkö julkisti Reserviupseerikouluun valitut seitsemän varusmiestä.

 

Palasimme kotiin kasarmille suorittamaan päivän mittaista huoltoa ja aloitimme valmistautumisen omaan erikoisalaamme AUK 2.  Haikein ja väsynein fiiliksin hyvästelimme Haminaan lähtevät ja AUK 2 -linjamme saaneina lähdimme lomille hymyssä suin.

 

– oppilas Miikka Lahdelma

Kirjoittaja on 20-vuotias kitaristi Kajaanista. Kainuun prikaatissa P-kauden ja Jääkäriprikaatissa E-kauden viettänyt PVVMSK:n uusi kasvo jatkaa musiikkiopintojaan intin jälkeen Jyväskylässä. Lomansa tämä Kainuun poika istuu junassa pitkällä kotimatkalla sormiaan pyöritellen ja maisemia ihaillen. 

Taistelua täysikuun loisteessa

 

Taistelijantutkintoharjoitus alkoi keskiviikkona varustarkastuksella sekä omien ja yhteisten varusteiden pakkaamisella. Olin ollut kipeänä jo jonkin aikaa ja sainkin vapautuksen marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta kahdeksi päiväksi poskiontelotulehduksen vuoksi. Vaikka harjoitus alkoi omalta osaltani vapautustaistelijana, lähdin torstaiaamuna taisteluvarustuksessa muiden mukana bussikyydillä Hälvälän harjoitusalueelle. Loppupäivän kasasimme telttoja ja tutustuimme taistelijantutkintorataan.

Perjantaina suunnistimme ja ammuimme ampumataitotestiä. Illan laskeutuessa oli ensimmäisen joukkueen aika lähteä taistelijantutkintoradalle. Osa toisen joukkueen taistelijoista pääsi avustamaan tutkinnon eri osissa, kuten ensiapurastin potilaina, ja sai näin hieman esimakua seuraavan päivän koetuksiin. Seuraavana iltana mekin pääsisimme sykkimään Hälvälän maastossa.

Lauantaiaamuna oli vuorossa suunnistuskilpailu. Iltapäivällä pääsimme panssarivaunujen kyytiin ja saimme lisäkoulutusta niiden toiminnasta. Illalla oli vuorossa kauan odotettu peruskoulutuskauden kohokohta, taistelijantutkinto, jossa testattiin kaikkia peruskoulutuskauden aikana opittuja taitoja kuvitellun taistelutilanteen muodossa. Saavuimme lähtöalueelle panssarivaunukyydillä. Vaunujen jätettyä meidät aloitimme etenemisen ryhmänjohtajiemme rinnalla pitkin taistelutannerta.  Matka jatkui läpi hyökkäysammunnan, napalmin savun, telamiinojen, sinkotaistelun, taisteluensiavun sekä suojeluvaroituksen ja -hälytyksen. Koetuksen jälkeen saimme meitä seuranneilta reserviläisiltä palautteen taisteluparin toiminnasta, minkä jälkeen pääsimme rentoutumaan saunaan.


Sunnuntaina laitoimme teltat kasaan ja lähdimme suorittamaan asekäsittelyrataa, johon kuului harjoituskäsikranaatin heitto, rynnäkkökiväärillä ampuminen Jaster -maalilaitteisiin, valojuovapatruunan ampuminen kevyellä kertasingolla ja telamiinan asentaminen. Radan jälkeen saimme kuulla haastattelussa peruskoulutuskauden tuloksia ja erikoiskoulutuskauden tuulahduksia. Illalla kenttähartauden jälkeen joimme sotkun tarjoamat munkkikahvit ja valmistauduimme seuraavan päivän marssille. Nukuimme yömme ampumakatoksessa — lukuun ottamatta noin pariakymmentä kokeilunhaluista varusmiestä, jotka viettivät yönsä taivasalla katoksen ulkopuolella.

Maanantain marssi alkoi aamukuudelta pidemmän reitin marssijoilla ja lyhyemmän matkan valinneilla hieman myöhemmin. Itse valitsin pidemmän reitin ja täytyy myöntää, että välillä oli rankkaa. Sain isot rakot molempiin jalkoihini, mutta loppuun asti selvittiin! Marssin päätepisteenä oli Hollolan uimahalli, jossa suoritimme uimataitotestin. Paluumatkalla kohti kultaista kotiyksikköä bussi oli täynnä väsyneitä mutta voitokkaita taistelijoita, joiden katse oli jo kohti edessä siintävää erikoiskoulutuskautta.

— jääkäri Heidi-Marja Virtanen

Kirjoittaja on 24-vuotias hollolalainen viulisti, joka valmistui viime kesänä filosofian maisteriksi bioteknologiasta. Kirjoitushetkellä alokas, nykyään jääkäri.