Hain Puolustusvoimien Varusmiessoittokuntaan alunperin rumpaliksi, mutta sössin soittokokeeni. En tiennyt, että Varusmiessoittokuntaan olisi voinut hakea myös teknikon rooliin. Halusin suorittaa asepalveluksen palvelustehtävästä huolimatta, joten käsittelin pettymykseni ja jäädytin sotilasmusiikkihaaveeni. Tammikuussa aloitin peruskoulutuskauteni 1.viestikomppaniassa Vekaranjärvellä.
Aluksi kuvittelin, että palvelisin koko vuoden viestikomppaniassa, kaukana musiikkikiemuroista. Noin p-kauden puolivälissä yksikkömme vääpeli kysyi pakkasessa värjöttelevältä joukoltamme: “Onko täällä sotilassoittamisesta kiinnostuneita?” Kysymys yllätti ja jäi mieleeni, sillä ensimmäinen mielikuva, mikä siitä syttyi, oli varusmiestoimikunnan bändikerho. Ajattelin, että sellainen halutaan järjestää. Nostin käteni sillä seurauksella, että minut laitettiin ilmoittautumaan Kaartin soittokunnan varusmiesyhtyeen pääsykokeeseen. Tieto soittokokeista kantautui yksikköömme vasta haun viimeisenä päivänä, mutta ehdin silti mukaan.
Haastattelussa ja soittokokeessa minulla ei ollut mitään hävittävää. Sain uuden mahdollisuuden ja toivoin sormet ja varpaat ristissä, että taidoilleni olisi tarvetta. Pääsin teknikko-rumpaliksi ja siitä seurannutta tunneryöppyä on mahdotonta kuvailla edes jälkikäteen.
Minulla oli tuuria, että kuulin soittokokeista ja osasin hakea. Usein tarvittava tieto ei tavoita kaikkia. Valitettavan harva tietää Varusmiessoittokunnan ulkopuolisista varusmiessoittajista juuri mitään. Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan lisäksi varusmiehiä on Kaartin, Laivaston, Rakuunan, Ilmavoimien ja Lapin soittokunnassa.
Kaartissa palvelin e-kauden, eli noin puoli vuotta. Helsingin läheisyys oli aivan uutta verrattuna Vekaranjärveen. Keikkailimme, roudasimme, olimme Puolustusvoimat 100 -kiertueella ja Hamina-tattoossa kuten esimerkiksi Varusmiessoittokuntakin.
Aliupseerikurssille Parolaan haettiin e-kauden aikana. Tiesin heti, että haluaisin tapahtumatuotantolinjalle. Tapahtumien järjestäminen on kiehtonut jo kauan ja lisäksi halusin oppia juridisista ja logistisista asioista lisää. Tuottaminen on vaativaa ja työlästä, eikä sitä opi kuin tekemällä. Tällä kurssilla tehdään kuvitteellisia harjoitustöitä, joiden lisäksi jokainen saa tuotettavakseen muutaman todellisen tapahtuman tai konsertin. Lisäksi rautaiset ammattilaiset käyvät luennoimassa eri
ulottuvuuksista tapahtumien tuottamisessa.
Vaihtuvat palveluspaikat ja -tehtävät ovat vaatineet mukautumiskykyä ja asennetta, mutta hyvällä tavalla. Nimimuisti on koetuksella koko ajan. Jokaisessa yksikössä käytänteet poikkeavat hieman toisistaan, vaikka perusajatukset ovatkin samat. Palveluksen alkaessa en osannut aavistaakaan kuinka paljon vaihtelua yksi vuosi voisi sisältää. Ei kuitenkaan kaduta. Ei nyt, eikä taatusti myöhemminkään. Sotilasmusiikki on ihmeellinen asia.
Aliupseerioppilas Luukkonen
Milla Luukkonen on 20-vuotias mikkeliläinen tapahtumatekniikkayrittäjä, joka
harrastaa rumpujen soittamista. Hän on aliupseerikurssilla tapahtumatuotantolinjalla.