Tag Archives: jousiorkesteri

Ääntä johtamassa

Hälvälän viimeisetkin havunneulaset on karisteltu vaatteista ja AUK:in toinen vaihe on nyt lähtenyt toden teolla käyntiin. RUK:iin valittujen lähdön jälkeen saimme kukin tietää AUK2-linjamme. Linjoja ovat äänenjohtajalinja, johon sisältyy bändin, puhaltajien-, lyöjien ja jousten äänenjohtajakoulutus, viestintälinja, joka keskittyy tiedottamiseen ja media-alan koulutukseen, tapahtumatuotanto, joka perehtyy tapahtumien järjestelyihin ja tuottamiseen sekä kapellimestarilinja, jossa oppilaista koulitaan täysiverisiä kapellimestareita. Linjaan sisältyy myös marssikapellimestarin opinnot. Linjojen jaon jälkeen aloimme työstää Ultra Bra -projektia Apollo-orkesterin kanssa, sekä valmistelemaan tulevia tapahtumia ja konsertteja, kukin omalla tahollaan.

 

AUK:in tarkoituksena on antaa meille valmiudet johtotehtäviin sekä äänenjohtajina että sotilasjohtajina. Olemme jokainen vuorollamme päävastuussa soitinkokoonpanostamme ja huolehdimme, että kaikki käytännön asiat sujuvat. Myös kouluttajat ovat siirtyneet enemmän arvioitsijoiden rooliin ja siirtäneet suurimman osan vastuusta meille varusmiehille. Tämä näkyy myös kahvin kulutuksen suuresta kasvusta (terveisin yksikön kahvivastaava). Vaikka väkeä on vähemmän, esimerkiksi jousten äänenjohtajalinjalla vain 7 henkeä aikaisemmasta 20 hengen orkesterista, toiminta jatkuu edelleen hyvissä merkeissä.

Kolmen ensimmäisen päivän aikana bändiämme kävi luotsaamassa pitkän linjan muusikko, tuottaja, sovittaja, sekä lauluntekijä Sami Pitkämö, joka luennoi bändin johtamisesta ja käytännön asioista. Hän avusti meitä pääsemään vauhtiin ensimmäisen projektimme kanssa. Bändilinjalla pääsee soittamaan monien erilaisten muusikoiden kanssa, sekä hankkimaan käytännön kokemusta kiireellisellä aikataululla tuotettavista projekteista. Töitä on paljon, aikataulut ovat tiukkoja, ja kukin joutuu vuorollaan ottamaan yhtyeen toiminnasta vastuun. Kaikki ovat kuitenkin mukana hyvällä meiningillä, ja luvassa on varmasti hienoja keikkoja, kokemuksia, ja suhteita joista on hyötyä vielä kaukana tulevaisuudessakin.

Bändilinja on uusi, tänä vuonna ensimmäistä kertaa toteutettava bändisoittimiin erikoistunut äänenjohtajalinjan alalaji, johon on sulautettu kaikki aliupseerikurssille jääneet soittajat showbandistä sekä viihdeorkesterista. Käytännössä tehtävämme on tuottaa sisältö tapahtumatuottajien järjestämiin tapahtumiin. Joka projektia varten muodostetaan kuhunkin tapahtumaan parhaiten sopiva kokoonpano eri soittajien vahvuuksia hyödyntäen. Jokaista projektia johtaa eri henkilö bändin sisältä ja hän on vastuussa sekä sisällön suunnittelemisesta, treenien järjestämisestä että bändin toimivuudesta.

Linjaamme kuuluu soittoryhmän ja sektion johtamista, konserttien ohjelmistojen valmistelua, sekä tietysti paljon konsertteja. Aikataulut ovat tiukempia kuin aikaisemmin ja uutta asiaa on omaksuttava lyhyessä ajassa, joten yhteistyö on erityisen tärkeää tapahtumien järjestämisessä sekä informaation kulussa. Kaikkien tulee puhaltaa yhteen hiileen jotta saamme aikaan mielettömän aliupseerikurssin. Ohjelmistot laadimme itse. Osa kappaleista on vanhoja tuttuja, kuten ikivihreä Nuijamiesten marssi, mutta itsemme haastamisen (sekä parempien konserttielämysten) vuoksi keräämme aivan uutta ohjelmistoa eri yleisöjä varten. Ohjelmiston valmistelussa meille on annettu valmiudet sovitusten tekemiseen, sekä nuotintamiseen Sibelius 7 -ohjelman avulla. Kolme päivää kestäneessä koulutuksessa opimme sovittamisen perusteita, sekä Sibelius-ohjelman käyttöä alan ammattilaisilta, kuten Jukka Viitasaarelta ja omalta yliluutnantiltamme Tommi Suutariselta. Uutta ohjelmistoa pitää kuitenkin harjoitella, paljon.

Sekin on koulutuksessamme otettu huomioon. Heti AUK2:en toisena päivänä Prikaatiin saapui muusikoiden ergonomiaan ja kuntouttamiseen erikoistunut fysioterapeutti Katarina Porander. Vietimme hänen kanssaan päivän, joka alkoi ensin luennolla muusikoiden yleisimmistä ammattitaudeista, sekä niiden ennaltaehkäisystä. Sen jälkeen jakauduimme omiin soitinryhmiimme ja kävimme läpi lämmittelyliikkeitä ja kehon liikeratoja soittaessa ammattiopastuksessa. Tämän jälkeen oli vuorossa yksilölliset pistotarkastukset omasta soittoasennosta ja soittotavasta, jota pyrittiin parantelemaan tarpeen mukaan. Omasta kunnosta on täällä helppo pitää huolta, sillä meillä on kaikki edellytykset liikuntaan, ravintoon ja yleiseen hyvinvointiin. AUK:in aikana stressitasot ja fyysinen rasitus kasvaa, mutta ei voi olla muuta kuin onnellinen siitä että saamme suorittaa palveluksen näin hyvässä seurassa tehden juuri niitä asioita, joita haluamme tehdä tulevaisuudessakin.

– oppilaat Oskari Pakula ja Elmeri Parantainen

– Oppilas Pakula on 21-vuotias alttoviulisti Helsingistä sekä Varusmiessoittokunnan kahvivastaava. Hänen tupakaverinsa oppilas Parantainen taas on bändin äänenjohtajalinjalla ahkeroiva 20-vuotias kitaristi, mies,  joka pystyy kasvattamaan viikon leiriparran päivässä.   

Kuviomarssin ammattilaiset Tšekissä

Torstaiaamu klo 4:30. Yksikössä kajahtaa päivystäjän huuto: “Komppaniassa herätys, tänään lähdetään Tšekkeihin!”

Oli jännittävää lähteä ulkomaille koko komppanian voimin. Erityisesti siviilivaatteet toivat uusia ulottuvuuksia yhdeksän kuukauden ajalta tuttuihin, kurkkusalaattiin pukeutuviin palvelustovereihin. Helsinki-Vantaan lentokentällä satahenkisen joukkomme tunnisti varusmiehiksi vain armeijan vihreistä repuista sekä Varusmiessoittokunnan nimellä varustetuista check in -pisteistä. Saavuttuamme Prahan lentokentälle jakaannuimme kahteen osastoon. Konserttisoittokunnan määränpäänä oli illan konserttikaupunki Brno ja muiden majoituskaupunkimme Olomouc. Puistokonsertin alkaessa iltahämärä viilensi päivän yli 30-asteisen helteen siedettäväksi, mikä houkutteli paikalliset puistoon nauttimaan laulu- ja puhallinsolistien maustamasta svengaavasta viihdemusiikista.

Hyvin nukutun yön jälkeen tutustuimme aamupäivällä Olomoucin vanhankaupungin nähtävyyksiin. Illan konserteista vastasi Jousiorkesteri sekä Showband. Jousiorkesterin konsertti sijaitsi Olomoucin katedraalissa ja Showbandin keikka vanhankaupungin torilla. Katedraalin upeassa akustiikassa kaikuvaa jousimusiikkia oli saapunut kuuntelemaan runsas joukko paikallisia sekä Kroměříž Tattoon kuviomarssimaiden kenraaleja. Illan sateista huolimatta Showband nostatti energiallaan keikkansa tunnelman kattoon.

Siirryimme lauantaina aamiaisen ja lyhyiden treenien jälkeen ensimmäiselle kuviomarssikeikkapaikalle, edellisenä päivänä tutuksi tulleelle Olomoucin torille. Tunnelma oli odottava ja jännittynyt, sillä oli aika esittää kuviomarssi ensimmäistä kertaa koko komeudessaan. Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan lisäksi Tattoo-tapahtumaan osallistui Saksa, Slovakia sekä isäntämaa Tšekki kahdella soittokunnalla. Yhtenä kuviomarssiesityksenä nähtiin jopa tšekkiläisten sotilaspoliisien moottoripyöräkuvio! Kaikki soittajat olivat terveinä, joten tehtäväni varamiehenä oli täytetty ja sain mahdollisuuden ihailla kuviomarssiamme aitiopaikalta. Esitys oli monipuolinen, särmikäs ja energinen. Vedon jälkeen yleisö palkitsi varusmiehet raikuvin suosionosoituksin vielä lukuisien väliaplodienkin jälkeen.

Illalla siirryimme Kroměřížiin, jossa Showband veti upean viimeisen keikkansa sellaisella draivilla, jollaista paikalliset tuskin olivat aiemmin nähneet. Olomoucissa kuviota seuranneet prikaatinkenraali Kim Mattsson sekä Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Jyrki Koskinen pitivät päivän päätteeksi kannustavat puheenvuorot koko Varusmiessoittokunnalle.

Sunnuntaina Jousiorkesteri konsertoi Olomoucin vanhassa sotilassairaalassa, jonka upeat puitteet houkuttelivat yleisöä runsaslukuisesti paikalle. Iltapäivällä siirryimme sotilaspoliisien saattamana Kroměřížiin. Vuoden viimeisen kuviomarssishown esitimme vesisateen takia vihreissä lomapuvuissa.

Kuviomarssiohjelmamme avattiin Nuijamiesten marssilla, jota seurasi Hiiden orjien laulu, johon marssikapellimestarimme, musiikkikapteeni Henry Perälä oli suunnitellut g-avaimen muotoisen kuvion. Sikermä jatkui edelleen Jääkärimarssilla, joka kajahti laulun kera komeasti taivaalle. Marssisikermä päättyi Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa -kappaleeseen, jonka sooloryhmään kuului kaksi rumpua ja piccoloa. Korpraali Pekka Niemi otti yleisön haltuun korpraali Ilari Kaupin sovituksella, joka yhdisteli Vivaldin ja Beethovenin tunnettuja teoksia eheäksi kokonaisuudeksi lavabändin ja puhallinorkesterin säestyksellä. Rumpu- ja soolokivääriryhmän näyttävät temput käynnistivät esityksen loppuhuipennuksen, Rocky IV-elokuvasta tutun War-kappaleen. Onnistuneen vedon jälkeen yleisö hurrasi ja osoitti seisten suosiotaan Paraatisoittokunnan poistuessa Suomi-marssin tahdissa ulos estradilta.

Pääsimme isäntämme järjestämänä vierailemaan Prahan linnan Pyhän Vituksen katedraalin. Rakennus oli valtava ja yksityiskohtainen niin ulkoa kuin sisältä. Upeimpana yksityiskohtana mieleeni jäi auringon heijastamat valtavien lasimaalauksien värit katedraalin seinustoilla. Kiipesimme myös katedraalin torniin, ja 287 kierreportaan jälkeen uupuneet taistelijat palkittiin upealla kaupunkinäkymällä. Vaikka kiväärien kanssa matkaavilla tuli lentokentällä kiire, ehti jokainen varusmies matkatavaroineen kuitenkin koneeseen – tai niin ainakin luultiin.  Onneksi lomillelähtöpäivänä viimeinenkin vihreä reppu löysi tiensä takaisin kultaiseen kotiyksikköömme.

– korpraali Ida Komppa

Kirjoittaja on 27-vuotias Tuusulasta synnyinkaupunkiinsa Lahteen paluumuuttanut oboisti, hammaslaborantti ja tuleva musiikkipedagogi. Pikkutarkka röörinveistäjä on tienannut sotkulippuja maininnoilla “särmä punkka” ja “joukkueen ainut asetarkastuksesta ensimmäisellä läpi”. Prikaatin ahkerin sienestäjä on kerännyt kymmeniä litroja kanttarelleja pakkaseen palveluksensa aikana.

Soitellen sotaan!

Kuten muissakin yksiköissä, on Varusmiessoittokunnassakin loppusota. Tänä vuonna loppusotana toimi 80-luvulle painottuva Kasari-kiertue – yli kahdenkymmenen kasarihitin ja seitsemän eri paikkakunnan konserttielämys. Edellisistä kiertueista poiketen nostalgiaruisketta lähti levittämään koko Varusmiessoittokunta. Aikamatkan tarjosi noin 70-henkinen megaviihdeorkesteri, joka koostui sinfonisesta puhallinorkesterista, isosta jousistosta sekä komppibändistä. Omien laulajiemme lisäksi Kasari-kiertueella loistivat upeat naissolistit Heidi Seppälä, Reeta Saranpää, sekä Hanna Bergström. Kaiken tämän päälle kiertueen yllätysvieraana esiintyi Stratovariuksen kanssa mainetta niittänyt Timo Kotipelto, joka viimeistään nostatti yleisössä kylmiä väreitä. Orkesteria johtivat musiikkikapteeni Tero Haikala sekä yliluutnantti Tommi Suutarinen. Kiertueen juonsi sulavasti tanssiva kersantti Aleksi Murtojärvi.

Vaikka ryhdyimme töihin vasta pari viikkoa ennen ensikonserttia, homma toimi loistavasti, sillä jokainen isompi liike oli tarkasti etukäteen suunniteltu. Komppania jakautui kiertueen ajaksi neljään osastoon; pää- ja etuosastoon, popup-orkesteriin sekä mediatiimiin. Ensimmäinen näistä kattoi suurimman osan soittajista. Etuosasto koostui noin paristakymmenestä varusmiehestä, jotka vastasivat konserttisalien rakentamisesta ja purkamisesta. Tätä osastoa johti loistavasti kersantti Aukusti Koivisto avustajanaan korpraali Otso Koiso-Kanttila. Popup-bändi kasattiin Viihdeorkesterin soittajista, jotka keräsivät soitollaan kohdekaupungeissa kiertueelle yhä enemmän näkyvyyttä. Mediatiimin päätehtävänä oli vastata kiertueen viestinnästä ja konserttitaltioinneista.

Konserttien laadusta ei tingitty, vaikka ensimmäiset yhteisharjoitukset pidettiinkin vain muutamia päiviä ennen ensimmäistä konserttia. Varusmiessoittokuntaan päätyy vuosittain ikäluokkansa lahjakkaimmat ja osaavimmat muusikot, mikä mahdollistaa näinkin isojen konserttien järjestämisen tiukallakin aikataululla. Lähes loppuunmyyty Tampere-talo suorastaan mylvi suosionosoituksista, kun kumarsimme viimeisiä kertoja ensikonserttimme päätteeksi.

Konsertit sujuivat lähes aina edellistä paremmin. Loppuunmyydyt konserttisalit Hämeenlinnan Verkatehtaalla, Lahden Sibeliustalolla sekä Heinolan kesäteatterissa olivat menestyksiä, joissa yleisö palkitsi soittajat raikuvin aplodein. Minulle tärkein konsertti oli kuitenkin Helsingin Finlandia-talolla, omassa kotikaupungissani. Tottakai mieleeni jäivät myös taputuksia säestäneet tömistysaplodit loppuunmyydyssä Turun Logomossa.

Kasari-kiertue saavutti päätepisteensä Kuopion Musiikkikeskuksessa. Ilontäyteinen konsertti loppui Van Halenin Jumpiin, jonka soidessa yksikään soittaja ei pysynyt enää paikallaan. Kiertue, joka vaati suurta panostusta henkilökunnalta ja varusmiehiltä, oli tulossa päätökseen. Tätä kaikkea kirjoittaessani on mielessäni vain yksi asia; kun joskus pyrkiessäni Varusmiessoittokuntaan näin silmissäni hienoja keikkakokemuksia, ei minulla oikeasti ollut mitään hajua, miten isosti täällä asioita todella tehdään.

– kaartinjääkäri Ilari Kaipainen

Kirjoittaja on 20-vuotias helsinkiläinen Showbandin laulaja, jonka erikoisalaa ovat hitaat kasariballadit. Muista yksikön varusmiehistä poiketen hän on suorittanut peruskoulutuskautensa Santahaminan kunniakkaassa Kaartin jääkärirykmentissä.

 

 

Suuria tunteita ja tulista tangoa

Puolustusvoimien varusmiessoittokunta oli Seinäjoen Tangomarkkinoilla tänä vuonna näkyvästi esillä. Paraatisoittokunta antoi festivaalille upean lähtölaukauksen paraatin ja kuviomarssiesityksen muodossa. Viihdeorkesteri viihdytti yleisöä Tangokadulla jopa kahtena eri iltana saaden tangokansan hetkeksi vaihtamaan tanssiaskeleensa rockiin. Perjantaina Varusmiessoittokunnan osuus Seinäjoella huipentui Tango Finlandia -juhlakonserttiin, jossa yliluutnantti Tommi Suutarisen johtama varusmiehistä ja reserviläisistä koottu tango-orkesteri säesti toinen toistaan kuuluisampia tangokuninkaallisia.

Keskiviikkona 5.7. Parolannummelta ampaisi matkaan kahden pakettiauton lisäksi kahden linja-autollisen verran soittajia. Seinäjoella lähes heti bussista noustuamme alkoi Tangoparaati, jonka musiikillisen puolen hoiti Varusmiessoittokunta. Esiinnyin itse ensimmäistä kertaa paraatissa marssilyyran varressa. Tahditimme etupäässä kulkevien tangokuninkaalisten ja muiden esiintyjien etenemistä soittaen tunnettua La Cumparsita-tangosävelmää. Paraatin aikana kulkue pysähtyi välillä ihastelemaan tanssi- ja lauluesityksiä. Kulkueen loppupuolella esitimme harjoittelemamme kuviomarssiesityksen.

Viihdeorkesteri soitti keskiviikko- ja torstai-iltoina Seinäjoen pääkadulla, joka suljettiin festivaalien ajaksi muulta liikenteeltä. Tangolavalla esiintyi meidän lisäksi eri solisteja Jari Sillanpäästä aina Kyösti Mäkimattilaan. Viihdeorkesteri jaksoi antaa parastaan torstain pitkien harjoitustenkin jälkeen, ja yleisö oli mielissään kuullessaan muutakin musiikkia kuin tangoa.

Perjantaiaamuna saavuimme Seinäjoki-areenalle ja näimme televisiosta tutun lavan valoineen ja savuineen. Päivän harjoitusaikataulu oli minuutin tarkkuudella suunniteltu ja siinä oli pysyttävä. Illan juhlakonsertissa säestimme useita hienoja laulajia, joista etenkin Teemu Roivainen ja Arja Koriseva tekivät minuun syvän vaikutuksen. Arja Koriseva esittikin konsertissa sovitukseni kappaleesta Rakkaus riepottaa. Sain sovituksesta kaikin puolin hyvää palautetta ja olin siihen itsekin tyytyväinen.

Tangomarkkinat ja erityisesti juhlakonsertti olivat todella hienoja kokemuksia. Tango musiikin ja tanssin muotona tulivat takuulla kaikille kolmen päivän aikana tutuksi. Saavuttuamme majoitukseen myöhään perjantai-iltana oli kaikilla varmasti tunne, että oli antanut viikon aikana kaikkensa.

– jääkäri Ilari Kauppi

Kirjoittaja on 19-vuotias iisalmelainen kosketinsoittaja, joka aloittaa asepalveluksen jälkeen opinnot Helsingin Pop & Jazz Konservatoriolla. Viihdeorkesterin lempeä pianisti soittaa Paraatisoittokunnassa myös marssikellopeliä. Säveltäminen, sovittaminen ja etenkin jazz ovat hänellä lähellä sydäntä.

Jousiorkesteri kynttilöiden loisteessa

Kesä on vihdoin puhjennut kukkaan, ja Jousiorkesterin Kynttiläkiertueet ovat tämän vuoden osalta ohitse. Takana on kolme kiertuetta, yksitoista tunnelmallista kirkkokonserttia sekä kymmenittäin harjoitustunteja. Aikataulut olivat välillä tiukkoja, mutta ohjelmiston laadukkaasta harjoittamisesta ei tingitty, ja konserteista suoriuduttiin lopulta erinomaisesti.

Neljän konsertin mittainen ensimmäinen kiertue soitettiin Hämeen ja Varsinais-Suomen alueella maaliskuun lopussa. Kiertueella soi niin Piazzollan romanttiset tangosävelet kuin moderni Rautavaara. Itse en valitettavasti sairastumisen vuoksi pystynyt tälle kiertueelle kuitenkaan osallistumaan.

Toukokuussa ryhdyimme valmistamaan ohjelmistoa seuraavaa kiertuettamme varten. Solistina neljässä Etelä-Suomessa pidetyssä konsertissa toimi saksofonitaiteilija Jukka Perko. Ensimmäisen yhteisharjoituksen aikana oli pientä jännitystä ilmassa, soitimmehan Suomen nimekkäimmän saksofonistin kanssa. Yhteistyö Perkon kanssa oli todella helppoa ja inspiroivaa. Kiertueella Jousiorkesteria oli vahvistamassa myös viisi puhallinsoittajaa ja kaksi lyömäsoittajaa, joista osa oli jo reservin auringosta nauttivia entisiä sotilassoittajia. Konserteissa tunnelma oli aivan omaa luokkaansa eikä kylmiltä väreiltä voinut välttyä.

Kolmas ja viimeinen kiertue sai päätöksensä Sysmässä kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Kolmen konsertin mittaisella kiertueella kuultiin Jousiorkesterin oman ohjelmiston lisäksi myös solisti- ja kamarimusiikkiesityksiä. Ohjelmisto seilasi harmonikkaduosta barokin ajan fagottikonserttoon ja romanttisesta käyrätorvimusiikista mieslaulukvartetin tulkitsemaan Finlandia-hymniin – yhtä pakollista marssiakaan unohtamatta.

Erikoiskoulutuskautta on käyty kohta neljä kuukautta ja matkan varrelta on tarttunut mukaan suuri määrä muistoja ja unohtumattomia esiintymiskokemuksia. Seuraavan kerran Jousiorkesteri nousee lavalle Seinäjoen Tangomarkkinoilla 5.-9. heinäkuuta. Tervetuloa kuuntelemaan!

– jääkäri Johannes Elfving

Kirjoittaja on 19-vuotias espoolainen Sibelius-Akatemiassa opiskeleva sellisti. Iltavapailla hän viihdyttää tupalaisiaan nokkelalla huumorillaan ja näyttävillä jongleeraustaidoillaan. Lomilla hän rentoutuu kotikeittiössä kokaten.

Hyvää ja kaunista halki Suomen!

“Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä taloon, jota kodiksi kutsutaan.”

“Ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon, ja se minua niin ravistaa.”

“Tiedän olevan hyvää ja kaunista, enemmän kuin unelma onnesta.”

Näitä säkeitä, 80-luvun suomirockin ikivihreitä ja vähemmälle huomiolle jääneitä helmiä, kuultiin Varusmiessoittokunnan Hyvää ja kaunista -kiertueella huhtikuussa. Keikkailimme viikon aikana viidellä paikkakunnalla; Kangasalla, Pieksämäellä, Kajaanissa, Kuhmossa sekä Rovaniemellä. Kokoonpanoon kuului yhdeksänhenkinen Viihdebändi, parikymmenhenkinen Jousiorkesteri, neljä laulusolistia, kolme teknikkoa, kaksi mediamiestä, kaksi bussikuskia sekä kaksi kantahenkilökunnan jäsentä. Ja tietysti kiertueella oli mukana myös vuorellinen suuria tunteita!

Kiertueelle valmistautuminen alkoi maaliskuussa. Ylimääräisiä työtunteja kertyi jo ennen ensimmäisiä virallisia harjoituksia, jotka pidettiin vain viikkoa ennen kiertueen alkua. Varusmiehet näkivät paljon vaivaa kiertueen eteen sovittamalla itse kappaleet jousiorkesterille ja bändille. Sovittajina toimivat jääkärit Ilari Kauppi, Eetu Suutarinen, Antti-Jussi Taskinen, Oskari Pakula, Pekka Niemi, Alexander Pozdniakovas ja allekirjoittanut. Kaikkien intensiivinen työ palkittiin kuitenkin moninkertaisesti itse kiertueella!

Saamme kiittää mediatiimiämme, että jokaisella paikkakunnalla oli täysi tai lähes täysi sali väkeä kuuntelemassa meitä. Jokaisen yksilön ammattitaitoinen ote sekä äärimmäisen toimiva yhteistyö vahvistuivat kiertueen aikana. Rytmimuusikot omaksuivat klassiselle muusikolle tuttua kurinalaisuutta pienissä asioissa. Klassiset jousisoittajat puolestaan heittäytyivät armotta rock-musiikin vietäväksi ja irrottelivat taidokkaasti.

Kiertueella Varusmiessoittokunnan ainutlaatuinen potentiaali kävi monella tapaa toteen. Lyhyessä ajassa saimme aikaiseksi hienon ja harkitun kokonaisuuden. Soittamisen lisäksi roudaaminen ja käytännön työt sujuivat mutkattomasti. Roudaaminen, aikatauluissa pysyminen sekä tekniikan kasaaminen toimivat tehokkuudella, jollaista siviilikokoonpanoissa harvemmin näkee. Tämä kiertue oli meille erinomaista preppausta elokuussa häämöttävää Kasari-kiertuetta varten. Siellä kaikki tehdään vielä monta kertaa isommin!

– jääkäri Aapo Vuori

Kirjoittaja on Varusmiessoittokunnan jyväskyläläisin jääkäri. Hän on 21-vuotias kotikaupunkinsa konservatoriolta valmistunut laulaja sekä musiikkitieteen ylioppilas. Varusmiessoittokunnassa hän toimii Viihdebändin solistina sekä osana kivääritaitoryhmää. Musiikin lisäksi hänen intohimojaan ovat historia, kulttuuri sekä etenkin jääkiekko.

Tunnelmia Kynttiläkiertueelta

Yksikön yläkerrasta kuuluu innokasta viritystä ja puheensorinaa. Pian viritysmeteli vaihtuu Piazzollan tangosäveliin – Jousiorkesterin harjoitukset ovat alkaneet. Reilun kahdenkymmenen jousisoittajan kokoonpano aloitti harjoittelun heti erikoiskoulutuskauden ensimmäisellä viikolla. Uusia teoksia on omaksuttu nopeaan tahtiin ja yhteissoitto on ollut hämmästyttävän toimivaa. Omatoimiset stemmikset ja tiukka itsekuri ovat pitäneet tason korkealla jo alusta alkaen.

Maaliskuun viimeisellä viikolla alkoi Jousiorkesterin oma Kynttiläkiertue.Viikon aikana konsertoimme Heinolan, Hollolan, Hattulan ja Someron kirkoissa. Kirkkojen seinillä kaikui niin Ravelin impressionistiset sävyt, Rautavaaran moderni äänimaailma kuin suomalainen iskelmä. Jousten lisäksi kiertuekokoonpanoon kuuluivat harmonikkataiteilija, jääkäri Lauri Tuomisto sekä lyhyellä varoitusajalla kiinnitetty pianotaituri, jääkäri Jani Kaitosalmi.

Vaikka pieniltä kommelluksilta ei vältyttykään, sujui kiertue erittäin mallikkaasti. Yleisöä saapui konsertteihin ilahduttava määrä. Kiertueen aikana huomasi myös, kuinka eri kirkkojen akustiikka vaikuttaa soittoon yllättävän paljon. Hyvän yhteissoiton avain on pitää korvat auki, varsinkin kun olosuhteet vaihtuvat päivittäin.

Tämän timanttisen porukan kanssa valmistaudumme jo seuraaviin suurempiin koitoksiin. Huhtikuussa alkava Hyvää ja kaunista -kiertue sekä toukokuun Kynttiläkiertue pitävät jouset kiireisenä vielä pitkään. Toukokuun konserteissa on luvassa jälleen monenlaista kuultavaa. Uskaltaisinpa väittää, että saamme kiertueelle Suomen ehkä parhaimman saksofonistin Jukka Perkon. Hämeenlinnassa, Vantaalla, Porvoossa ja Espoossa nähdään – tulkaa kuulolle!

– jääkäri Henri Sertti

Kirjoittaja on espoolaislähtöinen Jousiorkesterin kontrabasisti, joka toimii lisäksi tekniikkatiiimin riveissä. Siviilissä hän opiskelee opettajaksi Jyväskylän yliopistossa.

Kohti huippua

Tahti kiihtyy varusmiessoittokunnassa – vuoden kohokohtiin, Baselin ja Haminan sotilasmusiikkifestivaaleihin, on alle kuukausi.
Arjen kokoonpanot vaihtelevat tiheästi eri bändien ollessa milloin milläkin keikalla, mikä tekee myös kuviomarssiharjoituksista ajoittain haastavaa. Silti töitä paiskotaan koko  ajan ja edistystä tapahtuu niin kuviossa kuin soitossakin.13466027_1218336444845606_2885322192036530690_n

Viime viikolla laitoimme soittimet hetkeksi syrjään, ja haimme omat rakkaat (ei-kromatut) kiväärimme holvista. Alkoi neljä päivää kestävä jokavuotinen jääkäriharjoitus, jossa pääsimme pitkästä aikaa ampumaradalle ja kertasimme peruskoulutuskaudella opittuja sotilaan taitoja.
Harjoitus painottui myös paljolti uuteen asiaan, asutuskeskustaisteluun.  “Aketus” oli tervetullutta vaihtelua perinteiseen metsässä sotimiseen, ja opimme muun muassa rakennuksen valloittamista ja linnoitusta, sekä eri etenemismuotoja asuinalueella. Leirin huipennuksena pääsimme ottamaan mittaa toisistamme joukkueiden välisessä asutuskeskustaisteluharjoituksessa, jossa kukin joukkue toimi vuorollaan hyökkäävänä ja puolustavana osapuolena._R9A9928

Syksyn aliupseerikurssille lähtevät saivat leirillä esimakua AUK:sta, kun he pääsivät sekä asutuskeskusharjoituksessa, että samana päivänä pidetyllä taisteluteknisellä marssilla johtamaan omia ryhmiään. Vastuu ei kuitenkaan ollut yksin heillä, sillä mukana oli henkilökunnan lisäksi mittava varusmiessoittokunnan reserviläisjoukko, jonka avulla koko viikko sujui mallikkaasti.

Hyvin levätyn juhannusviikonlopun jälkeen on hyvä jatkaa ankaraa valmistautumista tulevia koitoksia varten. Aurinkoista kesänjatkoa kaikille!

 

-jääkäri Helka Marjamäki

Kirjoittaja on 19-vuotias viulisti, joka aloittaa opiskelut Lahden konservatoriossa ensi tammikuussa. Marjamäki kuuluu soittokunnan jousiorkesteriin ja kivääritaitoryhmään.

Kiertueelta kiertueelle

 

Viime viikkoina Varusmiessoittokunnassa on harjoiteltu ahkerasti kevään ja tulevan kesän konsertteja varten. Kevät ja kesä ovat varusmiessoittokunnan kiireisintä keikkailuaikaa, jolloin yhden keikan jälkeen annetaan heti seuraavan kiertueen kappaleet käteen. Vauhti on siis kova. Armoton ja tehokas treenaaminen on välttämätöntä, jotta kaikki sujuisi lavalla hyvin.

Esimerkiksi jousiorkesterissa harjoittelu usein jatkuu päivän palveluksen lisäksi myös iltavapaiden aikana, jolloin harjoitellaan yksin tai yhdessä muiden jousisoittajien kanssa. Intensiivinen harjoittelu kuuluu soittokunnan arkeen. Muusikoille ei ole vierasta uhrata useita tunteja päivästä soittamiseen, vaan monelle se on ollut arkea jo ennen palvelukseen astumista._A3A7294

Motivaatiota kurinalaiseen treenaamiseen saa tuttujen ja konserttiyleisön aidosta innostuksesta ja hyvästä palautteesta konserttien jälkeen. Myös soittotaidon kehittyminen ja uusiin säveltäjiin sekä tekniikoihin perehtyminen luo jatkuvasti uusia haasteita, joiden kanssa telmitään joko harjoituksissa tai treenikopissa. Ensi viikolla jatkuu jousiorkesterin Kynttiläkiertue, jonka ohjelmistoon kuuluu klassisen musiikin ikivihreitä sekä mielenkiintoisia tuntemattomampia kappaleita. Säveltäjänimiä konserteissa ovat muun muassa Fauré, Vivaldi ja Barber. Kiertueella jousiorkesterin lisäksi esiintyy useita soittokunnan taitavia solisteja sekä jousiyhtyeen soittajista koostuva jousikvartetti. Lopputuloksena on monipuolinen musiikillinen matka barokista nykyajan musiikkiin._MG_7677

-jääkäri Matias Tamlander

Kirjoittaja on 19-vuotias vantaalainen viulisti, joka opiskelee oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Tamlander soittaa Varusmiessoittokunnan jousiorkesterissa.

”Ja kaikki roudaa!!!”

Keskiviikkoaamu ja Varusmiessoittokunta heräsi jälleen uuteen palveluspäivään. Aamu oli meille 101. eikä juurikaan edeltäjistään eroava. Aikainen aamupala kuitenkin viesti jostain erikoisemmasta. Peruskoulutuskaudella näitä aamua ripeyttäviä etuaamupaloja oli opittu kestämään ihan syyttäkin, mutta nyt soittokaudella punkan särmyydestä tinkimiseen tarvittiin raskauttava syy – ja sellainen todella löytyi. Hyvää ja kaunista -kiertue oli lähtökuopissaan. Varusmiessoittokunnan viihdebändi ja jousiorkesteri olivat aikaisemmin keväällä sulautuneet yhdeksi viihdemusiikkikokoonpanoksi, jonka tulisi nyt laajalla ohjelmistollaan vallata Iisalmi, Jyväskylä sekä Varkaus. Ohjelmasta löytyi kattava läpileikkaus suomalaisen pop-, rock-, ja iskelmämusiikin klassikoita, seuranaan muutama arkistokaapin takaa löytynyt aarre.

_70A8562

Kolmiriviin, sisään bussiin, luku takaa ja renkaat liikkeelle. Ensimmäisenä edessä Iisalmen kulttuurikeskus. Koko karavaaniimme kuului bussin lisäksi tekniikan pakettiauto ja henkilöpakettiauto, jossa piti kuulemma suunnitella. Jostain syystä löysin itseni bussista vaaka-asennosta hyvin nopeasti. Mainio bussikuskimme Pave (ei Maijanen) ajoi nukkuvan bussin Iisalmeen ja roudaus saatiin alkamaan. Kasarmilla olimme edeltävänä iltana jo yhden kerran äänentoiston ja valotekniikan kasanneet, joten jokaisella oli oma tehtävänsä ja sali oli pian valmis. Soundcheckin ja pienen treenisession jälkeen yleisö päästettiin monilukuisena sisään ja kiertue laskettiin käyntiin._1090503

 

Iisalmesta ajoimme seuraavaksi yöksi Rissalan lennostoon Kuopion kupeeseen. Torstaipäivä oli keikaton ja siksi mainio lepopäivä koko porukalle. Aivojen tyhjentämiseksi pääsimme myös ulkoilemaan ja muistelemaan P-kauden sotaharjoituksia taistelijan kuntoradalla. Nukuimme vielä toisen yön siellä, ja aamulla matka jatkui.

Lähdimme laskettelemaan kohti Jyväskylää heti aamulla ja lounasaikaan saavuimme Tikkakosken lennostoon. Majoituimme iltaa varten ja jatkoimme matkaa suuntana Aalto-sali ja tuttu roudausoperaatio. Tässä vaiheessa todettakoon, ettei tämä kiertuetta varten räätälöity viihdeorkesteri ollut yksikön kompaktein tai pienin kombo, ja siksi Aalto-salin tiivistunnelmainen lava tuotti meille muutamia luovuutta vaativia tilanteita. Lopulta kuitenkin 30-henkinen yhtye mahtui lavalle ja yleisökin välillä näki, kuka sitä kitaraa verhojen takana soitti. Kuten Iisalmessa, Jyväskylässäkin tunnelma oli salissa lämmin ja energinen. Ehkä lavallakin uskallettiin jo heittäytyä iskelmän maailmaan, kun oltiin niin veljellisesti kylki kyljessä. Encoret soitettuamme nautimme pitkät suosionosoitukset ja tilanteen rauhoituttua aloimme hurjalla vauhdilla purkaa lavaa.

Yön Tikkakoskella vietimme omillamme. Viestitekniikkakomppania oli ystävällisesti antanut tupansa meidän käyttöömme, ja yön aikana vuorotellen vartioimme toistemme unta. Aamulla jälleen petivaatteet laitettiin reppuun ja lainatuvat siistittiin kuntoon. Bussi käänsi renkaansa kohti Varkautta.

Kiertueen kolmannessa ja viimeisessä konsertissa oli jo toivottua tehokkuutta. Roudaus sujui ja sali oli ajallaan kunnossa. Olikin epäonnettoman hyvä sekoittaa pakkaa parilla sairastumisella… Suurin osa soittajista oli terveenä lavalla, mutta esimerkiksi koskettimien takana taiteili varamiehen varamiehen varamiehen varamies, kersantti Rautasuo. Kaikesta huolimatta tunnelma oli korkealla ja meininki kuului alakerran lämpiöön asti. Vielä kerran lava purettiin ja autot täytettiin tekniikalla. Oli aika lähteä kotiin.

Tai siis kasarmille. Yöllä kahden jälkeen kaarroimme yksikön etupihalle, tyhjensimme bussin ja pakettiautot. Yleisesti olo oli todella uupunut, mutta hyvin tyytyväinen. Takana oli produktio, jollaista ei Varusmiessoittokunnassa oltu koskaan aikaisemmin tehty. Iso kattaus suomalaisia hittejä 70-luvulta nykypäivään ja lähes jokaisesta kappaleesta tämän saapumiserän varusmiehen tekemä jousisovitus. Sunnuntaina uni maistui ihan jokaiselle. Mielessä päällimmäisenä upeat keikat, kuuma paraatipuku ja se, että tyyny on soittajan paras ystävä kiertuebussissa.

– jääkäri Leevi Haapanen

Kirjoittaja on espoolainen musiikkikasvatuksen opiskelija. Hän soittaa Varusmiessoittokunnan jousiorkesterissa viulua, mutta oli tällä kiertueella komennuksella koskettimien takana.