Tag Archives: kersantti

Soitellen sotaan!

Kuten muissakin yksiköissä, on Varusmiessoittokunnassakin loppusota. Tänä vuonna loppusotana toimi 80-luvulle painottuva Kasari-kiertue – yli kahdenkymmenen kasarihitin ja seitsemän eri paikkakunnan konserttielämys. Edellisistä kiertueista poiketen nostalgiaruisketta lähti levittämään koko Varusmiessoittokunta. Aikamatkan tarjosi noin 70-henkinen megaviihdeorkesteri, joka koostui sinfonisesta puhallinorkesterista, isosta jousistosta sekä komppibändistä. Omien laulajiemme lisäksi Kasari-kiertueella loistivat upeat naissolistit Heidi Seppälä, Reeta Saranpää, sekä Hanna Bergström. Kaiken tämän päälle kiertueen yllätysvieraana esiintyi Stratovariuksen kanssa mainetta niittänyt Timo Kotipelto, joka viimeistään nostatti yleisössä kylmiä väreitä. Orkesteria johtivat musiikkikapteeni Tero Haikala sekä yliluutnantti Tommi Suutarinen. Kiertueen juonsi sulavasti tanssiva kersantti Aleksi Murtojärvi.

Vaikka ryhdyimme töihin vasta pari viikkoa ennen ensikonserttia, homma toimi loistavasti, sillä jokainen isompi liike oli tarkasti etukäteen suunniteltu. Komppania jakautui kiertueen ajaksi neljään osastoon; pää- ja etuosastoon, popup-orkesteriin sekä mediatiimiin. Ensimmäinen näistä kattoi suurimman osan soittajista. Etuosasto koostui noin paristakymmenestä varusmiehestä, jotka vastasivat konserttisalien rakentamisesta ja purkamisesta. Tätä osastoa johti loistavasti kersantti Aukusti Koivisto avustajanaan korpraali Otso Koiso-Kanttila. Popup-bändi kasattiin Viihdeorkesterin soittajista, jotka keräsivät soitollaan kohdekaupungeissa kiertueelle yhä enemmän näkyvyyttä. Mediatiimin päätehtävänä oli vastata kiertueen viestinnästä ja konserttitaltioinneista.

Konserttien laadusta ei tingitty, vaikka ensimmäiset yhteisharjoitukset pidettiinkin vain muutamia päiviä ennen ensimmäistä konserttia. Varusmiessoittokuntaan päätyy vuosittain ikäluokkansa lahjakkaimmat ja osaavimmat muusikot, mikä mahdollistaa näinkin isojen konserttien järjestämisen tiukallakin aikataululla. Lähes loppuunmyyty Tampere-talo suorastaan mylvi suosionosoituksista, kun kumarsimme viimeisiä kertoja ensikonserttimme päätteeksi.

Konsertit sujuivat lähes aina edellistä paremmin. Loppuunmyydyt konserttisalit Hämeenlinnan Verkatehtaalla, Lahden Sibeliustalolla sekä Heinolan kesäteatterissa olivat menestyksiä, joissa yleisö palkitsi soittajat raikuvin aplodein. Minulle tärkein konsertti oli kuitenkin Helsingin Finlandia-talolla, omassa kotikaupungissani. Tottakai mieleeni jäivät myös taputuksia säestäneet tömistysaplodit loppuunmyydyssä Turun Logomossa.

Kasari-kiertue saavutti päätepisteensä Kuopion Musiikkikeskuksessa. Ilontäyteinen konsertti loppui Van Halenin Jumpiin, jonka soidessa yksikään soittaja ei pysynyt enää paikallaan. Kiertue, joka vaati suurta panostusta henkilökunnalta ja varusmiehiltä, oli tulossa päätökseen. Tätä kaikkea kirjoittaessani on mielessäni vain yksi asia; kun joskus pyrkiessäni Varusmiessoittokuntaan näin silmissäni hienoja keikkakokemuksia, ei minulla oikeasti ollut mitään hajua, miten isosti täällä asioita todella tehdään.

– kaartinjääkäri Ilari Kaipainen

Kirjoittaja on 20-vuotias helsinkiläinen Showbandin laulaja, jonka erikoisalaa ovat hitaat kasariballadit. Muista yksikön varusmiehistä poiketen hän on suorittanut peruskoulutuskautensa Santahaminan kunniakkaassa Kaartin jääkärirykmentissä.

 

 

HOI HOI, reservin aurinkoa näkyvissä!

Kesä on vihdoin täällä. Se tarkoittaa työntäyteisiä päiviä ja keikkaa keikan perään Varusmiessoittokunnassa. Kaikkia ei kuitenkaan enää armeijan aamut paina, sillä soittokuntamme kaksi kersanttia Ville Laitinen ja Christoffer Timonen ovat kotiutumassa ensi viikolla. He aloittivat palveluksensa saapumiserässä II/15 ja ovat molemmat suorittaneet monipuolisen ja tavallisesta poikkeavan varusmiespalveluksen. Eri yksiköistä sattumusten kautta Varusmiessoittokuntaan tiensä löytäneet kersantit eivät kumpikaan olisi voineet aavistaa, millainen heidän palvelusaikansa tulisi olemaan, mutta ovat erittäin tyytyväisiä siihen.

20160607_Sotilaspassi (1 of 1)

 

“Aloitin varusmiespalvelukseni viime kesänä Kainuun prikaatissa ensimmäisessä viestikomppaniassa. Siellä hain peruskoulutuskauden aikana erityishaun kautta Puolustusvoimien erityistehtäviin ja sain paikan Varusmiessoittokunnan mediatiimistä. Minulla ei ollut mitään tietoa Varusmiessoittokunnasta ja suhtauduin siihen aluksi hieman ennakkoluuloisesti. Päätin kuitenkin ottaa paikan vastaan ja palveluspaikkani vaihtui Kainuun prikaatista Parolan Panssariprikaatiin, jossa uusi yksikköni sijaitsi.
blogiin1Heti saavuttuani Varusmiessoittokunnan tiloihin huomasin, että ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi. Tuolloinen saapumiserä I/15 otti minut hyvin vastaan ja tuntui kuin olisin aina ollut osa porukkaa. Tositoimet alkoivat heti, sillä pääsimme yhdessä muiden soittokuntien mediavarusmiesten kanssa kuvaamaan suurta Tattoo Show -tapahtumaa Hartwall Areenassa. Aliupseerikurssin aikana sain toden teolla tutustua sotilasmusiikin maailmaan, kun viisi eri opintosuuntaamme puhalsivat yhteen hiileen järjestäessämme upeita konsertteja ja tapahtumia. Mediatiimillämme riitti niin sanottuja “mediahommeleita”, joiden lomassa sain oppia paljon uutta koskien minua kiinnostavia media-alaan liittyviä asioita, ja uskon että opeista on minulle paljon hyötyä reservinkin puolella. Taisteluharjoituksissa taitomme pantiin koetukselle erilaisten asekäsittely- ja partiotoimintaharjoituksissa. Parhaiten mieleen ovat jääneet koko päivän kestäneet simulaattoriliivitaistelut reserviläisiä vastaan ja jännittävät tiedustelutehtävät, joissa pimeän vuoksi tuli joskus kaatuiltua maahan kaivettuihin poteroihin.

Vuoden vaihteessa koin jälleen muutoksen palveluksessani, kun aliupseerikurssin taistelutoverini kotiutuivat ja jäin itse ryhmänjohtajaksi tulevalle saapumiserälle. Muita ryhmänjohtajia saapui toisista yksiköistä kouluttamaan I/16-saapumiserää mm. kersanttitoverini Timonen. Uusien alokkaiden kouluttaminen eteni kovissa pakkasissa ja aika ajoin erittäinkin huonoissa sääolosuhteissa, mutta sekä ryhmänjohtajat että alokkaat taistelivat kunnialla tiensä läpi peruskoulutuskaudesta. Varusmiessoittokunnan erikoiskoulutuskauden alkaessa muut ryhmänjohtajat palasivat kotiyksikköihinsä, kun minä ja Timonen jäimme jatkamaan palvelustamme osana soittokuntamme mediatiimiä.

Nyt kotiutumisen lähestyessä kun mietin kulunutta vuotta, olen saanut kokea uskomattoman monipuolisen ja opettavaisen palvelusajan. Olen ollut onnellisessa asemassa siinä suhteessa, että sain tutustua kahteen Varusmiessoittokunnan saapumiserään ja olen löytänyt lukuisia uusia ystäviä. Muistan, kuinka ensimmäisinä päivinäni Varusmiessoittokunnassa katselin kuviomarssiharjoituksia yksikkömme pihassa, ja ihmettelin kuinka on mahdollista soittaa ja marssia samaan aikaan noin täydellisesti. Nyt kevään aikana olen nähnyt kuinka paljon työtä kuviomarssin harjoitteluun soittajat ja kivääritaitoryhmä joutuvat tekemään. Kehitystä on tapahtunut nopeasti. Kun nyt katson yksikkömme edessä tapahtuvia kuviomarssiharjoituksia, näen sen saman positiivisen hengen ja tekemisen meiningin tässä joukossa, kuin minkä näin syksylläkin. Toivotan tämän vuoden saapumiserälle onnea ja menestystä tulevia koitoksia varten. Haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olitte mukana tällä retkellä. On ollut hienoa saada kuulua tähän perheeseen.”

– Kersantti Ville Laitinen

 

blogiin3

“Varusmiessoittokunnan erikoiskoulutuskausi alkaa olla puolivälissä. E-kaudella eri kokoonpanot ovat treenanneet tiiviisti eri konsertteja ja kiertueitansa varten. Kuviomarssia on taidettu treenata ihan kyllästymiseen saakka, mutta se on osattava hyvin, koska sitä lähdetään maailmalle näyttämään.


Mediatiimissä, johon minä kuulun, on myös keskitytty moniin eri työtehtäviin. Olemme valokuvanneet keikkoja ja tehneet myös livetaltiointeja, joita olemme editoineet jälkeenpäin julkaistavaksi materiaaliksi tai yksikkömme omaan käyttöön. Suunnittelin myös muutaman mediatiimin jäsenen kanssa rekrytointikiertueen, jonka toteutimme eri kouluissa Etelä-Suomen alueella toukokuussa. Kuvasimme myös toukokuun alussa tämän kuun alkupuolella julkaistun Ysäri-kiertueen trailerivideon. Traileri saavutti somessa paljon huomiota myös lehtien verkkosivuilla. Mediatiimissä meillä on ollut aina hyvä henki yllä ja ei olla asioita turhaan murehdittu. Siellä jokainen meistä ”mediapettereistä” on ollut elementissään omilla osaamisalueillaan. Pitäkäähän sama ilme pojat yllä.

Olen päässyt myös keikkailemaan Varusmiessoittokunnan mahtavan Showbandin kanssa. Itselläni ei minkäänlaista musiikillista taustaa ole, mutta kyllä rap taipuu jollakin tasolla tarpeen tullen. Pääasia, että pysyy rytmissä mukana ja on hyvä flow päällä. Pääsin Showbandin mukaan lukuisille unohtumattomille keikoilla, mistä olen erittäin kiitollinen. Tuskin tulen enää ikinä esiintymään yhtä isosti missään tai yhtä lahjakkaiden ihmisten kanssa. Pojathan tietää, että skaala on mieletön, kun on kyseessä Showband.

Aloitettuani palvelukseni alokkaana Hämeen panssaripataljoonan Panssarivaunukomppaniassa viime kesänä en olisi tuolloin uskonut ikinä löytäväni itseäni kotiutuessani Varusmiessoittokunnasta. Suoritin viime syksynä panssarivaunukomppaniassa Panssarijääkäri-AUK:n, minkä jälkeen minut sijoitettiin ryhmänjohtajaksi peruskoulutuskaudeksi Varusmiessoittokuntaan. Minulla oli paljon ennakkoluuloja tulevaa yksikköäni kohtaan, mutta huomasin luulojeni olevan vääriä ja vanhentuneita. Yksikön varusmiehet olivat kuuliasia ja hyvin motivoituneita, mikä sai minut tykästymään yksikön toimintaan. Kysäisin yksikön varapäälliköltä mahdollisesta jäämisestäni Varusmiessoittokuntaan ja hän laittoi asioita tapahtumaan. Nyt olen suorittanut loppuun palvelukseni Varusmiessoittokunnassa ja en olisi voinut aikoinani paremmin osata  valita loppupalveluspaikkaani.

Henkilökohtaiset mietteet palvelusvuodestani Suomen puolustusvoimissa ovat positiiviset. Parolan Panssariprikaatista on muuttunut minulle koti ja paikka, jota varmasti ikävöin tulevaisuudessa. Uskon palvelusvuoteni olevan yksi ainutlaatuisimmista, koulutustaustani ansiosta. Vaikeuksien kautta voittoon – vaikka minusta ei vaununjohtajaa virallisesti ikinä tullutkaan. Välillä oli vähemmänkin miellyttäviä päiviä, mutta nyt jälkeenpäin sanottuna ymmärrän paremmin sanonnan “aika kultaa muistot”.

Haluan kiittää Puolustusvoimia unohtumattomasta palvelusvuodesta. Panssarivaunukomppaniaa ja Varusmiessoittokuntaa, joissa sain hyviä ystäviä itselleni. Kiitän esimiehiäni, palvelustovereitani ja alasiani kuluneesta vuodesta, jotka tekivät siitä unohtumattoman. Oltuani nyt vuoden armeijassa päällimmäiseksi mieleeni jäi, että olemme varmistamassa täällä Puolustusvoimissa hienoa asiaa, ja se on itsenäinen Suomi.

– Kersantti Christoffer Timonen

 

blogiin2

– Kotiutuvilla kersanteilla alkaa aamut olla vähissä.