Tag Archives: kivääritaitoryhmä

Kuviomarssin ammattilaiset Tšekissä

Torstaiaamu klo 4:30. Yksikössä kajahtaa päivystäjän huuto: “Komppaniassa herätys, tänään lähdetään Tšekkeihin!”

Oli jännittävää lähteä ulkomaille koko komppanian voimin. Erityisesti siviilivaatteet toivat uusia ulottuvuuksia yhdeksän kuukauden ajalta tuttuihin, kurkkusalaattiin pukeutuviin palvelustovereihin. Helsinki-Vantaan lentokentällä satahenkisen joukkomme tunnisti varusmiehiksi vain armeijan vihreistä repuista sekä Varusmiessoittokunnan nimellä varustetuista check in -pisteistä. Saavuttuamme Prahan lentokentälle jakaannuimme kahteen osastoon. Konserttisoittokunnan määränpäänä oli illan konserttikaupunki Brno ja muiden majoituskaupunkimme Olomouc. Puistokonsertin alkaessa iltahämärä viilensi päivän yli 30-asteisen helteen siedettäväksi, mikä houkutteli paikalliset puistoon nauttimaan laulu- ja puhallinsolistien maustamasta svengaavasta viihdemusiikista.

Hyvin nukutun yön jälkeen tutustuimme aamupäivällä Olomoucin vanhankaupungin nähtävyyksiin. Illan konserteista vastasi Jousiorkesteri sekä Showband. Jousiorkesterin konsertti sijaitsi Olomoucin katedraalissa ja Showbandin keikka vanhankaupungin torilla. Katedraalin upeassa akustiikassa kaikuvaa jousimusiikkia oli saapunut kuuntelemaan runsas joukko paikallisia sekä Kroměříž Tattoon kuviomarssimaiden kenraaleja. Illan sateista huolimatta Showband nostatti energiallaan keikkansa tunnelman kattoon.

Siirryimme lauantaina aamiaisen ja lyhyiden treenien jälkeen ensimmäiselle kuviomarssikeikkapaikalle, edellisenä päivänä tutuksi tulleelle Olomoucin torille. Tunnelma oli odottava ja jännittynyt, sillä oli aika esittää kuviomarssi ensimmäistä kertaa koko komeudessaan. Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan lisäksi Tattoo-tapahtumaan osallistui Saksa, Slovakia sekä isäntämaa Tšekki kahdella soittokunnalla. Yhtenä kuviomarssiesityksenä nähtiin jopa tšekkiläisten sotilaspoliisien moottoripyöräkuvio! Kaikki soittajat olivat terveinä, joten tehtäväni varamiehenä oli täytetty ja sain mahdollisuuden ihailla kuviomarssiamme aitiopaikalta. Esitys oli monipuolinen, särmikäs ja energinen. Vedon jälkeen yleisö palkitsi varusmiehet raikuvin suosionosoituksin vielä lukuisien väliaplodienkin jälkeen.

Illalla siirryimme Kroměřížiin, jossa Showband veti upean viimeisen keikkansa sellaisella draivilla, jollaista paikalliset tuskin olivat aiemmin nähneet. Olomoucissa kuviota seuranneet prikaatinkenraali Kim Mattsson sekä Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Jyrki Koskinen pitivät päivän päätteeksi kannustavat puheenvuorot koko Varusmiessoittokunnalle.

Sunnuntaina Jousiorkesteri konsertoi Olomoucin vanhassa sotilassairaalassa, jonka upeat puitteet houkuttelivat yleisöä runsaslukuisesti paikalle. Iltapäivällä siirryimme sotilaspoliisien saattamana Kroměřížiin. Vuoden viimeisen kuviomarssishown esitimme vesisateen takia vihreissä lomapuvuissa.

Kuviomarssiohjelmamme avattiin Nuijamiesten marssilla, jota seurasi Hiiden orjien laulu, johon marssikapellimestarimme, musiikkikapteeni Henry Perälä oli suunnitellut g-avaimen muotoisen kuvion. Sikermä jatkui edelleen Jääkärimarssilla, joka kajahti laulun kera komeasti taivaalle. Marssisikermä päättyi Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa -kappaleeseen, jonka sooloryhmään kuului kaksi rumpua ja piccoloa. Korpraali Pekka Niemi otti yleisön haltuun korpraali Ilari Kaupin sovituksella, joka yhdisteli Vivaldin ja Beethovenin tunnettuja teoksia eheäksi kokonaisuudeksi lavabändin ja puhallinorkesterin säestyksellä. Rumpu- ja soolokivääriryhmän näyttävät temput käynnistivät esityksen loppuhuipennuksen, Rocky IV-elokuvasta tutun War-kappaleen. Onnistuneen vedon jälkeen yleisö hurrasi ja osoitti seisten suosiotaan Paraatisoittokunnan poistuessa Suomi-marssin tahdissa ulos estradilta.

Pääsimme isäntämme järjestämänä vierailemaan Prahan linnan Pyhän Vituksen katedraalin. Rakennus oli valtava ja yksityiskohtainen niin ulkoa kuin sisältä. Upeimpana yksityiskohtana mieleeni jäi auringon heijastamat valtavien lasimaalauksien värit katedraalin seinustoilla. Kiipesimme myös katedraalin torniin, ja 287 kierreportaan jälkeen uupuneet taistelijat palkittiin upealla kaupunkinäkymällä. Vaikka kiväärien kanssa matkaavilla tuli lentokentällä kiire, ehti jokainen varusmies matkatavaroineen kuitenkin koneeseen – tai niin ainakin luultiin.  Onneksi lomillelähtöpäivänä viimeinenkin vihreä reppu löysi tiensä takaisin kultaiseen kotiyksikköömme.

– korpraali Ida Komppa

Kirjoittaja on 27-vuotias Tuusulasta synnyinkaupunkiinsa Lahteen paluumuuttanut oboisti, hammaslaborantti ja tuleva musiikkipedagogi. Pikkutarkka röörinveistäjä on tienannut sotkulippuja maininnoilla “särmä punkka” ja “joukkueen ainut asetarkastuksesta ensimmäisellä läpi”. Prikaatin ahkerin sienestäjä on kerännyt kymmeniä litroja kanttarelleja pakkaseen palveluksensa aikana.

Suuria tunteita ja tulista tangoa

Puolustusvoimien varusmiessoittokunta oli Seinäjoen Tangomarkkinoilla tänä vuonna näkyvästi esillä. Paraatisoittokunta antoi festivaalille upean lähtölaukauksen paraatin ja kuviomarssiesityksen muodossa. Viihdeorkesteri viihdytti yleisöä Tangokadulla jopa kahtena eri iltana saaden tangokansan hetkeksi vaihtamaan tanssiaskeleensa rockiin. Perjantaina Varusmiessoittokunnan osuus Seinäjoella huipentui Tango Finlandia -juhlakonserttiin, jossa yliluutnantti Tommi Suutarisen johtama varusmiehistä ja reserviläisistä koottu tango-orkesteri säesti toinen toistaan kuuluisampia tangokuninkaallisia.

Keskiviikkona 5.7. Parolannummelta ampaisi matkaan kahden pakettiauton lisäksi kahden linja-autollisen verran soittajia. Seinäjoella lähes heti bussista noustuamme alkoi Tangoparaati, jonka musiikillisen puolen hoiti Varusmiessoittokunta. Esiinnyin itse ensimmäistä kertaa paraatissa marssilyyran varressa. Tahditimme etupäässä kulkevien tangokuninkaalisten ja muiden esiintyjien etenemistä soittaen tunnettua La Cumparsita-tangosävelmää. Paraatin aikana kulkue pysähtyi välillä ihastelemaan tanssi- ja lauluesityksiä. Kulkueen loppupuolella esitimme harjoittelemamme kuviomarssiesityksen.

Viihdeorkesteri soitti keskiviikko- ja torstai-iltoina Seinäjoen pääkadulla, joka suljettiin festivaalien ajaksi muulta liikenteeltä. Tangolavalla esiintyi meidän lisäksi eri solisteja Jari Sillanpäästä aina Kyösti Mäkimattilaan. Viihdeorkesteri jaksoi antaa parastaan torstain pitkien harjoitustenkin jälkeen, ja yleisö oli mielissään kuullessaan muutakin musiikkia kuin tangoa.

Perjantaiaamuna saavuimme Seinäjoki-areenalle ja näimme televisiosta tutun lavan valoineen ja savuineen. Päivän harjoitusaikataulu oli minuutin tarkkuudella suunniteltu ja siinä oli pysyttävä. Illan juhlakonsertissa säestimme useita hienoja laulajia, joista etenkin Teemu Roivainen ja Arja Koriseva tekivät minuun syvän vaikutuksen. Arja Koriseva esittikin konsertissa sovitukseni kappaleesta Rakkaus riepottaa. Sain sovituksesta kaikin puolin hyvää palautetta ja olin siihen itsekin tyytyväinen.

Tangomarkkinat ja erityisesti juhlakonsertti olivat todella hienoja kokemuksia. Tango musiikin ja tanssin muotona tulivat takuulla kaikille kolmen päivän aikana tutuksi. Saavuttuamme majoitukseen myöhään perjantai-iltana oli kaikilla varmasti tunne, että oli antanut viikon aikana kaikkensa.

– jääkäri Ilari Kauppi

Kirjoittaja on 19-vuotias iisalmelainen kosketinsoittaja, joka aloittaa asepalveluksen jälkeen opinnot Helsingin Pop & Jazz Konservatoriolla. Viihdeorkesterin lempeä pianisti soittaa Paraatisoittokunnassa myös marssikellopeliä. Säveltäminen, sovittaminen ja etenkin jazz ovat hänellä lähellä sydäntä.

Takaisin metsään – intensiivisen jääkäriharjoituksen jälkitunnelmia

Ennen juhannuslomia oli aika työntää soittimet hetkeksi syrjään ja palata rynnäkkökiväärien kanssa takaisin metsään. Neljän päivän mittaiseen jääkäriharjoitukseen osallistui varusmiesten ja kantahenkilökunnan lisäksi myös joukko Varusmiessoittokunnan omia reserviläisiä, jotka toimivat harjoituksessa ryhmänjohtajina ja rastikouluttajina. Harjoituksen aikana kävimme ampumaradalla, kertasimme sotilaan perustaitoja ja opettelimme reserviläisten johdolla perusteita asutuskeskustaistelusta, ”aketuksesta”.

Harjoitus huipentui keskiviikkopäivän taistelutekniseen marssiin ja AKE-kylässä käytyihin taisteluihin. Lähdimme aamutuimaan marssimaan itsenäisinä ryhminä pitkin kartan osoittamaa reittiä. Matkalla kohtasimme rasteja, joissa testattiin tärkeitä sotilaan perustaitoja, kuten evakuointia ja etenemistä tulituksen aikana. Ylitimme marssin loppupuolella myös vesistön, minkä jälkeen jatkoimme märissä maastopuvuissa kohti vihollisen tiedettyä olinpaikkaa. Marssittuamme jonkin aikaa tiedustelijamme teki suojeluvaroituksen havaittuaan ilmassa myrkyllisiä kaasuja. Puimme sadevaatteet päälle ja asensimme kaasunaamarit valmiiksi. Marssi päättyi lopulta suojeluhälytykseen, ja maaliin kiiruhdettiin huuruiset kaasunaamarit kasvoilla.

Nopean ruokailun ja vaatteiden vaihdon jälkeen otimme toisistamme mittaa joukkueiden välisessä asutuskeskustaisteluharjoituksessa. Harjoituksessa sovelsimme reserviläisten kouluttamia asioita, kuten kulmien nopeaa haltuunottoa ja huoneiden eri vyöryttämistekniikoita. Rankan päivän jälkeen siirryimme uupuneina takaisin kotiyksikköön, missä järjestettiin vielä nopea asehuolto ennen viimeisen harjoituspäivän koitoksia.

Lomillelähtöpäivänä pidettiin reipas liikuntakoulutus, jossa kiipeilimme esteradan läpi ja juoksimme viereisen pururadan ympäri. Hyvällä ryhmähengellä jaksoimme pitää yhteisen sykkeen ja taistelutahdon korkealla vielä harjoituksen viimeisilläkin metreillä.

Juhannuslomien jälkeen Varusmiessoittokunnassa on alkanut jälleen tiivis harjoittelurumba. Seuraava suurempi esiintyminen koittaa heinäkuussa Seinäjoen Tangomarkkinoilla. Aurinkoista kesää ja tervetuloa kuuntelemaan!

– korpraali Jani Kaitosalmi

Kirjoittaja on 19-vuotias espoolainen pianisti, joka aloittaa armeijan jälkeen insinööriopinnot Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa. Varusmiessoittokunnan monitoimimiehenä hän on suorittanut palvelustaan niin mediatiimissä, kivääritaitoryhmässä, Jousiorkesterin solistina kuin mieskvartetin tenorina.

Kivääritaitoryhmä – asento!

*Kersantti pyöräyttää kiväärin olkapäälleen.*

”Ja tämän asennon nimi on vaikka Raumalainen snaipperi.”

”Herra kersantti, mitä…?”

Varusmiessoittokunnan kivääritaitoryhmä on bändi- ja jousisoittajista sekä valo- ja äänimiehistä koottu särmikäs kokoonpano. Se marssii kuviomarssissa Konserttisoittokunnan takana ja suorittaa erilaisia silmää hiveleviä temppuja kromatuilla rynnäkkökivääreillä. Ryhmää luotsaa omalaatuisesta huumoristaan tunnettu kersantti Eero Sampolahti.

Kivääritaitoryhmän harjoittelu alkoi maaliskuussa perusteiden opettelemisella. Tutut asennot ja levot käytiin kiväärien kanssa aluksi uudestaan läpi. Ryhmämme oppi nopeasti, ja ensimmäistä puolentoista kierroksen heittoa pääsimme kokeilemaan jo aikaisessa vaiheessa. Kersantti Sampolahden demonstroidessa heittoa ensimmäistä kertaa ei ryhmässä tainnut olla ainuttakaan jääkäriä, jonka monttu ei olisi auennut ihmetyksestä. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja hankeen harjoittelemaan!

Aluksi heittelystä ja pyörittelystä ei tullut yhtään mitään, ja vuosien varrella kovia kokeneet harjoituskiväärit saivat kiitettävästi kontaktia maankamaraan. Ahkera harjoittelu kuitenkin palkittiin, ja jokainen kivääritaitoryhmän jäsen hallitsi tarvittavat kuviot huhtikuisessa barettikokeessa. Sitten maaliskuun on mukaan tarttunut jo vino pino suomalaisittain nimettyjä marssitemppuja, kuten Ilves, Ahma ja Paula.

Harjoittelemme joka aamu joko ohjatusti tai itsenäisesti. Lisäksi motivoituneimmat voivat usein jatkaa harjoittelemista iltavapailla. Harjoituksista ei puutu verta, hikeä ja kyyneleitä (tai tuskaisia irvistyksiä, kun kivääri kolahtaa peukalontyveen tai putoaa jalan päälle, kuten allekirjoittaneella). Kiväärin pyörittely ja kannattelu vaativat runsaasti voimaa, ja pitkän treenipäivän jälkeen tietää tehneensä jotain. Ehkä tärkein ominaisuus, jota kivääritaitoryhmäläiseltä kuitenkin vaaditaan, on kärsivällisyys. Temppuja ei opi heti, ja liike saattaa vaatia satoja toistoja näyttääkseen hyvältä. Varusmiesten on onnistuttava myös ryhmänä. Jos yksi tekee jonkin liikkeen laiskasti tai hiukan myöhässä, saa se koko kokoonpanon näyttämään huonolta.

Kivääritaitoryhmä saa harjoitellessaan osakseen ihailevia katseita muiden yksiköiden varusmiehiltä ja muilta ohikulkijoilta. Pyörittely näyttää nykyään särmältä, kun kiväärit eivät juuri putoile. Ryhmän yhteishenki on myös Varusmiessoittokunnan tapaan loistava. Muita kannustetaan ja jokainen saa varmasti apua, jos jonkin tempun tai kuvion kanssa on ongelmia. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saa tehdä jotain ainutlaatuista näin mahtavien ihmisten kanssa!

– jääkäri Ilkka Olkku

Kirjoittaja on alunperin hollolalainen, sittemmin lahtelaistunut Viihdebändin laulusolisti. Varusmiessoittokunnan keikoilla 20-vuotiaan tunteikkaiden kappaleiden tulkitsijan voi bongata myös akustisen kitaran varresta.

Baretin vuoksi

Komppaniassa herätys! Oli aika suorittaa barettikokeen toinen osuus, 25 kilometrin mittainen jalkamarssi. Edellisenä päivänä pidettiin barettikokeen musiikillinen osuus, jossa testattiin yksilösuorituksin kuviomarssin perusteita. Jokaisen oli läpäistävä myös erillinen näyttö oman kokoonpanonsa perusasioissa. Konserttisoittokunta suoritti marssikapellimestari Henry Perälän johdolla paraatikäytäntöharjoituksen. Rumpu- ja kivääritaitoryhmälle järjestettiin omat perustaitoja mittaavat kokeensa.

Taisteluvarustus pakattiin jo edellisenä iltana valmiiksi. Kilpailuhenkisyyttäkin löytyi. Olimme laatineet sotasuunnitelman valmiiksi, jotta olisimme ensimmäisinä perillä kohteessa. Lähdimme liikkeelle tupajärjestyksessä. Alkumatka sujui vauhdikkaasti, ja pidimme ensimmäisen tauon vasta kahden tunnin marssimisen jälkeen. Noin puolivälissä matkaa oli aika pitää ruokatauko. Torstaipäivän perinteitä kunnioittaen söimme luonnollisesti hernekeittoa ja pannukakkua.


Ruokailun jälkeen taukovälit lyhenivät. Nostimme jalat aina puuta vasten, kun siihen tuli mahdollisuus. Lopputaival Aulangon golfkentältä Hämeenlinnan muinaislinnalle tarvottiin hieman alkumatkaa raskaammassa maastossa. Vaikka monella painoi jaloissa väsymys, piti huippuluokan ryhmähenki jokaisen kuitenkin liikkeessä. Kaveria ei jätetä -periaate pidettiin mielessä läpi koko raskaan taipaleen.

Aulangon harjun päällä odotti soittokuntamme päällikkö, musiikkikapteeni Ville Paakkunainen. Olimme suorittaneet barettikokeen hyväksytysti ja saimme painaa baretit päähämme. Nykyään meidän mahtavan erikoisjoukkomme erottaa sekä kasarmilla että lomilla soittokunnan sinisestä baretista.

– jääkäri Jere-Pekka Laitinen

Kirjoittaja on 19-vuotias imatralainen trumpetisti, jonka tavoitteena on ammattimuusikon ura. Vapaa-aikanaan hän hioo swingiään Aulangon golfkentillä.

Nyt soitetaan!


Niin se erikoiskoulutuskausi vain alkoi. Valaloman jälkeisenä aamuna suuntasimme varusvarastolle hakemaan siniharmaita paraatipukujamme. Uusia varusteita jonotettiin, kokeiltiin ja ihmeteltiin koko aamupäivä. Kun paraativarusteet oli särmätty, nappasimme edustuskuvat mediatiimimme järjestämässä pop-up-studiossa. Loppupäivän valmistauduimme seuraavana päivänä alkavaan musiikkikoulutukseen valitsemalla muun muassa äänenjohtajia.

Keskiviikkona pääsimme vihdoin itse asiaan. Heti aamupalan jälkeen puhaltajat vetäytyivät harjoituskoppeihinsa, kun jousi- ja bändisoittajat järjestyivät pihalle kivääritaitoryhmän ensimmäistä harjoitusta varten. Ryhmän toiminta näytti melko vaaralliselta ja haastavalta, joskin äärimmäisen hauskalta.  Lounaan jälkeen siirryimme bändi- ja orkesteriharjoituksiin. Itse soitin klarinettia konserttisoittokunnan harjoituksissa. Kappaleet olivat teknisesti haastavia, mutta ensimmäiset harjoitukset lähtivät siitä huolimatta hyvin käyntiin. Treenien jälkeen tuli välitön tarve ja halu päästä hiomaan uusia stemmoja esityskuntoon.

Päivärytmimme on muuttunut melkoisesti. Taisteluliivien pukeminen on vaihtunut orkesteriharjoituksiin ja tetsaaminen paraatikäytäntöjen opettelemiseen. Niissä vasta opettelemista onkin! Kuviomarssiharjoituksessa toistimme kaksi ja puoli tuntia pelkästään asentoa, lepoa ja liikkeellelähtöä. Harjoitus tuotti tulosta, ja sulkeisten jälkeen liikkeet sujuivat kaikilta jo melko särmikkäästi.  Tavallista lyhyemmän viikon jälkeen oli jälleen aika lähteä lomille. Seuraavan viikon maanantaille oli siunaantunut yksikön yhteinen lomapäivä, joten lomailimme tavallista pidempään.

Erikoiskoulutuskausi on tuonut uuden jännittävän puolen varusmiespalvelukseen. Sen on huomannut myös jääkärien ilmeistä. Meininki on ollut entistäkin iloisempaa ja pirteämpää. Uutuudenviehätys ei ole kadonnut mihinkään. Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevia konsertteja!

– jääkäri Otso Koiso-Kanttila

Kirjoittaja on 20-vuotias espoolainen klarinetisti, joka nauttii puhallinmusiikin lisäksi myös valokuvaamisesta ja kuorolaulusta.