Tag Archives: konserttisoittokunta

Palveluksen alkutaival huilistin silmin

Eletään kauan odotetun erikoiskoulutuskauden ensimmäisiä päiviä. Soittimet on juuri jaettu ja kokoonpanoilla ensimmäiset harjoitukset on pidetty. Odotamme innolla tulevia keikkoja ja kiertueita, joita tämän porukan kanssa tullaan kokemaan. Itse suoritan palvelustani Konserttisoittokunnassa, eli konskissa, ja odotukset huilusektiostani ovat korkealla. Ensimmäinen keikka häämöttää jo muutaman viikon päässä, joten soittotahti tulee olemaan kova. Fiilikset ovat jokaisella korkealla ja soittointoa riittää. Voinpa siis todeta, että mahtava vuosi on tulossa.

 

 

Viikko sitten osallistuimme valatilaisuuteen, jossa meidät ylennettiin jääkäreiksi. Sitä ennen suoritimme seitsemän viikkoa kestäneen peruskoulutuskauden, johon kuului monipuolisesti sotilaan perustaitojen opiskelua. Peruskoulutuskauden aikana koimme niin metsässä ryömimistä ja tetsaamista, kuin myös oppitunteja ja kirjallisen materiaalin opiskelua. Henkisesti ja fyyisesti raskaita metsäpäiviä meille kertyi 15 kappaletta. Kaikesta huolimatta ne olivat myös erittäin palkitsevia ja tapahtumarikkaita. Opimme tuntemaan toisiamme paremmin ja ymmärtämään ryhmässä toimimisen tärkeyden: ketään ei jätetä yksin eikä lähdetä sooloilemaan. Viimeiseen leiriimme sisältyi taistelijantutkinto, jossa arvioitiin koko peruskoulutuskauden koulutussisällön omaksuminen. Taistelijantutkintorata, jolla osaamista testattiin, oli taidokkaasti toteutettu ja siitä oli tehty aidon taistelutilanteen tuntuinen “aitojen” vihollisten avulla. Kiitos tästä kuuluu lukuisille reserviläisille. Adrenaliini virtasi ja sen voimalla harjoitus tykitettiin kunnialla loppuun asti!

Mistä sitten sain alunperin idean lähteä kokeilemaan onneani Varusmiessoittokunnan pääsykokeisiin? Soitin pitkään nuorisopuhallinorkesterissa, Tuulimyllyn Puhaltajissa, josta monia on myös hakeutunut tänne soittamaan. Heiltä on tullut paljon positiivisia kommentteja soittokunnan toiminnasta sekä suosituksia lähteä mukaan. Keikkoja olen käynyt katsomassa ympäri Suomea ja esiintymisten aikana vallitseva mukaansatempaava meininki innoitti minut miettimään hakemista entistä vakavammin. Viime syksynä aloitinkin musiikin ammatilliset opinnot. Korkeakoulututkinnon lisäksi haluan parantaa työllistymismahdollisuuksiani musiikin parissa. Siispä hamuan itselleni paikkaa aliupseerikoulun äänenjohtajalinjalta.

Vuosi tuo mukanaan paljon kiertueita, suuria tunteita ja mahdollisesti läpi loppuelämän kestäviä ystävyyssuhteita. Tulemme muun muassa vierailemaan Hamina Tattoossa,  toteuttamaan 70-luvun kiertueen loppusotanamme, unohtamatta Sveitsin Avenches Tattoota.

Kaiken tämän lisäksi toivon seuraavan vuoden aikana kasvavani ihmisenä. Loppuun haluan vielä lisätä kiitokset kaikille tähän saapumiserään kuuluville: jo näinä kahtena kuukautena olen kokenut elämäni parhaimpia hetkiä teidän seurassanne!

Jääkäri Latvanen

Saara Latvanen on 19-vuotias huilisti Huittisista, nykyisin Tampereella asuva musiikkipedagogiikan opiskelija. Huilun lisäksi hän soittaa saksofonia ja pianoa. Ellei vapaa-ajalla ole mahdollisuutta musiikkiin, käteen tarttuvat kirja ja kahvikuppi.

Kapellimestarikoulutuksen monet haasteet

Kun AUK:in sotaharjoitukset on saatu päätökseen ja aseet laskettu takaisin holviin, viidelle kapellimestarilinjan oppilaan on aika kaivaa tahtipuikko esille ja opetella johtamaan orkesteria. Kahdeksan viikon aikana koulutus on todella tiivistä ja vaativaa, kotiutumiseen mennessä meillä tulee olla valmiudet varmaan ja osaavaan kapellimestaritoimintaan. Ensimmäiset yhteiset orkesteriharjoitukset puhallinäänenjohtajalinjan kanssa olivat jo toisena päivänä, joten meidät asetettiin heti vaativaan paikkaan. Kahden viikon tiiviit harjoitukset huipentuivat Ultra Bra-konserttiin, jossa kapellimestarioppilaat johtivat sekä klassisia puhallinteoksia että Ultra Bran tunnettuja kappaleita.

Itselläni ei ole aikaisempaa kapellimestarikokemusta, joten koulutuksen alkupuoli tuotti pientä jännitystä. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien olemme opetelleet ja harjoitelleet uusia tietoja ja taitoja musiikkikapteeniemme opastuksella. Koen kapellimestarilinjan mielekkäänä, sillä koulutus vaatii jatkuvaa voimavarojen hallintaa, tehokasta harjoittelua ja vahvaa keskittymistä omaan tekemiseen. Marraskuun alkupuolen saimme nauttia myös orkesterijohdon kouluttajan, kapellimestari Juha Törmän opetuksesta, joka viikon aikana pystyi tarjoamaan harjoitusvinkkejä, opettamaan teknisiä taitoja sekä kertomaan orkesterin harjoittamisesta. Ryhmämme keskuudessa pystymme antamaan toisillemme rehellistä ja rakentavaa palautetta johtamisesta, ja joskus myös siitä, valitseeko sotilaskodissa hillomunkin vai muffinin. Rentoutuminen on helpompaa, kun tietää tehneensä tehokasta työtä päivän aikana.

Kapellimestarit ovat vastuussa soitettavien kappaleiden valinnasta, musiikillisista päätöksistä, orkesterin harjoittamisesta ja harjoitusten aikataulutuksesta. Kapellimestarikoulutukseen kuuluvilla tekniikkatunneilla harjoitellaan johtamiskaavoja ja molempien käsien hallintaa, partituurin analysointitunneilla tutkitaan sävellysten olennaisia osia ja kappaleiden johtamista orkesterille, orkesteriharjoituksissa johdamme orkesteria kouluttajien tukemana sekä video-oppitunneilla katsomme johtamiamme harjoituksia tai konsertteja. Jokaisen orkesteriharjoituksen ja konsertin taltioimme kapellimestarien harjoituskäyttöön. Aktiivinen itsenäinen työskentely vapaa-ajalla on tärkeää. Se on osattava hyödyntää hyvin, sillä orkesteriharjoituksissa on oltava aikataulu tehtynä, partituuri hallinnassa ja tekninen johtaminen kunnossa. Jokainen minuutti on tärkeä, jotta kaikki harjoiteltavat paikat saadaan esityskuntoon.

Vaikka kotiutuminen kolkuttaa, keikkoihin valmistautumista riittää. Tiedossa on vielä Jouluksi kotiin- ja Isänmaalle-konsertteja, ohessa muutamia muita. Materiaalia tulee käsiteltäväksi paljon sekä kapellimestareille että äänenjohtajalinjalaisille, joten toimiva yhteistyö on tärkeää onnistuneiden konserttien saavuttamiseksi. Mitä nopeammin kapellimestarit hallitsevat partituurin ja harjoittamisen, sitä enemmän harjoitusaikaa pystytään käyttämään tehokkaasti. Äänenjohtajalinjalaiset pitävät viikon aikana useita stemmaharjoituksia, joten harjoituksissa pystymme keskittymään musiikin tekemiseen.

 

Kapellimestarikoulutus on opettanut tehokasta ajanhallintaa, ennakoivaa johtamista ja musiikillisten kokonaisuuksien hahmottamista. Kaikki nämä taidot tulevat varmasti tarpeeseen tulevaisuudessa harrastusten sekä ammatin parissa. AUK on antanut todella arvokasta koulutusta, ja voin varmasti vuosien päästä kiittää itseäni, että olen valinnut jatkaa palvelusta joulukuuhun saakka

– oppilas Jusa Mankki

Oppilas Mankki on 21-vuotias alttoviulisti Helsingistä. Soittamisen ja matematiikan opintojen ohessa suurin osa vapaa-ajasta kuluu frisbeegolfin parissa.

Ääntä johtamassa

Hälvälän viimeisetkin havunneulaset on karisteltu vaatteista ja AUK:in toinen vaihe on nyt lähtenyt toden teolla käyntiin. RUK:iin valittujen lähdön jälkeen saimme kukin tietää AUK2-linjamme. Linjoja ovat äänenjohtajalinja, johon sisältyy bändin, puhaltajien-, lyöjien ja jousten äänenjohtajakoulutus, viestintälinja, joka keskittyy tiedottamiseen ja media-alan koulutukseen, tapahtumatuotanto, joka perehtyy tapahtumien järjestelyihin ja tuottamiseen sekä kapellimestarilinja, jossa oppilaista koulitaan täysiverisiä kapellimestareita. Linjaan sisältyy myös marssikapellimestarin opinnot. Linjojen jaon jälkeen aloimme työstää Ultra Bra -projektia Apollo-orkesterin kanssa, sekä valmistelemaan tulevia tapahtumia ja konsertteja, kukin omalla tahollaan.

 

AUK:in tarkoituksena on antaa meille valmiudet johtotehtäviin sekä äänenjohtajina että sotilasjohtajina. Olemme jokainen vuorollamme päävastuussa soitinkokoonpanostamme ja huolehdimme, että kaikki käytännön asiat sujuvat. Myös kouluttajat ovat siirtyneet enemmän arvioitsijoiden rooliin ja siirtäneet suurimman osan vastuusta meille varusmiehille. Tämä näkyy myös kahvin kulutuksen suuresta kasvusta (terveisin yksikön kahvivastaava). Vaikka väkeä on vähemmän, esimerkiksi jousten äänenjohtajalinjalla vain 7 henkeä aikaisemmasta 20 hengen orkesterista, toiminta jatkuu edelleen hyvissä merkeissä.

Kolmen ensimmäisen päivän aikana bändiämme kävi luotsaamassa pitkän linjan muusikko, tuottaja, sovittaja, sekä lauluntekijä Sami Pitkämö, joka luennoi bändin johtamisesta ja käytännön asioista. Hän avusti meitä pääsemään vauhtiin ensimmäisen projektimme kanssa. Bändilinjalla pääsee soittamaan monien erilaisten muusikoiden kanssa, sekä hankkimaan käytännön kokemusta kiireellisellä aikataululla tuotettavista projekteista. Töitä on paljon, aikataulut ovat tiukkoja, ja kukin joutuu vuorollaan ottamaan yhtyeen toiminnasta vastuun. Kaikki ovat kuitenkin mukana hyvällä meiningillä, ja luvassa on varmasti hienoja keikkoja, kokemuksia, ja suhteita joista on hyötyä vielä kaukana tulevaisuudessakin.

Bändilinja on uusi, tänä vuonna ensimmäistä kertaa toteutettava bändisoittimiin erikoistunut äänenjohtajalinjan alalaji, johon on sulautettu kaikki aliupseerikurssille jääneet soittajat showbandistä sekä viihdeorkesterista. Käytännössä tehtävämme on tuottaa sisältö tapahtumatuottajien järjestämiin tapahtumiin. Joka projektia varten muodostetaan kuhunkin tapahtumaan parhaiten sopiva kokoonpano eri soittajien vahvuuksia hyödyntäen. Jokaista projektia johtaa eri henkilö bändin sisältä ja hän on vastuussa sekä sisällön suunnittelemisesta, treenien järjestämisestä että bändin toimivuudesta.

Linjaamme kuuluu soittoryhmän ja sektion johtamista, konserttien ohjelmistojen valmistelua, sekä tietysti paljon konsertteja. Aikataulut ovat tiukempia kuin aikaisemmin ja uutta asiaa on omaksuttava lyhyessä ajassa, joten yhteistyö on erityisen tärkeää tapahtumien järjestämisessä sekä informaation kulussa. Kaikkien tulee puhaltaa yhteen hiileen jotta saamme aikaan mielettömän aliupseerikurssin. Ohjelmistot laadimme itse. Osa kappaleista on vanhoja tuttuja, kuten ikivihreä Nuijamiesten marssi, mutta itsemme haastamisen (sekä parempien konserttielämysten) vuoksi keräämme aivan uutta ohjelmistoa eri yleisöjä varten. Ohjelmiston valmistelussa meille on annettu valmiudet sovitusten tekemiseen, sekä nuotintamiseen Sibelius 7 -ohjelman avulla. Kolme päivää kestäneessä koulutuksessa opimme sovittamisen perusteita, sekä Sibelius-ohjelman käyttöä alan ammattilaisilta, kuten Jukka Viitasaarelta ja omalta yliluutnantiltamme Tommi Suutariselta. Uutta ohjelmistoa pitää kuitenkin harjoitella, paljon.

Sekin on koulutuksessamme otettu huomioon. Heti AUK2:en toisena päivänä Prikaatiin saapui muusikoiden ergonomiaan ja kuntouttamiseen erikoistunut fysioterapeutti Katarina Porander. Vietimme hänen kanssaan päivän, joka alkoi ensin luennolla muusikoiden yleisimmistä ammattitaudeista, sekä niiden ennaltaehkäisystä. Sen jälkeen jakauduimme omiin soitinryhmiimme ja kävimme läpi lämmittelyliikkeitä ja kehon liikeratoja soittaessa ammattiopastuksessa. Tämän jälkeen oli vuorossa yksilölliset pistotarkastukset omasta soittoasennosta ja soittotavasta, jota pyrittiin parantelemaan tarpeen mukaan. Omasta kunnosta on täällä helppo pitää huolta, sillä meillä on kaikki edellytykset liikuntaan, ravintoon ja yleiseen hyvinvointiin. AUK:in aikana stressitasot ja fyysinen rasitus kasvaa, mutta ei voi olla muuta kuin onnellinen siitä että saamme suorittaa palveluksen näin hyvässä seurassa tehden juuri niitä asioita, joita haluamme tehdä tulevaisuudessakin.

– oppilaat Oskari Pakula ja Elmeri Parantainen

– Oppilas Pakula on 21-vuotias alttoviulisti Helsingistä sekä Varusmiessoittokunnan kahvivastaava. Hänen tupakaverinsa oppilas Parantainen taas on bändin äänenjohtajalinjalla ahkeroiva 20-vuotias kitaristi, mies,  joka pystyy kasvattamaan viikon leiriparran päivässä.   

Kuviomarssin ammattilaiset Tšekissä

Torstaiaamu klo 4:30. Yksikössä kajahtaa päivystäjän huuto: “Komppaniassa herätys, tänään lähdetään Tšekkeihin!”

Oli jännittävää lähteä ulkomaille koko komppanian voimin. Erityisesti siviilivaatteet toivat uusia ulottuvuuksia yhdeksän kuukauden ajalta tuttuihin, kurkkusalaattiin pukeutuviin palvelustovereihin. Helsinki-Vantaan lentokentällä satahenkisen joukkomme tunnisti varusmiehiksi vain armeijan vihreistä repuista sekä Varusmiessoittokunnan nimellä varustetuista check in -pisteistä. Saavuttuamme Prahan lentokentälle jakaannuimme kahteen osastoon. Konserttisoittokunnan määränpäänä oli illan konserttikaupunki Brno ja muiden majoituskaupunkimme Olomouc. Puistokonsertin alkaessa iltahämärä viilensi päivän yli 30-asteisen helteen siedettäväksi, mikä houkutteli paikalliset puistoon nauttimaan laulu- ja puhallinsolistien maustamasta svengaavasta viihdemusiikista.

Hyvin nukutun yön jälkeen tutustuimme aamupäivällä Olomoucin vanhankaupungin nähtävyyksiin. Illan konserteista vastasi Jousiorkesteri sekä Showband. Jousiorkesterin konsertti sijaitsi Olomoucin katedraalissa ja Showbandin keikka vanhankaupungin torilla. Katedraalin upeassa akustiikassa kaikuvaa jousimusiikkia oli saapunut kuuntelemaan runsas joukko paikallisia sekä Kroměříž Tattoon kuviomarssimaiden kenraaleja. Illan sateista huolimatta Showband nostatti energiallaan keikkansa tunnelman kattoon.

Siirryimme lauantaina aamiaisen ja lyhyiden treenien jälkeen ensimmäiselle kuviomarssikeikkapaikalle, edellisenä päivänä tutuksi tulleelle Olomoucin torille. Tunnelma oli odottava ja jännittynyt, sillä oli aika esittää kuviomarssi ensimmäistä kertaa koko komeudessaan. Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan lisäksi Tattoo-tapahtumaan osallistui Saksa, Slovakia sekä isäntämaa Tšekki kahdella soittokunnalla. Yhtenä kuviomarssiesityksenä nähtiin jopa tšekkiläisten sotilaspoliisien moottoripyöräkuvio! Kaikki soittajat olivat terveinä, joten tehtäväni varamiehenä oli täytetty ja sain mahdollisuuden ihailla kuviomarssiamme aitiopaikalta. Esitys oli monipuolinen, särmikäs ja energinen. Vedon jälkeen yleisö palkitsi varusmiehet raikuvin suosionosoituksin vielä lukuisien väliaplodienkin jälkeen.

Illalla siirryimme Kroměřížiin, jossa Showband veti upean viimeisen keikkansa sellaisella draivilla, jollaista paikalliset tuskin olivat aiemmin nähneet. Olomoucissa kuviota seuranneet prikaatinkenraali Kim Mattsson sekä Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Jyrki Koskinen pitivät päivän päätteeksi kannustavat puheenvuorot koko Varusmiessoittokunnalle.

Sunnuntaina Jousiorkesteri konsertoi Olomoucin vanhassa sotilassairaalassa, jonka upeat puitteet houkuttelivat yleisöä runsaslukuisesti paikalle. Iltapäivällä siirryimme sotilaspoliisien saattamana Kroměřížiin. Vuoden viimeisen kuviomarssishown esitimme vesisateen takia vihreissä lomapuvuissa.

Kuviomarssiohjelmamme avattiin Nuijamiesten marssilla, jota seurasi Hiiden orjien laulu, johon marssikapellimestarimme, musiikkikapteeni Henry Perälä oli suunnitellut g-avaimen muotoisen kuvion. Sikermä jatkui edelleen Jääkärimarssilla, joka kajahti laulun kera komeasti taivaalle. Marssisikermä päättyi Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa -kappaleeseen, jonka sooloryhmään kuului kaksi rumpua ja piccoloa. Korpraali Pekka Niemi otti yleisön haltuun korpraali Ilari Kaupin sovituksella, joka yhdisteli Vivaldin ja Beethovenin tunnettuja teoksia eheäksi kokonaisuudeksi lavabändin ja puhallinorkesterin säestyksellä. Rumpu- ja soolokivääriryhmän näyttävät temput käynnistivät esityksen loppuhuipennuksen, Rocky IV-elokuvasta tutun War-kappaleen. Onnistuneen vedon jälkeen yleisö hurrasi ja osoitti seisten suosiotaan Paraatisoittokunnan poistuessa Suomi-marssin tahdissa ulos estradilta.

Pääsimme isäntämme järjestämänä vierailemaan Prahan linnan Pyhän Vituksen katedraalin. Rakennus oli valtava ja yksityiskohtainen niin ulkoa kuin sisältä. Upeimpana yksityiskohtana mieleeni jäi auringon heijastamat valtavien lasimaalauksien värit katedraalin seinustoilla. Kiipesimme myös katedraalin torniin, ja 287 kierreportaan jälkeen uupuneet taistelijat palkittiin upealla kaupunkinäkymällä. Vaikka kiväärien kanssa matkaavilla tuli lentokentällä kiire, ehti jokainen varusmies matkatavaroineen kuitenkin koneeseen – tai niin ainakin luultiin.  Onneksi lomillelähtöpäivänä viimeinenkin vihreä reppu löysi tiensä takaisin kultaiseen kotiyksikköömme.

– korpraali Ida Komppa

Kirjoittaja on 27-vuotias Tuusulasta synnyinkaupunkiinsa Lahteen paluumuuttanut oboisti, hammaslaborantti ja tuleva musiikkipedagogi. Pikkutarkka röörinveistäjä on tienannut sotkulippuja maininnoilla “särmä punkka” ja “joukkueen ainut asetarkastuksesta ensimmäisellä läpi”. Prikaatin ahkerin sienestäjä on kerännyt kymmeniä litroja kanttarelleja pakkaseen palveluksensa aikana.

Soitellen sotaan!

Kuten muissakin yksiköissä, on Varusmiessoittokunnassakin loppusota. Tänä vuonna loppusotana toimi 80-luvulle painottuva Kasari-kiertue – yli kahdenkymmenen kasarihitin ja seitsemän eri paikkakunnan konserttielämys. Edellisistä kiertueista poiketen nostalgiaruisketta lähti levittämään koko Varusmiessoittokunta. Aikamatkan tarjosi noin 70-henkinen megaviihdeorkesteri, joka koostui sinfonisesta puhallinorkesterista, isosta jousistosta sekä komppibändistä. Omien laulajiemme lisäksi Kasari-kiertueella loistivat upeat naissolistit Heidi Seppälä, Reeta Saranpää, sekä Hanna Bergström. Kaiken tämän päälle kiertueen yllätysvieraana esiintyi Stratovariuksen kanssa mainetta niittänyt Timo Kotipelto, joka viimeistään nostatti yleisössä kylmiä väreitä. Orkesteria johtivat musiikkikapteeni Tero Haikala sekä yliluutnantti Tommi Suutarinen. Kiertueen juonsi sulavasti tanssiva kersantti Aleksi Murtojärvi.

Vaikka ryhdyimme töihin vasta pari viikkoa ennen ensikonserttia, homma toimi loistavasti, sillä jokainen isompi liike oli tarkasti etukäteen suunniteltu. Komppania jakautui kiertueen ajaksi neljään osastoon; pää- ja etuosastoon, popup-orkesteriin sekä mediatiimiin. Ensimmäinen näistä kattoi suurimman osan soittajista. Etuosasto koostui noin paristakymmenestä varusmiehestä, jotka vastasivat konserttisalien rakentamisesta ja purkamisesta. Tätä osastoa johti loistavasti kersantti Aukusti Koivisto avustajanaan korpraali Otso Koiso-Kanttila. Popup-bändi kasattiin Viihdeorkesterin soittajista, jotka keräsivät soitollaan kohdekaupungeissa kiertueelle yhä enemmän näkyvyyttä. Mediatiimin päätehtävänä oli vastata kiertueen viestinnästä ja konserttitaltioinneista.

Konserttien laadusta ei tingitty, vaikka ensimmäiset yhteisharjoitukset pidettiinkin vain muutamia päiviä ennen ensimmäistä konserttia. Varusmiessoittokuntaan päätyy vuosittain ikäluokkansa lahjakkaimmat ja osaavimmat muusikot, mikä mahdollistaa näinkin isojen konserttien järjestämisen tiukallakin aikataululla. Lähes loppuunmyyty Tampere-talo suorastaan mylvi suosionosoituksista, kun kumarsimme viimeisiä kertoja ensikonserttimme päätteeksi.

Konsertit sujuivat lähes aina edellistä paremmin. Loppuunmyydyt konserttisalit Hämeenlinnan Verkatehtaalla, Lahden Sibeliustalolla sekä Heinolan kesäteatterissa olivat menestyksiä, joissa yleisö palkitsi soittajat raikuvin aplodein. Minulle tärkein konsertti oli kuitenkin Helsingin Finlandia-talolla, omassa kotikaupungissani. Tottakai mieleeni jäivät myös taputuksia säestäneet tömistysaplodit loppuunmyydyssä Turun Logomossa.

Kasari-kiertue saavutti päätepisteensä Kuopion Musiikkikeskuksessa. Ilontäyteinen konsertti loppui Van Halenin Jumpiin, jonka soidessa yksikään soittaja ei pysynyt enää paikallaan. Kiertue, joka vaati suurta panostusta henkilökunnalta ja varusmiehiltä, oli tulossa päätökseen. Tätä kaikkea kirjoittaessani on mielessäni vain yksi asia; kun joskus pyrkiessäni Varusmiessoittokuntaan näin silmissäni hienoja keikkakokemuksia, ei minulla oikeasti ollut mitään hajua, miten isosti täällä asioita todella tehdään.

– kaartinjääkäri Ilari Kaipainen

Kirjoittaja on 20-vuotias helsinkiläinen Showbandin laulaja, jonka erikoisalaa ovat hitaat kasariballadit. Muista yksikön varusmiehistä poiketen hän on suorittanut peruskoulutuskautensa Santahaminan kunniakkaassa Kaartin jääkärirykmentissä.

 

 

Suuria tunteita ja tulista tangoa

Puolustusvoimien varusmiessoittokunta oli Seinäjoen Tangomarkkinoilla tänä vuonna näkyvästi esillä. Paraatisoittokunta antoi festivaalille upean lähtölaukauksen paraatin ja kuviomarssiesityksen muodossa. Viihdeorkesteri viihdytti yleisöä Tangokadulla jopa kahtena eri iltana saaden tangokansan hetkeksi vaihtamaan tanssiaskeleensa rockiin. Perjantaina Varusmiessoittokunnan osuus Seinäjoella huipentui Tango Finlandia -juhlakonserttiin, jossa yliluutnantti Tommi Suutarisen johtama varusmiehistä ja reserviläisistä koottu tango-orkesteri säesti toinen toistaan kuuluisampia tangokuninkaallisia.

Keskiviikkona 5.7. Parolannummelta ampaisi matkaan kahden pakettiauton lisäksi kahden linja-autollisen verran soittajia. Seinäjoella lähes heti bussista noustuamme alkoi Tangoparaati, jonka musiikillisen puolen hoiti Varusmiessoittokunta. Esiinnyin itse ensimmäistä kertaa paraatissa marssilyyran varressa. Tahditimme etupäässä kulkevien tangokuninkaalisten ja muiden esiintyjien etenemistä soittaen tunnettua La Cumparsita-tangosävelmää. Paraatin aikana kulkue pysähtyi välillä ihastelemaan tanssi- ja lauluesityksiä. Kulkueen loppupuolella esitimme harjoittelemamme kuviomarssiesityksen.

Viihdeorkesteri soitti keskiviikko- ja torstai-iltoina Seinäjoen pääkadulla, joka suljettiin festivaalien ajaksi muulta liikenteeltä. Tangolavalla esiintyi meidän lisäksi eri solisteja Jari Sillanpäästä aina Kyösti Mäkimattilaan. Viihdeorkesteri jaksoi antaa parastaan torstain pitkien harjoitustenkin jälkeen, ja yleisö oli mielissään kuullessaan muutakin musiikkia kuin tangoa.

Perjantaiaamuna saavuimme Seinäjoki-areenalle ja näimme televisiosta tutun lavan valoineen ja savuineen. Päivän harjoitusaikataulu oli minuutin tarkkuudella suunniteltu ja siinä oli pysyttävä. Illan juhlakonsertissa säestimme useita hienoja laulajia, joista etenkin Teemu Roivainen ja Arja Koriseva tekivät minuun syvän vaikutuksen. Arja Koriseva esittikin konsertissa sovitukseni kappaleesta Rakkaus riepottaa. Sain sovituksesta kaikin puolin hyvää palautetta ja olin siihen itsekin tyytyväinen.

Tangomarkkinat ja erityisesti juhlakonsertti olivat todella hienoja kokemuksia. Tango musiikin ja tanssin muotona tulivat takuulla kaikille kolmen päivän aikana tutuksi. Saavuttuamme majoitukseen myöhään perjantai-iltana oli kaikilla varmasti tunne, että oli antanut viikon aikana kaikkensa.

– jääkäri Ilari Kauppi

Kirjoittaja on 19-vuotias iisalmelainen kosketinsoittaja, joka aloittaa asepalveluksen jälkeen opinnot Helsingin Pop & Jazz Konservatoriolla. Viihdeorkesterin lempeä pianisti soittaa Paraatisoittokunnassa myös marssikellopeliä. Säveltäminen, sovittaminen ja etenkin jazz ovat hänellä lähellä sydäntä.

Terveisiä vuoden keväisimmältä kiertueelta!

 

Bussi kaartaa Hyvinkääsalin pihaan. Konserttisoittokunta kävelee lähes valmiina olevaan saliin ensiesityksen soundcheckiä varten. Etujoukko on tehnyt hyvää työtä roudaamisen ja konserttipaikan valmistelun suhteen. Tunnelma ennen ensi-iltaa on odottava ja jännittynyt.

 

Konserttisoittokunta ja Viihdebändi lähtivät toukokuun lopulla Serenadi keväälle -kiertueelle. Vuoden keväisimmän kiertueen ohjelmistossa oli sekä tunnettujen musikaalien tunnussävelmiä että kunnon swingiä. Kiertueen solistina toimi Varusmiessoittokunnan oma kasvatti, iskelmälaulaja Mikael Konttinen. Konsertin ensimmäinen puoliaika koostui hieman hitaammista, ehkä myös vakavammista, kappaleista. Toinen puoliaika olikin jo menevämpi ja mukaansatempaavampi. Svengaava musiikki sai sekä yleisön että soittajien tanssijalat vipattamaan.

 

Tiukasta harjoitusaikataulusta huolimatta Viihdebändi ja puhaltajista koostuva Konserttisoittokunta saivat yhteissoittonsa kuntoon. Bändi oli innoissaan päästessään tekemään yhteistyötä kunnon torvikokoonpanon kanssa. Pienistä erimielisyyksistä huolimatta hyvällä asenteella ja meiningillä kiertue hoidettiin kunnialla loppuun.

 

Kiertue sai päätöksensä Varusmiessoittokunnan kotikentällä, Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Viimeisetkin jännittyneisyyden rippeet jäivät taakse, ja Varusmiessoittokunnan eri soitinsektioissa nähtiin mitä erikoisempia tanssiliikkeitä. Yleisö oli innoissaan niin Konttisen vitseistä ja tyylikkäästä laulusta kuin bändin täydestä heittäytymisestä musiikin eri tyylilajeihin.

 

Varusmiessoittokunnassa on jo palattu työntäyteisen arjen pariin. Kuviomarssiharjoitukset on saatu käyntiin, ja silmissä siintää Kromerizin Tattoo -tapahtuma. Varusmiessoittokunnan kesä on täynnä eri kokoonpanojen esiintymisiä. Tervetuloa kuuntelemaan!

– jääkäri Sampo Niemelä

Kirjoittaja on Konserttisoittokunnan 19-vuotias klarinetisti Lohjalta. Puhallinmusiikin lisäksi hänen intohimojaan ovat kuvataide ja rap-musiikki.

 

Kiertueita kohti!

Aurinko paahtaa täydellä teholla kotiyksikkömme pihaan. Panssariprikaatissa vallitsee lomillelähtöpäivän tyyneys. Vaikka tämä hetki tuntuu ihanan rauhalliselta, on koko Varusmiessoittokunnalla edessään kovat keikkarutistukset. Tulossa on useiden yksittäisten keikkojen lisäksi Konserttisoittokunnan ja Viihdebändin yhteinen Serenadi keväälle -kiertue, Jousiorkesterin Kynttiläkiertueet sekä vartioparaati Helsingissä.

Harjoituksia on kaikilla yhtyeillä paljon. Keikkoja tulee toisensa perään, ja uudet biisit täytyy omaksua nopeasti. Vaikka kappaleiden hiominen ja kova harjoitustahti on itse kullekin hieman stressaavaa, auttaa meitä tässäkin rutistuksessa hyvä ilmapiiri ja rakkaus musiikkiin.

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja mainostan hieman Serenadi keväälle -kiertuetta, jossa itsekin soitan. Mahtavan Viihdebändin ja Konserttisoittokunnan lisäksi kiertueella esiintyy upeaääninen Mikael Konttinen. Kappaleita on soitettu ahkerasti, ja odotamme innolla, että pääsemme esittämään eloisan ja monipuolisen ohjelmistomme. Kiertueella kuullaan muun muassa viihde- ja elokuvamusiikkia. Elokuvamusiikkia on vanhoista klassikoista, kuten elokuvista Amerikkalainen Pariisissa ja Forrest Gump. Tule kuuntelemaan!

– jääkäri Lotta-Sofia Kyrönaho

Kirjoittaja on 20-vuotias helsinkiläinen huilisti ja Konserttisoittokunnan ahkerin lenkkeilijä. Lenkkipolulla hänen juoksuaan tahdittavat kauniit serenadit ja svengaava jazz.

Kivääritaitoryhmä – asento!

*Kersantti pyöräyttää kiväärin olkapäälleen.*

”Ja tämän asennon nimi on vaikka Raumalainen snaipperi.”

”Herra kersantti, mitä…?”

Varusmiessoittokunnan kivääritaitoryhmä on bändi- ja jousisoittajista sekä valo- ja äänimiehistä koottu särmikäs kokoonpano. Se marssii kuviomarssissa Konserttisoittokunnan takana ja suorittaa erilaisia silmää hiveleviä temppuja kromatuilla rynnäkkökivääreillä. Ryhmää luotsaa omalaatuisesta huumoristaan tunnettu kersantti Eero Sampolahti.

Kivääritaitoryhmän harjoittelu alkoi maaliskuussa perusteiden opettelemisella. Tutut asennot ja levot käytiin kiväärien kanssa aluksi uudestaan läpi. Ryhmämme oppi nopeasti, ja ensimmäistä puolentoista kierroksen heittoa pääsimme kokeilemaan jo aikaisessa vaiheessa. Kersantti Sampolahden demonstroidessa heittoa ensimmäistä kertaa ei ryhmässä tainnut olla ainuttakaan jääkäriä, jonka monttu ei olisi auennut ihmetyksestä. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja hankeen harjoittelemaan!

Aluksi heittelystä ja pyörittelystä ei tullut yhtään mitään, ja vuosien varrella kovia kokeneet harjoituskiväärit saivat kiitettävästi kontaktia maankamaraan. Ahkera harjoittelu kuitenkin palkittiin, ja jokainen kivääritaitoryhmän jäsen hallitsi tarvittavat kuviot huhtikuisessa barettikokeessa. Sitten maaliskuun on mukaan tarttunut jo vino pino suomalaisittain nimettyjä marssitemppuja, kuten Ilves, Ahma ja Paula.

Harjoittelemme joka aamu joko ohjatusti tai itsenäisesti. Lisäksi motivoituneimmat voivat usein jatkaa harjoittelemista iltavapailla. Harjoituksista ei puutu verta, hikeä ja kyyneleitä (tai tuskaisia irvistyksiä, kun kivääri kolahtaa peukalontyveen tai putoaa jalan päälle, kuten allekirjoittaneella). Kiväärin pyörittely ja kannattelu vaativat runsaasti voimaa, ja pitkän treenipäivän jälkeen tietää tehneensä jotain. Ehkä tärkein ominaisuus, jota kivääritaitoryhmäläiseltä kuitenkin vaaditaan, on kärsivällisyys. Temppuja ei opi heti, ja liike saattaa vaatia satoja toistoja näyttääkseen hyvältä. Varusmiesten on onnistuttava myös ryhmänä. Jos yksi tekee jonkin liikkeen laiskasti tai hiukan myöhässä, saa se koko kokoonpanon näyttämään huonolta.

Kivääritaitoryhmä saa harjoitellessaan osakseen ihailevia katseita muiden yksiköiden varusmiehiltä ja muilta ohikulkijoilta. Pyörittely näyttää nykyään särmältä, kun kiväärit eivät juuri putoile. Ryhmän yhteishenki on myös Varusmiessoittokunnan tapaan loistava. Muita kannustetaan ja jokainen saa varmasti apua, jos jonkin tempun tai kuvion kanssa on ongelmia. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saa tehdä jotain ainutlaatuista näin mahtavien ihmisten kanssa!

– jääkäri Ilkka Olkku

Kirjoittaja on alunperin hollolalainen, sittemmin lahtelaistunut Viihdebändin laulusolisti. Varusmiessoittokunnan keikoilla 20-vuotiaan tunteikkaiden kappaleiden tulkitsijan voi bongata myös akustisen kitaran varresta.

Baretin vuoksi

Komppaniassa herätys! Oli aika suorittaa barettikokeen toinen osuus, 25 kilometrin mittainen jalkamarssi. Edellisenä päivänä pidettiin barettikokeen musiikillinen osuus, jossa testattiin yksilösuorituksin kuviomarssin perusteita. Jokaisen oli läpäistävä myös erillinen näyttö oman kokoonpanonsa perusasioissa. Konserttisoittokunta suoritti marssikapellimestari Henry Perälän johdolla paraatikäytäntöharjoituksen. Rumpu- ja kivääritaitoryhmälle järjestettiin omat perustaitoja mittaavat kokeensa.

Taisteluvarustus pakattiin jo edellisenä iltana valmiiksi. Kilpailuhenkisyyttäkin löytyi. Olimme laatineet sotasuunnitelman valmiiksi, jotta olisimme ensimmäisinä perillä kohteessa. Lähdimme liikkeelle tupajärjestyksessä. Alkumatka sujui vauhdikkaasti, ja pidimme ensimmäisen tauon vasta kahden tunnin marssimisen jälkeen. Noin puolivälissä matkaa oli aika pitää ruokatauko. Torstaipäivän perinteitä kunnioittaen söimme luonnollisesti hernekeittoa ja pannukakkua.


Ruokailun jälkeen taukovälit lyhenivät. Nostimme jalat aina puuta vasten, kun siihen tuli mahdollisuus. Lopputaival Aulangon golfkentältä Hämeenlinnan muinaislinnalle tarvottiin hieman alkumatkaa raskaammassa maastossa. Vaikka monella painoi jaloissa väsymys, piti huippuluokan ryhmähenki jokaisen kuitenkin liikkeessä. Kaveria ei jätetä -periaate pidettiin mielessä läpi koko raskaan taipaleen.

Aulangon harjun päällä odotti soittokuntamme päällikkö, musiikkikapteeni Ville Paakkunainen. Olimme suorittaneet barettikokeen hyväksytysti ja saimme painaa baretit päähämme. Nykyään meidän mahtavan erikoisjoukkomme erottaa sekä kasarmilla että lomilla soittokunnan sinisestä baretista.

– jääkäri Jere-Pekka Laitinen

Kirjoittaja on 19-vuotias imatralainen trumpetisti, jonka tavoitteena on ammattimuusikon ura. Vapaa-aikanaan hän hioo swingiään Aulangon golfkentillä.