Tag Archives: mediatiimi

Viestintälinja – mediatoimiston asukkaat

Valokuvaaja, videokuvaaja, taittaja, some-agentti ja graafikko, sekä muutama muukin. Viestintälinjalla on monenlaisia rooleja, joita jokaisen linjan oppilaan tulisi pystyä täyttämään. Me olemme vastuussa Varusmiessoittokunnan viestinnästä ja median tuottamisesta, ja kuten muillakin aliupseerikurssin linjoilla, meiltä on AUK:n alussa otettu viimeisetkin apupyörät pois.

 

En odottanut, että vastuun ja kiireen kaksinkertaistaminen tekisi hommastamme näin paljon mielenkiintoisempaa. Niin kliseistä kuin se onkin, vastuu tuo vapautta, eikä meitä kuitenkaan täysin omillemme jätetty. Uusien taitojen luomista ja vanhojen syventämistä varten meille on järjestetty koulutuksia viestinnän maailman eri nurkista ja täydennetty kokonaiskuvaamme viestinnän tehtävästä ja tarkoituksesta. Tämä on varmaan syy – ainakin omalta osaltani – linjan mielekkyyteen. Kokonaiskuvaa ymmärtämällä oppii soveltamaan, ja pystytään keksimään uusia ratkaisuja ikivanhoihin ongelmiin.

Tämä ei ollut ainoa muutos AUK:n alussa. Porukkakin on vaihtunut melkein kokonaan uuteen. Entisestä e-kauden mediatiimistä kolme ovat kotiutuneet ja kaksi lähteneet RUK:hon, mutta täydennyksiä on onneksi tullut. Muissa soittokunnissa olleille mediatuottajille tarjottiin mahdollisuutta pidentää palvelusta ja jatkaa johtajakoulutukseen. Kaksi miestä tarttuivat tilaisuuteen. Muista e-kauden kokoonpanoista yksi halusi hioa taitojaan viestinnän parissa. Lisäksi heinäkuun saapumiserästä otettiin erikoistehtävähaun kautta linjalle vielä kaksi varusmiestä. Kyseiset oppilaat Ahti Brummer ja Niko Hörkkä jäävät alikersanteiksi seuraavalle saapumiserälle ja tulevat kouluttamaan seuraavaa mediatiimiä.

 

Viestintälinja on tiiviimmässä yhteistyössä tapahtumatuottajien kanssa. Heidän kanssaan keskustelemme jokaisen tapahtuman viestinnällisistä tarpeista ja luomme suunnitelmat. Miten saamme ihmiset tietoisiksi konserteista? Mitä haluamme siitä ikuistaa, ja millä tavoin? Miltei poikkeuksetta jokaiselle kiertueelle ja suurimmille konserteille luodaan julisteet. Monelle se on jo rutiinia. Lisäksi lehtimainosten tekeminen, tiedotteiden lähettäminen sekä radiokanaviin soittaminen ovat muita usein käytössä olleita markkinoinnin kanavia. Tämä on tärkeä vaihe, sillä ilman sitä, keikoilla ei ole yleisöä. Ylpeitä voimme olla, kun soittajat pitävät yleisön saapumista itsestäänselvyytenä.

Konserttien aikana media- tai viestintätiimin jäseniä voi löytää infotiskin ääreltä, käsiohjelmia jakamassa, tai lippuja myymässä. Konsertin alettua osa tiimistä lepää tai valmistelee keikan some-päivityksiä samalla kun muut ovat ottamassa valokuvia tapahtumasta. Konserttien aikana on harvemmin kiire, paitsi silloin kun joku niistä taltioidaan. Silloin täytyy varoa ettei keskittyminen herpaannu, ja että vara-akku on oikeasti taskussa.

 

Näissä tehtävissä on kulunut palvelukseni. Vaikka sitä onkin vain kymmenes jäljellä, ei kiireestä tunnu olevan puutetta. Jokaisella meistä on työn alla parin suuremman projektin lisäksi useita pienempiä, ja niiden lisäksi ajoittaisia koulutöitä. Aliupseerikurssi on toden totta intensiivinen, enkä usko muidenkaan linjojen pääsevän helpommalla. Koen itse saavani tästä kuitenkin paljon irti, ja uskon että koko palvelus on antanut hyviä valmiuksia kehittämään luovaa osaamista siviilissäkin, ehkä jopa freelancerina tai yrittäjänä.

-oppilas Viktor Teodosin

Oppilas Teodosin on 20-vuotias kuvataiteilija Nurmijärveltä. Piirtämisen lisäksi häntä kiinnostaa näköjään myös impulssiostosten tekeminen sotilaskodissa. Hänen ainoa huolenaiheensa on, ettei siellä myydä dallaspullaa.

Takaisin metsään – intensiivisen jääkäriharjoituksen jälkitunnelmia

Ennen juhannuslomia oli aika työntää soittimet hetkeksi syrjään ja palata rynnäkkökiväärien kanssa takaisin metsään. Neljän päivän mittaiseen jääkäriharjoitukseen osallistui varusmiesten ja kantahenkilökunnan lisäksi myös joukko Varusmiessoittokunnan omia reserviläisiä, jotka toimivat harjoituksessa ryhmänjohtajina ja rastikouluttajina. Harjoituksen aikana kävimme ampumaradalla, kertasimme sotilaan perustaitoja ja opettelimme reserviläisten johdolla perusteita asutuskeskustaistelusta, ”aketuksesta”.

Harjoitus huipentui keskiviikkopäivän taistelutekniseen marssiin ja AKE-kylässä käytyihin taisteluihin. Lähdimme aamutuimaan marssimaan itsenäisinä ryhminä pitkin kartan osoittamaa reittiä. Matkalla kohtasimme rasteja, joissa testattiin tärkeitä sotilaan perustaitoja, kuten evakuointia ja etenemistä tulituksen aikana. Ylitimme marssin loppupuolella myös vesistön, minkä jälkeen jatkoimme märissä maastopuvuissa kohti vihollisen tiedettyä olinpaikkaa. Marssittuamme jonkin aikaa tiedustelijamme teki suojeluvaroituksen havaittuaan ilmassa myrkyllisiä kaasuja. Puimme sadevaatteet päälle ja asensimme kaasunaamarit valmiiksi. Marssi päättyi lopulta suojeluhälytykseen, ja maaliin kiiruhdettiin huuruiset kaasunaamarit kasvoilla.

Nopean ruokailun ja vaatteiden vaihdon jälkeen otimme toisistamme mittaa joukkueiden välisessä asutuskeskustaisteluharjoituksessa. Harjoituksessa sovelsimme reserviläisten kouluttamia asioita, kuten kulmien nopeaa haltuunottoa ja huoneiden eri vyöryttämistekniikoita. Rankan päivän jälkeen siirryimme uupuneina takaisin kotiyksikköön, missä järjestettiin vielä nopea asehuolto ennen viimeisen harjoituspäivän koitoksia.

Lomillelähtöpäivänä pidettiin reipas liikuntakoulutus, jossa kiipeilimme esteradan läpi ja juoksimme viereisen pururadan ympäri. Hyvällä ryhmähengellä jaksoimme pitää yhteisen sykkeen ja taistelutahdon korkealla vielä harjoituksen viimeisilläkin metreillä.

Juhannuslomien jälkeen Varusmiessoittokunnassa on alkanut jälleen tiivis harjoittelurumba. Seuraava suurempi esiintyminen koittaa heinäkuussa Seinäjoen Tangomarkkinoilla. Aurinkoista kesää ja tervetuloa kuuntelemaan!

– korpraali Jani Kaitosalmi

Kirjoittaja on 19-vuotias espoolainen pianisti, joka aloittaa armeijan jälkeen insinööriopinnot Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa. Varusmiessoittokunnan monitoimimiehenä hän on suorittanut palvelustaan niin mediatiimissä, kivääritaitoryhmässä, Jousiorkesterin solistina kuin mieskvartetin tenorina.

Kameran toisella puolella

Nyt on tämän vuoden ja tämän saapumiserän yksi isoimmista pyristelyistä takana. Antoisat, mutta rankat kaksi viikkoa Sveitsissä ja siihen päälle viikko Haminassa esittämässä kuviomarssia päättyivät ansaittuun lomaan. Lomien jälkeen on aika palata kasarmille ja alkaa paiskimaan hommia, sillä vielä on mielenkiintoisia asioita edessä.

Varusmiessoittokunnassa toimin pääasiassa mediatiimissä valokuvaajana. Pääsin hyödyntämään siviilielämässä oppimiani taitoja palveluksessa, joten armeija tuntuu välillä ennemmin jopa työn tekemiseltä kuin palveluksen suorittamiselta – vaikkakin joka toinen perjantai tajuaa olevansa armeijassa eikä töissä päivärahan kilahtaessa tilille. Valokuvausalan yrittäjänä oli luonnollista hakeutua media-alan palvelustehtäviin.

Vaikka alun perin tehtävänäni oli olla osa mediatiimiä, heräsi mielenkiinto myös kuviomarssia kohtaan. Olen harrastanut 8 vuotta pasuunansoittoa, joten mediatiiimin toiminnan ohella lähdin mukaan harjoittelemaan kuviomarssia ja sain esiintyä paraateissa sekä tietenkin Basel- ja Haminta Tattoossa.

20160818_blogikuvaheikkilästä_törni_mikael (2 of 1)

Kuva: Puolustusvoimat / viestimies Mikael Törni

Kohta alkava Ysäri-kiertue on ollut jo ja tulee olemaan työläs, mutta palkitseva projekti mediatiimille. Kun muut aloittivat tällä viikolla kiertueen kappaleiden harjoittelun, oli mediatiimi jo toteuttanut kiertueelle julisteen, mainosvideon ja markkinointia. Kiertueen alettua meidän vastuulle jää sen taltioiminen ja vastaaminen graafisesta ilmeestä. Parasta soittokunnasa on sen monipuolisuus ja mahdollisuudet päästä tekemään asioita mitä ei siviilielämässä eikä myöskään tavallisissa perusyksiköissä pääsisi tekemään: esimerkiksi juontotehtäviä, arvovaltaisten henkilöiden haastatteluja, rekrytointia, soittamista ja reissaamista erilaisissa tapahtumissa. Tekeminen ei lopu kesken!

korpraali Kasperi Heikkilä

-Kirjoittaja on 19-vuotias tamperelainen valokuvausalan yrittäjä ja osa Varusmiessoittokunnan mediatiimiä sekä paraatisoittokuntaa.

HOI HOI, reservin aurinkoa näkyvissä!

Kesä on vihdoin täällä. Se tarkoittaa työntäyteisiä päiviä ja keikkaa keikan perään Varusmiessoittokunnassa. Kaikkia ei kuitenkaan enää armeijan aamut paina, sillä soittokuntamme kaksi kersanttia Ville Laitinen ja Christoffer Timonen ovat kotiutumassa ensi viikolla. He aloittivat palveluksensa saapumiserässä II/15 ja ovat molemmat suorittaneet monipuolisen ja tavallisesta poikkeavan varusmiespalveluksen. Eri yksiköistä sattumusten kautta Varusmiessoittokuntaan tiensä löytäneet kersantit eivät kumpikaan olisi voineet aavistaa, millainen heidän palvelusaikansa tulisi olemaan, mutta ovat erittäin tyytyväisiä siihen.

20160607_Sotilaspassi (1 of 1)

 

“Aloitin varusmiespalvelukseni viime kesänä Kainuun prikaatissa ensimmäisessä viestikomppaniassa. Siellä hain peruskoulutuskauden aikana erityishaun kautta Puolustusvoimien erityistehtäviin ja sain paikan Varusmiessoittokunnan mediatiimistä. Minulla ei ollut mitään tietoa Varusmiessoittokunnasta ja suhtauduin siihen aluksi hieman ennakkoluuloisesti. Päätin kuitenkin ottaa paikan vastaan ja palveluspaikkani vaihtui Kainuun prikaatista Parolan Panssariprikaatiin, jossa uusi yksikköni sijaitsi.
blogiin1Heti saavuttuani Varusmiessoittokunnan tiloihin huomasin, että ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi. Tuolloinen saapumiserä I/15 otti minut hyvin vastaan ja tuntui kuin olisin aina ollut osa porukkaa. Tositoimet alkoivat heti, sillä pääsimme yhdessä muiden soittokuntien mediavarusmiesten kanssa kuvaamaan suurta Tattoo Show -tapahtumaa Hartwall Areenassa. Aliupseerikurssin aikana sain toden teolla tutustua sotilasmusiikin maailmaan, kun viisi eri opintosuuntaamme puhalsivat yhteen hiileen järjestäessämme upeita konsertteja ja tapahtumia. Mediatiimillämme riitti niin sanottuja “mediahommeleita”, joiden lomassa sain oppia paljon uutta koskien minua kiinnostavia media-alaan liittyviä asioita, ja uskon että opeista on minulle paljon hyötyä reservinkin puolella. Taisteluharjoituksissa taitomme pantiin koetukselle erilaisten asekäsittely- ja partiotoimintaharjoituksissa. Parhaiten mieleen ovat jääneet koko päivän kestäneet simulaattoriliivitaistelut reserviläisiä vastaan ja jännittävät tiedustelutehtävät, joissa pimeän vuoksi tuli joskus kaatuiltua maahan kaivettuihin poteroihin.

Vuoden vaihteessa koin jälleen muutoksen palveluksessani, kun aliupseerikurssin taistelutoverini kotiutuivat ja jäin itse ryhmänjohtajaksi tulevalle saapumiserälle. Muita ryhmänjohtajia saapui toisista yksiköistä kouluttamaan I/16-saapumiserää mm. kersanttitoverini Timonen. Uusien alokkaiden kouluttaminen eteni kovissa pakkasissa ja aika ajoin erittäinkin huonoissa sääolosuhteissa, mutta sekä ryhmänjohtajat että alokkaat taistelivat kunnialla tiensä läpi peruskoulutuskaudesta. Varusmiessoittokunnan erikoiskoulutuskauden alkaessa muut ryhmänjohtajat palasivat kotiyksikköihinsä, kun minä ja Timonen jäimme jatkamaan palvelustamme osana soittokuntamme mediatiimiä.

Nyt kotiutumisen lähestyessä kun mietin kulunutta vuotta, olen saanut kokea uskomattoman monipuolisen ja opettavaisen palvelusajan. Olen ollut onnellisessa asemassa siinä suhteessa, että sain tutustua kahteen Varusmiessoittokunnan saapumiserään ja olen löytänyt lukuisia uusia ystäviä. Muistan, kuinka ensimmäisinä päivinäni Varusmiessoittokunnassa katselin kuviomarssiharjoituksia yksikkömme pihassa, ja ihmettelin kuinka on mahdollista soittaa ja marssia samaan aikaan noin täydellisesti. Nyt kevään aikana olen nähnyt kuinka paljon työtä kuviomarssin harjoitteluun soittajat ja kivääritaitoryhmä joutuvat tekemään. Kehitystä on tapahtunut nopeasti. Kun nyt katson yksikkömme edessä tapahtuvia kuviomarssiharjoituksia, näen sen saman positiivisen hengen ja tekemisen meiningin tässä joukossa, kuin minkä näin syksylläkin. Toivotan tämän vuoden saapumiserälle onnea ja menestystä tulevia koitoksia varten. Haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olitte mukana tällä retkellä. On ollut hienoa saada kuulua tähän perheeseen.”

– Kersantti Ville Laitinen

 

blogiin3

“Varusmiessoittokunnan erikoiskoulutuskausi alkaa olla puolivälissä. E-kaudella eri kokoonpanot ovat treenanneet tiiviisti eri konsertteja ja kiertueitansa varten. Kuviomarssia on taidettu treenata ihan kyllästymiseen saakka, mutta se on osattava hyvin, koska sitä lähdetään maailmalle näyttämään.


Mediatiimissä, johon minä kuulun, on myös keskitytty moniin eri työtehtäviin. Olemme valokuvanneet keikkoja ja tehneet myös livetaltiointeja, joita olemme editoineet jälkeenpäin julkaistavaksi materiaaliksi tai yksikkömme omaan käyttöön. Suunnittelin myös muutaman mediatiimin jäsenen kanssa rekrytointikiertueen, jonka toteutimme eri kouluissa Etelä-Suomen alueella toukokuussa. Kuvasimme myös toukokuun alussa tämän kuun alkupuolella julkaistun Ysäri-kiertueen trailerivideon. Traileri saavutti somessa paljon huomiota myös lehtien verkkosivuilla. Mediatiimissä meillä on ollut aina hyvä henki yllä ja ei olla asioita turhaan murehdittu. Siellä jokainen meistä ”mediapettereistä” on ollut elementissään omilla osaamisalueillaan. Pitäkäähän sama ilme pojat yllä.

Olen päässyt myös keikkailemaan Varusmiessoittokunnan mahtavan Showbandin kanssa. Itselläni ei minkäänlaista musiikillista taustaa ole, mutta kyllä rap taipuu jollakin tasolla tarpeen tullen. Pääasia, että pysyy rytmissä mukana ja on hyvä flow päällä. Pääsin Showbandin mukaan lukuisille unohtumattomille keikoilla, mistä olen erittäin kiitollinen. Tuskin tulen enää ikinä esiintymään yhtä isosti missään tai yhtä lahjakkaiden ihmisten kanssa. Pojathan tietää, että skaala on mieletön, kun on kyseessä Showband.

Aloitettuani palvelukseni alokkaana Hämeen panssaripataljoonan Panssarivaunukomppaniassa viime kesänä en olisi tuolloin uskonut ikinä löytäväni itseäni kotiutuessani Varusmiessoittokunnasta. Suoritin viime syksynä panssarivaunukomppaniassa Panssarijääkäri-AUK:n, minkä jälkeen minut sijoitettiin ryhmänjohtajaksi peruskoulutuskaudeksi Varusmiessoittokuntaan. Minulla oli paljon ennakkoluuloja tulevaa yksikköäni kohtaan, mutta huomasin luulojeni olevan vääriä ja vanhentuneita. Yksikön varusmiehet olivat kuuliasia ja hyvin motivoituneita, mikä sai minut tykästymään yksikön toimintaan. Kysäisin yksikön varapäälliköltä mahdollisesta jäämisestäni Varusmiessoittokuntaan ja hän laittoi asioita tapahtumaan. Nyt olen suorittanut loppuun palvelukseni Varusmiessoittokunnassa ja en olisi voinut aikoinani paremmin osata  valita loppupalveluspaikkaani.

Henkilökohtaiset mietteet palvelusvuodestani Suomen puolustusvoimissa ovat positiiviset. Parolan Panssariprikaatista on muuttunut minulle koti ja paikka, jota varmasti ikävöin tulevaisuudessa. Uskon palvelusvuoteni olevan yksi ainutlaatuisimmista, koulutustaustani ansiosta. Vaikeuksien kautta voittoon – vaikka minusta ei vaununjohtajaa virallisesti ikinä tullutkaan. Välillä oli vähemmänkin miellyttäviä päiviä, mutta nyt jälkeenpäin sanottuna ymmärrän paremmin sanonnan “aika kultaa muistot”.

Haluan kiittää Puolustusvoimia unohtumattomasta palvelusvuodesta. Panssarivaunukomppaniaa ja Varusmiessoittokuntaa, joissa sain hyviä ystäviä itselleni. Kiitän esimiehiäni, palvelustovereitani ja alasiani kuluneesta vuodesta, jotka tekivät siitä unohtumattoman. Oltuani nyt vuoden armeijassa päällimmäiseksi mieleeni jäi, että olemme varmistamassa täällä Puolustusvoimissa hienoa asiaa, ja se on itsenäinen Suomi.

– Kersantti Christoffer Timonen

 

blogiin2

– Kotiutuvilla kersanteilla alkaa aamut olla vähissä.