Tag Archives: musiikki

TUNTEMATON BARETTISOTILAS


Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Kuten hyvin tiedetään, on Kapteeni Perälä kaikkitietävä ja kaukaa viisas. Hänen “paraatikäytänteiden perusteet” -tunneillaan opittiin ne kuviomarssin ja sulkeisjärjestyksen salat, joiden testaamisesta alkoi barettijahti menneen viikon keskiviikkona. Hyvä niin, sillä baretteja oli “särmätty”, eli muotoiltu päähän sopiviksi, jo useamman viikon ajan. Ennen näiden legendaaristen lakkien päähän painamista oli edessä enää viimeinen koetus: itse kaksipäiväinen barettikoe.

Saavuttaakseen jahdin tavoitteen oli jokaisen yksilösuorituksena marssittava, kääntyiltävä ja napsauteltava asentoja kouluttajien arvioivien silmien alla. Koko soittokunnan voimin tarkastettiin paraatikatselmus ja ohimarssi, yli seitsemänkymmenen sotilassoittajan liikkeiden yhdenmukaisuutta silmällä pitäen. Kokeiden jälkeen ei taukoiltu, vaan soittokunta kartutti vielä marssiohjelmistoaan kapteeni Perälän johdolla, ja illalla aimo osasto taistelijoita suuntasi vielä kauppaan suorittamaan eväiden täydennystä seuraavan päivän kuuluisaa kevätkävelyä varten.

Jääkäri Mikkola paraatikatselmuksessa. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Torstaiaamuna, kun jänikset vielä nukkuivat ja yksinäinen talitintti viserteli kevään riemua, heräsi soittokunta barettimarssipäivään. Aamiaisen jälkeen, kun aamuinen aurinko kultasi koko Parolannummea ja erityisesti kultaisen kotiyksikkömme pihaa, oli aika aloittaa barettikokeen viimeinen osuus: kahdenkymmenenviiden kilometrin jalkamarssi. Täysi taisteluvarustus päällä kokoonnuimme ryhmittäin paraatikentälle, jolta marssijat lähetettiin kohti Aulangon näkötornia ja sinistä barettia.

Matka taittui mukavasti kauniissa kevätilmassa, ja tempo pysyi reippaana. Jääkäri Ristikankare kuvaili ensimmäisen kolmanneksen jälkeen osuvasti: “Jalka nousee vielä aika kevyesti, eikä selkäkään niiaa.”

Marssivat ryhmät pitivät (ja jättivät pitämättä) taukoja niin, että tahti ei liiaksi hiljennyt. Sukat vaihtoon, lisää teippiä rakkoihin ja jälleen matka jatkuu. Matkan varrella saatu vesitäydennys tuli tarpeeseen, sillä aurinko säteili yllemme ensimmäisiä merkkejä alkavasta kesästä. Matkan varrella nautimme maittavan kevätpiknikin Hattulan kauniin kirkon pihalla, kun torstain perinneruoka – eli hernekeitto – kutkutteli makunystyröitämme. Huolto pelasi koko vaelluksen ajan vailla aihetta valitukselle.

Marssireitiltä löytyi sekä maantietä että metsää. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Kun (jääkäri Rauhalaa mukaellen) “matkaa oli jo marssittu hyvän matkaa”, saimme huomata, että kapteeni Perälä katsasti osastoja autolla ratsastaen ja aukkoja katsellen. Kun marssi viimeisten kilometrien aikana alkoi hieman koetella itse kutakin, fiiliksiä kysellessä yleisin vastaus ainakin allekirjoittaneiden ryhmässä kuului: “vähän jo painaa, mutta sää on kyllä kaunis”. Kaveria jättämättä kaikki taistelivat tiensä Aulangonvuoren huipulle asti toisiaan tsempaten, ja kovimmat taistelijat kampesivat itsensä viimeistä mäkeä ylös lähes yksijalkaisina.

Harjun huipulla odotti avara maisema järvineen ja metsineen. Kapteeni Paakkunainen myönsi baretin käyttöoikeuden, ja kultaiset lyyramerkit baretin sinisellä pohjalla saivat viimein ansaitun paikkansa auringon loisteessa. Viimeistään nyt kovimmankin sotilassoittajan kasvoilla paistoi hymy, mieli taas yhtä yhdessä koettua seikkailua rikkaampana.

Aika veli- ja sisarkultia.

Kevyesti kilpailulliset marssiryhmät pääsivät ajoittain hyvinkin lähelle toisiaan. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Severi Rauhala & Joni Ristikankare

Jääkäri Ristikankareena (myös: Riffikankare, Runtukankare, Rästikankare…) tunnettu, Kaarinassa kasvanut saksofonitaituri osoittaa aamusta toiseen vahvaa soittotaitoa ja ilmiömäistä kuuntelukykyä. Kun näkee tämän taistelijan virneen, tietää, että luvassa on jokin viiltävä havainto ympäröivästä maailmasta – todennäköisesti liittyen pasuunasektion toimintaan.
– Yst. Terv.: Jääkäri Rauhala.

Jääkäri Rauhala on atleettinen, nimensä mukaisesti rauhallinen ja luonteeltaan särmä baritonitorven soittaja Suomen Hyvinkäältä. Soittamisen ohella tämä taistelija nauttii mm. salitreenistä ja luonnossa samoilusta (ks. tetsaus).
Yst. Terv.: Jääkäri Ristikankare.

Intti – suomi – intti -sanakirja:
Tetsaus = taisteluvyö (”tetsari”) päällä maastossa syöksyen eteneminen. Äärimmäisen raskasta

Sotilaanaluista sotilassoittajiksi

Konserttiorkesterin lyömäsoittimet. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Valapäivän hektisestä ohjelmasta oli hädin tuskin toivuttu, kun katseet suunnattiin ruhtinaallisen pitkän, yhden päivän valaloman jälkeiseen e-kauteen. Vaikka pakkipussien vaje varuskuntaravintolassa aiheutti jokaiselle soittokuntalaiselle jonkinasteista tuskaa, tuntui päällimmäisenä kaiken voittava riemu siitä, että olimme selvinneet kunnialla sotilassoittajan elämän ensiaskelista. Vihdoinkin pääsisimme keskittymään niihin asioihin, joita varten oikeasti tulimme tänne.

Valaloman jälkeisenä maanantai-iltana oli joukossamme havaittavissa uudenlaista hilpeyttä; viikko-ohjelmaa koristivat tetsaamisen ja maastolounaiden sijaan soitto- ja kuviomarssiharjoitukset.  Kokoonpanot oli muodostettu jo edellisellä viikolla, joten jokaisella oli (ainakin toivottavasti) e-kauden kuviot kutakuinkin selvillä. Valaloma oli käytetty ahkeraan henkiseen valmistautumiseen, jotta alun härväys saataisiin selvitettyä mahdollisimman ripeästi, ja jotta kaikki kokoonpanot saisivat show’n käyntiin.

Konserttiorkesteri musiikkiyliluutnantti Juhani Valtasalmen johtamana. Kuva: Puolustusvoimat / Severi Roivanen

Valanjälkeinen arkirutiinien muutos tuli hieman puskista, vaikka pelkoa ja intoa vertaisjohtamisesta oli meihin lietsottu koko p-kauden ajan. Nyt tulisimme olemaan täysin vastuussa omasta toiminnastamme, ilman alikersanttien valvovia silmiä. ”Soittokunta esiintyy aina” on fraasi, joka on kuultu jokaisen skapparin suusta vähintään kymmenen kertaa päivässä. Ja tottahan se on. Muskarinakin tunnettu ryhmä itseään innolla esille tuovia taiteilijoita herättää runsaasti huomiota marssiessaan kohti varuskuntaravintola Rubenia, luonnollisesti Sillanpään marssilaulua laulaen. Toistaiseksi huutelu ei ole laulumme ylitse kuulunut, mutta onhan tässä vielä jokunen aamu aikaa.

Kun kuuntelin Finlandiaa ensimmäisissä konserttisoittokunnan harjoituksissa, herättivät satunnaiset mutta runsaat väärät äänet minussa hivenen hilpeyttä. Hiljalleen nuoteiksi määrätyt hieroglyfit stemmoissa ovat kuitenkin alkaneet muodostaa korvia hellivää ilman värinää, ja soitto alkaa oikeasti kuulostaa musiikilta. Tehtävää on paljon, mutta onneksi ensimmäiseen keikkaan on “vielä” viikko.

Paraatisoittokunta levossa. Kuva: Puoluystusvoimat / Paavo Pakkanen

Soiton ohella urheilta sotureiltamme alkavat luonnistua myös paraatikäytänteiden ja kuviomarssin perusteet. Marssiharjoitukset kapteenimme ja/tai kersanttiemme johdolla ovat olleet hauskoja, kun tasaisin väliajoin joku marssijoista suorittaa käännöksen väärällä tekniikalla, väärään aikaan ja täysin väärään suuntaan. Myös akuutti kysymys siitä, “kumpi jalka on vasen”, on nostettu esille useaan otteeseen. Taukojen aikana sotilaista syttyy varsinaisia velhoja jalkapallossa, sillä niin kuin loma ei ole lepäämistä varten, ei tauoillakaan ole aikaa rötvätä.

Olen itse ollut varsin tyytyväinen siihen, miten porukkamme on osannut suhtautua täyteen vastuuseen meistä itsestämme ja omasta yksiköstämme. Hommat ovat luistaneet varsin mallikkaasti, eikä joukoissamme ole (vielä) havaittavissa edes pientä välien rakoilua. Uhkaavasti alkaa näyttää yhä enemmän ja enemmän siltä, että tästä on tulossa erittäin nautinnollinen vuosi.

Ilkka Haapanen. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Jääkäri Haapanen

Ilkka Haapanen on 21-vuotias lyömäsoittaja Suomen Turusta. Hän ei kaihda penkkiurheilufanatismin aiheuttamia konflikteja, eikä varsinkaan väärän äänen tuottamista soittimella.

P.S.
Kuun lopussa aloitetaan ensimmäiset kiertueet, joihin on vapaa pääsy. Katso kotikaupunkisi konsertit osoitteesta http://konserttikalenteri.puolustusvoimat.fi/fi/puolustusvoimien-varusmiessoittokunta!

Ensimmäistä kertaa sinulla on myös mahdollisuus vaikuttaa soittokunnan megakiertueen ohjelmistoon. Äänestä lempibiisisi Suomen suurimmille stageille osoitteessa https://bit.ly/pvvmsk-jukebox!

Kapellimestarikoulutuksen monet haasteet

Kun AUK:in sotaharjoitukset on saatu päätökseen ja aseet laskettu takaisin holviin, viidelle kapellimestarilinjan oppilaan on aika kaivaa tahtipuikko esille ja opetella johtamaan orkesteria. Kahdeksan viikon aikana koulutus on todella tiivistä ja vaativaa, kotiutumiseen mennessä meillä tulee olla valmiudet varmaan ja osaavaan kapellimestaritoimintaan. Ensimmäiset yhteiset orkesteriharjoitukset puhallinäänenjohtajalinjan kanssa olivat jo toisena päivänä, joten meidät asetettiin heti vaativaan paikkaan. Kahden viikon tiiviit harjoitukset huipentuivat Ultra Bra-konserttiin, jossa kapellimestarioppilaat johtivat sekä klassisia puhallinteoksia että Ultra Bran tunnettuja kappaleita.

Itselläni ei ole aikaisempaa kapellimestarikokemusta, joten koulutuksen alkupuoli tuotti pientä jännitystä. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien olemme opetelleet ja harjoitelleet uusia tietoja ja taitoja musiikkikapteeniemme opastuksella. Koen kapellimestarilinjan mielekkäänä, sillä koulutus vaatii jatkuvaa voimavarojen hallintaa, tehokasta harjoittelua ja vahvaa keskittymistä omaan tekemiseen. Marraskuun alkupuolen saimme nauttia myös orkesterijohdon kouluttajan, kapellimestari Juha Törmän opetuksesta, joka viikon aikana pystyi tarjoamaan harjoitusvinkkejä, opettamaan teknisiä taitoja sekä kertomaan orkesterin harjoittamisesta. Ryhmämme keskuudessa pystymme antamaan toisillemme rehellistä ja rakentavaa palautetta johtamisesta, ja joskus myös siitä, valitseeko sotilaskodissa hillomunkin vai muffinin. Rentoutuminen on helpompaa, kun tietää tehneensä tehokasta työtä päivän aikana.

Kapellimestarit ovat vastuussa soitettavien kappaleiden valinnasta, musiikillisista päätöksistä, orkesterin harjoittamisesta ja harjoitusten aikataulutuksesta. Kapellimestarikoulutukseen kuuluvilla tekniikkatunneilla harjoitellaan johtamiskaavoja ja molempien käsien hallintaa, partituurin analysointitunneilla tutkitaan sävellysten olennaisia osia ja kappaleiden johtamista orkesterille, orkesteriharjoituksissa johdamme orkesteria kouluttajien tukemana sekä video-oppitunneilla katsomme johtamiamme harjoituksia tai konsertteja. Jokaisen orkesteriharjoituksen ja konsertin taltioimme kapellimestarien harjoituskäyttöön. Aktiivinen itsenäinen työskentely vapaa-ajalla on tärkeää. Se on osattava hyödyntää hyvin, sillä orkesteriharjoituksissa on oltava aikataulu tehtynä, partituuri hallinnassa ja tekninen johtaminen kunnossa. Jokainen minuutti on tärkeä, jotta kaikki harjoiteltavat paikat saadaan esityskuntoon.

Vaikka kotiutuminen kolkuttaa, keikkoihin valmistautumista riittää. Tiedossa on vielä Jouluksi kotiin- ja Isänmaalle-konsertteja, ohessa muutamia muita. Materiaalia tulee käsiteltäväksi paljon sekä kapellimestareille että äänenjohtajalinjalaisille, joten toimiva yhteistyö on tärkeää onnistuneiden konserttien saavuttamiseksi. Mitä nopeammin kapellimestarit hallitsevat partituurin ja harjoittamisen, sitä enemmän harjoitusaikaa pystytään käyttämään tehokkaasti. Äänenjohtajalinjalaiset pitävät viikon aikana useita stemmaharjoituksia, joten harjoituksissa pystymme keskittymään musiikin tekemiseen.

 

Kapellimestarikoulutus on opettanut tehokasta ajanhallintaa, ennakoivaa johtamista ja musiikillisten kokonaisuuksien hahmottamista. Kaikki nämä taidot tulevat varmasti tarpeeseen tulevaisuudessa harrastusten sekä ammatin parissa. AUK on antanut todella arvokasta koulutusta, ja voin varmasti vuosien päästä kiittää itseäni, että olen valinnut jatkaa palvelusta joulukuuhun saakka

– oppilas Jusa Mankki

Oppilas Mankki on 21-vuotias alttoviulisti Helsingistä. Soittamisen ja matematiikan opintojen ohessa suurin osa vapaa-ajasta kuluu frisbeegolfin parissa.

Ääntä johtamassa

Hälvälän viimeisetkin havunneulaset on karisteltu vaatteista ja AUK:in toinen vaihe on nyt lähtenyt toden teolla käyntiin. RUK:iin valittujen lähdön jälkeen saimme kukin tietää AUK2-linjamme. Linjoja ovat äänenjohtajalinja, johon sisältyy bändin, puhaltajien-, lyöjien ja jousten äänenjohtajakoulutus, viestintälinja, joka keskittyy tiedottamiseen ja media-alan koulutukseen, tapahtumatuotanto, joka perehtyy tapahtumien järjestelyihin ja tuottamiseen sekä kapellimestarilinja, jossa oppilaista koulitaan täysiverisiä kapellimestareita. Linjaan sisältyy myös marssikapellimestarin opinnot. Linjojen jaon jälkeen aloimme työstää Ultra Bra -projektia Apollo-orkesterin kanssa, sekä valmistelemaan tulevia tapahtumia ja konsertteja, kukin omalla tahollaan.

 

AUK:in tarkoituksena on antaa meille valmiudet johtotehtäviin sekä äänenjohtajina että sotilasjohtajina. Olemme jokainen vuorollamme päävastuussa soitinkokoonpanostamme ja huolehdimme, että kaikki käytännön asiat sujuvat. Myös kouluttajat ovat siirtyneet enemmän arvioitsijoiden rooliin ja siirtäneet suurimman osan vastuusta meille varusmiehille. Tämä näkyy myös kahvin kulutuksen suuresta kasvusta (terveisin yksikön kahvivastaava). Vaikka väkeä on vähemmän, esimerkiksi jousten äänenjohtajalinjalla vain 7 henkeä aikaisemmasta 20 hengen orkesterista, toiminta jatkuu edelleen hyvissä merkeissä.

Kolmen ensimmäisen päivän aikana bändiämme kävi luotsaamassa pitkän linjan muusikko, tuottaja, sovittaja, sekä lauluntekijä Sami Pitkämö, joka luennoi bändin johtamisesta ja käytännön asioista. Hän avusti meitä pääsemään vauhtiin ensimmäisen projektimme kanssa. Bändilinjalla pääsee soittamaan monien erilaisten muusikoiden kanssa, sekä hankkimaan käytännön kokemusta kiireellisellä aikataululla tuotettavista projekteista. Töitä on paljon, aikataulut ovat tiukkoja, ja kukin joutuu vuorollaan ottamaan yhtyeen toiminnasta vastuun. Kaikki ovat kuitenkin mukana hyvällä meiningillä, ja luvassa on varmasti hienoja keikkoja, kokemuksia, ja suhteita joista on hyötyä vielä kaukana tulevaisuudessakin.

Bändilinja on uusi, tänä vuonna ensimmäistä kertaa toteutettava bändisoittimiin erikoistunut äänenjohtajalinjan alalaji, johon on sulautettu kaikki aliupseerikurssille jääneet soittajat showbandistä sekä viihdeorkesterista. Käytännössä tehtävämme on tuottaa sisältö tapahtumatuottajien järjestämiin tapahtumiin. Joka projektia varten muodostetaan kuhunkin tapahtumaan parhaiten sopiva kokoonpano eri soittajien vahvuuksia hyödyntäen. Jokaista projektia johtaa eri henkilö bändin sisältä ja hän on vastuussa sekä sisällön suunnittelemisesta, treenien järjestämisestä että bändin toimivuudesta.

Linjaamme kuuluu soittoryhmän ja sektion johtamista, konserttien ohjelmistojen valmistelua, sekä tietysti paljon konsertteja. Aikataulut ovat tiukempia kuin aikaisemmin ja uutta asiaa on omaksuttava lyhyessä ajassa, joten yhteistyö on erityisen tärkeää tapahtumien järjestämisessä sekä informaation kulussa. Kaikkien tulee puhaltaa yhteen hiileen jotta saamme aikaan mielettömän aliupseerikurssin. Ohjelmistot laadimme itse. Osa kappaleista on vanhoja tuttuja, kuten ikivihreä Nuijamiesten marssi, mutta itsemme haastamisen (sekä parempien konserttielämysten) vuoksi keräämme aivan uutta ohjelmistoa eri yleisöjä varten. Ohjelmiston valmistelussa meille on annettu valmiudet sovitusten tekemiseen, sekä nuotintamiseen Sibelius 7 -ohjelman avulla. Kolme päivää kestäneessä koulutuksessa opimme sovittamisen perusteita, sekä Sibelius-ohjelman käyttöä alan ammattilaisilta, kuten Jukka Viitasaarelta ja omalta yliluutnantiltamme Tommi Suutariselta. Uutta ohjelmistoa pitää kuitenkin harjoitella, paljon.

Sekin on koulutuksessamme otettu huomioon. Heti AUK2:en toisena päivänä Prikaatiin saapui muusikoiden ergonomiaan ja kuntouttamiseen erikoistunut fysioterapeutti Katarina Porander. Vietimme hänen kanssaan päivän, joka alkoi ensin luennolla muusikoiden yleisimmistä ammattitaudeista, sekä niiden ennaltaehkäisystä. Sen jälkeen jakauduimme omiin soitinryhmiimme ja kävimme läpi lämmittelyliikkeitä ja kehon liikeratoja soittaessa ammattiopastuksessa. Tämän jälkeen oli vuorossa yksilölliset pistotarkastukset omasta soittoasennosta ja soittotavasta, jota pyrittiin parantelemaan tarpeen mukaan. Omasta kunnosta on täällä helppo pitää huolta, sillä meillä on kaikki edellytykset liikuntaan, ravintoon ja yleiseen hyvinvointiin. AUK:in aikana stressitasot ja fyysinen rasitus kasvaa, mutta ei voi olla muuta kuin onnellinen siitä että saamme suorittaa palveluksen näin hyvässä seurassa tehden juuri niitä asioita, joita haluamme tehdä tulevaisuudessakin.

– oppilaat Oskari Pakula ja Elmeri Parantainen

– Oppilas Pakula on 21-vuotias alttoviulisti Helsingistä sekä Varusmiessoittokunnan kahvivastaava. Hänen tupakaverinsa oppilas Parantainen taas on bändin äänenjohtajalinjalla ahkeroiva 20-vuotias kitaristi, mies,  joka pystyy kasvattamaan viikon leiriparran päivässä.   

Kiertueita kohti!

Aurinko paahtaa täydellä teholla kotiyksikkömme pihaan. Panssariprikaatissa vallitsee lomillelähtöpäivän tyyneys. Vaikka tämä hetki tuntuu ihanan rauhalliselta, on koko Varusmiessoittokunnalla edessään kovat keikkarutistukset. Tulossa on useiden yksittäisten keikkojen lisäksi Konserttisoittokunnan ja Viihdebändin yhteinen Serenadi keväälle -kiertue, Jousiorkesterin Kynttiläkiertueet sekä vartioparaati Helsingissä.

Harjoituksia on kaikilla yhtyeillä paljon. Keikkoja tulee toisensa perään, ja uudet biisit täytyy omaksua nopeasti. Vaikka kappaleiden hiominen ja kova harjoitustahti on itse kullekin hieman stressaavaa, auttaa meitä tässäkin rutistuksessa hyvä ilmapiiri ja rakkaus musiikkiin.

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja mainostan hieman Serenadi keväälle -kiertuetta, jossa itsekin soitan. Mahtavan Viihdebändin ja Konserttisoittokunnan lisäksi kiertueella esiintyy upeaääninen Mikael Konttinen. Kappaleita on soitettu ahkerasti, ja odotamme innolla, että pääsemme esittämään eloisan ja monipuolisen ohjelmistomme. Kiertueella kuullaan muun muassa viihde- ja elokuvamusiikkia. Elokuvamusiikkia on vanhoista klassikoista, kuten elokuvista Amerikkalainen Pariisissa ja Forrest GumpTule kuuntelemaan!

– jääkäri Lotta-Sofia Kyrönaho

Kirjoittaja on 20-vuotias helsinkiläinen huilisti ja Konserttisoittokunnan ahkerin lenkkeilijä. Lenkkipolulla hänen juoksuaan tahdittavat kauniit serenadit ja svengaava jazz.

Näin tehdään show!

Showbandin ensimmäiset treenit. Näitä on odotettu. Showbandin ensimmäinen voimanponnistus on huhtikuussa alkava koululaiskiertue, jonka kohdeyleisö koostuu enimmäkseen yläasteikäisistä nuorista. Ohjelmaa rakennettaessa on pohdittava, minkälainen musiikki uppoaa kouluikäisiin nuorukaisiin. Listalle on alkanut hahmottua muun muassa Bruno Marsin, JVG:n ja Antti Tuiskun musiikkia.

Muutama viikko eteenpäin ja treeneissä on leppoisa mutta ahkera tunnelma. Rutiineita on jo ehtinyt muodostua. Harjoituksissa keskitytään ja tauoilla rentoudutaan. Pieni jatkuva väsymys on kuitenkin läsnä, koska illat vierähtävät yömyöhään treenatessa. Luonnollisesti bändi toimii parhaiten, kun kaikki ovat katsoneet omat osuutensa valmiiksi jo ennen seuraavan päivän harjoituksia. On ollut mukava huomata, kuinka bändin jäsenet tuovat esille omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan esimerkiksi soundiasioissa. Jäsenten avoimuus ja ammattimainen ote ovat vieneet bändiä nopeasti eteenpäin.

Yli kuukausi takana ja itse show’n työstäminen on käynnistynyt.  Suunnittelemme tekniikoiden kanssa valot ja äänentoistolliset ratkaisut. Kappaleisiin sovitetaan pieniä yllätyksellisiä yksityiskohtia ja biisijärjestystä hiotaan. Kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että oikeanlainen draaman kaari ja intensiteetti säilyy läpi konsertin. Yhteissoitto ja kappaleet hiotaan niin täydellisiksi, että bändi kuulostaa siltä kuin se olisi soittanut jo vuosia yhdessä. Tällä kokoonpanolla kehtaa keikkailla ympäri Suomea!

– jääkäri Lari Silva

Kirjoittaja on Showbandin rempseä rumpalisti, joka soittaa mieluiten svengaavaa 80-luvun musiikkia. Vapaa-ajallaan hän hioo maagisia korttitemppujaan.

 

Kiertueelta kiertueelle

 

Viime viikkoina Varusmiessoittokunnassa on harjoiteltu ahkerasti kevään ja tulevan kesän konsertteja varten. Kevät ja kesä ovat varusmiessoittokunnan kiireisintä keikkailuaikaa, jolloin yhden keikan jälkeen annetaan heti seuraavan kiertueen kappaleet käteen. Vauhti on siis kova. Armoton ja tehokas treenaaminen on välttämätöntä, jotta kaikki sujuisi lavalla hyvin.

Esimerkiksi jousiorkesterissa harjoittelu usein jatkuu päivän palveluksen lisäksi myös iltavapaiden aikana, jolloin harjoitellaan yksin tai yhdessä muiden jousisoittajien kanssa. Intensiivinen harjoittelu kuuluu soittokunnan arkeen. Muusikoille ei ole vierasta uhrata useita tunteja päivästä soittamiseen, vaan monelle se on ollut arkea jo ennen palvelukseen astumista._A3A7294

Motivaatiota kurinalaiseen treenaamiseen saa tuttujen ja konserttiyleisön aidosta innostuksesta ja hyvästä palautteesta konserttien jälkeen. Myös soittotaidon kehittyminen ja uusiin säveltäjiin sekä tekniikoihin perehtyminen luo jatkuvasti uusia haasteita, joiden kanssa telmitään joko harjoituksissa tai treenikopissa. Ensi viikolla jatkuu jousiorkesterin Kynttiläkiertue, jonka ohjelmistoon kuuluu klassisen musiikin ikivihreitä sekä mielenkiintoisia tuntemattomampia kappaleita. Säveltäjänimiä konserteissa ovat muun muassa Fauré, Vivaldi ja Barber. Kiertueella jousiorkesterin lisäksi esiintyy useita soittokunnan taitavia solisteja sekä jousiyhtyeen soittajista koostuva jousikvartetti. Lopputuloksena on monipuolinen musiikillinen matka barokista nykyajan musiikkiin._MG_7677

-jääkäri Matias Tamlander

Kirjoittaja on 19-vuotias vantaalainen viulisti, joka opiskelee oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Tamlander soittaa Varusmiessoittokunnan jousiorkesterissa.

”Ja kaikki roudaa!!!”

Keskiviikkoaamu ja Varusmiessoittokunta heräsi jälleen uuteen palveluspäivään. Aamu oli meille 101. eikä juurikaan edeltäjistään eroava. Aikainen aamupala kuitenkin viesti jostain erikoisemmasta. Peruskoulutuskaudella näitä aamua ripeyttäviä etuaamupaloja oli opittu kestämään ihan syyttäkin, mutta nyt soittokaudella punkan särmyydestä tinkimiseen tarvittiin raskauttava syy – ja sellainen todella löytyi. Hyvää ja kaunista -kiertue oli lähtökuopissaan. Varusmiessoittokunnan viihdebändi ja jousiorkesteri olivat aikaisemmin keväällä sulautuneet yhdeksi viihdemusiikkikokoonpanoksi, jonka tulisi nyt laajalla ohjelmistollaan vallata Iisalmi, Jyväskylä sekä Varkaus. Ohjelmasta löytyi kattava läpileikkaus suomalaisen pop-, rock-, ja iskelmämusiikin klassikoita, seuranaan muutama arkistokaapin takaa löytynyt aarre.

_70A8562

Kolmiriviin, sisään bussiin, luku takaa ja renkaat liikkeelle. Ensimmäisenä edessä Iisalmen kulttuurikeskus. Koko karavaaniimme kuului bussin lisäksi tekniikan pakettiauto ja henkilöpakettiauto, jossa piti kuulemma suunnitella. Jostain syystä löysin itseni bussista vaaka-asennosta hyvin nopeasti. Mainio bussikuskimme Pave (ei Maijanen) ajoi nukkuvan bussin Iisalmeen ja roudaus saatiin alkamaan. Kasarmilla olimme edeltävänä iltana jo yhden kerran äänentoiston ja valotekniikan kasanneet, joten jokaisella oli oma tehtävänsä ja sali oli pian valmis. Soundcheckin ja pienen treenisession jälkeen yleisö päästettiin monilukuisena sisään ja kiertue laskettiin käyntiin._1090503

 

Iisalmesta ajoimme seuraavaksi yöksi Rissalan lennostoon Kuopion kupeeseen. Torstaipäivä oli keikaton ja siksi mainio lepopäivä koko porukalle. Aivojen tyhjentämiseksi pääsimme myös ulkoilemaan ja muistelemaan P-kauden sotaharjoituksia taistelijan kuntoradalla. Nukuimme vielä toisen yön siellä, ja aamulla matka jatkui.

Lähdimme laskettelemaan kohti Jyväskylää heti aamulla ja lounasaikaan saavuimme Tikkakosken lennostoon. Majoituimme iltaa varten ja jatkoimme matkaa suuntana Aalto-sali ja tuttu roudausoperaatio. Tässä vaiheessa todettakoon, ettei tämä kiertuetta varten räätälöity viihdeorkesteri ollut yksikön kompaktein tai pienin kombo, ja siksi Aalto-salin tiivistunnelmainen lava tuotti meille muutamia luovuutta vaativia tilanteita. Lopulta kuitenkin 30-henkinen yhtye mahtui lavalle ja yleisökin välillä näki, kuka sitä kitaraa verhojen takana soitti. Kuten Iisalmessa, Jyväskylässäkin tunnelma oli salissa lämmin ja energinen. Ehkä lavallakin uskallettiin jo heittäytyä iskelmän maailmaan, kun oltiin niin veljellisesti kylki kyljessä. Encoret soitettuamme nautimme pitkät suosionosoitukset ja tilanteen rauhoituttua aloimme hurjalla vauhdilla purkaa lavaa.

Yön Tikkakoskella vietimme omillamme. Viestitekniikkakomppania oli ystävällisesti antanut tupansa meidän käyttöömme, ja yön aikana vuorotellen vartioimme toistemme unta. Aamulla jälleen petivaatteet laitettiin reppuun ja lainatuvat siistittiin kuntoon. Bussi käänsi renkaansa kohti Varkautta.

Kiertueen kolmannessa ja viimeisessä konsertissa oli jo toivottua tehokkuutta. Roudaus sujui ja sali oli ajallaan kunnossa. Olikin epäonnettoman hyvä sekoittaa pakkaa parilla sairastumisella… Suurin osa soittajista oli terveenä lavalla, mutta esimerkiksi koskettimien takana taiteili varamiehen varamiehen varamiehen varamies, kersantti Rautasuo. Kaikesta huolimatta tunnelma oli korkealla ja meininki kuului alakerran lämpiöön asti. Vielä kerran lava purettiin ja autot täytettiin tekniikalla. Oli aika lähteä kotiin.

Tai siis kasarmille. Yöllä kahden jälkeen kaarroimme yksikön etupihalle, tyhjensimme bussin ja pakettiautot. Yleisesti olo oli todella uupunut, mutta hyvin tyytyväinen. Takana oli produktio, jollaista ei Varusmiessoittokunnassa oltu koskaan aikaisemmin tehty. Iso kattaus suomalaisia hittejä 70-luvulta nykypäivään ja lähes jokaisesta kappaleesta tämän saapumiserän varusmiehen tekemä jousisovitus. Sunnuntaina uni maistui ihan jokaiselle. Mielessä päällimmäisenä upeat keikat, kuuma paraatipuku ja se, että tyyny on soittajan paras ystävä kiertuebussissa.

– jääkäri Leevi Haapanen

Kirjoittaja on espoolainen musiikkikasvatuksen opiskelija. Hän soittaa Varusmiessoittokunnan jousiorkesterissa viulua, mutta oli tällä kiertueella komennuksella koskettimien takana.

Kiväärit pyörimään!

Showbandin E-kausi on lähtenyt käyntiin ahkeralla harjoittelulla kersantti Sampolahden opastuksella. Yhtye on suunnitellut ja hionut ohjelmistoaan tulevia kiertueita varten jo useita viikkoja. Ensi viikolla aherrus palkitaan ja Showband 2016 pääsee vihdoinkin aloittamaan keikkailun koulukiertueen merkeissä. Onhan tätä tilaisuutta odotettu jo sormet syyhyten. Keikkakalenterikin alkaa näyttää hyvältä ja keikkoja kertyy mukavasti pitkin kesää.

 

Harjoituskaudella olemme hioneet komppisektion kanssa yhteistä soundiamme ja groovea. Torvisektion liityttyä iloiseen joukkomme olemme päässeet keskittymään olennaiseen, eli energiseen lavaesiintymiseen. Skappareidenkin palaute on ollut pelkästään positiivista ja kannustavaa. Tästä on hyvä jatkaa. Mennään eteenpäin.

_70A7834-2

Varusmiessoittokunnan kivääritaitoryhmä on osa kuviomarssikokonaisuutta toimien näyttävänä osastona, joka hurmaa yleisön näyttävyydellään sekä virtuoosimaisella kiväärinkäsittelyllä. Kivääritaitoryhmä sai uuden kouluttajan, kersantti Rautasuon, joka laittoi heti kiväärit pyörimään ja ojennukset kuntoon. Innoittavien kouluttajien kautta kivääritaitoryhmä 2016 on erittäin motivoitunut ja innostunut porukka.

 

Nähdään keikoilla!

 

-jääkäri Juho Mäkäräinen

Kirjoittaja on kajaanilainen pianisti/kosketinsoittaja, joka opiskelee Helsingin Pop&Jazz Konservatoriossa. Varusmiessoittokunnassa hän toimii Showbandin kiipparistina, sekä kuviomarssissa kivääritaitoryhmässä.

Lisää keikkoja, lisää harjoittelua

Varusmiessoittokunnalla on jälleen takanaan työntäyteinen, mutta hauska viikko. Maanantaista keskiviikkoon yksikössämme järjestettiin mediakoulutus, johon osallistui omien mediatiimiläistemme lisäksi varusmiehiä Suomen muista sotilassoittokunnista. Esiintymisen jo aloittanut Konserttisoittokunta sai tiistaina tililleen jälleen uuden keikan esiinnyttyään II/2015-saapumiserän 255 vuorokautta palvelleiden varusmiesten kotiuttamisjuhlassa. Erikoiskoulutuksen alkuviikkoina ahkeroimme kuviomarssin perusteiden parissa, mutta viime viikolla jonokaartojen, ”laatikkoleikkien” ynnä muiden kuvioiden harjoittelu jäi hetkeksi tauolle. Soittokunta keskittyi valmistelemaan perjantain 18.3. esiintymisiä: konserttisoittokunta sekä jousiorkesteri juhlistivat Jääkäritykistörykmentin 100-vuotispäivää, viihdeorkesteri taas Maavoimien vuosijuhlassa vanhassa päämajakaupungissa Mikkelissä.

20160323_paraatikuvat_aleksi_murtojärvi-1-2

Konserttisoittokunnan päivät kuluivat orkesteritreeneissä ja paraatiharjoituksissa, joiden aikana opimme, miten paraatikatselmuksessa toimitaan. Liikkeistä, kuten soittimien nostoista, hiottiin yhdenaikaisia ja särmiä. Opettelimme soittamaan ulkoa tunnetuimpia marsseja, jotta paraateissa voisimme keskittyä seuraamaan marssikapellimestarin sauvaa nuottien tihrustamisen sijasta. Vaikka aivan vielä meidän ei esityksissä tarvitse soittaa ja marssia samaan aikaan, teimme kuitenkin keskiviikkona reippaan lenkin kasarmin ympäri suomalaisten marssisävelten raikuessa halki Panssariprikaatin. Tuntui kovin vaikealta saada ilma kiertämään kyllin hyvin, pitää rivit suorina ja ojennukset kunnossa sekä soittaa musikaalisesti. Puuha vaatii siis vielä paljon harjoittelua.

Perjantaiaamun valjetessa saimme huomata, että maa oli yöllä saanut ylleen valkean vaipan, ja että keväinen, leuto sää oli vaihtunut pikkupakkaseen ja tuuleen. Me urheat paraatisoittajat emme kuitenkaan tästä lannistuneet, vaan suuntasimme bussilla kohti Hämeenlinnan vanhaa kasarmia, jossa Jääkäritykistön 100-vuotisjuhlan paraatikatselmus ja ohimarssi pidettiin. Paraatikatselmukseen osallistui joukkoja Panssariprikaatista, kaiken kaikkiaan sotilaita oli nelisensataa. Ohimarssissa nähtiin lisäksi useita ajoneuvoja ja hevosvetoinen perinnevaljakko. Paraatisoittokunnan osalta tilaisuus sujui mallikkaasti: ikävää oli ainoastaan se, että sormet, varpaat ja vaskisoittimien venttiilit jäätyivät kylmässä säässä. Onneksi pääsimme sisätiloihin lämmittelemään itseämme ja instrumenttejamme ennen ohimarssia.

Paraatisoittokunnan promokuvat

Paraatitilaisuuden jälkeen bussi kuljetti meidät Hämeenlinnan Verkatehtaalle, jossa valmistauduimme Jääkäritykistörykmentin 100-vuotisjuhlan päivätilaisuuteen. Hieman aikaisemmin myös jousiorkesteri oli esiintynyt kyseisessä paikassa. Verkatehtaalla puimme päällemme ensi kertaa harmaat, tyylikkäät paraatipuvut. Koska pidimme lähes koko talven yllämme painavia saappaita ja taisteluvarustusta, oli sanoinkuvaamattoman ihanaa pitää yllään tuota kaunista asua: ryhdikästä takkia askelten tahdissa heilahtelevine olkapunoksineen, valkoisia nahkasormikkaita ja siroja kiiltonahkakenkiä. Tilaisuudessa esitimme Sibeliuksen Finlandian ja Jääkäreiden marssin – Jääkäritykistörykmentin kunniamarssin – yhdessä Hämeenlinnan mieskuoron kanssa. Hauskin osuus oli ehdottomasti avausnumeromme Marsalkan hopeatorvet, jossa pääsin soittamaan ylvästä fanfaaritrumpettia.

Esiintymisen jälkeen matkasimme kohti kasarmia. Saimme tavarat purettua vikkelästi ja kiidimme ansaitulle viikonloppuvapaalle.

20162303_Ikonen_Blogi_Aleksi_Korpi

– jääkäri Elina Ikonen

Kirjoittaja on 19-vuotias vantaalainen konserttisoittokunnan trumpetisti ja pitää erityisesti juuri sotilasmusiikista.

Kuvat 1 ja 2: jääkäri Aleksi Murtojärvi

Kuva 3: jääkäri Aleksi Korpi