Tag Archives: ohatäänynättii

Sotilaanaluista sotilassoittajiksi

Konserttiorkesterin lyömäsoittimet. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Valapäivän hektisestä ohjelmasta oli hädin tuskin toivuttu, kun katseet suunnattiin ruhtinaallisen pitkän, yhden päivän valaloman jälkeiseen e-kauteen. Vaikka pakkipussien vaje varuskuntaravintolassa aiheutti jokaiselle soittokuntalaiselle jonkinasteista tuskaa, tuntui päällimmäisenä kaiken voittava riemu siitä, että olimme selvinneet kunnialla sotilassoittajan elämän ensiaskelista. Vihdoinkin pääsisimme keskittymään niihin asioihin, joita varten oikeasti tulimme tänne.

Valaloman jälkeisenä maanantai-iltana oli joukossamme havaittavissa uudenlaista hilpeyttä; viikko-ohjelmaa koristivat tetsaamisen ja maastolounaiden sijaan soitto- ja kuviomarssiharjoitukset.  Kokoonpanot oli muodostettu jo edellisellä viikolla, joten jokaisella oli (ainakin toivottavasti) e-kauden kuviot kutakuinkin selvillä. Valaloma oli käytetty ahkeraan henkiseen valmistautumiseen, jotta alun härväys saataisiin selvitettyä mahdollisimman ripeästi, ja jotta kaikki kokoonpanot saisivat show’n käyntiin.

Konserttiorkesteri musiikkiyliluutnantti Juhani Valtasalmen johtamana. Kuva: Puolustusvoimat / Severi Roivanen

Valanjälkeinen arkirutiinien muutos tuli hieman puskista, vaikka pelkoa ja intoa vertaisjohtamisesta oli meihin lietsottu koko p-kauden ajan. Nyt tulisimme olemaan täysin vastuussa omasta toiminnastamme, ilman alikersanttien valvovia silmiä. ”Soittokunta esiintyy aina” on fraasi, joka on kuultu jokaisen skapparin suusta vähintään kymmenen kertaa päivässä. Ja tottahan se on. Muskarinakin tunnettu ryhmä itseään innolla esille tuovia taiteilijoita herättää runsaasti huomiota marssiessaan kohti varuskuntaravintola Rubenia, luonnollisesti Sillanpään marssilaulua laulaen. Toistaiseksi huutelu ei ole laulumme ylitse kuulunut, mutta onhan tässä vielä jokunen aamu aikaa.

Kun kuuntelin Finlandiaa ensimmäisissä konserttisoittokunnan harjoituksissa, herättivät satunnaiset mutta runsaat väärät äänet minussa hivenen hilpeyttä. Hiljalleen nuoteiksi määrätyt hieroglyfit stemmoissa ovat kuitenkin alkaneet muodostaa korvia hellivää ilman värinää, ja soitto alkaa oikeasti kuulostaa musiikilta. Tehtävää on paljon, mutta onneksi ensimmäiseen keikkaan on “vielä” viikko.

Paraatisoittokunta levossa. Kuva: Puoluystusvoimat / Paavo Pakkanen

Soiton ohella urheilta sotureiltamme alkavat luonnistua myös paraatikäytänteiden ja kuviomarssin perusteet. Marssiharjoitukset kapteenimme ja/tai kersanttiemme johdolla ovat olleet hauskoja, kun tasaisin väliajoin joku marssijoista suorittaa käännöksen väärällä tekniikalla, väärään aikaan ja täysin väärään suuntaan. Myös akuutti kysymys siitä, “kumpi jalka on vasen”, on nostettu esille useaan otteeseen. Taukojen aikana sotilaista syttyy varsinaisia velhoja jalkapallossa, sillä niin kuin loma ei ole lepäämistä varten, ei tauoillakaan ole aikaa rötvätä.

Olen itse ollut varsin tyytyväinen siihen, miten porukkamme on osannut suhtautua täyteen vastuuseen meistä itsestämme ja omasta yksiköstämme. Hommat ovat luistaneet varsin mallikkaasti, eikä joukoissamme ole (vielä) havaittavissa edes pientä välien rakoilua. Uhkaavasti alkaa näyttää yhä enemmän ja enemmän siltä, että tästä on tulossa erittäin nautinnollinen vuosi.

Ilkka Haapanen. Kuva: Puolustusvoimat / Miika Perkola

Jääkäri Haapanen

Ilkka Haapanen on 21-vuotias lyömäsoittaja Suomen Turusta. Hän ei kaihda penkkiurheilufanatismin aiheuttamia konflikteja, eikä varsinkaan väärän äänen tuottamista soittimella.

P.S.
Kuun lopussa aloitetaan ensimmäiset kiertueet, joihin on vapaa pääsy. Katso kotikaupunkisi konsertit osoitteesta http://konserttikalenteri.puolustusvoimat.fi/fi/puolustusvoimien-varusmiessoittokunta!

Ensimmäistä kertaa sinulla on myös mahdollisuus vaikuttaa soittokunnan megakiertueen ohjelmistoon. Äänestä lempibiisisi Suomen suurimmille stageille osoitteessa https://bit.ly/pvvmsk-jukebox!