Tag Archives: panssariprikaati

Kapellimestarikoulutuksen monet haasteet

Kun AUK:in sotaharjoitukset on saatu päätökseen ja aseet laskettu takaisin holviin, viidelle kapellimestarilinjan oppilaan on aika kaivaa tahtipuikko esille ja opetella johtamaan orkesteria. Kahdeksan viikon aikana koulutus on todella tiivistä ja vaativaa, kotiutumiseen mennessä meillä tulee olla valmiudet varmaan ja osaavaan kapellimestaritoimintaan. Ensimmäiset yhteiset orkesteriharjoitukset puhallinäänenjohtajalinjan kanssa olivat jo toisena päivänä, joten meidät asetettiin heti vaativaan paikkaan. Kahden viikon tiiviit harjoitukset huipentuivat Ultra Bra-konserttiin, jossa kapellimestarioppilaat johtivat sekä klassisia puhallinteoksia että Ultra Bran tunnettuja kappaleita.

Itselläni ei ole aikaisempaa kapellimestarikokemusta, joten koulutuksen alkupuoli tuotti pientä jännitystä. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien olemme opetelleet ja harjoitelleet uusia tietoja ja taitoja musiikkikapteeniemme opastuksella. Koen kapellimestarilinjan mielekkäänä, sillä koulutus vaatii jatkuvaa voimavarojen hallintaa, tehokasta harjoittelua ja vahvaa keskittymistä omaan tekemiseen. Marraskuun alkupuolen saimme nauttia myös orkesterijohdon kouluttajan, kapellimestari Juha Törmän opetuksesta, joka viikon aikana pystyi tarjoamaan harjoitusvinkkejä, opettamaan teknisiä taitoja sekä kertomaan orkesterin harjoittamisesta. Ryhmämme keskuudessa pystymme antamaan toisillemme rehellistä ja rakentavaa palautetta johtamisesta, ja joskus myös siitä, valitseeko sotilaskodissa hillomunkin vai muffinin. Rentoutuminen on helpompaa, kun tietää tehneensä tehokasta työtä päivän aikana.

Kapellimestarit ovat vastuussa soitettavien kappaleiden valinnasta, musiikillisista päätöksistä, orkesterin harjoittamisesta ja harjoitusten aikataulutuksesta. Kapellimestarikoulutukseen kuuluvilla tekniikkatunneilla harjoitellaan johtamiskaavoja ja molempien käsien hallintaa, partituurin analysointitunneilla tutkitaan sävellysten olennaisia osia ja kappaleiden johtamista orkesterille, orkesteriharjoituksissa johdamme orkesteria kouluttajien tukemana sekä video-oppitunneilla katsomme johtamiamme harjoituksia tai konsertteja. Jokaisen orkesteriharjoituksen ja konsertin taltioimme kapellimestarien harjoituskäyttöön. Aktiivinen itsenäinen työskentely vapaa-ajalla on tärkeää. Se on osattava hyödyntää hyvin, sillä orkesteriharjoituksissa on oltava aikataulu tehtynä, partituuri hallinnassa ja tekninen johtaminen kunnossa. Jokainen minuutti on tärkeä, jotta kaikki harjoiteltavat paikat saadaan esityskuntoon.

Vaikka kotiutuminen kolkuttaa, keikkoihin valmistautumista riittää. Tiedossa on vielä Jouluksi kotiin- ja Isänmaalle-konsertteja, ohessa muutamia muita. Materiaalia tulee käsiteltäväksi paljon sekä kapellimestareille että äänenjohtajalinjalaisille, joten toimiva yhteistyö on tärkeää onnistuneiden konserttien saavuttamiseksi. Mitä nopeammin kapellimestarit hallitsevat partituurin ja harjoittamisen, sitä enemmän harjoitusaikaa pystytään käyttämään tehokkaasti. Äänenjohtajalinjalaiset pitävät viikon aikana useita stemmaharjoituksia, joten harjoituksissa pystymme keskittymään musiikin tekemiseen.

 

Kapellimestarikoulutus on opettanut tehokasta ajanhallintaa, ennakoivaa johtamista ja musiikillisten kokonaisuuksien hahmottamista. Kaikki nämä taidot tulevat varmasti tarpeeseen tulevaisuudessa harrastusten sekä ammatin parissa. AUK on antanut todella arvokasta koulutusta, ja voin varmasti vuosien päästä kiittää itseäni, että olen valinnut jatkaa palvelusta joulukuuhun saakka

– oppilas Jusa Mankki

Oppilas Mankki on 21-vuotias alttoviulisti Helsingistä. Soittamisen ja matematiikan opintojen ohessa suurin osa vapaa-ajasta kuluu frisbeegolfin parissa.

Viestintälinja – mediatoimiston asukkaat

Valokuvaaja, videokuvaaja, taittaja, some-agentti ja graafikko, sekä muutama muukin. Viestintälinjalla on monenlaisia rooleja, joita jokaisen linjan oppilaan tulisi pystyä täyttämään. Me olemme vastuussa Varusmiessoittokunnan viestinnästä ja median tuottamisesta, ja kuten muillakin aliupseerikurssin linjoilla, meiltä on AUK:n alussa otettu viimeisetkin apupyörät pois.

 

En odottanut, että vastuun ja kiireen kaksinkertaistaminen tekisi hommastamme näin paljon mielenkiintoisempaa. Niin kliseistä kuin se onkin, vastuu tuo vapautta, eikä meitä kuitenkaan täysin omillemme jätetty. Uusien taitojen luomista ja vanhojen syventämistä varten meille on järjestetty koulutuksia viestinnän maailman eri nurkista ja täydennetty kokonaiskuvaamme viestinnän tehtävästä ja tarkoituksesta. Tämä on varmaan syy – ainakin omalta osaltani – linjan mielekkyyteen. Kokonaiskuvaa ymmärtämällä oppii soveltamaan, ja pystytään keksimään uusia ratkaisuja ikivanhoihin ongelmiin.

Tämä ei ollut ainoa muutos AUK:n alussa. Porukkakin on vaihtunut melkein kokonaan uuteen. Entisestä e-kauden mediatiimistä kolme ovat kotiutuneet ja kaksi lähteneet RUK:hon, mutta täydennyksiä on onneksi tullut. Muissa soittokunnissa olleille mediatuottajille tarjottiin mahdollisuutta pidentää palvelusta ja jatkaa johtajakoulutukseen. Kaksi miestä tarttuivat tilaisuuteen. Muista e-kauden kokoonpanoista yksi halusi hioa taitojaan viestinnän parissa. Lisäksi heinäkuun saapumiserästä otettiin erikoistehtävähaun kautta linjalle vielä kaksi varusmiestä. Kyseiset oppilaat Ahti Brummer ja Niko Hörkkä jäävät alikersanteiksi seuraavalle saapumiserälle ja tulevat kouluttamaan seuraavaa mediatiimiä.

 

Viestintälinja on tiiviimmässä yhteistyössä tapahtumatuottajien kanssa. Heidän kanssaan keskustelemme jokaisen tapahtuman viestinnällisistä tarpeista ja luomme suunnitelmat. Miten saamme ihmiset tietoisiksi konserteista? Mitä haluamme siitä ikuistaa, ja millä tavoin? Miltei poikkeuksetta jokaiselle kiertueelle ja suurimmille konserteille luodaan julisteet. Monelle se on jo rutiinia. Lisäksi lehtimainosten tekeminen, tiedotteiden lähettäminen sekä radiokanaviin soittaminen ovat muita usein käytössä olleita markkinoinnin kanavia. Tämä on tärkeä vaihe, sillä ilman sitä, keikoilla ei ole yleisöä. Ylpeitä voimme olla, kun soittajat pitävät yleisön saapumista itsestäänselvyytenä.

Konserttien aikana media- tai viestintätiimin jäseniä voi löytää infotiskin ääreltä, käsiohjelmia jakamassa, tai lippuja myymässä. Konsertin alettua osa tiimistä lepää tai valmistelee keikan some-päivityksiä samalla kun muut ovat ottamassa valokuvia tapahtumasta. Konserttien aikana on harvemmin kiire, paitsi silloin kun joku niistä taltioidaan. Silloin täytyy varoa ettei keskittyminen herpaannu, ja että vara-akku on oikeasti taskussa.

 

Näissä tehtävissä on kulunut palvelukseni. Vaikka sitä onkin vain kymmenes jäljellä, ei kiireestä tunnu olevan puutetta. Jokaisella meistä on työn alla parin suuremman projektin lisäksi useita pienempiä, ja niiden lisäksi ajoittaisia koulutöitä. Aliupseerikurssi on toden totta intensiivinen, enkä usko muidenkaan linjojen pääsevän helpommalla. Koen itse saavani tästä kuitenkin paljon irti, ja uskon että koko palvelus on antanut hyviä valmiuksia kehittämään luovaa osaamista siviilissäkin, ehkä jopa freelancerina tai yrittäjänä.

-oppilas Viktor Teodosin

Oppilas Teodosin on 20-vuotias kuvataiteilija Nurmijärveltä. Piirtämisen lisäksi häntä kiinnostaa näköjään myös impulssiostosten tekeminen sotilaskodissa. Hänen ainoa huolenaiheensa on, ettei siellä myydä dallaspullaa.

Tuottajat tapahtuman takana

Aliupseerikurssin tapahtumatuottajana tehtäväni on sopia ja järjestää yhdessä muiden tapahtumatuottajien kanssa kaikki AUK2:n ajan konsertit ja kiertueet. Tämä oli minulle viime keväästä lähtien mielenkiintoisin AUK-linja, koska se erosi kaikesta mitä olimme E-kaudella tehneet niin paljon. Tänä vuonna tapahtumatuotannon kurssilla on vähemmän oppilaita kuin edellisinä vuosina, mutta samalla konsertteja on enemmän ja ne ovat isommat verrattuna edellisiin vuosiin. Minusta on hienoa, että pääsee järjestämään enemmän kuin yhden konsertin. Meidän vastuulle on myös laitettu esimerkiksi ensi vuoden Hyvää ja Kaunista, Serenadi keväälle ja Kynttilä-kiertueet. Samat kiertueet joilla olemme itse olleet esiintymässä kuluneen vuoden aikana! Kurssillamme on erittäin hieno ilmapiiri ja on huikeaa päästä tuottamaan erilaisia projekteja näin tehokkaalla porukalla.

Päivääni sisältyy paljon puhelinsoittoja ja sähköpostin lukemista järjestäessäni tapahtumia.  Ensimmäinen puhelinsoitto jännitti hieman, kun tajusin että tästä eteenpäin olen kokonaan vastuussa minulle annetuista konserteista. Minulla oli hyvin vähän pohjatietoa ja kokemusta tapahtumatuotannosta etukäteen ja vasta nyt paremmin ymmärrän kuinka laaja käsite se oikeasti onkaan. Kiperät kysymykset sekä konsertin ostajan, että esiintyjien, viestinnän ja muiden tapahtumatuottajien osalta aiheuttivat aluksi hämmennystä. Pidän kuitenkin työn haastavasta luonteesta ja pystyn jo muutaman viikon jälkeen parempaan organisointikykyyn. E-kaudella keikkoja vain soittaneena pidin itsestäänselvyytenä keikkojen järjestämistä, koska silloin se oli henkilökunnan vastuulla. Vasta nyt olen tajunnut kaiken työmäärän ja haasteet mitä ala pitää sisällään.

Tapahtumatuotannossa vasta pieni osa työstä on tehty, kun tietää itse mitä konsertissa tulee tapahtumaan. Seuraavaksi pitää käydä antamassa ohjeet eri kokoonpanoille sekä viestintätiimille ja pystyä antamaan selkeät ohjeet kaikkeen mitä tapahtuma tarvitsee. Minkälainen ohjelmisto pitää kasata, minkälainen tapahtuma on luonteeltaan, miten sitä markkinoidaan, minkä vahvuisella joukolla lähdemme toteuttamaan projektia? Nämä ovat itselleni tärkeimpiä kysymyksiä tapahtuman suunnittelun alussa. Tapahtuman käytännön järjestelyihin kuuluu konserttipäivän aikataulujen laatiminen, mukaan lähtevän osaston vahvuus, logististen tarpeiden sekä ruokailujen selvittäminen ja järjestäminen. Tapahtumiin saatetaan myös tarvita erilaisia lupia viranomaisilta ja olemme oppineet tapahtumien pelastussuunnitelma, melu- ja yleisötilaisuusilmoituksen täyttämistä.

Tapahtumien järjestämisen lisäksi päiviimme kuuluu luentoja tapahtumatuotannon asiantuntijoilta, kuten Klas Granqvist Akun Tehtaalta, Ville Ketonen Local Crewiltä ja Kalevi Puonti Magnum Liveltä. Lisäksi käymme tekemässä vierailuja heidän työpaikkoihin. Ensimmäisellä viikolla vierailimme legendaarisella Akun Tehtaalla Tampereen kupeessa ja tällä viikolla vierailimme ehkä tunnetuimmalla suomalaisella studiolla, Finnvoxilla. Luennoitsijoiden vahvuusalueista käy ilmi tapahtumatuotannon monipuolisuus.  Tapahtumissa tarvii osaajia niin taiteelliseen ja tekniseen tuottamiseen kuin viestintään ja turvallisuusjärjestelyihin.

Tapahtumatuotannossa on parasta, kun saa kaikki järjestelyt esiintymistä varten valmiiksi ja voi itse nauttia luomuksestaan vain ohjaten muiden toimintaa; se tulee olemaan kaiken stressin ja työnteon arvoista. Tapahtumatuotannon eri alueilta löytyy Suomessa tarvetta nuorille osaajille ja tekijöille. Uskon, että siviilielämässä tulen hyötymään tapahtumatuotanto-osaamisesta omia keikkoja järjestäessä ja haluaisinkin joskus järjestää pienen festivaalin.

– oppilas Roope Hietala

Roope Hietala on 21-vuotias pasunisti Toholammilta. Soittamisen lisäksi hän tekee ambienttia ja doom-metallia ja pitää shakin pelaamisesta.

Kun muusikosta kuoriutuu ryhmänjohtaja

Uneton yö junassa Rovaniemi – Hämeenlinna. Palvelukseni Lapin sotilassoittokunnassa oli ohi ja matka kohti Varusmiessoittokunnan aliupseerikurssia alkoi. Uudet seikkailut odottivat. Asemalla vastaan tuli varusmies sininen baretti päässään. Hyppäsimme muiden Varusmiessoittokuntaan siirtyvien kanssa hänen kyytiinsä ja jännitimme vielä hetken tulevaa matkalla kohti Parolannummea ja Panssariprikaatia.

Tämän päivän jälkeen alkoi palvelukseni ehdottomasti hienoin jakso. Varusmiessoittokunta tuntui heti alusta asti omalta paikalta – tänne tunnen kuuluvani. Hyvä yhteishenki, musikaalisuus ja motivaatio omaan juttuun, loivat ilmapiirin, jota harvassa paikassa näkee. Panssariprikaati on kuitenkin jo kolmas prikaati, jossa olen palveluksessa.

Ensimmäiset viikot menivät tutustuessa uusiin tyyppeihin ja käytäntöihin. Yhdeksän kuukautta palvellut miehistö kotiutui ja intensiivinen AUK 1 lähti käytiin. Oppitunteja, käytäntöä, aseita ja metsää. Kahta jälkimmäistä en ollut nähnyt sitten P-kauden ja omalla kohdallani olin odottanut näitä jo pitkän aikaa. Armeijan huuma alkoi jälleen.

Kuusi viikkoa. Harjoitus, tauko, harjoitus, loma ja loppurutistus; viiden päivän ampumaharjoitus Hätilässä, jota seurasi neljän päivän mittainen johtamisharjoitus eli JOHA, Hollolan Hälvälässä. Henkilökunta ja jokaisessa harjoituksessa mukana olleet, joukkueenjohtajina toimineet reserviläiset loivat meille hienot puitteet kurssia varten, ja JOHA:ssa vastustajiksemme saimme reserviläisistä koostuvan osaston, joka aikoi näyttää keltanokille kuinka soditaan.

JOHA:n taisteluosuus oli tasaväkinen ja kumpikin osapuoli koki tappioita. Uneton yö ja valmiit univelat Hätilästä saivat monen hermot kireälle. Kukin suoriutui kuitenkin tehtävistään moitteetta, ja Varusmiessoittokunta näytti kykenevänsä huipputason ryhmänjohtamiseen kurssin lyhyydestä huolimatta. Tämä herätti ainakin itsessäni ylpeyden tunnetta, sillä joukko, joka P-kauden jälkeen seitsemän kuukauden ajan kierteli soitellen ympäri Suomea, rymysi metsässä kuin vanha tekijä. Osio päättyi iltahartauteen, jonka jälkeen naureskelimme päivän vastustajien reserviläisten kanssa päivän tapahtumista.

Taisteluosiota seurasi päivän mittainen suunnistusmarssi, joka sisälsi 11 erilaista rastia. Toimimme ryhmissä ja suunnistimme rastilta rastille pitkin päivän. Marssi sujui hyvin ja pitkän päivän, kipeiden lihasten ja rakkuloiden jälkeen saavuimme kukin omaan aikaamme maaliin. Siellä “rentouduimme” pienimuotoisella hypotermiatestillä, käsi kädessä astuimme vaatteet päällä kylmään veteen. Päivä päättyi saunaan, jokainen ryhmä pääsi perille ja ehdimme saada jonkinlaiset unet ennen marssin jatkumista..

Aamulla heti herätyksen jälkeen lähdimme marssimaan kohti viimeistä rastia. Edellisten päivien rasitukset painoivat päälle ja saavuimme väsyneinä Messilänmäen juurelle. Seurasi hapottava pikamarssi mäen huipulle. Kova tsemppaus ryhmäläisiltä ja viimeiset voimat rutistaen saavuimme maaliin. Saatoimme JOHAn päätökseen, paistoimme makkarat, nauroimme ja hyvästelimme reservin kouluttajat. Ennen lähtöä harjoituksen päällikkö julkisti Reserviupseerikouluun valitut seitsemän varusmiestä.

 

Palasimme kotiin kasarmille suorittamaan päivän mittaista huoltoa ja aloitimme valmistautumisen omaan erikoisalaamme AUK 2.  Haikein ja väsynein fiiliksin hyvästelimme Haminaan lähtevät ja AUK 2 -linjamme saaneina lähdimme lomille hymyssä suin.

 

– oppilas Miikka Lahdelma

Kirjoittaja on 20-vuotias kitaristi Kajaanista. Kainuun prikaatissa P-kauden ja Jääkäriprikaatissa E-kauden viettänyt PVVMSK:n uusi kasvo jatkaa musiikkiopintojaan intin jälkeen Jyväskylässä. Lomansa tämä Kainuun poika istuu junassa pitkällä kotimatkalla sormiaan pyöritellen ja maisemia ihaillen. 

Terveisiä vuoden keväisimmältä kiertueelta!

 

Bussi kaartaa Hyvinkääsalin pihaan. Konserttisoittokunta kävelee lähes valmiina olevaan saliin ensiesityksen soundcheckiä varten. Etujoukko on tehnyt hyvää työtä roudaamisen ja konserttipaikan valmistelun suhteen. Tunnelma ennen ensi-iltaa on odottava ja jännittynyt.

 

Konserttisoittokunta ja Viihdebändi lähtivät toukokuun lopulla Serenadi keväälle -kiertueelle. Vuoden keväisimmän kiertueen ohjelmistossa oli sekä tunnettujen musikaalien tunnussävelmiä että kunnon swingiä. Kiertueen solistina toimi Varusmiessoittokunnan oma kasvatti, iskelmälaulaja Mikael Konttinen. Konsertin ensimmäinen puoliaika koostui hieman hitaammista, ehkä myös vakavammista, kappaleista. Toinen puoliaika olikin jo menevämpi ja mukaansatempaavampi. Svengaava musiikki sai sekä yleisön että soittajien tanssijalat vipattamaan.

 

Tiukasta harjoitusaikataulusta huolimatta Viihdebändi ja puhaltajista koostuva Konserttisoittokunta saivat yhteissoittonsa kuntoon. Bändi oli innoissaan päästessään tekemään yhteistyötä kunnon torvikokoonpanon kanssa. Pienistä erimielisyyksistä huolimatta hyvällä asenteella ja meiningillä kiertue hoidettiin kunnialla loppuun.

 

Kiertue sai päätöksensä Varusmiessoittokunnan kotikentällä, Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Viimeisetkin jännittyneisyyden rippeet jäivät taakse, ja Varusmiessoittokunnan eri soitinsektioissa nähtiin mitä erikoisempia tanssiliikkeitä. Yleisö oli innoissaan niin Konttisen vitseistä ja tyylikkäästä laulusta kuin bändin täydestä heittäytymisestä musiikin eri tyylilajeihin.

 

Varusmiessoittokunnassa on jo palattu työntäyteisen arjen pariin. Kuviomarssiharjoitukset on saatu käyntiin, ja silmissä siintää Kromerizin Tattoo -tapahtuma. Varusmiessoittokunnan kesä on täynnä eri kokoonpanojen esiintymisiä. Tervetuloa kuuntelemaan!

– jääkäri Sampo Niemelä

Kirjoittaja on Konserttisoittokunnan 19-vuotias klarinetisti Lohjalta. Puhallinmusiikin lisäksi hänen intohimojaan ovat kuvataide ja rap-musiikki.

 

Baretin vuoksi

Komppaniassa herätys! Oli aika suorittaa barettikokeen toinen osuus, 25 kilometrin mittainen jalkamarssi. Edellisenä päivänä pidettiin barettikokeen musiikillinen osuus, jossa testattiin yksilösuorituksin kuviomarssin perusteita. Jokaisen oli läpäistävä myös erillinen näyttö oman kokoonpanonsa perusasioissa. Konserttisoittokunta suoritti marssikapellimestari Henry Perälän johdolla paraatikäytäntöharjoituksen. Rumpu- ja kivääritaitoryhmälle järjestettiin omat perustaitoja mittaavat kokeensa.

Taisteluvarustus pakattiin jo edellisenä iltana valmiiksi. Kilpailuhenkisyyttäkin löytyi. Olimme laatineet sotasuunnitelman valmiiksi, jotta olisimme ensimmäisinä perillä kohteessa. Lähdimme liikkeelle tupajärjestyksessä. Alkumatka sujui vauhdikkaasti, ja pidimme ensimmäisen tauon vasta kahden tunnin marssimisen jälkeen. Noin puolivälissä matkaa oli aika pitää ruokatauko. Torstaipäivän perinteitä kunnioittaen söimme luonnollisesti hernekeittoa ja pannukakkua.


Ruokailun jälkeen taukovälit lyhenivät. Nostimme jalat aina puuta vasten, kun siihen tuli mahdollisuus. Lopputaival Aulangon golfkentältä Hämeenlinnan muinaislinnalle tarvottiin hieman alkumatkaa raskaammassa maastossa. Vaikka monella painoi jaloissa väsymys, piti huippuluokan ryhmähenki jokaisen kuitenkin liikkeessä. Kaveria ei jätetä -periaate pidettiin mielessä läpi koko raskaan taipaleen.

Aulangon harjun päällä odotti soittokuntamme päällikkö, musiikkikapteeni Ville Paakkunainen. Olimme suorittaneet barettikokeen hyväksytysti ja saimme painaa baretit päähämme. Nykyään meidän mahtavan erikoisjoukkomme erottaa sekä kasarmilla että lomilla soittokunnan sinisestä baretista.

– jääkäri Jere-Pekka Laitinen

Kirjoittaja on 19-vuotias imatralainen trumpetisti, jonka tavoitteena on ammattimuusikon ura. Vapaa-aikanaan hän hioo swingiään Aulangon golfkentillä.

Terveisiä Satama soi -kiertueelta

Kevät ja kesä on ollut Viihdeorkesterille antoisaa aikaa. Erilaisiin keikkoihin ja kiertueisiin valmistautuminen on pitänyt kahvihuoneen kahvinkeittimen porisemassa ja treeniluokan vahvistimet lämpiminä. Keväällä Hyvää ja kaunista ja Serenadi keväälle -konserttisalikiertueet olivat menestyksiä ja pitivät huolta Viihdeorkesterin kovasta keikkakunnosta.

_MG_7776Kesäkin on alkanut keikkailun merkeissä.Viime viikolla pääsimme taas toden teolla keikkailemaan kun Satama soi -kiertue starttasi. Konserttisalien sijaan pääsimme valloittamaan ulkolavat ja ensimmäiseksi keikkabussin kärki suunnattiin Tampereelle. Illan mittaan yhteislaulu raikasi ja ikivihreät klassikkokappaleet lämmittivät Laikunlavan kesäiltaan.

Yhden kasarmilla vietetyn päivän jälkeen lähdimme virkeinä kohti Mikkeliä jossa Mikkelinpuisto täyttyi ääriään myöten hymyilevistä ja laulavista ihmisistä. Yleisön hymy ja innostus tarttui myös Viihdeorkesteriin ja vielä keikkabussissakin orkesteri jaksoi hymyillä.
Lappeenrannan Rakuunamäellä nukutun yön jälkeen suuntasimme Lappeenrannan Satamatorille jossa tihkusateesta huolimatta roudaus sujui tuttuun tapaan sutjakkaasti. Iltaa kohden aurinko tuli esiin pilvien takaa ja tori täyttyi laulukansasta. Saimaan rannalla yleisö lauloi ja Viihdeorkesteri näytti parasta osaamistaan kesäisessä järvimaisemassa.
Lappeenrannasta ajoimme Vekaranjärvelle Rosvopaisti -tapahtumaan jossa pienkokoonpanomme soitti sota-ajan lauluja sotaveteraaneille ja heidän omaisilleen. Rosvopaistin jälkeen kiertueemme jatkui Kuopioon jossa soitimme Kallamarinassa kesämakasiinissa. Ulkokonserttien jälkeen tuntui mukavalta soittaa intiimissä puumakasiinissa jossa tunnelma nousi nopeasti kattoon.
Järvimaisemasta suuntasimme kohti Suomenlinnaa jossa soitimme Kaartin soittokunnan festivaaleilla. Festivaaleilla oli laaja kattaus erilaista sotilasmusiikkia ja oli mahtavaa päästä seuraamaan myös Kaartin soittokunnan esityksiä. Festivaaleilta lähdimme Parolan kautta Merikarvialle jossa soitimme Krookan merinäyttämöllä solistivieraan, Mikael Konttisen kanssa.
Satama soi -kiertue huipentui eilen, kun soitimme Lahden satamatorilla kiertueen viimeisen konsertin ja laulu raikasi kun koko tori täyttyi tuttuun tapaan laulavasta yleisöstä ja Viihdeorkesteri soitti ehkä kiertueen parhaimman konsertin.
Koko kiertueen jatkunut hyvä meininki näkyi joka konsertissa lavalla sekä keikkabussissa ja kiertueesta jää varmasti lämpimiä muistoja kaikille.
Seuraavaksi loistavassa iskussa oleva Viihdeorkesteri suuntaa kohti uusia haasteita harjoittelemalla uutta ohjelmistoa ja kuviomarssia Baselin matkaa varten!
 9A3A7995
Mahtavaa kesän alkua kaikille toivottaen,
– jääkäri Kalle Outila
Kirjoittaja on 19-vuotias helsinkiläinen kitaristi joka aloittaa syksyllä opiskelut Helsingin Pop & Jazz -konservatoriolla. Outila on osa Varusmiessoittokunnan viihdeorkesteria sekä paraatisoittokunnan kivääriryhmää.

HOI HOI, reservin aurinkoa näkyvissä!

Kesä on vihdoin täällä. Se tarkoittaa työntäyteisiä päiviä ja keikkaa keikan perään Varusmiessoittokunnassa. Kaikkia ei kuitenkaan enää armeijan aamut paina, sillä soittokuntamme kaksi kersanttia Ville Laitinen ja Christoffer Timonen ovat kotiutumassa ensi viikolla. He aloittivat palveluksensa saapumiserässä II/15 ja ovat molemmat suorittaneet monipuolisen ja tavallisesta poikkeavan varusmiespalveluksen. Eri yksiköistä sattumusten kautta Varusmiessoittokuntaan tiensä löytäneet kersantit eivät kumpikaan olisi voineet aavistaa, millainen heidän palvelusaikansa tulisi olemaan, mutta ovat erittäin tyytyväisiä siihen.

20160607_Sotilaspassi (1 of 1)

 

“Aloitin varusmiespalvelukseni viime kesänä Kainuun prikaatissa ensimmäisessä viestikomppaniassa. Siellä hain peruskoulutuskauden aikana erityishaun kautta Puolustusvoimien erityistehtäviin ja sain paikan Varusmiessoittokunnan mediatiimistä. Minulla ei ollut mitään tietoa Varusmiessoittokunnasta ja suhtauduin siihen aluksi hieman ennakkoluuloisesti. Päätin kuitenkin ottaa paikan vastaan ja palveluspaikkani vaihtui Kainuun prikaatista Parolan Panssariprikaatiin, jossa uusi yksikköni sijaitsi.
blogiin1Heti saavuttuani Varusmiessoittokunnan tiloihin huomasin, että ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi. Tuolloinen saapumiserä I/15 otti minut hyvin vastaan ja tuntui kuin olisin aina ollut osa porukkaa. Tositoimet alkoivat heti, sillä pääsimme yhdessä muiden soittokuntien mediavarusmiesten kanssa kuvaamaan suurta Tattoo Show -tapahtumaa Hartwall Areenassa. Aliupseerikurssin aikana sain toden teolla tutustua sotilasmusiikin maailmaan, kun viisi eri opintosuuntaamme puhalsivat yhteen hiileen järjestäessämme upeita konsertteja ja tapahtumia. Mediatiimillämme riitti niin sanottuja “mediahommeleita”, joiden lomassa sain oppia paljon uutta koskien minua kiinnostavia media-alaan liittyviä asioita, ja uskon että opeista on minulle paljon hyötyä reservinkin puolella. Taisteluharjoituksissa taitomme pantiin koetukselle erilaisten asekäsittely- ja partiotoimintaharjoituksissa. Parhaiten mieleen ovat jääneet koko päivän kestäneet simulaattoriliivitaistelut reserviläisiä vastaan ja jännittävät tiedustelutehtävät, joissa pimeän vuoksi tuli joskus kaatuiltua maahan kaivettuihin poteroihin.

Vuoden vaihteessa koin jälleen muutoksen palveluksessani, kun aliupseerikurssin taistelutoverini kotiutuivat ja jäin itse ryhmänjohtajaksi tulevalle saapumiserälle. Muita ryhmänjohtajia saapui toisista yksiköistä kouluttamaan I/16-saapumiserää mm. kersanttitoverini Timonen. Uusien alokkaiden kouluttaminen eteni kovissa pakkasissa ja aika ajoin erittäinkin huonoissa sääolosuhteissa, mutta sekä ryhmänjohtajat että alokkaat taistelivat kunnialla tiensä läpi peruskoulutuskaudesta. Varusmiessoittokunnan erikoiskoulutuskauden alkaessa muut ryhmänjohtajat palasivat kotiyksikköihinsä, kun minä ja Timonen jäimme jatkamaan palvelustamme osana soittokuntamme mediatiimiä.

Nyt kotiutumisen lähestyessä kun mietin kulunutta vuotta, olen saanut kokea uskomattoman monipuolisen ja opettavaisen palvelusajan. Olen ollut onnellisessa asemassa siinä suhteessa, että sain tutustua kahteen Varusmiessoittokunnan saapumiserään ja olen löytänyt lukuisia uusia ystäviä. Muistan, kuinka ensimmäisinä päivinäni Varusmiessoittokunnassa katselin kuviomarssiharjoituksia yksikkömme pihassa, ja ihmettelin kuinka on mahdollista soittaa ja marssia samaan aikaan noin täydellisesti. Nyt kevään aikana olen nähnyt kuinka paljon työtä kuviomarssin harjoitteluun soittajat ja kivääritaitoryhmä joutuvat tekemään. Kehitystä on tapahtunut nopeasti. Kun nyt katson yksikkömme edessä tapahtuvia kuviomarssiharjoituksia, näen sen saman positiivisen hengen ja tekemisen meiningin tässä joukossa, kuin minkä näin syksylläkin. Toivotan tämän vuoden saapumiserälle onnea ja menestystä tulevia koitoksia varten. Haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olitte mukana tällä retkellä. On ollut hienoa saada kuulua tähän perheeseen.”

– Kersantti Ville Laitinen

 

blogiin3

“Varusmiessoittokunnan erikoiskoulutuskausi alkaa olla puolivälissä. E-kaudella eri kokoonpanot ovat treenanneet tiiviisti eri konsertteja ja kiertueitansa varten. Kuviomarssia on taidettu treenata ihan kyllästymiseen saakka, mutta se on osattava hyvin, koska sitä lähdetään maailmalle näyttämään.


Mediatiimissä, johon minä kuulun, on myös keskitytty moniin eri työtehtäviin. Olemme valokuvanneet keikkoja ja tehneet myös livetaltiointeja, joita olemme editoineet jälkeenpäin julkaistavaksi materiaaliksi tai yksikkömme omaan käyttöön. Suunnittelin myös muutaman mediatiimin jäsenen kanssa rekrytointikiertueen, jonka toteutimme eri kouluissa Etelä-Suomen alueella toukokuussa. Kuvasimme myös toukokuun alussa tämän kuun alkupuolella julkaistun Ysäri-kiertueen trailerivideon. Traileri saavutti somessa paljon huomiota myös lehtien verkkosivuilla. Mediatiimissä meillä on ollut aina hyvä henki yllä ja ei olla asioita turhaan murehdittu. Siellä jokainen meistä ”mediapettereistä” on ollut elementissään omilla osaamisalueillaan. Pitäkäähän sama ilme pojat yllä.

Olen päässyt myös keikkailemaan Varusmiessoittokunnan mahtavan Showbandin kanssa. Itselläni ei minkäänlaista musiikillista taustaa ole, mutta kyllä rap taipuu jollakin tasolla tarpeen tullen. Pääasia, että pysyy rytmissä mukana ja on hyvä flow päällä. Pääsin Showbandin mukaan lukuisille unohtumattomille keikoilla, mistä olen erittäin kiitollinen. Tuskin tulen enää ikinä esiintymään yhtä isosti missään tai yhtä lahjakkaiden ihmisten kanssa. Pojathan tietää, että skaala on mieletön, kun on kyseessä Showband.

Aloitettuani palvelukseni alokkaana Hämeen panssaripataljoonan Panssarivaunukomppaniassa viime kesänä en olisi tuolloin uskonut ikinä löytäväni itseäni kotiutuessani Varusmiessoittokunnasta. Suoritin viime syksynä panssarivaunukomppaniassa Panssarijääkäri-AUK:n, minkä jälkeen minut sijoitettiin ryhmänjohtajaksi peruskoulutuskaudeksi Varusmiessoittokuntaan. Minulla oli paljon ennakkoluuloja tulevaa yksikköäni kohtaan, mutta huomasin luulojeni olevan vääriä ja vanhentuneita. Yksikön varusmiehet olivat kuuliasia ja hyvin motivoituneita, mikä sai minut tykästymään yksikön toimintaan. Kysäisin yksikön varapäälliköltä mahdollisesta jäämisestäni Varusmiessoittokuntaan ja hän laittoi asioita tapahtumaan. Nyt olen suorittanut loppuun palvelukseni Varusmiessoittokunnassa ja en olisi voinut aikoinani paremmin osata  valita loppupalveluspaikkaani.

Henkilökohtaiset mietteet palvelusvuodestani Suomen puolustusvoimissa ovat positiiviset. Parolan Panssariprikaatista on muuttunut minulle koti ja paikka, jota varmasti ikävöin tulevaisuudessa. Uskon palvelusvuoteni olevan yksi ainutlaatuisimmista, koulutustaustani ansiosta. Vaikeuksien kautta voittoon – vaikka minusta ei vaununjohtajaa virallisesti ikinä tullutkaan. Välillä oli vähemmänkin miellyttäviä päiviä, mutta nyt jälkeenpäin sanottuna ymmärrän paremmin sanonnan “aika kultaa muistot”.

Haluan kiittää Puolustusvoimia unohtumattomasta palvelusvuodesta. Panssarivaunukomppaniaa ja Varusmiessoittokuntaa, joissa sain hyviä ystäviä itselleni. Kiitän esimiehiäni, palvelustovereitani ja alasiani kuluneesta vuodesta, jotka tekivät siitä unohtumattoman. Oltuani nyt vuoden armeijassa päällimmäiseksi mieleeni jäi, että olemme varmistamassa täällä Puolustusvoimissa hienoa asiaa, ja se on itsenäinen Suomi.

– Kersantti Christoffer Timonen

 

blogiin2

– Kotiutuvilla kersanteilla alkaa aamut olla vähissä.

 

 

 

 

Kiertueelta kiertueelle

 

Viime viikkoina Varusmiessoittokunnassa on harjoiteltu ahkerasti kevään ja tulevan kesän konsertteja varten. Kevät ja kesä ovat varusmiessoittokunnan kiireisintä keikkailuaikaa, jolloin yhden keikan jälkeen annetaan heti seuraavan kiertueen kappaleet käteen. Vauhti on siis kova. Armoton ja tehokas treenaaminen on välttämätöntä, jotta kaikki sujuisi lavalla hyvin.

Esimerkiksi jousiorkesterissa harjoittelu usein jatkuu päivän palveluksen lisäksi myös iltavapaiden aikana, jolloin harjoitellaan yksin tai yhdessä muiden jousisoittajien kanssa. Intensiivinen harjoittelu kuuluu soittokunnan arkeen. Muusikoille ei ole vierasta uhrata useita tunteja päivästä soittamiseen, vaan monelle se on ollut arkea jo ennen palvelukseen astumista._A3A7294

Motivaatiota kurinalaiseen treenaamiseen saa tuttujen ja konserttiyleisön aidosta innostuksesta ja hyvästä palautteesta konserttien jälkeen. Myös soittotaidon kehittyminen ja uusiin säveltäjiin sekä tekniikoihin perehtyminen luo jatkuvasti uusia haasteita, joiden kanssa telmitään joko harjoituksissa tai treenikopissa. Ensi viikolla jatkuu jousiorkesterin Kynttiläkiertue, jonka ohjelmistoon kuuluu klassisen musiikin ikivihreitä sekä mielenkiintoisia tuntemattomampia kappaleita. Säveltäjänimiä konserteissa ovat muun muassa Fauré, Vivaldi ja Barber. Kiertueella jousiorkesterin lisäksi esiintyy useita soittokunnan taitavia solisteja sekä jousiyhtyeen soittajista koostuva jousikvartetti. Lopputuloksena on monipuolinen musiikillinen matka barokista nykyajan musiikkiin._MG_7677

-jääkäri Matias Tamlander

Kirjoittaja on 19-vuotias vantaalainen viulisti, joka opiskelee oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Tamlander soittaa Varusmiessoittokunnan jousiorkesterissa.

”Ja kaikki roudaa!!!”

Keskiviikkoaamu ja Varusmiessoittokunta heräsi jälleen uuteen palveluspäivään. Aamu oli meille 101. eikä juurikaan edeltäjistään eroava. Aikainen aamupala kuitenkin viesti jostain erikoisemmasta. Peruskoulutuskaudella näitä aamua ripeyttäviä etuaamupaloja oli opittu kestämään ihan syyttäkin, mutta nyt soittokaudella punkan särmyydestä tinkimiseen tarvittiin raskauttava syy – ja sellainen todella löytyi. Hyvää ja kaunista -kiertue oli lähtökuopissaan. Varusmiessoittokunnan viihdebändi ja jousiorkesteri olivat aikaisemmin keväällä sulautuneet yhdeksi viihdemusiikkikokoonpanoksi, jonka tulisi nyt laajalla ohjelmistollaan vallata Iisalmi, Jyväskylä sekä Varkaus. Ohjelmasta löytyi kattava läpileikkaus suomalaisen pop-, rock-, ja iskelmämusiikin klassikoita, seuranaan muutama arkistokaapin takaa löytynyt aarre.

_70A8562

Kolmiriviin, sisään bussiin, luku takaa ja renkaat liikkeelle. Ensimmäisenä edessä Iisalmen kulttuurikeskus. Koko karavaaniimme kuului bussin lisäksi tekniikan pakettiauto ja henkilöpakettiauto, jossa piti kuulemma suunnitella. Jostain syystä löysin itseni bussista vaaka-asennosta hyvin nopeasti. Mainio bussikuskimme Pave (ei Maijanen) ajoi nukkuvan bussin Iisalmeen ja roudaus saatiin alkamaan. Kasarmilla olimme edeltävänä iltana jo yhden kerran äänentoiston ja valotekniikan kasanneet, joten jokaisella oli oma tehtävänsä ja sali oli pian valmis. Soundcheckin ja pienen treenisession jälkeen yleisö päästettiin monilukuisena sisään ja kiertue laskettiin käyntiin._1090503

 

Iisalmesta ajoimme seuraavaksi yöksi Rissalan lennostoon Kuopion kupeeseen. Torstaipäivä oli keikaton ja siksi mainio lepopäivä koko porukalle. Aivojen tyhjentämiseksi pääsimme myös ulkoilemaan ja muistelemaan P-kauden sotaharjoituksia taistelijan kuntoradalla. Nukuimme vielä toisen yön siellä, ja aamulla matka jatkui.

Lähdimme laskettelemaan kohti Jyväskylää heti aamulla ja lounasaikaan saavuimme Tikkakosken lennostoon. Majoituimme iltaa varten ja jatkoimme matkaa suuntana Aalto-sali ja tuttu roudausoperaatio. Tässä vaiheessa todettakoon, ettei tämä kiertuetta varten räätälöity viihdeorkesteri ollut yksikön kompaktein tai pienin kombo, ja siksi Aalto-salin tiivistunnelmainen lava tuotti meille muutamia luovuutta vaativia tilanteita. Lopulta kuitenkin 30-henkinen yhtye mahtui lavalle ja yleisökin välillä näki, kuka sitä kitaraa verhojen takana soitti. Kuten Iisalmessa, Jyväskylässäkin tunnelma oli salissa lämmin ja energinen. Ehkä lavallakin uskallettiin jo heittäytyä iskelmän maailmaan, kun oltiin niin veljellisesti kylki kyljessä. Encoret soitettuamme nautimme pitkät suosionosoitukset ja tilanteen rauhoituttua aloimme hurjalla vauhdilla purkaa lavaa.

Yön Tikkakoskella vietimme omillamme. Viestitekniikkakomppania oli ystävällisesti antanut tupansa meidän käyttöömme, ja yön aikana vuorotellen vartioimme toistemme unta. Aamulla jälleen petivaatteet laitettiin reppuun ja lainatuvat siistittiin kuntoon. Bussi käänsi renkaansa kohti Varkautta.

Kiertueen kolmannessa ja viimeisessä konsertissa oli jo toivottua tehokkuutta. Roudaus sujui ja sali oli ajallaan kunnossa. Olikin epäonnettoman hyvä sekoittaa pakkaa parilla sairastumisella… Suurin osa soittajista oli terveenä lavalla, mutta esimerkiksi koskettimien takana taiteili varamiehen varamiehen varamiehen varamies, kersantti Rautasuo. Kaikesta huolimatta tunnelma oli korkealla ja meininki kuului alakerran lämpiöön asti. Vielä kerran lava purettiin ja autot täytettiin tekniikalla. Oli aika lähteä kotiin.

Tai siis kasarmille. Yöllä kahden jälkeen kaarroimme yksikön etupihalle, tyhjensimme bussin ja pakettiautot. Yleisesti olo oli todella uupunut, mutta hyvin tyytyväinen. Takana oli produktio, jollaista ei Varusmiessoittokunnassa oltu koskaan aikaisemmin tehty. Iso kattaus suomalaisia hittejä 70-luvulta nykypäivään ja lähes jokaisesta kappaleesta tämän saapumiserän varusmiehen tekemä jousisovitus. Sunnuntaina uni maistui ihan jokaiselle. Mielessä päällimmäisenä upeat keikat, kuuma paraatipuku ja se, että tyyny on soittajan paras ystävä kiertuebussissa.

– jääkäri Leevi Haapanen

Kirjoittaja on espoolainen musiikkikasvatuksen opiskelija. Hän soittaa Varusmiessoittokunnan jousiorkesterissa viulua, mutta oli tällä kiertueella komennuksella koskettimien takana.