Tag Archives: showband

Alokaskauden aamuista erikoiskoulutukseen

Teksti: Juho Wainio Kuvat: Puolustusvoimat / Joona Tentke, Markus Veko, Aatu Hokkanen

”Alikit lähti!” kaikui käytävillä eräänä maanantaiaamuna palattuamme alokasjakson päättäneeltä VMP-jaksolta. Jokaisen Varusmiessoittokunnan jääkärin odottama erikoiskoulutuskausi alkoi yksikön ulkopuolelta tulleiden alikersanttien lähtöä seuranneena päivänä. Kokoonpanojakojen selvittyä tunnelma oli innostunut, ja viimeistään haettuamme esiintymisasumme varusvarastolta varmistui käsitys siitä, että matka edustaviksi ja osaaviksi sotilasmuusikoiksi oli alkamassa. 

E-kausi eli erikoiskoulutuskausi toi mukanaan varsinaisen soittotoiminnan sekä lukuisia pitkään ja hartaasti odotettuja asioita, mutta lisäksi sen alkaminen tarkoitti jokaiselle taistelijalle korostunutta vastuuta sekä yksikön että yksilön toiminnasta. Varusmieskouluttajien vahvuuden ollessa E-kaudelle siirryttäessä vain kaksi alikersanttia sekä – jo legendaksi noussut –  autosotamiehemme on selvää, että vastuu tuoreiden jääkäreiden johtamisesta ja sisäkurista siirtyi pääosin meille itsellemme. Totuttelun jälkeen vertaisjohtaminen on toiminut mallikkaasti, ja vertaisten sekä kantahenkilökunnan rakentavat huomautukset ovat jatkuvasti kehittäneet johtamiskykyämme. Vertaisjohtamisessa korostunut ”yhteen hiileen puhaltaminen” ja yksikön keskinäinen kunnioitus ovat olleet omiaan siivittämään myös soittotoimintaamme yhtyeissä.

Ennen varsinaista soittotoiminnan alkua osallistuimme usealle kapteeni Perälän, ylikersantti Rautasuon ja kersantti Turusen pitämälle paraatikäytännön perusteet -koulutuskerralle. Kiteytettynä paraatikäytänteiden harjoitteleminen on kuin sulkeisharjoittelua, johon on lisätty runsaasti erikoisliikkeitä ja jossa liikkeiden särmikkyys ja “timing” eli oikea-aikaisuus korostuvat entisestään. Paraatisoittokunnalla mukaan harjoituksiin ovat sittemmin tulleet soittimet, viestinnälle kamerat ja osalle soittokunnasta kiväärit tuomaan marsseihin lisää mahtipontisuutta iskuillaan ja taitoliikkeillään.

Jousiorkesteri, Viihdebändi, Showband sekä muutama taistelija tekniikka- ja viestintätiimeistä ovat yhdistetty noin 30-henkiseksi kivääritaitoryhmäksi. Lähes päivittäisissä ylikersantti Rautasuon vetämissä kivääritaitotreeneissä harjoitellaan deaktivoiduilla rynnäkkökivääreillä niin yleisempiä asento-lepo -luokan liikkeitä kuin vauhdikkaita ja moniosaisia heittojakin. Harjoituskentiltä areenoille siirryttäessä tavoitteena on olla kromatuilla rynnäkkökivääreillä varustettu joukko, joka suorittaa ulkomuistista ja näyttävästi haastavimmankin koulutetun kuviomarssin. Kivääritaitoryhmässä työskentely on ollut itselleni varsin mukaansatempaavaa, ja joukkomme treenimotivaatio on pysynyt korkealla toisinaan loputtomiltakin tuntuvista kuviotreenitoistoista huolimatta.  

Showbandin kitaristina tutuiksi ovat siis tulleet yhteissoiton lisäksi dekokiväärin pyörittely ja kantoasentojen hiominen millintarkoiksi. Bänditoiminnan osuus E-kaudesta on kuitenkin ollut merkittävä. Uusien soittotovereiden kanssa yhteisen grooven löydyttyä ovat settilistan optimointi, timanttisten sovitusten tekeminen ja palaverituokiot kapteeni Perälän kanssa olleet toiminnan keskiössä. Bändeillä on myös yksikön vertaisjohtamismallin tavoin bändin vanhin, joka huolehtii muun muassa treeniaikataulujen noudattamisesta, bändiluokan kunnosta ja siitä, että ”tiluttelun” sijasta tauot todella pysyvät taukoina. Korona-ajasta johtuen Showbandin arkeen on tänä vuonna kuulunut myös jatkuviin keikka- ja kiertueperuutuksiin reagoiminen. Valitettavien peruutusten jälkeen on usein tehtävä uusia sovituksia ja otettava uusia kappaleita kokonaisuuksina haltuun vauhdilla, sillä lyhyellä varoitusajalla bookatut livestream-keikat ja keikkatilaisuudet saattavat yllättää pikaisilla aikatauluillaan.

Tunnelmia showbandin harjoituskeikalta kotiyksikössä
Kuva: Puolustusvoimat / Joona Tentke

Vaikka palveluksemme koostuu suurilta osin yhteissoittotoiminnasta ja oman soittotaidon hiomisesta, eivät soittokunta-arjesta ole unohtuneet vääpeli Kuivalaisen liikuntakoulutukset, marssiharjoittelu tai taisteluharjoituksetkaan. E-kauden toistaiseksi intensiivisin suoritus on ollut taisteluvarustuksessa toteutettu barettimarssi, jonka aikana marssittiin yli 20 kilometriä yliluutnantti Suutarisen johdolla Hätilästä Panssariprikaatiin. Sää oli mitä parhain, tauolla nautittu hernekeitto maukasta ja tunnelma kohdillaan. Lopun pikamarssiosuuden jälkeen mudossa seistessä oli ilmassa käsinkosketeltava hurmos; jokainen taistelija oli väsynyt mutta ylpeä itsestään, ja yksikön päällikön käsky ”Baretti – päähän!” kruunasi päivän ikimuistoiseksi. Sotilassoittajan koulutushaaramerkin ja baretin käyttöön oikeuttavaa marssisuoritusta varten myös harjoiteltiin ennalta useaan otteeseen. Yksi varusmiespalveluksen huippuhetkistä on ollutkin se, kun oikeasta kuulokkeesta soi Sabaton ja Iron Maiden vääpeli Kuivalaisen johdolla ripeästi marssiessa. 

Varusmiessoittokunnan jääkäreitä marssimassa.
Varusmiessoittokunnan jääkäreitä marssin alkutaipaleella
Kuva: Puolustusvoimat / Markus Veko

Osa E-kautta on myös viikon mittainen jääkäriharjoitus, jota odotan monen muun tavoin innolla. Luvassa on polkupyörämarssia, TRA-harjoittelua (=taistelu rakennetulla alueella) sekä muuta A-kaudella opittua täydentävää oheiskoulutusta. On tärkeää, että myös sotilasmuusikot kehittävät ja pitävät yllä taistelukykyään. Rakennusten vyöryttäminen ”räkäpäiden” paukkuessa on monelle varusmiessoittokuntalaiselle yksi E-kauden odotetuimmista kokemuksista, sillä taistelukoulutusta alokaskauden jälkeen on rajoitetusti. Henkilökohtaisesti toivoisin E-kaudelle enemmän taisteluharjoittelua ja metsäharjoituksia, minkä vuoksi aliupseerikurssille olisi mahtavaa tulla valituksi. 

Kaikkeen toimintaamme E-kaudella on luonnollisesti vaikuttanut vallitseva koronatilanne. Se on tuonut mukanaan lukuisia esiintymisten peruutuksia – muiden ohella Hamina Tattoo, vartioparaatit ja Mil-Espa eivät valitettavasti toteudu suurista odotuksista huolimatta tänäkään vuonna. Myöskään ulkomaanmatkaa ei voida tänä vuonna toteuttaa. Keikkojen peruuntuessa on Varusmiessoittokunnassa kuitenkin panostettu suuresti laadukkaiden videoiden ja striimien tekemiseen. Erityismaininnan arvoinen on saapumiserämme versio Veteraanin iltahuudosta, joka on saanut kiitosta Puolustusvoimien ylikapellimestaria myöten.


Positiivisena puolena korona-mayhemissa voi nähdä sen, että monelle uusia toteuttamismuotoja tulee koulutetuiksi ja kokeilluiksi. Peruuntuneen Kasarmikiertueen ja suurilta osin peruuntuneen Viihdytyskiertueen tilalle järjestetään Akun Tehtaalla toteutettava huippuluokan stream-keikka, ja Puolustusvoimien lippujuhlan päivää varten tullaan televisioimaan kivääri- ja rumpuryhmän kuviomarssi. Varusmiessoittokuntalaisten onneksi  myös ulkopuoliset kouluttajat, kuten huippumuusikko Osmo Ikonen ja alan parhaimpiin kuuluva ääniteknikko Klas Granqvist ovat voineet kouluttaa kokoonpanoja turvajärjestelyin.

Lukuisilta Varusmiessoittokunnan aiemmissa saapumiserissä palvelleilta ystäviltäni olen kuullut pelkkää hyvää E-kaudesta, mutta en ollut aiemmin käsittänyt sen moninaisuutta ja sen uniikkeja koulutusaiheita. Kaiken E-kauden sisällön nivoutuessa yhteen muodostuu paketti, joka kehittää saajaansa niin muusikkona, sotilaana kuin sujuvasti vuorovaikuttavana ihmisenäkin. Varusmiessoittokunnan uniikki yhteishenki, huipputason kouluttajat ja sen tarjoamat mahdollisuudet ovatkin mielestäni niitä seikkoja, jotka tekevät täällä palvelemisesta yhden elämän parhaista kokemuksista!

Jääkäri Juho Wainio poseeraa kitaran kanssa
Jääkäri Juho Wainio
Kuva: Puolustusvoimat / Aatu Hokkanen
  • jääkäri Juho Wainio

Kahdenkymmenen ikävuoden kynnyksellä oleva jääkäri Wainio on helsinkiläinen kitaristi ja oikeustieteen opiskelija kotikaupunkinsa yliopistossa. Pakollisen aamukahvin (shoutout jääkäri Nykäselle keittämisestä!) käynnistettyä päivän palvelusarkeen kuuluvat sovitusten tekeminen ja hiominen, fuusiojazzin blokkailu sekä Showbandin leadaaminen ainakin toukokuun ajan. Lavalla kaikkensa antaminen musiikille ja yleisölle on tälle lähes kaikenlaisesta musiikista diggailevalle muusikolle yksi elämän tarkoituksista.

Ääntä johtamassa

Hälvälän viimeisetkin havunneulaset on karisteltu vaatteista ja AUK:in toinen vaihe on nyt lähtenyt toden teolla käyntiin. RUK:iin valittujen lähdön jälkeen saimme kukin tietää AUK2-linjamme. Linjoja ovat äänenjohtajalinja, johon sisältyy bändin, puhaltajien-, lyöjien ja jousten äänenjohtajakoulutus, viestintälinja, joka keskittyy tiedottamiseen ja media-alan koulutukseen, tapahtumatuotanto, joka perehtyy tapahtumien järjestelyihin ja tuottamiseen sekä kapellimestarilinja, jossa oppilaista koulitaan täysiverisiä kapellimestareita. Linjaan sisältyy myös marssikapellimestarin opinnot. Linjojen jaon jälkeen aloimme työstää Ultra Bra -projektia Apollo-orkesterin kanssa, sekä valmistelemaan tulevia tapahtumia ja konsertteja, kukin omalla tahollaan.

 

AUK:in tarkoituksena on antaa meille valmiudet johtotehtäviin sekä äänenjohtajina että sotilasjohtajina. Olemme jokainen vuorollamme päävastuussa soitinkokoonpanostamme ja huolehdimme, että kaikki käytännön asiat sujuvat. Myös kouluttajat ovat siirtyneet enemmän arvioitsijoiden rooliin ja siirtäneet suurimman osan vastuusta meille varusmiehille. Tämä näkyy myös kahvin kulutuksen suuresta kasvusta (terveisin yksikön kahvivastaava). Vaikka väkeä on vähemmän, esimerkiksi jousten äänenjohtajalinjalla vain 7 henkeä aikaisemmasta 20 hengen orkesterista, toiminta jatkuu edelleen hyvissä merkeissä.

Kolmen ensimmäisen päivän aikana bändiämme kävi luotsaamassa pitkän linjan muusikko, tuottaja, sovittaja, sekä lauluntekijä Sami Pitkämö, joka luennoi bändin johtamisesta ja käytännön asioista. Hän avusti meitä pääsemään vauhtiin ensimmäisen projektimme kanssa. Bändilinjalla pääsee soittamaan monien erilaisten muusikoiden kanssa, sekä hankkimaan käytännön kokemusta kiireellisellä aikataululla tuotettavista projekteista. Töitä on paljon, aikataulut ovat tiukkoja, ja kukin joutuu vuorollaan ottamaan yhtyeen toiminnasta vastuun. Kaikki ovat kuitenkin mukana hyvällä meiningillä, ja luvassa on varmasti hienoja keikkoja, kokemuksia, ja suhteita joista on hyötyä vielä kaukana tulevaisuudessakin.

Bändilinja on uusi, tänä vuonna ensimmäistä kertaa toteutettava bändisoittimiin erikoistunut äänenjohtajalinjan alalaji, johon on sulautettu kaikki aliupseerikurssille jääneet soittajat showbandistä sekä viihdeorkesterista. Käytännössä tehtävämme on tuottaa sisältö tapahtumatuottajien järjestämiin tapahtumiin. Joka projektia varten muodostetaan kuhunkin tapahtumaan parhaiten sopiva kokoonpano eri soittajien vahvuuksia hyödyntäen. Jokaista projektia johtaa eri henkilö bändin sisältä ja hän on vastuussa sekä sisällön suunnittelemisesta, treenien järjestämisestä että bändin toimivuudesta.

Linjaamme kuuluu soittoryhmän ja sektion johtamista, konserttien ohjelmistojen valmistelua, sekä tietysti paljon konsertteja. Aikataulut ovat tiukempia kuin aikaisemmin ja uutta asiaa on omaksuttava lyhyessä ajassa, joten yhteistyö on erityisen tärkeää tapahtumien järjestämisessä sekä informaation kulussa. Kaikkien tulee puhaltaa yhteen hiileen jotta saamme aikaan mielettömän aliupseerikurssin. Ohjelmistot laadimme itse. Osa kappaleista on vanhoja tuttuja, kuten ikivihreä Nuijamiesten marssi, mutta itsemme haastamisen (sekä parempien konserttielämysten) vuoksi keräämme aivan uutta ohjelmistoa eri yleisöjä varten. Ohjelmiston valmistelussa meille on annettu valmiudet sovitusten tekemiseen, sekä nuotintamiseen Sibelius 7 -ohjelman avulla. Kolme päivää kestäneessä koulutuksessa opimme sovittamisen perusteita, sekä Sibelius-ohjelman käyttöä alan ammattilaisilta, kuten Jukka Viitasaarelta ja omalta yliluutnantiltamme Tommi Suutariselta. Uutta ohjelmistoa pitää kuitenkin harjoitella, paljon.

Sekin on koulutuksessamme otettu huomioon. Heti AUK2:en toisena päivänä Prikaatiin saapui muusikoiden ergonomiaan ja kuntouttamiseen erikoistunut fysioterapeutti Katarina Porander. Vietimme hänen kanssaan päivän, joka alkoi ensin luennolla muusikoiden yleisimmistä ammattitaudeista, sekä niiden ennaltaehkäisystä. Sen jälkeen jakauduimme omiin soitinryhmiimme ja kävimme läpi lämmittelyliikkeitä ja kehon liikeratoja soittaessa ammattiopastuksessa. Tämän jälkeen oli vuorossa yksilölliset pistotarkastukset omasta soittoasennosta ja soittotavasta, jota pyrittiin parantelemaan tarpeen mukaan. Omasta kunnosta on täällä helppo pitää huolta, sillä meillä on kaikki edellytykset liikuntaan, ravintoon ja yleiseen hyvinvointiin. AUK:in aikana stressitasot ja fyysinen rasitus kasvaa, mutta ei voi olla muuta kuin onnellinen siitä että saamme suorittaa palveluksen näin hyvässä seurassa tehden juuri niitä asioita, joita haluamme tehdä tulevaisuudessakin.

– oppilaat Oskari Pakula ja Elmeri Parantainen

– Oppilas Pakula on 21-vuotias alttoviulisti Helsingistä sekä Varusmiessoittokunnan kahvivastaava. Hänen tupakaverinsa oppilas Parantainen taas on bändin äänenjohtajalinjalla ahkeroiva 20-vuotias kitaristi, mies,  joka pystyy kasvattamaan viikon leiriparran päivässä.   

Soitellen sotaan!

Kuten muissakin yksiköissä, on Varusmiessoittokunnassakin loppusota. Tänä vuonna loppusotana toimi 80-luvulle painottuva Kasari-kiertue – yli kahdenkymmenen kasarihitin ja seitsemän eri paikkakunnan konserttielämys. Edellisistä kiertueista poiketen nostalgiaruisketta lähti levittämään koko Varusmiessoittokunta. Aikamatkan tarjosi noin 70-henkinen megaviihdeorkesteri, joka koostui sinfonisesta puhallinorkesterista, isosta jousistosta sekä komppibändistä. Omien laulajiemme lisäksi Kasari-kiertueella loistivat upeat naissolistit Heidi Seppälä, Reeta Saranpää, sekä Hanna Bergström. Kaiken tämän päälle kiertueen yllätysvieraana esiintyi Stratovariuksen kanssa mainetta niittänyt Timo Kotipelto, joka viimeistään nostatti yleisössä kylmiä väreitä. Orkesteria johtivat musiikkikapteeni Tero Haikala sekä yliluutnantti Tommi Suutarinen. Kiertueen juonsi sulavasti tanssiva kersantti Aleksi Murtojärvi.

Vaikka ryhdyimme töihin vasta pari viikkoa ennen ensikonserttia, homma toimi loistavasti, sillä jokainen isompi liike oli tarkasti etukäteen suunniteltu. Komppania jakautui kiertueen ajaksi neljään osastoon; pää- ja etuosastoon, popup-orkesteriin sekä mediatiimiin. Ensimmäinen näistä kattoi suurimman osan soittajista. Etuosasto koostui noin paristakymmenestä varusmiehestä, jotka vastasivat konserttisalien rakentamisesta ja purkamisesta. Tätä osastoa johti loistavasti kersantti Aukusti Koivisto avustajanaan korpraali Otso Koiso-Kanttila. Popup-bändi kasattiin Viihdeorkesterin soittajista, jotka keräsivät soitollaan kohdekaupungeissa kiertueelle yhä enemmän näkyvyyttä. Mediatiimin päätehtävänä oli vastata kiertueen viestinnästä ja konserttitaltioinneista.

Konserttien laadusta ei tingitty, vaikka ensimmäiset yhteisharjoitukset pidettiinkin vain muutamia päiviä ennen ensimmäistä konserttia. Varusmiessoittokuntaan päätyy vuosittain ikäluokkansa lahjakkaimmat ja osaavimmat muusikot, mikä mahdollistaa näinkin isojen konserttien järjestämisen tiukallakin aikataululla. Lähes loppuunmyyty Tampere-talo suorastaan mylvi suosionosoituksista, kun kumarsimme viimeisiä kertoja ensikonserttimme päätteeksi.

Konsertit sujuivat lähes aina edellistä paremmin. Loppuunmyydyt konserttisalit Hämeenlinnan Verkatehtaalla, Lahden Sibeliustalolla sekä Heinolan kesäteatterissa olivat menestyksiä, joissa yleisö palkitsi soittajat raikuvin aplodein. Minulle tärkein konsertti oli kuitenkin Helsingin Finlandia-talolla, omassa kotikaupungissani. Tottakai mieleeni jäivät myös taputuksia säestäneet tömistysaplodit loppuunmyydyssä Turun Logomossa.

Kasari-kiertue saavutti päätepisteensä Kuopion Musiikkikeskuksessa. Ilontäyteinen konsertti loppui Van Halenin Jumpiin, jonka soidessa yksikään soittaja ei pysynyt enää paikallaan. Kiertue, joka vaati suurta panostusta henkilökunnalta ja varusmiehiltä, oli tulossa päätökseen. Tätä kaikkea kirjoittaessani on mielessäni vain yksi asia; kun joskus pyrkiessäni Varusmiessoittokuntaan näin silmissäni hienoja keikkakokemuksia, ei minulla oikeasti ollut mitään hajua, miten isosti täällä asioita todella tehdään.

– kaartinjääkäri Ilari Kaipainen

Kirjoittaja on 20-vuotias helsinkiläinen Showbandin laulaja, jonka erikoisalaa ovat hitaat kasariballadit. Muista yksikön varusmiehistä poiketen hän on suorittanut peruskoulutuskautensa Santahaminan kunniakkaassa Kaartin jääkärirykmentissä.

 

 

Festarilavoja valloittamassa

Ilmassa on havaittavissa pientä jännitystä. Showbandin keikan avaava intronauha lyödään käyntiin, ja jytinän taustalta paljastuu yleisön huutoa. Lavaportaiden narina peittyy äänimassan alle samalla kun nousemme ihmismassan ympäröimälle lavalle. Rumpalimme laskee ensimmäisen biisin käyntiin, ja bändi pääsee tekemään sitä, mitä se parhaiten osaa – viihdyttämään festarikansaa.

Varusmiessoittokunnan showband oli tänä kesänä mukana sekä Suomi 100 -kiertueella että veti yksittäisiä keikkoja ympäri Suomea. Silti jo ensimmäisistä harjoituksista alkaen yksi festivaalikeikka oli ollut tiukasti meidän kaikkien bändiläisten mielessä.

Uudessakaupungissa järjestetty Karjurock oli jokaiselle bändin jäsenelle ensimmäinen iso festarikeikka. Samalla se kruunasi parhaimmalla mahdollisella tavalla Pori Jazz -esiintymisten jälkeisen keikkarupeaman. Keikkapäivä täytti kirkkaasti kaikki toiveet, mitä festaripäivältä olisi voinut toivoa. Paikalla oli paljon yleisöä, meininki oli kohdillaan ja lämpötila hipoi hellelukemia! Backstagella liikkui musiikkialan kovan luokan tekijöitä aina konkareista nykypäivän poptähtiin.

Ennen esitystä ilmassa oli jotain jännityksen kaltaista tunnetta, vaikka bändin jäsenet saati allekirjoittanutkaan eivät sitä haluaisi myöntää. Showband veti energisen settinsä, mikä sisälsi popmusiikkia aina kasarirockista nykypäivän hitteihin. Ohjelmisto oli suunniteltu niin, että siinä oli kappaleita isolle yleisölle tarjoten jokaiselle jotakin. Keikkatilanne eteni hurmoksessa, ja siitä jäi muistoksi sekä yleisön kovaääniset suosionosoitukset että jääkäri Samuli Hannulan näyttävä stagedive! 

Kun keväällä 2016 sain tietää, että suoritan asepalvelukseni Varusmiessoittokunnassa, toivoin heti saavani solistipestin Showbandissa. Tunnen itseni etuoikeutetuksi työskennellessäni tällaisessa porukassa!

– jääkäri Jalmari Hakaniemi

Kirjoittaja on 19-vuotias kouvolalainen näyttelijänurasta haaveileva laulaja. Showbandin keikoilla hän vakuuttaa yleisönsä ilmiömäisillä rap-taidoillaan ja matalalla äänenvärillään.

Näin tehdään show!

Showbandin ensimmäiset treenit. Näitä on odotettu. Showbandin ensimmäinen voimanponnistus on huhtikuussa alkava koululaiskiertue, jonka kohdeyleisö koostuu enimmäkseen yläasteikäisistä nuorista. Ohjelmaa rakennettaessa on pohdittava, minkälainen musiikki uppoaa kouluikäisiin nuorukaisiin. Listalle on alkanut hahmottua muun muassa Bruno Marsin, JVG:n ja Antti Tuiskun musiikkia.

Muutama viikko eteenpäin ja treeneissä on leppoisa mutta ahkera tunnelma. Rutiineita on jo ehtinyt muodostua. Harjoituksissa keskitytään ja tauoilla rentoudutaan. Pieni jatkuva väsymys on kuitenkin läsnä, koska illat vierähtävät yömyöhään treenatessa. Luonnollisesti bändi toimii parhaiten, kun kaikki ovat katsoneet omat osuutensa valmiiksi jo ennen seuraavan päivän harjoituksia. On ollut mukava huomata, kuinka bändin jäsenet tuovat esille omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan esimerkiksi soundiasioissa. Jäsenten avoimuus ja ammattimainen ote ovat vieneet bändiä nopeasti eteenpäin.

Yli kuukausi takana ja itse show’n työstäminen on käynnistynyt.  Suunnittelemme tekniikoiden kanssa valot ja äänentoistolliset ratkaisut. Kappaleisiin sovitetaan pieniä yllätyksellisiä yksityiskohtia ja biisijärjestystä hiotaan. Kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että oikeanlainen draaman kaari ja intensiteetti säilyy läpi konsertin. Yhteissoitto ja kappaleet hiotaan niin täydellisiksi, että bändi kuulostaa siltä kuin se olisi soittanut jo vuosia yhdessä. Tällä kokoonpanolla kehtaa keikkailla ympäri Suomea!

– jääkäri Lari Silva

Kirjoittaja on Showbandin rempseä rumpalisti, joka soittaa mieluiten svengaavaa 80-luvun musiikkia. Vapaa-ajallaan hän hioo maagisia korttitemppujaan.

 

Möjligheternas kompani

20160722_SHOWBAND_castbar_murtojärvi-80

Kuva: Puolustusvoimat / Aleksi Murtojärvi


 
Jag är jägare Gustav Nyström, och här kommer en liten glimt på hur
militärtjänstgöringen kan se ut. I det civila studerar jag till musikpedagog och trombonist, så
att söka in till beväringsmusikkåren kändes naturligt. När g­perioden slutligen var förbi
började jag spela i showbandets blåssektion. Med showbandet fick jag även sjunga några
låtar. Efter några veckor blev det prat om att det behövs en till susafonist till paradbandet, så
då tog jag an mig den utmaningen (utan tidigare erfarenhet). Via susafonen lärde jag mig
grunderna till tuba, så när det sattes ihop en brasskvintett var jag kvalificerad att spela tuba i
den. Nu är vi i full gång med vår 90’s hits­ megaturné, till vilken den ordinarie
bastrombonisten sköter belysningen, så nu får jag dessutom spela bastrombon.

20160513_utiksen keikka_jokinen-2

Kuva: Puolustusvoimat / Lauri Jokinen

Förutom att ha fått möjligheten att spela en massa nya instrument, har jag
även fått vara med om en massa häftiga upplevelser. Vi var två veckor i Basel och
uppträdde med vår figurmarsch­show för knappa 100 000 åskådare live, och några miljoner
genom TV:n, på Basel Tattoo 2016. Detta följdes av Hamina­tattoo, där vi uppträdde för
fantastisk publik på hemmaplan. Jag har med showbandet spelat konserter som kommer bli
svåra att toppa i det civila, och fått åka runt och spela konserter och se hur landet jag bor i
verkligen ser ut.

20160722_SHOWBAND_castbar_murtojärvi-209_crop

Kuva: Puolustusvoimat / Aleksi Murtojärvi

Jag är nöjd över att allting har gått på finska. Min finska har förbättrats märkbart, och
om jag någon gång inte har förstått eller hängt med, så har vi som tur en kapten som pratar
svenska som man kan fråga, och annars har vi tagit det på engelska (vilket endast har hänt
någon enstaka gång).

20160825_nyström-blogi_murtojärvi-1

Kuva: Puolustusvoimat / Aleksi Murtojärvi

Tacksam och nöjd över att ha haft förmånen att tjäna i musikkåren, ger jag nu mitt allt
en sista gång i vår megaturné, för att om dryga 20 dagar hemförlovas med en massa
fantastiska upplevelser och många nya vänner och bekanta i fickan.

– jägare Gustav Nyström

Textens författare är en 20 år gammal musikpedagogikstuderande från Korpo i Åbolands skärgård.

Hienoja hommia

Vehreät Kanta-Hämeen pellot vilistävät ikkunoiden ohi. Kirkas, kesäinen auringonpaiste heijastuu kolmostietä kiitävän bussin ikkunasta sisällä matkaavien sotilaiden silmiin. Olemme juuri ottaneet kurssin kohti Tampereen suuralueeseen kuuluvaa Murikkaa, jonne Varusmiessoittokunnan Showband on kutsuttu vauhdittamaan jokavuotisen Murikan puhallinleirin päätöskekkereitä. Tuokion kuluttua pääsemme siis todennäköisesti iloisten leiriläisten ja mukavan kesäisen tunnelman vietäväksi, ja onpa keikan loppuun varattu jopa hieman makkaranpaisto- ja saunomisaikaakin. Tällä sotilaalla ei ole valittamisen sanaa.13494953_1218336148178969_5463027920527469729_n

Tänä kesäkuisena viikkona kaiken kuviomarssiharjoittelun lomassa mielessä on kuitenkin vielä kirkkaana viime viikon jääkäriharjoitus. Tuolloin me kaikki musikantit pistimme soittimemme sivuun ja valmistauduimme niin sanotusti perinteisempiin sotilaan harjoitteisiin. Tarkoituksena tässä soittokunnan perinteisessä neljän päivän harjoituksessa oli kurkistaa muun muassa kaupunkitaistelun, partiotoiminnan ja suomalaisen kevytkonekivääri KvKK:n (eli Kekkosen) saloihin. Pääsimme myöskin mittaamaan omaa fyysistä suorituskykyämme esteradalla, lenkillä sekä taisteluteknisellä marssilla._R9A9807

Varhaisen herätyksen jälkeen pakkasimme varusteemme ja lähdimme harjoitukseen. Ensimmäiseksi suuntasimme ampumaradalle, missä suoritimme ampumataitotestin ja muita ammuntoja. Lisäksi harjoituksessa mukana olleet soittokunnan reserviläiset kouluttivat meille muun muassa partion,ryhmän ja joukkuen toimintaa taistelutilanteissa. Oli mukava huomata, kuinka heidän kanssaan tuntui pääsevän lähes suoralta kädeltä samalle aaltopituudelle; olivathan yhdistävinä asioina valmiiksi jo musiikki sekä soittokunnassa vietetty varusmiespalvelus. Illalla leiriydyimme lähimaastoon ja valmistauduimme edessä oleviin taisteluharjoituksiin.

Tiistaina siirsimme leiritukikohtaamme. Aurinko paistoi korkealta tuona helteisenä päivänä ja hikinorot valuivat jokaisen otsalla ryhdyttyämme harjoittelemaan asutuskeskuksessa taistelemista, kulmien haltuunottamista sekä partioryhmässä toimimista. Kyseessä oli rankkaa, mutta todella hauskaa aktiviteettia, jossa pääsi kunnolla ottamaan haltuun TV-sarjoista tuttuja huoneiden miehityksiä sekä muun muassa katolle kiipeämisen tekniikoita. Panssariprikaatin komentaja eversti Pekka Järven visiitti harjoitusalueella oli myöskin positiivinen yllätys, hänellä tuntui riittävän kerrottavaksi tarinoita harjoitusalueen historiasta sekä vuosien varrella sattuneista kommelluksista vaikka kuinka paljon.

Leirin alussa meidät jaettiin satunnaisesti neljään joukkueeseen, ja näiden joukkuiden sisällä vielä kolmeen ryhmään. Jokaisesta ryhmästä löytyi ainakin kaksi syyskuussa aliupseerikurssille palvelustaan jatkavaa taistelijaa, jotka saivat paljon vastuuta leirillä toimiessaan ryhmänjohtajina harjoitusmarsseilla ja -taistelutilanteissa. Keskiviikkopäivä olikin näille tuleville alikersanteille varsinainen tulikoe, kun heidän tuli johtaa omaa ryhmäänsä osana joukkuetta harjoitustaistelussa toista joukkuetta vastaan.

Kuuluin itse joukkueeseen numero kaksi, jolle annettiin taisteluharjoituksen alussa tehtäväksi suojella kaappaamaamme panttivankia mahdollisilta hyökkääjiltä, ja suunnitella puolustautumisstrategia sen mukaan. Samaan aikaan toisaalla ykkösjoukkue veisti omia kaavioitaan hyökkäyksen suhteen, tarkoituksenaan turvallisesti pelastaa tämä tärkeä henkilö kaappaajien käsistä. Ja tähän meidän tietomme jäivätkin, jonka jälkeen seurasi useita minuutteja odottelua mahdollisen hyökkäyksen alkamiselle. PAM! Laukauksen kajahtessa ilmaan panimme omat suunnitelmamme täytäntöön ryhmänjohtajien huudellessa käskyjä paukkupatruunoiden paukkeen yli.

Adrenaliinintäyteisen ja hikisen puolituntisen jälkeen hyökkääjät olivat saavuttaneet päämääränsä ja pelastaneet panttivankimme. Vaikka harjoitustaistelu päättyikin meidän kannaltamme periaatteessa häviöön, kääntyivät suupielet silti ylöspäin ja olo oli kuin monipuoliselta urheilusuoritukselta palanneella. Tämän jälkeen vaihdoimme osia, jolloin aloitimme oman hyökkäystaktiikkamme hiomisen. Huikean hauskaa, vaikken toki usko oikeassa taistelutilanteessa sotimisen olevan yhtä viihdyttävää.

Sen jälkeen edessä oli vielä taistelutekninen marssi. Siinä pääsimme ryhmittäin testaamaan oikeastaan kaiken oppimamme. Ryhmän ja partioiden toiminta joutui koetukselle erilaisissa puolustus- ja hyökkäystilanteissa. Lisäksi reittiin kuului pieni vesistönylitys ja suojeluharjoitus sekä loppukiri kaasunaamari kasvoilla. Keskiviikon päätteeksi pakkasimme vielä kaiken materiaalin autoihin, ja siirryimme takaisin kasarmille valmistautumaan viimeistä päivää varten.

Torstaina oli vielä viimeisen rypistyksen aika, kun jokainen ryhmä pääsi kisailemaan toisiaan vastaan esteradalla ja sen jälkeisellä juoksulenkillä. Perinteinen sotilaan esterata koostuu monista esteistä, joissa muun muassa kiivetään tikkaita, hypitään betonimuurien yli sekä ryömitää ansalankojen ali. Fyysisesti koettelevan radan jälkeen juoksimme vielä noin viiden kilometrin lenkin lähimaastossa kelloa vastaan. Vaikka tässä koetuksessa jokainen sai takuulla haastaa itseään, oli yleisilme ja ryhmien sisäinen tsemppi silti korkealla koko suorituksen ajan. Suihkun, parranajon, autojen palautuksen ja vaatteiden kuivatuksen jälkeen olikin enää aika siirtyä ansaituille ja odotetuille juhannuslomille, lompsis.

Näitä sanoja kirjoittaessani aavat peltomaisemat ovat vaihtuneet idyllisiin järviin ja mäntymetsiin, josta päättelen bussimme olevan lähellä määränpäätänsä Suomen Murikkaa. Täten päätän tämän muistelun näihin sanoihin, vedän taskusta pilkottavan sinisen baretin päähäni ja ryhdyn valmistautumaan illan laulu- ja tanssikinkereihin. Hienoja hommia.

Mainiota kesää kaikille lomalaisille ja työtä paiskoville toivottaen,

-jääkäri Eero Maijala

Kirjoittaja on 21-vuotias musiikinopiskelija Espoosta ja toimii Varusmiessoittokunnan showbandin basistina. Helsingin Pop & Jazz konservatoriolla opiskelun lisäksi siviilielämässä aika kuluu muun muassa koripallon ja ahkeran matkustelun parissa.

Kuulumisia keikkabussin perältä

Kesän tulo tarkoittaa soittokunnassa pitkiä bussimatkoja, aurinkorasvaa ja festarimeininkiä. Edustustehtävät ovat viime aikoina merkinneet monille lähes olemattomia vapaapäiviä. Ja jos sellaisia onkin onnistunut haalimaan, ne ovat lähinnä kuluneet akkuja ladatessa ja pääsykokeisiin valmistautuessa, kuten allekirjoittaneella. Selvää kevätväsymystä on ilmassa. Kuitenkin kun saa säännöllisesti pukea paraatipuvun päälle, istua viikonloppuisin oman yksikön voimin tyhjässä mukessa iltapalalla ja muistella p-kauden kutkuttavimpia mosahetkiä, ei sitä siviili-ikävää enää muistakaan.20160601_kortin x sisällön parhaat_jokinen (9 of 9)
Viikolla kuultiin musagenrejä laidasta laitaan. Jousiyhtye palasi Kynttiläkiertueelle, jolla kuultiin upeita solisteja, tietenkin omista riveistämme. Soittaminen täällä ei välttämättä ole pelkkää pultissa istumista, vaan taidolla ja tahdonvoimalla voi päästä ottamaan itsestään kaiken irti oikein tosissaan. Showbändi vieraili Pöheikön Pölläys -tapahtumassa Ylöjärvellä. Keikka oli niinkin loistava festarikesän avaus, että porukka päätti jälkeenpäin vetäistä pienet sotilaalliset uintikierrokset läheisessä järvessä. Viihdeorkesteri puolestaan kävi testaamassa Turun Logomo-salin syksyä varten edustaessaan paikallisen Lions Clubin juhlatapahtumassa.
Kuviomarssiharjoittelun tahti vain kovenee. Omalla kohdallani keskittymisen tulee olla huipussaan joka päivä sillä toimin tärkeämpääkin tärkeänä varamiehenä: on varauduttava marssimaan mitä tahansa paikkaa, milloin vain ja missä vain. Paperi käteen ja sitten mennään. Vaikken pääsekään soittamaan, on harjoitteleminen silti mielekästä, kun jokainen harjoitus on uusi haaste.20160601_kortin x sisällön parhaat_jokinen (4 of 9)
Armeija on ollut elämäni hauskinta ja haastavinta aikaa. Päätös hakea tänne syntyi hyvin viime tipassa ennen pääsykokeita. Vaikka opiskelut olivat kesken, ja kuulun yksikön vanhusten joukkoon, 1/16 on ottanut minut vastaan täysin sydämin. Ja mikäs sen parempaa, kun edessä siintää vielä matkat Sveitsiin, Haminaan ja… ties minne vielä tie vie!
20160601_koskinen blogikuvat_jokinen (3 of 3)
– jääkäri Jenni Koskinen
Kirjoittaja on manselainen musiikin ja ranskan kielen opiskelija. Koskinen puurtaa Konserttisoittokunnan oboesektion äänenjohtajana. 

Miljazzin taikaa

Varusmiessoittokunnan showbandin työskentely on lähiaikoina ollut erittäin intensiivistä, sillä kokoonpano on valmistautunut tällä hetkellä käynnissä olevaa MILjazz-kiertuetta varten. Kiertueen ohjelmisto koostuu lähinnä yhtyeen solistina vierailevan Sami Saaren tuotannosta, mutta mukana on myös tunnettuja hittejä eri vuosikymmeniltä. Continue reading