Tag Archives: soittokausi

Kohta kajahtaa!

Varusmiessoittokunnassa erikoiskoulutuskauden ensimmäiset viikot ovat vierähtäneet nopeasti. Täysin uudenlaiseen viikko-ohjelmaan on totuttu, ja erikoiskoulutuskauden tulevat haasteet alkavat pikkuhiljaa paljastua varusmiehille ja -naisille. Ensimmäiset kiertueet, Finlandia- ja Kynttiläkiertue, starttaavat jo maaliskuun lopulla. Tässä blogissa jääkärit Roope Hietala ja Riku Miettunen kertovat, kuinka harjoitukset ovat sujuneet Konserttisoittokunnassa ja Jousiorkesterissa.

Jääkäri Hietala:

Kymmenen minuuttia harjoituksiin. Varusmiessoittokunnan puhallinmusiikista vastaava Konserttisoittokunta, tuttavallisemmin Konski, istuu valmiina paikallaan ja odottaa viritystä. Konski on soittokunnan suurin kokoonpano. Harjoitusohjelmistomme koostuu perinteisistä marsseista, maaliskuun lopulla alkavan Finlandia-kiertueen kappaleista sekä modernista puhallinmusiikista. Harjoitteleminen tulevaa kiertuetta varten alkoi jo erikoiskoulutuskauden ensimmäisellä viikolla. Peruskoulutuskauden soittamattomuus tuotti alussa paljon yhteissoitannallisia ongelmia, mutta ulkopuolisten kouluttajien ja sektioharjoitusten ansiosta soundi ja vire on saatu kuntoon.

Pasuunasektion kanssa olemme pitäneet joka aamu yhteiset harjoitukset, joissa käymme läpi päivän kappaleet. Kaikilla on iso henkilökohtainen vastuu harjoitella stemmansa kuntoon ja olla ajoissa paikalla harjoituksissa. Yksi henkilö, jonka soitto ei suju, voi kaataa koko muun orkesterin. Laaja vakio-ohjelmisto pitää olla aina näpeissä, koska välillä esiintymisiä tulee hyvin lyhyellä varoitusajalla. Minua se on motivoinut harjoittelemaan ja näyttämään muille esimerkkiä ahkerasta työnteosta. Ilokseni treenit ovat sujuneet mallikkaasti, ja tunnelma on aikaisista herätyksistä huolimatta ollut pirteä. Finlandia-kiertueen alkuun on enää vain reilu viikko aikaa ja tunnelma on jo hiukan jännittynyt. Tulkaa kuuntelemaan – kohta kajahtaa!

—————————

Jääkäri Miettunen:

Erikoiskoulutuskauden ensimmäisillä viikoilla Varusmiessoittokunnan jousiorkesteri on valmistautunut maaliskuun lopulla alkavaan Kynttiläkiertueeseen. Kiertueohjelmiston haltuun ottamisessa on ollut kiire, ja jokaisen henkilökohtainen vastuu on korostunut entisestään. Jousiorkesterilla treenaaminen ei lopu edes iltavapailla, vaan soundin hiominen jatkuu illalla stemmaharjoituksissa.

Jousiorkesterin harjoituksissa yhteishenki ja kommunikointi korostuvat. Spontaanit keskustelut musiikista ja sen sisällöstä ovat vieneet orkesterin yhteistä soundia paljon eteenpäin. Äänimaailmaamme ovat kiillottaneet myös yksikössä vierailleet opettajat Hämeenlinnan kaupunginorkesterista. Heidän opeissaan jo varsin timanttinen yhteissoittomme on hioutunut entistä kirkkaammaksi.

Odotukseni kiertueesta ovat korkeatasoisen harjoittelun myötä kasvaneet. Motivaatio on korkealla ja turbovaihde isketty silmään. Rankkaa treenaamista on edessä vielä muutama viikko. Kiertueella harjoittelu kuitenkin lopulta palkitaan. Nähdään konserteissa!

Jääkäri Miettunen (kuvassa vas.) on Varusmiessoittokunnan lempeä viulunsoittaja. Hän soittaa lisäksi lähes kaikkia bändisoittima ja laulaa mieskvartetissa. Jääkäri Hietala on tunnollinen pasunisti, joka soittaa mieluiten jykevää marssimusiikkia.

Nyt soitetaan!

Niin se erikoiskoulutuskausi vain alkoi. Valaloman jälkeisenä aamuna suuntasimme varusvarastolle hakemaan siniharmaita paraatipukujamme. Uusia varusteita jonotettiin, kokeiltiin ja ihmeteltiin koko aamupäivä. Kun paraativarusteet oli särmätty, nappasimme edustuskuvat mediatiimimme järjestämässä pop-up-studiossa. Loppupäivän valmistauduimme seuraavana päivänä alkavaan musiikkikoulutukseen valitsemalla muun muassa äänenjohtajia.

Keskiviikkona pääsimme vihdoin itse asiaan. Heti aamupalan jälkeen puhaltajat vetäytyivät harjoituskoppeihinsa, kun jousi- ja bändisoittajat järjestyivät pihalle kivääritaitoryhmän ensimmäistä harjoitusta varten. Ryhmän toiminta näytti melko vaaralliselta ja haastavalta, joskin äärimmäisen hauskalta. Lounaan jälkeen siirryimme bändi- ja orkesteriharjoituksiin. Itse soitin klarinettia konserttisoittokunnan harjoituksissa. Kappaleet olivat teknisesti haastavia, mutta ensimmäiset harjoitukset lähtivät siitä huolimatta hyvin käyntiin. Treenien jälkeen tuli välitön tarve ja halu päästä hiomaan uusia stemmoja esityskuntoon.

Päivärytmimme on muuttunut melkoisesti. Taisteluliivien pukeminen on vaihtunut orkesteriharjoituksiin ja tetsaaminen paraatikäytäntöjen opettelemiseen. Niissä vasta opettelemista onkin! Kuviomarssiharjoituksessa toistimme kaksi ja puoli tuntia pelkästään asentoa, lepoa ja liikkeellelähtöä. Harjoitus tuotti tulosta, ja sulkeisten jälkeen liikkeet sujuivat kaikilta jo melko särmikkäästi. Tavallista lyhyemmän viikon jälkeen oli jälleen aika lähteä lomille. Seuraavan viikon maanantaille oli siunaantunut yksikön yhteinen lomapäivä, joten lomailimme tavallista pidempään.

Erikoiskoulutuskausi on tuonut uuden jännittävän puolen varusmiespalvelukseen. Sen on huomannut myös jääkärien ilmeistä. Meininki on ollut entistäkin iloisempaa ja pirteämpää. Uutuudenviehätys ei ole kadonnut mihinkään. Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevia konsertteja!

– jääkäri Otso Koiso-Kanttila

Kirjoittaja on 20-vuotias espoolainen klarinetisti, joka nauttii puhallinmusiikin lisäksi myös valokuvaamisesta ja kuorolaulusta.

Lisää keikkoja, lisää harjoittelua

Varusmiessoittokunnalla on jälleen takanaan työntäyteinen, mutta hauska viikko. Maanantaista keskiviikkoon yksikössämme järjestettiin mediakoulutus, johon osallistui omien mediatiimiläistemme lisäksi varusmiehiä Suomen muista sotilassoittokunnista. Esiintymisen jo aloittanut Konserttisoittokunta sai tiistaina tililleen jälleen uuden keikan esiinnyttyään II/2015-saapumiserän 255 vuorokautta palvelleiden varusmiesten kotiuttamisjuhlassa. Erikoiskoulutuksen alkuviikkoina ahkeroimme kuviomarssin perusteiden parissa, mutta viime viikolla jonokaartojen, ”laatikkoleikkien” ynnä muiden kuvioiden harjoittelu jäi hetkeksi tauolle. Soittokunta keskittyi valmistelemaan perjantain 18.3. esiintymisiä: konserttisoittokunta sekä jousiorkesteri juhlistivat Jääkäritykistörykmentin 100-vuotispäivää, viihdeorkesteri taas Maavoimien vuosijuhlassa vanhassa päämajakaupungissa Mikkelissä.

20160323_paraatikuvat_aleksi_murtojärvi-1-2

Konserttisoittokunnan päivät kuluivat orkesteritreeneissä ja paraatiharjoituksissa, joiden aikana opimme, miten paraatikatselmuksessa toimitaan. Liikkeistä, kuten soittimien nostoista, hiottiin yhdenaikaisia ja särmiä. Opettelimme soittamaan ulkoa tunnetuimpia marsseja, jotta paraateissa voisimme keskittyä seuraamaan marssikapellimestarin sauvaa nuottien tihrustamisen sijasta. Vaikka aivan vielä meidän ei esityksissä tarvitse soittaa ja marssia samaan aikaan, teimme kuitenkin keskiviikkona reippaan lenkin kasarmin ympäri suomalaisten marssisävelten raikuessa halki Panssariprikaatin. Tuntui kovin vaikealta saada ilma kiertämään kyllin hyvin, pitää rivit suorina ja ojennukset kunnossa sekä soittaa musikaalisesti. Puuha vaatii siis vielä paljon harjoittelua.

Perjantaiaamun valjetessa saimme huomata, että maa oli yöllä saanut ylleen valkean vaipan, ja että keväinen, leuto sää oli vaihtunut pikkupakkaseen ja tuuleen. Me urheat paraatisoittajat emme kuitenkaan tästä lannistuneet, vaan suuntasimme bussilla kohti Hämeenlinnan vanhaa kasarmia, jossa Jääkäritykistön 100-vuotisjuhlan paraatikatselmus ja ohimarssi pidettiin. Paraatikatselmukseen osallistui joukkoja Panssariprikaatista, kaiken kaikkiaan sotilaita oli nelisensataa. Ohimarssissa nähtiin lisäksi useita ajoneuvoja ja hevosvetoinen perinnevaljakko. Paraatisoittokunnan osalta tilaisuus sujui mallikkaasti: ikävää oli ainoastaan se, että sormet, varpaat ja vaskisoittimien venttiilit jäätyivät kylmässä säässä. Onneksi pääsimme sisätiloihin lämmittelemään itseämme ja instrumenttejamme ennen ohimarssia.

Paraatitilaisuuden jälkeen bussi kuljetti meidät Hämeenlinnan Verkatehtaalle, jossa valmistauduimme Jääkäritykistörykmentin 100-vuotisjuhlan päivätilaisuuteen. Hieman aikaisemmin myös jousiorkesteri oli esiintynyt kyseisessä paikassa. Verkatehtaalla puimme päällemme ensi kertaa harmaat, tyylikkäät paraatipuvut. Koska pidimme lähes koko talven yllämme painavia saappaita ja taisteluvarustusta, oli sanoinkuvaamattoman ihanaa pitää yllään tuota kaunista asua: ryhdikästä takkia askelten tahdissa heilahtelevine olkapunoksineen, valkoisia nahkasormikkaita ja siroja kiiltonahkakenkiä. Tilaisuudessa esitimme Sibeliuksen Finlandian ja Jääkäreiden marssin – Jääkäritykistörykmentin kunniamarssin – yhdessä Hämeenlinnan mieskuoron kanssa. Hauskin osuus oli ehdottomasti avausnumeromme Marsalkan hopeatorvet, jossa pääsin soittamaan ylvästä fanfaaritrumpettia.

Esiintymisen jälkeen matkasimme kohti kasarmia. Saimme tavarat purettua vikkelästi ja kiidimme ansaitulle viikonloppuvapaalle.

– jääkäri Elina Ikonen

Kirjoittaja on 19-vuotias vantaalainen konserttisoittokunnan trumpetisti ja pitää erityisesti juuri sotilasmusiikista.

Kuvat 1 ja 2: jääkäri Aleksi Murtojärvi

Kuva 3: jääkäri Aleksi Korpi

Soittokunnan tulikoe

Viime sunnuntaina 13.3. vietettiin Talvisodan päättymisen 76. vuosipäivää ja soittokuntamme avasi keikkaputkensa samana päivänä kahdella esiintymisellä. Ensimmäinen niistä oli Hämeenlinnan keskustassa Summan patsaalla vietetty lyhyt muistotilaisuus ja jälkimmäinen oli Lahden Ristinkirkossa pidetty muistojuhla.

Ensimmäinen esiintymisemme oli samalla myös ensimmäinen ulkokeikkamme. Ulkona soittaminen oli yllättävän haastavaa varsinkin, kun ulkona oli muutama pakkasaste. Kylmyys vaikutti käsiimme, mikä toi oman haasteensa soittamiseen. Suurimmat haasteet soittajilla olivat kuitenkin intonaation kanssa. Ensimmäiset kaksi kappaletta menivät virettä etsiessä, mutta keikkamme sai kuitenkin onnellisen lopun ja viimeiseen kappaleeseen löysimme jo yhteisen sävelen.

Tilaisuutta oli saapunut seuraamaan reilusti toistasataa ihmistä. Oli hauska huomata, miten ihmiset ovat edelleen kiinnostuneita isänmaallisista tapahtumista. Yleisöstä valtaosa oli kuitenkin keski-ikäisiä tai jo eläkeiän saavuttaneita. Toivottavasti nuorten kiinnostus kasvaisi tulevaisuudessa tämänkaltaisia tapahtumia kohtaan ja heitäkin näkisi yleisössä enenevissä määrin.

Seuraava soittokunnan veto oli Lahden Ristinkirkossa. Tilaisuus alkoi lyhyellä tilaisuudella Vapauden hengettären patsaan luona, jossa toimitettiin juhlallinen seppeleenlasku. Soitimme kaksi kappaletta ja samat ongelmat vaivasivat meitä edelleen. Onneksi pian pääsisimme sisätiloihin soittamaan.

Kirkon sisällä pidettiin varsinainen muistojuhla. Tilaisuudessa oli puheita ja paljon musiikkiesityksiä. Puheissa saimme kuulla mm. jalkaväkirykmentti 31:n toiminnasta Talvisodan aikana. Kyseinen rykmentti oli koottu lahtelaisista ja Lahden ympäristössä asuneista miehistä. Rykmentin vahvuus oli n. 8000 miestä.

Musiikkiosuudessa oli mukana Lahden mieskuoro. He esittivät neljä laulua, joista yksi, Sibeliuksen Finlandia, yhteisesityksenä soittokuntamme kanssa. Orkesterimme suoriutui hyvin ja saimme kiitosta yleisöltä. Yhtä keikkapäivää rikkaampana on hyvä suunnata katseet moniin vielä tulossa oleviin esiintymisiin.

Päivän lopuksi pääsimme syömään päivällistä Lahden upseerikerholle. Ruoka oli erittäin maittavaa ja rakennus oli todella kaunis upeine väreineen ja valoloistoineen. Jos en paljoa valehtele niin, tuollaisessa paikassa taisi ruoka maistua ainakin 20% paremmalta, kuin kotona syötynä!

– jääkäri Joel Hulkkonen

Kirjoittaja on 23-vuotias huilisti ja papereita vailla valmis huilunsoitonopettaja kotoisin Imatralta. Hulkkonen toimii konserttisoittokunnan huiluryhmän äänenjohtajana ja hän vastaa myös koko soittokunnan Teosto-ilmoituksista. Huilunsoiton lisäksi Hulkkonen soittaa vapaa-ajallaan kontrabassoa sekä maalaa miniatyyrejä.

Varusmiessoittajan arkea

Soittokunnassa viikko on lähtenyt käyntiin tutun viikko-ohjelman mukaisesti. Aamun palveluspuhuttelun jälkeen kukin suuntaa taholleen omaan palvelustehtäväänsä. Puhallinsoittajat aloittavat aamun omatoimisella lämmittelyllä yksin tai yhdessä sektionsa kanssa. Jouset, pikkubändit sekä media- ja tekniikkatiimit kokoontuvat yksikön etupihalle kivääritaitoryhmän harjoitusta varten. Viime viikon lopulla päästiin kokeilemaan kiväärien heittelyä ja tämän viikon harjoituksissa homma alkaa jo sujua! Keskittyminen on käsin kosketeltavaa.

Vielä ennen lounasaikaa koittavat orkesteriharjoitukset, ja kivääritaitoilijatkin ottavat soittimet esiin. Monitoimihallissa kuullaan konserttisoittokunnan valmistautumista jo ensi sunnuntaina olevaa ensimmäistä keikkaa varten. Viihde- ja showbänditkin kokoilevat kasaan valtavia ohjelmistojaan.

Viime viikolla kuviomarssiharjoitukset tuottivat hieman tuskaa eritysesti puhallinsoittajille, sillä samanaikaisesti marssiminen ja soittaminen osoittautui vaikeammaksi miltä näytti. Harjoituksen jälkeen joku huolestuneena tuumikin: “Voikohan sen Baselin vielä perua?” Maanantaina Basel alkoi kuitenkin jälleen kiiltää silmissä, kun soittokunta pääsi kuittaamaan itselleen erikoisvarusteensa, mukaan lukien esiintymisasut. Lounaan aikaan yksikön käytävä kuhisi innostuneita soittajia peilailemassa koppalakit päässä ja sovittelemassa kultaisia merkkejä takkinsa olkapäihin.

Tällä viikolla käynnistyi myös soittokunnan ajokoulutettavien ajolupakoulutus. Kuljettajat ovat viettäneet päivät omassa ohjelmassaan oppitunneilla ja ajoneuvoihin tutustuen. Loppuviikolla käydään Hämeenlinnassa ajamassa ajotesti. Koulutuksen läpäisseet saavat luvan kuljettaa Puolustusvoimien autoja palvelusaikana ja myöhemmin myös kertausharjoituksissa.

Tiistaina myös soittokunnassa juhlistettiin naistenpäivää ikuistamalla tämän saapumiserän ennätyssuuri naisedustus valokuvaan.

– jääkäri Linnea Tokola

Kirjoittaja on 19-vuotias sastamalainen viulisti, joka opiskelee Tampereen teknillisessä yliopistossa biotekniikkaa. Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa hän kuuluu jousiorkesteriin sekä kivääritaitoryhmään.

Soittokausi on käynnissä!

Terveiset Parolannumelta!

Viime viikolla käyntiin pyörähtänyt erikoiskoulutuskausi tarkoitti tositoimiin ryhtymistä myös Varusmiessoittokunnan mediatiimille. Tähän mennessä kuva-, video- sekä grafiikkavastaavat ovat lähes päivittäisten somejulkaisujen lisäksi tehneet esimerkiksi konserttijulisteita ja -trailereita tuleville kiertueille, valmistelleet peruskoulutuskauden dokumenttivideota ja aloittaneet Varusmiessoittokunnan suuren kuva-arkiston läpikäymisen. Itse tekstivastaavana olen kirjoittamassa Jytinä-vuosijulkaisuumme laajahkoa artikkelia peruskoulutuskaudesta, hoitanut blogin kirjoitusjärjestelyitä ja kirjoittanut itse tämän ensimmäisen julkaisun. Lisäksi olemme jääkäri Sanna Nordströmin kanssa yhdessä valmistelleet kysymykset tämän kirjoituksen julkaisupäivänä tehtävään Elisabeth Rehnin haastatteluun. Myös kivääriryhmässä olemme aloittaneet suuren harjoitusurakkamme, ja koko yksikkö on mukana kuviomarssin perusteissa.

Nyt, noin kahden kuukauden jälkeen, armeijaelämä sujuu jo rutiinilla. Aamuherätykset eivät enää tuota ylitsepääsemätöntä tuskaa, ja aikataulutettuun päivärytmiin on sopeutunut hyvin. Pianistina olin ennen palvelusta kovin huolissani harjoittelustani, mutta onneksi huoli oli turha. Peruskoulutuskauden jälkeen pidentyneet iltavapaat ovat tärkeitä paitsi henkisen jaksamisen, myös harjoittelun kannalta. Kuitenkaan edes peruskoulutuskaudella en joutunut olemaan täysin soittamatta, ja pääsinkin koskettimiston ääreen ainakin pari kertaa viikossa lähes koko seitsemän viikon ajan.

Itse odotan erikoiskoulutuskaudelta eniten erilaisia edessä olevia konsertteja ja kiertueita mediatiimin tehtävissä sekä todennäköisesti jossain vaiheessa omallekin kohdalleni osuvia soittotehtäviä. Myös kivääriryhmässä esiintyminen ja erilaisten kiinnostavien ja korkea-arvoisten ihmisten haastatteleminen tulee olemaan mukavaa.
Tunnelma yksikössä yleisesti on todella hyvä, innostunut ja vapautunut erikoiskoulutuskauden tehtävien selvitessä ja alkaessa. Motivaatio on korkealla ja harjoitteluinto suurta. Peruskoulutuskauden haasteissa hioutunut yhteishenki on varmasti tärkeässä roolissa myös soittokaudella.

– jääkäri Tuomas Kangas

Kirjoittaja opiskelee Helsingin Konservatoriossa klassiseksi pianistiksi ja on Varusmiessoittokunnan mediatiimin tekstivastaava, osa kivääriryhmää ja tarvittaessa konserttisoittokunnan ja jousiorkesterin pianisti.