Tag Archives: suomi

Viestintälinja – mediatoimiston asukkaat

Valokuvaaja, videokuvaaja, taittaja, some-agentti ja graafikko, sekä muutama muukin. Viestintälinjalla on monenlaisia rooleja, joita jokaisen linjan oppilaan tulisi pystyä täyttämään. Me olemme vastuussa Varusmiessoittokunnan viestinnästä ja median tuottamisesta, ja kuten muillakin aliupseerikurssin linjoilla, meiltä on AUK:n alussa otettu viimeisetkin apupyörät pois.

 

En odottanut, että vastuun ja kiireen kaksinkertaistaminen tekisi hommastamme näin paljon mielenkiintoisempaa. Niin kliseistä kuin se onkin, vastuu tuo vapautta, eikä meitä kuitenkaan täysin omillemme jätetty. Uusien taitojen luomista ja vanhojen syventämistä varten meille on järjestetty koulutuksia viestinnän maailman eri nurkista ja täydennetty kokonaiskuvaamme viestinnän tehtävästä ja tarkoituksesta. Tämä on varmaan syy – ainakin omalta osaltani – linjan mielekkyyteen. Kokonaiskuvaa ymmärtämällä oppii soveltamaan, ja pystytään keksimään uusia ratkaisuja ikivanhoihin ongelmiin.

Tämä ei ollut ainoa muutos AUK:n alussa. Porukkakin on vaihtunut melkein kokonaan uuteen. Entisestä e-kauden mediatiimistä kolme ovat kotiutuneet ja kaksi lähteneet RUK:hon, mutta täydennyksiä on onneksi tullut. Muissa soittokunnissa olleille mediatuottajille tarjottiin mahdollisuutta pidentää palvelusta ja jatkaa johtajakoulutukseen. Kaksi miestä tarttuivat tilaisuuteen. Muista e-kauden kokoonpanoista yksi halusi hioa taitojaan viestinnän parissa. Lisäksi heinäkuun saapumiserästä otettiin erikoistehtävähaun kautta linjalle vielä kaksi varusmiestä. Kyseiset oppilaat Ahti Brummer ja Niko Hörkkä jäävät alikersanteiksi seuraavalle saapumiserälle ja tulevat kouluttamaan seuraavaa mediatiimiä.

 

Viestintälinja on tiiviimmässä yhteistyössä tapahtumatuottajien kanssa. Heidän kanssaan keskustelemme jokaisen tapahtuman viestinnällisistä tarpeista ja luomme suunnitelmat. Miten saamme ihmiset tietoisiksi konserteista? Mitä haluamme siitä ikuistaa, ja millä tavoin? Miltei poikkeuksetta jokaiselle kiertueelle ja suurimmille konserteille luodaan julisteet. Monelle se on jo rutiinia. Lisäksi lehtimainosten tekeminen, tiedotteiden lähettäminen sekä radiokanaviin soittaminen ovat muita usein käytössä olleita markkinoinnin kanavia. Tämä on tärkeä vaihe, sillä ilman sitä, keikoilla ei ole yleisöä. Ylpeitä voimme olla, kun soittajat pitävät yleisön saapumista itsestäänselvyytenä.

Konserttien aikana media- tai viestintätiimin jäseniä voi löytää infotiskin ääreltä, käsiohjelmia jakamassa, tai lippuja myymässä. Konsertin alettua osa tiimistä lepää tai valmistelee keikan some-päivityksiä samalla kun muut ovat ottamassa valokuvia tapahtumasta. Konserttien aikana on harvemmin kiire, paitsi silloin kun joku niistä taltioidaan. Silloin täytyy varoa ettei keskittyminen herpaannu, ja että vara-akku on oikeasti taskussa.

 

Näissä tehtävissä on kulunut palvelukseni. Vaikka sitä onkin vain kymmenes jäljellä, ei kiireestä tunnu olevan puutetta. Jokaisella meistä on työn alla parin suuremman projektin lisäksi useita pienempiä, ja niiden lisäksi ajoittaisia koulutöitä. Aliupseerikurssi on toden totta intensiivinen, enkä usko muidenkaan linjojen pääsevän helpommalla. Koen itse saavani tästä kuitenkin paljon irti, ja uskon että koko palvelus on antanut hyviä valmiuksia kehittämään luovaa osaamista siviilissäkin, ehkä jopa freelancerina tai yrittäjänä.

-oppilas Viktor Teodosin

Oppilas Teodosin on 20-vuotias kuvataiteilija Nurmijärveltä. Piirtämisen lisäksi häntä kiinnostaa näköjään myös impulssiostosten tekeminen sotilaskodissa. Hänen ainoa huolenaiheensa on, ettei siellä myydä dallaspullaa.

Lisää keikkoja, lisää harjoittelua

Varusmiessoittokunnalla on jälleen takanaan työntäyteinen, mutta hauska viikko. Maanantaista keskiviikkoon yksikössämme järjestettiin mediakoulutus, johon osallistui omien mediatiimiläistemme lisäksi varusmiehiä Suomen muista sotilassoittokunnista. Esiintymisen jo aloittanut Konserttisoittokunta sai tiistaina tililleen jälleen uuden keikan esiinnyttyään II/2015-saapumiserän 255 vuorokautta palvelleiden varusmiesten kotiuttamisjuhlassa. Erikoiskoulutuksen alkuviikkoina ahkeroimme kuviomarssin perusteiden parissa, mutta viime viikolla jonokaartojen, ”laatikkoleikkien” ynnä muiden kuvioiden harjoittelu jäi hetkeksi tauolle. Soittokunta keskittyi valmistelemaan perjantain 18.3. esiintymisiä: konserttisoittokunta sekä jousiorkesteri juhlistivat Jääkäritykistörykmentin 100-vuotispäivää, viihdeorkesteri taas Maavoimien vuosijuhlassa vanhassa päämajakaupungissa Mikkelissä.

20160323_paraatikuvat_aleksi_murtojärvi-1-2

Konserttisoittokunnan päivät kuluivat orkesteritreeneissä ja paraatiharjoituksissa, joiden aikana opimme, miten paraatikatselmuksessa toimitaan. Liikkeistä, kuten soittimien nostoista, hiottiin yhdenaikaisia ja särmiä. Opettelimme soittamaan ulkoa tunnetuimpia marsseja, jotta paraateissa voisimme keskittyä seuraamaan marssikapellimestarin sauvaa nuottien tihrustamisen sijasta. Vaikka aivan vielä meidän ei esityksissä tarvitse soittaa ja marssia samaan aikaan, teimme kuitenkin keskiviikkona reippaan lenkin kasarmin ympäri suomalaisten marssisävelten raikuessa halki Panssariprikaatin. Tuntui kovin vaikealta saada ilma kiertämään kyllin hyvin, pitää rivit suorina ja ojennukset kunnossa sekä soittaa musikaalisesti. Puuha vaatii siis vielä paljon harjoittelua.

Perjantaiaamun valjetessa saimme huomata, että maa oli yöllä saanut ylleen valkean vaipan, ja että keväinen, leuto sää oli vaihtunut pikkupakkaseen ja tuuleen. Me urheat paraatisoittajat emme kuitenkaan tästä lannistuneet, vaan suuntasimme bussilla kohti Hämeenlinnan vanhaa kasarmia, jossa Jääkäritykistön 100-vuotisjuhlan paraatikatselmus ja ohimarssi pidettiin. Paraatikatselmukseen osallistui joukkoja Panssariprikaatista, kaiken kaikkiaan sotilaita oli nelisensataa. Ohimarssissa nähtiin lisäksi useita ajoneuvoja ja hevosvetoinen perinnevaljakko. Paraatisoittokunnan osalta tilaisuus sujui mallikkaasti: ikävää oli ainoastaan se, että sormet, varpaat ja vaskisoittimien venttiilit jäätyivät kylmässä säässä. Onneksi pääsimme sisätiloihin lämmittelemään itseämme ja instrumenttejamme ennen ohimarssia.

Paraatisoittokunnan promokuvat

Paraatitilaisuuden jälkeen bussi kuljetti meidät Hämeenlinnan Verkatehtaalle, jossa valmistauduimme Jääkäritykistörykmentin 100-vuotisjuhlan päivätilaisuuteen. Hieman aikaisemmin myös jousiorkesteri oli esiintynyt kyseisessä paikassa. Verkatehtaalla puimme päällemme ensi kertaa harmaat, tyylikkäät paraatipuvut. Koska pidimme lähes koko talven yllämme painavia saappaita ja taisteluvarustusta, oli sanoinkuvaamattoman ihanaa pitää yllään tuota kaunista asua: ryhdikästä takkia askelten tahdissa heilahtelevine olkapunoksineen, valkoisia nahkasormikkaita ja siroja kiiltonahkakenkiä. Tilaisuudessa esitimme Sibeliuksen Finlandian ja Jääkäreiden marssin – Jääkäritykistörykmentin kunniamarssin – yhdessä Hämeenlinnan mieskuoron kanssa. Hauskin osuus oli ehdottomasti avausnumeromme Marsalkan hopeatorvet, jossa pääsin soittamaan ylvästä fanfaaritrumpettia.

Esiintymisen jälkeen matkasimme kohti kasarmia. Saimme tavarat purettua vikkelästi ja kiidimme ansaitulle viikonloppuvapaalle.

20162303_Ikonen_Blogi_Aleksi_Korpi

– jääkäri Elina Ikonen

Kirjoittaja on 19-vuotias vantaalainen konserttisoittokunnan trumpetisti ja pitää erityisesti juuri sotilasmusiikista.

Kuvat 1 ja 2: jääkäri Aleksi Murtojärvi

Kuva 3: jääkäri Aleksi Korpi

Soittokunnan tulikoe

Viime sunnuntaina 13.3. vietettiin Talvisodan päättymisen 76. vuosipäivää ja soittokuntamme avasi keikkaputkensa samana päivänä kahdella esiintymisellä. Ensimmäinen niistä oli Hämeenlinnan keskustassa Summan patsaalla vietetty lyhyt muistotilaisuus ja jälkimmäinen oli Lahden Ristinkirkossa pidetty muistojuhla.

Ensimmäinen esiintymisemme oli samalla myös ensimmäinen ulkokeikkamme. Ulkona soittaminen oli yllättävän haastavaa varsinkin, kun ulkona oli muutama pakkasaste. Kylmyys vaikutti käsiimme, mikä toi oman haasteensa soittamiseen. Suurimmat haasteet soittajilla olivat kuitenkin intonaation kanssa. Ensimmäiset kaksi kappaletta menivät virettä etsiessä, mutta keikkamme sai kuitenkin onnellisen lopun ja viimeiseen kappaleeseen löysimme jo yhteisen sävelen.

Tilaisuutta oli saapunut seuraamaan reilusti toistasataa ihmistä. Oli hauska huomata, miten ihmiset ovat edelleen kiinnostuneita isänmaallisista tapahtumista. Yleisöstä valtaosa oli kuitenkin keski-ikäisiä tai jo eläkeiän saavuttaneita. Toivottavasti nuorten kiinnostus kasvaisi tulevaisuudessa tämänkaltaisia tapahtumia kohtaan ja heitäkin näkisi yleisössä enenevissä määrin.

_A3A5999Seuraava soittokunnan veto oli Lahden Ristinkirkossa. Tilaisuus alkoi lyhyellä tilaisuudella Vapauden hengettären patsaan luona, jossa toimitettiin juhlallinen seppeleenlasku. Soitimme kaksi kappaletta ja samat ongelmat vaivasivat meitä edelleen. Onneksi pian pääsisimme sisätiloihin soittamaan.

Kirkon sisällä pidettiin varsinainen muistojuhla. Tilaisuudessa oli puheita ja paljon musiikkiesityksiä. Puheissa saimme kuulla mm. jalkaväkirykmentti 31:n toiminnasta Talvisodan aikana. Kyseinen rykmentti oli koottu lahtelaisista ja Lahden ympäristössä asuneista miehistä. Rykmentin vahvuus oli n. 8000 miestä.

_A3A6137Musiikkiosuudessa oli mukana Lahden mieskuoro. He esittivät neljä laulua, joista yksi, Sibeliuksen Finlandia, yhteisesityksenä soittokuntamme kanssa. Orkesterimme suoriutui hyvin ja saimme kiitosta yleisöltä. Yhtä keikkapäivää rikkaampana on hyvä suunnata katseet moniin vielä tulossa oleviin esiintymisiin.

_A3A6174

 

Päivän lopuksi pääsimme syömään päivällistä Lahden upseerikerholle. Ruoka oli erittäin maittavaa ja rakennus oli todella kaunis upeine väreineen ja valoloistoineen. Jos en paljoa valehtele niin, tuollaisessa paikassa taisi ruoka maistua ainakin 20% paremmalta, kuin kotona syötynä!

 

_A3A6319

– jääkäri Joel Hulkkonen

 

Kirjoittaja on 23-vuotias huilisti ja papereita vailla valmis huilunsoitonopettaja kotoisin Imatralta. Hulkkonen toimii konserttisoittokunnan huiluryhmän äänenjohtajana ja hän vastaa myös koko soittokunnan Teosto-ilmoituksista. Huilunsoiton lisäksi Hulkkonen soittaa vapaa-ajallaan kontrabassoa sekä maalaa miniatyyrejä.

Varusmiessoittajan arkea

 

Soittokunnassa viikko on lähtenyt käyntiin tutun viikko-ohjelman mukaisesti. Aamun palveluspuhuttelun jälkeen kukin suuntaa taholleen omaan palvelustehtäväänsä. Puhallinsoittajat aloittavat aamun omatoimisella lämmittelyllä yksin tai yhdessä sektionsa kanssa. Jouset, pikkubändit sekä media- ja tekniikkatiimit kokoontuvat yksikön etupihalle kivääritaitoryhmän harjoitusta varten. Viime viikon lopulla päästiin kokeilemaan kiväärien heittelyä ja tämän viikon harjoituksissa homma alkaa jo sujua! Keskittyminen on käsin kosketeltavaa.

_A3A5882

Vielä ennen lounasaikaa koittavat orkesteriharjoitukset, ja kivääritaitoilijatkin ottavat soittimet esiin. Monitoimihallissa kuullaan konserttisoittokunnan valmistautumista jo ensi sunnuntaina olevaa ensimmäistä keikkaa varten. Viihde- ja showbänditkin kokoilevat kasaan valtavia ohjelmistojaan.


Viime viikolla kuviomarssiharjoitukset tuottivat hieman tuskaa eritysesti puhallinsoittajille, sillä samanaikaisesti marssiminen ja soittaminen osoittautui vaikeammaksi miltä näytti. Harjoituksen jälkeen joku huolestuneena tuumikin: “Voikohan sen Baselin vielä perua?” Maanantaina Basel alkoi kuitenkin jälleen kiiltää silmissä, kun soittokunta pääsi kuittaamaan itselleen erikoisvarusteensa, mukaan lukien esiintymisasut. Lounaan aikaan yksikön käytävä kuhisi innostuneita soittajia peilailemassa koppalakit päässä ja sovittelemassa kultaisia merkkejä takkinsa olkapäihin.


20160803_naistenpäivä_murtojärvi
Tällä viikolla käynnistyi myös soittokunnan ajokoulutettavien ajolupakoulutus. Kuljettajat ovat viettäneet päivät omassa ohjelmassaan oppitunneilla ja ajoneuvoihin tutustuen. Loppuviikolla käydään Hämeenlinnassa ajamassa ajotesti. Koulutuksen läpäisseet saavat luvan kuljettaa Puolustusvoimien autoja palvelusaikana ja myöhemmin myös kertausharjoituksissa.

muokattu naisten kuva

Tiistaina myös soittokunnassa juhlistettiin naistenpäivää ikuistamalla tämän saapumiserän ennätyssuuri naisedustus valokuvaan.



– jääkäri Linnea Tokola


Kirjoittaja on 19-vuotias sastamalainen viulisti, joka opiskelee Tampereen teknillisessä yliopistossa biotekniikkaa. Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa hän kuuluu jousiorkesteriin sekä kivääritaitoryhmään.

Soittokausi on käynnissä!

Terveiset Parolannumelta!

Viime viikolla käyntiin pyörähtänyt erikoiskoulutuskausi tarkoitti tositoimiin ryhtymistä myös Varusmiessoittokunnan mediatiimille. Tähän mennessä kuva-, video- sekä grafiikkavastaavat ovat lähes päivittäisten somejulkaisujen lisäksi tehneet esimerkiksi konserttijulisteita ja -trailereita tuleville kiertueille, valmistelleet peruskoulutuskauden dokumenttivideota ja aloittaneet Varusmiessoittokunnan suuren kuva-arkiston läpikäymisen. Itse tekstivastaavana olen kirjoittamassa Jytinä-vuosijulkaisuumme laajahkoa artikkelia peruskoulutuskaudesta, hoitanut blogin kirjoitusjärjestelyitä ja kirjoittanut itse tämän ensimmäisen julkaisun. Lisäksi olemme jääkäri Sanna Nordströmin kanssa yhdessä valmistelleet kysymykset tämän kirjoituksen julkaisupäivänä tehtävään Elisabeth Rehnin haastatteluun. Myös kivääriryhmässä olemme aloittaneet suuren harjoitusurakkamme, ja koko yksikkö on mukana kuviomarssin perusteissa.20160403_kangas_blogikuvat (3 of 3)

Nyt, noin kahden kuukauden jälkeen, armeijaelämä sujuu jo rutiinilla. Aamuherätykset eivät enää tuota ylitsepääsemätöntä tuskaa, ja aikataulutettuun päivärytmiin on sopeutunut hyvin. Pianistina olin ennen palvelusta kovin huolissani harjoittelustani, mutta onneksi huoli oli turha. Peruskoulutuskauden jälkeen pidentyneet iltavapaat ovat tärkeitä paitsi henkisen jaksamisen, myös harjoittelun kannalta. Kuitenkaan edes peruskoulutuskaudella en joutunut olemaan täysin soittamatta, ja pääsinkin koskettimiston ääreen ainakin pari kertaa viikossa lähes koko seitsemän viikon ajan.

Itse odotan erikoiskoulutuskaudelta eniten erilaisia edessä olevia konsertteja ja kiertueita mediatiimin tehtävissä sekä todennäköisesti jossain vaiheessa omallekin kohdalleni osuvia soittotehtäviä. Myös kivääriryhmässä esiintyminen ja erilaisten kiinnostavien ja korkea-arvoisten ihmisten haastatteleminen tulee olemaan mukavaa.
Tunnelma yksikössä yleisesti on todella hyvä, innostunut ja vapautunut erikoiskoulutuskauden tehtävien selvitessä ja alkaessa. Motivaatio on korkealla ja harjoitteluinto suurta. Peruskoulutuskauden haasteissa hioutunut yhteishenki on varmasti tärkeässä roolissa myös soittokaudella.

20160403_kangas_blogikuvat (2 of 3)– jääkäri Tuomas Kangas

Kirjoittaja opiskelee Helsingin Konservatoriossa klassiseksi pianistiksi ja on Varusmiessoittokunnan mediatiimin tekstivastaava, osa kivääriryhmää ja tarvittaessa konserttisoittokunnan ja jousiorkesterin pianisti.

Mietteitä kertausviikosta reserviläisen silmin

Suoritin varusmiespalvelukseni vuonna 2008 Lahdessa Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa. Voi sanoa, että siellä syntyi kiinnostukseni musiikin tekemiseen muutenkin kuin vain harrastusmielessä. Siihen asti olin soittanut vain omaksi ilokseni. Varusmiessoittokunnassa pääsin oikeastaan ensimmäistä kertaa kokemaan sen, kuinka voimakasta voi musiikin yhdistävä vaikutus olla. Lähes sadasta, eri taustoista ja tilanteista tulevasta nuoresta saatiin muodostettua tiivis porukka, kun se työskenteli kohdatakseen yhteiset haasteet. Näistä suurimpina mainittakoon Tattoo tapahtumat Oslossa ja Haminassa, sekä Puolustusvoimat 90 vuotta -kiertue. Continue reading

Soitellen loppusotaan

Varusmiessoittokunnan odotettu kertausharjoitusviikko alkoi varhain maanantai aamuna, kun reserviläiset toivotettiin tervetulleiksi yksikkömme lämpöiseen tunnelmaan. Odotukset tulevalta viikolta olivat korkealla niin reserviläisillä kuin meillä aliupseerioppilaillakin, sillä tämä viikko tulisi olemaan meidän kaikkien suuri näytönpaikka. Monta kuukautta kestänyt opintosuuntalinjojemme kova työ ja harjoittelu koko aliupseerikurssimme ajan oli tähdännyt juuri tällä viikolla järjestettäviin tapahtumiin ja konsertteihin. Vaikka aamut ovatkin jo vähissä, oli jokaisen tapahtumatuottajan, mediamiehen, äänenjohtajan, kapellimestarin ja marssikapellimestarin annettava vielä kerran kaikkensa yhteisten tapahtumien onnistumiseksi. Meidän loppusotamme oli valmis alkamaan. Continue reading

Kilpailu marssisauvasta

Johtamisharjoituksesta palatessani ei mielessäni ollut juuri mitään koskien seuraavaa viikkoa. Henkinen valmistautuminen JOHAan oli ollut niin valtava, etten ollut ehtinyt valmistautua jo nurkan takana odottelevaan kertausharjoitukseen juuri lainkaan. Hyvin nukutun illan ja yön jälkeen työ alkoi kuitenkin aivan uudenlaisella tarmolla. Kapubändin harjoitukset, uusien kappaleitten partituurien haltuun ottaminen joulukonserttia varten sekä viikon lopussa olevan paraatikatselmuksen valmistelu täyttivät maanantain ja tuntuikin, että ryntäilin koko päivän paikasta toiseen pää kolmantena jalkana.

Continue reading

JOHA – Tetsarit viimeistä kertaa niskaan

JOHA eli johtamisharjoitus oli oppilaiden ja reserviläisten yhteinen harjoitus, jossa harjoiteltiin eri taisteluosuuksia ja jokainen oppilas pääsi vuorollaan olemaan ryhmänjohtajana. Joha pidettiin 19.–22.11.2015 välisenä aikana Hollolan Hälvälässä.

Joha alkoi torstai-aamuna, kun hyppäsimme linja-autoon ja meidät ajettiin Sairakkalaan, josta lähdimme suunnistusmarsilla kohti Hälvälää.
Marssi tapahtui partioissa ja kaikille partioille annettiin edeltävänä päivänä kartta, jonka avulla piti suunnistaa ja käydä matkan varrella yhdeksällä rastilla, joista yhdeksäs oli saunarakennuksella.
Siellä partioita odotti hypotermiatesti, jossa mentiin partioittain liikuntavarustuksessa hyiseen veteen, minkä jälkeen vaatteet riisuttiin ja kuivattiin ja laitettiin uudestaan päälle. Tämän jälkeen juostiin pieni lenkki, joka päättyi saunan lauteille. Continue reading

Kapujen tulikoe

Soittokunnassa alkoi 43:s viikko. Aliupseerikurssi on jo hyvässä vauhdissa. Loppupalveluksen
aikana toteutettaviin konsertteihin on koko ajan vähemmän aikaa, ja niitä valmistellaan
opintosuunnittain. Continue reading