Tag Archives: viihdeorkesteri

Kuulumisia keikkabussin perältä

Kesän tulo tarkoittaa soittokunnassa pitkiä bussimatkoja, aurinkorasvaa ja festarimeininkiä. Edustustehtävät ovat viime aikoina merkinneet monille lähes olemattomia vapaapäiviä. Ja jos sellaisia onkin onnistunut haalimaan, ne ovat lähinnä kuluneet akkuja ladatessa ja pääsykokeisiin valmistautuessa, kuten allekirjoittaneella. Selvää kevätväsymystä on ilmassa. Kuitenkin kun saa säännöllisesti pukea paraatipuvun päälle, istua viikonloppuisin oman yksikön voimin tyhjässä mukessa iltapalalla ja muistella p-kauden kutkuttavimpia mosahetkiä, ei sitä siviili-ikävää enää muistakaan.20160601_kortin x sisällön parhaat_jokinen (9 of 9)
Viikolla kuultiin musagenrejä laidasta laitaan. Jousiyhtye palasi Kynttiläkiertueelle, jolla kuultiin upeita solisteja, tietenkin omista riveistämme. Soittaminen täällä ei välttämättä ole pelkkää pultissa istumista, vaan taidolla ja tahdonvoimalla voi päästä ottamaan itsestään kaiken irti oikein tosissaan. Showbändi vieraili Pöheikön Pölläys -tapahtumassa Ylöjärvellä. Keikka oli niinkin loistava festarikesän avaus, että porukka päätti jälkeenpäin vetäistä pienet sotilaalliset uintikierrokset läheisessä järvessä. Viihdeorkesteri puolestaan kävi testaamassa Turun Logomo-salin syksyä varten edustaessaan paikallisen Lions Clubin juhlatapahtumassa.
Kuviomarssiharjoittelun tahti vain kovenee. Omalla kohdallani keskittymisen tulee olla huipussaan joka päivä sillä toimin tärkeämpääkin tärkeänä varamiehenä: on varauduttava marssimaan mitä tahansa paikkaa, milloin vain ja missä vain. Paperi käteen ja sitten mennään. Vaikken pääsekään soittamaan, on harjoitteleminen silti mielekästä, kun jokainen harjoitus on uusi haaste.20160601_kortin x sisällön parhaat_jokinen (4 of 9)
Armeija on ollut elämäni hauskinta ja haastavinta aikaa. Päätös hakea tänne syntyi hyvin viime tipassa ennen pääsykokeita. Vaikka opiskelut olivat kesken, ja kuulun yksikön vanhusten joukkoon, 1/16 on ottanut minut vastaan täysin sydämin. Ja mikäs sen parempaa, kun edessä siintää vielä matkat Sveitsiin, Haminaan ja… ties minne vielä tie vie!
20160601_koskinen blogikuvat_jokinen (3 of 3)
– jääkäri Jenni Koskinen
Kirjoittaja on manselainen musiikin ja ranskan kielen opiskelija. Koskinen puurtaa Konserttisoittokunnan oboesektion äänenjohtajana. 

”Ja kaikki roudaa!!!”

Keskiviikkoaamu ja Varusmiessoittokunta heräsi jälleen uuteen palveluspäivään. Aamu oli meille 101. eikä juurikaan edeltäjistään eroava. Aikainen aamupala kuitenkin viesti jostain erikoisemmasta. Peruskoulutuskaudella näitä aamua ripeyttäviä etuaamupaloja oli opittu kestämään ihan syyttäkin, mutta nyt soittokaudella punkan särmyydestä tinkimiseen tarvittiin raskauttava syy – ja sellainen todella löytyi. Hyvää ja kaunista -kiertue oli lähtökuopissaan. Varusmiessoittokunnan viihdebändi ja jousiorkesteri olivat aikaisemmin keväällä sulautuneet yhdeksi viihdemusiikkikokoonpanoksi, jonka tulisi nyt laajalla ohjelmistollaan vallata Iisalmi, Jyväskylä sekä Varkaus. Ohjelmasta löytyi kattava läpileikkaus suomalaisen pop-, rock-, ja iskelmämusiikin klassikoita, seuranaan muutama arkistokaapin takaa löytynyt aarre.

_70A8562

Kolmiriviin, sisään bussiin, luku takaa ja renkaat liikkeelle. Ensimmäisenä edessä Iisalmen kulttuurikeskus. Koko karavaaniimme kuului bussin lisäksi tekniikan pakettiauto ja henkilöpakettiauto, jossa piti kuulemma suunnitella. Jostain syystä löysin itseni bussista vaaka-asennosta hyvin nopeasti. Mainio bussikuskimme Pave (ei Maijanen) ajoi nukkuvan bussin Iisalmeen ja roudaus saatiin alkamaan. Kasarmilla olimme edeltävänä iltana jo yhden kerran äänentoiston ja valotekniikan kasanneet, joten jokaisella oli oma tehtävänsä ja sali oli pian valmis. Soundcheckin ja pienen treenisession jälkeen yleisö päästettiin monilukuisena sisään ja kiertue laskettiin käyntiin._1090503

 

Iisalmesta ajoimme seuraavaksi yöksi Rissalan lennostoon Kuopion kupeeseen. Torstaipäivä oli keikaton ja siksi mainio lepopäivä koko porukalle. Aivojen tyhjentämiseksi pääsimme myös ulkoilemaan ja muistelemaan P-kauden sotaharjoituksia taistelijan kuntoradalla. Nukuimme vielä toisen yön siellä, ja aamulla matka jatkui.

Lähdimme laskettelemaan kohti Jyväskylää heti aamulla ja lounasaikaan saavuimme Tikkakosken lennostoon. Majoituimme iltaa varten ja jatkoimme matkaa suuntana Aalto-sali ja tuttu roudausoperaatio. Tässä vaiheessa todettakoon, ettei tämä kiertuetta varten räätälöity viihdeorkesteri ollut yksikön kompaktein tai pienin kombo, ja siksi Aalto-salin tiivistunnelmainen lava tuotti meille muutamia luovuutta vaativia tilanteita. Lopulta kuitenkin 30-henkinen yhtye mahtui lavalle ja yleisökin välillä näki, kuka sitä kitaraa verhojen takana soitti. Kuten Iisalmessa, Jyväskylässäkin tunnelma oli salissa lämmin ja energinen. Ehkä lavallakin uskallettiin jo heittäytyä iskelmän maailmaan, kun oltiin niin veljellisesti kylki kyljessä. Encoret soitettuamme nautimme pitkät suosionosoitukset ja tilanteen rauhoituttua aloimme hurjalla vauhdilla purkaa lavaa.

Yön Tikkakoskella vietimme omillamme. Viestitekniikkakomppania oli ystävällisesti antanut tupansa meidän käyttöömme, ja yön aikana vuorotellen vartioimme toistemme unta. Aamulla jälleen petivaatteet laitettiin reppuun ja lainatuvat siistittiin kuntoon. Bussi käänsi renkaansa kohti Varkautta.

Kiertueen kolmannessa ja viimeisessä konsertissa oli jo toivottua tehokkuutta. Roudaus sujui ja sali oli ajallaan kunnossa. Olikin epäonnettoman hyvä sekoittaa pakkaa parilla sairastumisella… Suurin osa soittajista oli terveenä lavalla, mutta esimerkiksi koskettimien takana taiteili varamiehen varamiehen varamiehen varamies, kersantti Rautasuo. Kaikesta huolimatta tunnelma oli korkealla ja meininki kuului alakerran lämpiöön asti. Vielä kerran lava purettiin ja autot täytettiin tekniikalla. Oli aika lähteä kotiin.

Tai siis kasarmille. Yöllä kahden jälkeen kaarroimme yksikön etupihalle, tyhjensimme bussin ja pakettiautot. Yleisesti olo oli todella uupunut, mutta hyvin tyytyväinen. Takana oli produktio, jollaista ei Varusmiessoittokunnassa oltu koskaan aikaisemmin tehty. Iso kattaus suomalaisia hittejä 70-luvulta nykypäivään ja lähes jokaisesta kappaleesta tämän saapumiserän varusmiehen tekemä jousisovitus. Sunnuntaina uni maistui ihan jokaiselle. Mielessä päällimmäisenä upeat keikat, kuuma paraatipuku ja se, että tyyny on soittajan paras ystävä kiertuebussissa.

– jääkäri Leevi Haapanen

Kirjoittaja on espoolainen musiikkikasvatuksen opiskelija. Hän soittaa Varusmiessoittokunnan jousiorkesterissa viulua, mutta oli tällä kiertueella komennuksella koskettimien takana.

Kuningatarfinaali lähestyy

Harjoituksia meillä tiistaiaamuna, päivällä ja myös illalla päivällisen jälkeen. Ei yllättänyt, että päivä alkoi tuntua pitkältä, tahti oli nimittäin aika reipas. Orkesterilla on Tangomarkkinoita varten reilu parikymmentä uutta tangoa opeteltavana. Meidän tason tulisi vastata ammattilaisorkesteria, sillä tämän illan tangokuningatarfinaali kuvataan ja lähetetään YLE:ltä suorana, mikä ei ole meille mikään ongelma. Perjantaina esiinnymme Legendaarinen Olavi Virta 100 vuotta -konsertissa. Valmistelimme tavaramme seuraavia päiviä varten, aamulla odottikin lähtö kohti Seinäjokea.

Keskiviikkona lähdimme ajoissa ja olimme muutaman tunnin päästä Seinäjoella lounaalla. Kävimme tutustumassa majoituspaikkaamme Ilmajoella, joka osoittautui mukavaksi. Asumme soluasunnoissa kahden hengen huoneissa.
Keskiviikkoillaksi lähdimme vielä tangoparaatiin soittamaan. Keli osoittautui valitettavasti sateiseksi, mutta väkeä oli kuitenkin paljon seuraamassa hallitsevaa kuningasparia sekä hienoja tanssijoita.
Illalla paraatin jälkeen kävimme syömässä tangotoimistolla, minkä jälkeen Viihdeorkesteri pääsi ottamaan tangokadun valtaansa. Sateesta huolimatta keikka oli onnistunut, ja menevä musiikki loi hyvän fiiliksen kaikille – sekä orkesterille että yleisölle. Bändi pääsi takaisin majoitustiloille puolenyön aikaan ja sitten nukkumaan.
Tänään torstaina harjoittelemme kiivaasti, ja meillä on ensimmäiset treenit upeiden laulajien kanssa. Illalla esiinnymme tangokungitarafinaalissa. Tämä viikko on ainutlaatuinen monille meistä sekä koko Varusmiessoittokunnalle.
Nyt kun tango-orkesteri on saatu kokoon ja kaikki jaksavat tsempata, lopputulos on lähes ammattilaistasoa.

– jääkäri Liisa-Lotta Hyytinen

Kirjoittaja on jyväskyläläinen Jyväskylän ammattikorkeakoulussa musiikinpedagogiksi opiskeleva klarinetisti, joka toimii Konserttisoittokunnassa klarinetin varaäänenjohtajana.

 

Varusmiessoittokunta osallistuu tällä viikolla Seinäjoen Tangomarkkinoille. Esiintymisesmatkallamme on mukana myös parikymmentä innokasta reserviläistä kertausharjoituksessa.

Kohti tangomarkkinoita

Viikko alkoi erittäin tyypillisissä merkeissä, kun koko päivä oli harjoituksia. Oma iltapäiväni kului kuitenkin eri bändin harjoituksissa kuin yleensä, sillä Combo-3 tarvitsi kahdelle keikalleen rumpalia, eikä Viihdeorkesterilla ollut esiintymisiä tällä viikolla. Continue reading

Kosketus pianotaiturin varusmiespalvelukseen

Kaksi viimeistä treeniviikkoa starttasi ennen tulevaa Ruotsin-reissua. Kuviomarssia – ja minun osaltani kivääritaitosarjoja – juntataan kuntoon niin, että polvennostot ja puoltoistat (ilmaisu sille, kun kivääriä pyöräytetään 1.5 kierrosta) ovat varmasti kunnossa.
Tällä viikolla saimme ensimmäistä kertaa lavabändin mukaan kuviomarssiharjoituksiimme.

Tällä viikolla saimme ensimmäistä kertaa lavabändin mukaan kuviomarssi harjoituksiimme.

Tänään tulee täyteen neljä kuukautta ja kolme päivää varusmiespalvelusta. Osalla porukastamme matka alkaa olla jo puolivälissä, toisten, AUK:hon suuntaavien osalta vielä ei. Tähän mennessä matkaan on sisältynyt paljon kovaa työtä, hikeä ja stressiä. Verenmaku suussa ja naama irvessä ei kuitenkaan harjoitella, vaan yhteishenki ja tiukat mutta mukavat kouluttajat motivoivat tekemään yhteisiä juttuja. Odotan innolla tulevia kuviomarssiesityksiä ja Viihdeorkesterin pianistina kesän keikkoja!

Continue reading

Vappulomille sininen baretti päässä

Kulunut viikko oli lyhyt mutta vähintään yhtä intensiivinen kuin tavallinen palvelusviikko. Konserttisoittokunnan viikonloppulomat olivat menneet valmistautuessa komeaan kansallisen veteraanipäivän pääjuhlan konserttiin, jota pääsimme seuraamaan maanantaina televisiosta. Alttosaksofonia soittamassa ollut jääkäri Yliselä kommentoi, että oli ollut hienoa saada olla mukana niin viimeistellyssä ja huolellisesti suunnitellussa tapahtumassa.
Tiistaista keskiviikkoon suoritimme barettikoetta. Tiistaina aamupäivällä jokainen sai vuorollaan esitellä kuviomarssitaitojaan kouluttajillemme, jotka antoivat palautetta. Lounaan jälkeen pukeuduimme paraatipukuihin, ja rumpu-, kivääri- ja puhallinryhmät saivat esitellä parasta kuviomarssiosaamistaan. Minut on rasitusvammani vuoksi vapautettu kivääritempuista, joten tyydyin seuraamaan näytöstäsivusta. 

Jääkärit saivat taivaltaa barettimarssinsa sateisissa olosuhteissa.

Jääkärit saivat taivaltaa barettimarssinsa sateisissa olosuhteissa.

Keskiviikkopäivä kului noin 30 kilometrin barettimarssilla, joka oli barettikokeen huipentuma. Vettä satoi koko marssin ajan, ja palvelushousuni kastuivat läpimäriksi. Kannoimme yllämme täysvarustusta eli rynnäkkökivääriä, taisteluliiviä ja rinkkaa. Marssiryhmämme “Nakit ja muusi” selviytyi taipaleesta kunnialla, vaikka ilmeet loppua kohden pääsivätkin jo tuskistumaan. Nopeiden lähtövalmisteluiden ja Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan päällikön, musiikkikapteeni Jarkko Aaltosen puheen jälkeen säntäsimme lomille vapun viettoon. Ja mikä tärkeintä: saimme kiinnittää hihaamme koulutushaaramerkimme ja painaa päähämme kultaisella lyyrakokardilla ja miekalla koristetun barettimme. Ensi viikon perjantaina Viihdeorkesterin pitkä keikaton kausi päättyy Kouvolassa, ja pääsemme taas esiintymään. Oma palvelukseni onkin viime viikot koostunut lähinnä ruokailusta ja pyykinvaihdoista.
– Jääkäri Miika Vintturi
Kirjoittaja on Espoosta kotoisin oleva Viihdeorkesterin laulaja vaikka onkin jazzpianisti mutta on oikeastaan tyytyväinen tilanteeseen. Kuviomarssiesityksissä toimii lavabändin kosketintaiturina.